Thursday, January 28, 2010

Sananen lastenhuoneista





Sisustan mielelläni lastenhuoneita.
Rakastan kaikkia pieniä humoristisia esineitä.
Tykkään kehystää värikkäitä lastenjulisteita tai mainoksia. Ripustaa lasten piirrustuksia esille... Mottoni on : mitä enemmän väriä sitä parempi. Pidän hauskoista valaisimista -ja niillä voikin hassutella lastenhuoneissa ihan täysillä nykyään. Löytyy sienilamppuja, loistavia pupuja ja ankkoja , barbababavalosarjaa, paperilyhtyjä ... vaikka mitä!
Hassuja kattolampun varjostimia näkee usein kirppiksillä, semmoisia missä on jotain retrohtavaa lastenhahmoa. Ne on just niitä hassuja!

Rakastan leluja! Mailegia, kaikkia puuleluja, pikkuhahmoja, pelejä, kirjoja. Näissäkin -mitä hassumpi hahmo ja mitä värikkäämpi, se yleensä löytää tiensä meille. Inhoan Disneyhässäkkää ja muovia. Vaikkakin kaikki kunnia Disneyn vanhoille upeille lastenelokuville, joita meiltäkin löytyy levyhyllystä. Nämä oheistuotteet eivät ole niinkään upeita. Paradoksaalista on se, että lapsethan rakastavat näitä piliseviä ja päliseviä äänteleviä palloja ja leikkitietokoneita ...

Lasten lakanat ja petivaatteet ovat aivan huikeita. Kaikki hieman retrot. Pöllökuosit, Finlaysonin Muumilakanat, raidat niinkuin esimerkiksi Gripsholm ja jotkut Marimekotkin. Tällähetkellä just himoan Marimekon Kulkue kangasta Lotan uuden huoneen verhoksi.
Cath Kidstonilla on ihastuttavia kuoseja lapsille -ja aikuisillekin !

Löytyy vaikka minkälaisia tapetteja ja kuoseilla voi leikkiä. Väreillä voi leikkiä. Sisustushan on vain hetken lapselle. Lapset kasvavat, ellette ole sitä huomanneet. Ja sitten sisustus muuttuu taas.

Lapsille on niin paljon kaikkea ja mahdollisuuksia laidasta laitaan. Liitutaulumaalit, liitutaulut, helmitaulut, kynät, värikkäät lehtiöt piirrustushetkiin ... Tällähetkellä ammennan inspistä Paumesin lastenhuonekirjoista.

Voisin elää pelkästään sisustamalla lastenhuoneita. Harmi vaan kun toinen oma kasvaa jo ulos lastenkengistään kovaa vauhtia.

First picture from here / ensimmäinen kuva : Kidshome dk

Tuesday, January 26, 2010

Tapettijuttu 4




Pitikö mulla olla kaikki valinnat tehty?? No jooh ... VOI EI! Mutta Lotan huoneen tapetti vaan aiheutti unettomia öitä ja päänvaivaa. Vaikkakin Lotta valitsi sen toisen ihanan...Selailin sitten Living etc -lehteä ihan sattumalta tässä kahvilla ja huomasin tämän tapetin. Ja tilasin sen. Sain sen tänään. Ja nyt se sitten tulee Lotan huoneeseen yhdelle seinälle ja jää vähän ylimääräistä kikkailla hieman muutakin. Mitä sitten keksinkin.

Tapetti on Ferm Livingin-lastensarjasta. Tilasin sen suoraan Tanskasta ja sain erittäin hyvää ja nopeaa palvelua.

Asiasta kukkaruukkuun. Mua hieman jännittää, koska ihan kohta tänne meille on tulossa se perhe, joka osti meiltä tämän asunnon omaksi kodikseen. Tulevat hieman mittailemaan paikkoja. Millaisiakohan ihmisiä he ovat? Jännää, mutta tosi kiva tavata. Uuh kuinka jännittävää! Vatsanpohjassa on semmonen kaamea tunne. Kääks.

Olisin koonnut heille kansion kaikista kivoista paikoista ja jutuista täällä Käpylässä kun muuttavat muualta. Mutten ole ehtinyt! Täytyy vain kertoa kaikki :)
Täällä on ollut aivan ihana asua ja tämä on mainio asunto. Suru tulee kun lähdetään.


Monday, January 25, 2010





Blogiarvonta on päättynyt ja värityskirjat voitti Saara ! Kiitos osallistujille !!


Sunday, January 24, 2010










Päiväni linssiluteena. T. Lotta




Osaan sanoa: joo, ei, hauva, vauva, lotta, poppa, mamma, kakka. Osaan olla joka puolella siellä missä en saisi. Osaan avata kaikki laatikot, lipaston ovet ja jättää sormiani oven väliin. Osaan juosta karkuun. Osaan olla potalla. Osaan olla saunassa ja suihkussa ja olen käynyt kerran myös uimahallissa. Osaan nukahtaa jo omaan sänkyyn. Osaan kiivetä tuolille ja sohvalle. Osaan pudota sängyltä. Osaan nauraa niin kauan kunnes minulle tulee hikka. Osaan ottaa itse suklaarasiasta konvehdin ja laittaa sen kokonaan suuhuni ja nielaista sen. Osaan juoda mukista. Osaan puhaltaa ja viheltää pillillä. Osaan laittaa musiikkia kuulumaan stereoista.
Osaan laskea liukumäestä puistossa ihan yksin vatsallani. Osaan työnnellä potkukelkkaa jäällä. Osaan tonkia roskiksen ja nuoleskella tyhjiä tölkkejä. Osaan soitella kännykällä ja lähetellä viestejä eteenpäin. Osaan puolustautua isoltaveljeltä ja muilta uhkilta puremalla ja kirkumalla. Osaan leikkiä piilosta. Osaan katsella kirjojani. Osaan pyöriä ympyrää. Osaan tehdä palapeliä (no joo ...). Osaan pyyhkiä pölyjä. Osaan silputa vessapaperia. Osaan pakata laukkuun tavaraa. Osaan piilottaa tavaroita. Osaan laulaa leikkisät koiranpennut (lempikappale) kappaleen mukana ja rakastan kappaletta aa - aa - ankkaaaaaaa takaaapuoliiii vankkaaaaaa ... Osaan itkeä tekoitkua.

Olen aikamoinen !

Wednesday, January 20, 2010

Arvonta



Täällä käy ihan mielettömästi väkeä. KIITOS siitä.

Siksi on arvontalaulun aika! Palkintona on kaksi puuhapäiviin sopivaa juttua -Lauren Childin Samu & Salla värityskirja , SUOMEKSI. En löytänyt tuohon suomalaista kuvaa mistään mutta sama kirja on kyseessä vain eri kielellä. Sekä Small Magazinen värityskirja (minulla on niitä kaksi kappaletta, joten raaskin luopua toisesta). Jos onni suosii, saat siis molemmat minulta paketissa postilaatikkoosi.

Arvonta-aikaa on viikonlopun yli. Jättämällä jotakin kommenttilootaan olet mukana ja jos linkität, saat kaksi arpaa. Muista kuitenkin kirjoittaa kommenttiisi linkityksestä. Onnea arvontaan! Arvonta päättyy siis maanantaina 25.1


Tuesday, January 19, 2010

Hiihtämisestä kumpusi -saako missään olla enää rauhassa?



Ystävän kanssa juteltiin hiihtämisestä. Ystävä L oli monen vuoden jälkeen kokeillut ja tullut siihen tulokseen, että aika oli tehnyt tepposet. Hän kertoi, kuinka sukset olivat lipsuneet ja alamäen tullessa vastaan oli hieman jännittänyt. Ei ollut luottanut itseensä päästä ehjänä alas. Minä olen salaa haaveillut hiihtämisestä. Kuuntelin epäuskoisena, voiko hiihtämisen taidon unohtaa? Itse en ole hiihtänyt sitten ylä-asteen hikisten teinivuosien, ja silloinkin taisimme hiihtää jonkun puukasan taakse piiloon ja lintsailemaan tunniksi. Ystävä kirosi "hulluja hiihtäjiä jotka tulevat päälle täysillä".

Jumpan alussa eilen salakuuntelin kahden naisen puhetta. Nämä naiset keskustelivat hiihdosta: "no, oletko käynyt?" "Nooh joo, mutta joo, heh heh. Kun siellä on näitä, jotka lähinnä kävelevät suksien kanssa ..." Sitten he naureskelivat keskenänsä.

Minä olisin juuri sellainen kuin ystäväni. Kai lähinnä kävelisin suksieni kanssa. Siis toki niiden päällä, mutta hiihtäminen olisi verkkaista. Nauttisin maisemista. Levähtäisin välillä.

Vauhtisokeus on tullut vastaani monesti, koska olen työmatkapyöräilijä. Törmään päivittäin näihin jotka ilmeisesti ajavat päänsä sisällä Tour de Helsinkiä pehmustetuissa housuissaan. Duuniin kai hekin ovat menossa kun aamuvarhain polkevat kaupungin pyöräteitä. Ei siinä mitään. Mutta kun pitää ohitella hurjissa paikoissa tai sitten roikkua puskurissa. Minä kun ajelen yleensä ihan vaan mekko päällä ja verkkaisesti, ettei tarvitse duunissa käydä suihkussa sinne saavuttuani. Joskus, olen yllytettynä ärsyyntyneenä lähtenyt skabaamaan, kun joku on takana huhkimassa ja ajanutkin varmaan yllättävän kovaa, ettei tyyppi pääse ihan heti ohi. Sitten ollaan samoissa valoissa odottelemassa ja katsellaan toisiamme naureskellen syrjäsilmin.
Yks Tour de Helsinkiläinen kerran meni ohitseni mielettömän läheltä ja kovaa. Todistin Hämeentien varressa, kun hän oli ajanut jonkun mummon päälle. Liihottelin siinä sitten perhosenkevyesti verkkaiseen tahtiin ohi pyörätietä ja loin hymyilevän katseen, kun hän seisoi avaruuspuvussaan ja kypärämyssyssään mummon kanssa keskellä tietä ja selvitti tapahtumaa. Miksi ihmisillä on tarve rynniä siellä missä liikkuu paljon muita ihmisiä?

Todistetusti myös mummot rynnivät. Päälleni rynni mummo ihan täällä Käpylässä. Taivahan tosi! Olin Joulun välipäivinä lenkillä Lotan kanssa. Luntahan tuli silloin , ja paljon tulikin. Aura-autot eivät vain ehtineet joka paikkaan. Seisoin odottamassa vihreää valoa kotitalomme kulmilla ja minua lähestyi mummo sauvakävellen. Lunta oli kamalat vallit, enkä oikein voinut väistää rattaiden kanssa mihinkään. Tuumasin mielessäni, että mummu kyllä sopii ohitse kunhan ottaa sauvat sivuun, yhteen kätöseensä. Vielä mitä! Mummo läheni ja alkoi huitoa minua sauvoillaan. "Pois tieltä siitä!!" Olin pöyristynyt ja mykistynyt. Yritin sanoa, etten mahdu. Hän tönäisi minua! Siis tämä on totisinta totta. Hetken aikaa kokosin sisäisen leijonani, sillä olin tönäisemässä häntä takaisin. Olen voimakkaampi kuin mummo, joten hän olisi kyllä sätkinyt hangessa selällään tuossa tuokiossa. Kuitenkin, niinhän ei sovi tehdä vai kuinka? ... Sanoin, että ensi kerralla voisi pyytää hitusen ystävällisemmin, niin löytäisimme jonkun ratkaisun, sopisimme kyllä molemmat kulkemaan. Hän meni menojaan.

Raskausaikana aloitin uimaan. Uin uimahalleissa ja kesällä maauimalassa. Monesti , ihan kunto-uimarit radalla minua ohiteltiin, takanani huohotettiin, minuun lyötiin pahoja katseita ... vaikka omaan aivan hyvän kunnon, uin ihan normaalia vauhtia, rinta-uintia. Muita häiritsemättä. Vai häiritsenkö sittenkin?
Uimapaikoilla on monta rataa joista osa on varattu kunto-uimareille, osa nopeille kunto-uimareille osa kilpa-uimareille, vesijuoksijoille ja niin edespäin. Jouduin suojelemaan vatsaani Wannabe Sievisten jaloilta ja huitovilta käsiltä. Eräskin mies ohitti minut kovaa vauhtia juuri ennen radan päättymistä, teki kiepin kääntyäkseen veden alla toiseen suuntaan ja oli potkaista minun vatsaani molemmilla jaloilla ponnistaessaan ja se olisi ollut kuulkaas kova tälli vauvalle. Kuinka estin sen viime tipassa? Otin kundia uikkareista kiinni! En ehtinyt sanoa mitään, kun hän loi minuun todella kummallisen katseen. Ja minä kun en todellakaan ole maauimalassa katselemassa miehiä sillä silmällä! Hieman nolotti. Minun piti selittää tilanne hänelle, mutten löytänyt häntä mistään. Lähti varmaan karkuun ...

Seuraavana kesänä (viime kesänä) eräs mies alkoi heittää hetulaa altaalla: "sä käyt täällä kyllä tosi usein! Tuu tänne radalle uimaan. Käytsä ihan joka päivä täällä". Vastasin , että en mielestäni kuulu nopeat uimarit radalle koska minulla ei ole kiire mihinkään, vaan nautin auringostakin. Tai sitten hän rupesi vaan jutskaamaan, siksi koska maineeni miesten peppujen vedenalaisena käpälöijänä on kiirinyt hänen korviinsa jossain miestenpuolen saunakeskustelussa ...


Sunday, January 17, 2010


Tapettijuttu 3




Uuden asunnon alakerrassa me emme tee minkäänlaista pintaremonttia oleskelutiloihin. Alakerran olo- ja ruokahuoneen seinät, keittiö ja eteinen on tapetoitu edellisen asukkaan toimesta Tapettitalon matskuilla. Ne passaa ja saa olla toistaiseksi.

Hirren päällä on pinkopahvit ja sitten tapetti. Pinkopahvi on jostain paikoista hieman kuprullaan, tiedä sitten olenko ihan omituinen, mutta minusta se tuo vaan fiilistä taloon.

Eteisessä on tuo keltainen Jalo-ohdake, Wiener-Jugendit ovat ruokatilassa (vihreä) sekä olohuoneessa (harmaa), keittiössä on mielestäni tuo Hyasintti vihreänä tai sinivihreänä (apua, tekeekö mun muisti tepposia?!). Tapetit ovat juuri siltä aikakaudelta kun talon hirret on siirretty paikoilleen (1915, talo siirretty 1917).

Sen sijaan "puramme pois" keittiöstä suuren jääkaappipakastin yhdistelmän, joka on upotettuna kalusteisiin. Meidän Smegi lähtee nimittäin mukaan täältä. En ole vielä päättänyt jätetäänkö seinä hirrelle siitä kohdin mistä kalusteet puretaan pois, vai pinkopahvitetaanko ja tapetoidaan. Tapettia on kyllä jäljellä, sanoi entinen omistaja S, joka on aivan mielettömän mukava tyyppi. Mies haluaisi ehkä pitää hirrellä, ja olisihan se mukava jos jossain kohdassa sitä näkyisi ...

Aikomuksenani on ottaa paljon "ennen jälkeen kuvia" tänne blogiin puuhastelustamme, kunhan saadaan helmikuun viimeinen viikonloppu vihdoinkin avaimet käteen.


Siinä on pari viikkoa aikaa tosiaan puuhastella. Yläkerrassa maalataan sisäkatot ja lattiat. Tapetoidaan ja maalataan seiniä. Portaisiin pitää asentaa portit Lottaa varten. Jos joku ihmettelee kuinka voidaan vanhassa hirsitalossa päästä näin vähällä, että tapetteja vaan kattellaan ja istutaan kaffepöydässä, niin hälle tiedotettakoon että edellinen porukka on tehneet aivan hirvittävän suuren työn ja laittaneen koko talon lattiasta kattoon seinistä ja ikkunoista saakka ihan joka kolkan kuntoon.

Meille jää vain pieni meikkaus ja hormien kunnostus. Että päästään asumaan. Ajan kanssa katsellaan sitten mitä kaikkea "kivaa" tuleekaan eteen. Elämähän on seikkailu.


Thursday, January 14, 2010

Tapettijuttu 2



Odottelen täällä UPS:n lähettiä, jonka pitäisi näillä minuuteilla tuoda minulle kolme rullaa tätä tapettia. Soitti jo aamulla että tulee ennen kahtatoista, muttei näy kyllä kundia missään ... Tarkoitus on tapetoida tällä ihanuudella yläkerran aulan yksi seinä. Olen hävittänyt näytepalan, jonka siitä tilasin. Muutoin olisin kuvannut sen teille. Se on niin kaunis ja tarpeeksi erilainen. Tietokone ei tee tapetille oikeutta.

Luulen, että kaksi rullaa olisi riittänyt tarpeisiimme, koska yhdestä rullasta saa kolme vuotaa.
Oli pakko ottaa yksi rulla varalle. Kun me ollaan kyseessä, jotain kuitenkin tapahtuu ...

Aulasta on saavuttaessa suora näkymä meidän makuuhuoneeseemme, joka jää vasemmalle puolelle portaista. Oikeasti se huone on suuri. Se on melkein kaksi kertaa meidän nykyisen makkarimme kokoinen. Oi mahtavuutta!
Sinne olemme valinneet Laura Ashleyn tapetin Erin (just tässä tummassa asussaan, jossa on ripaus kultaa).
Tapetin toimitusaika oli yllättävän pitkä. Tilasimme sen Joulun välipäivinä ja saamme sen ehkä maaliskuuhun mennessä ...

Lastenhuoneet sijoittuvat aulaan tullessa oikealle puolelle vierekkäin, niin, ettei niihin suoranaisesti näe kun aulassa oleskelee. Että niihin voi surutta laitella kaikkea lastenhärpäkettä ja iloisia värejä.

Tänään mulla on myös treffit isäni kanssa erään verhoomon ulkopuolella. Isäni on säilyttänyt vuosikausia vanhaa tassujalkanojatuolia puolestani (säilytystilan puute voi vaivata, vaikka meillä onkin kellari- sekä vinttikomero ;)). Olen itse verhoillut tuolin uudestaan vuosituhannen vaihteessa muttei kangas sovi nyt suunnitelmiini joten se vaihdetaan. Samalla tuolia hieman korjataan. Yksi jousi on pongahtanut paikaltaan ja yksi jaloista on irti. Ja vaikka minä ehkä itse osaisin sen korjata. Nyt ei riitä paukut, ei aika eikä työkalut. Kangas jonka siihen valitsen tulee olemaan jotain rikasta, samettista, ehkä sammaleen vihreää.

... Ja nyt se paketti tulee joten hei hei !

Wednesday, January 13, 2010

Tapettijuttu



Lotta on nyt valinnut tapetin omaan uuteen huoneeseensa. Aika räväkkä, mutta niin on tyttökin! Tapetin näytepala on Saksasta. Hausen 5qm.de vintage wallpapers. Tänään tuli kirjekuoressa ja nyt mietitään uskaltaisiko repäistä ja laittaa. Sitten joskus näette mihin me päädyttiin :)


Tuesday, January 12, 2010

Silloin kun kaikki oli vielä hyvin ja hyvin hyvin rauhallista



Aamulla meidän makkarista kömpi kaksi väsynyttä tukka pörrössä. Kolmas itki. Lotta on valvottanut meitä monena yönä eikä loppua näy. Viime yönä tehtiin jo ennätyksiä. Itkua tuli noin tunnin välein. Mitä vanhemmaksi tyttö kasvaa, sitä huonommaksi menevät näemmä yöunet. Kauhulla odotan tulevaa. Reilun kahden kuukauden kuluttua mun pitäisi olla jo töissä. Fressinä herätä puoli seitsemän aamulla ja siinä seitsemän pintaa jo liidellä kohti työpaikkaa pyörällä. Silmäpussit laahaa nyt maata. Joten tuo on kaukainen ajatus mutta samalla niin tässä. Viikot vierivät nopeaan, nopeaan, nopeaan ...

Yhdentoista maissa lähdin tytön kanssa ulos lenkille väsymyksestä huolimatta. Sankaritar nukahti heti pihassa. Suunnitelmani oli hakea Subwaystä patonki, postista uusin Westön romaani ja keittää kahvit kotiin saavuttuani. Lottahan jatkaa aina päikkyjä pihassa. Lenkkipoluilla ja jalkakäytävillä kirosin mielessäni kaikki huutavat koululaislaumat jotka singahtivat juuri silloin koulun ovista kun olimme sitä ohittamassa, kaikki lumiaurat, rekat, yksinpuhujat, kovaa yskijät, kailottajat, pulkassa kiljuvat lapset ... OLKAA HILJAA S*******! Älkää herättäkö nyt tyttöä pliis. Tarvitsen oman hetken.

Ja tässä kotipihassahan Lotta sitten heräsi. Joka ikinen kerta tämä tapahtuu. Pyytämättä kyllä koisataan niitä parin tunnin päiväunia mutta kun väsynyt äiti kerrankin oikein rukoilee ja anelee. Niin ei. Ei sitten.

Kuvassa kaikki on vielä hyvin. Tirppana nukkuu ja syö. Nyt itkee ja huutaa tuossa lattialla kunnon kiukku-uhmista. Sitä ennen yritti taas purra minua moneen otteseen kun en suostunut nostamaan syliini.

Jos olette seuranneet upeaa, ihanaa BBC:n EMMAA ykköseltä näin tiistaisin niin se, se on mun ainoa tämän päivän piriste. Viimeinen osa tänään. Olen kyllä nauttinut sarjasta todellakin.


Mistä tuo (api)(ipa)na saa energiansa?


Saturday, January 9, 2010

Taululöytöjä



Uusia vanhoja homeisia löytöjä taas! Ylempi taulu on hankittu Romuritarista Lotan uutta huonetta silmällä pitäen. Taulu on ruotsalainen, vanha, lasikehys ja hieman kuluneet raamit. I- H - A - N - A, vaikka itse sanonkin. Kuva on ilmeisesti Jenny Nyströmin tuotantoa, muttei siitä olla varmoja kuitenkaan. Taulu on hauskan muotoinen pitkula, sopii tosi hyvin senkin päälle katseenvangitsijaksi.

Alemman painokuvan kehyksineen löysin Huutiksesta huikeaan yhdeksän euron hintaan. Sekin on vanha ruotsalainen, omenatarhassa, Carl Larsson. Ihastuin siksi, että meidän tontilla on tuollainen vanha suuri omenapuu! Mun kuvauspaikat hieman hakusessa, kun ei näitä tosiaan tänne enää ripustella minnekään. Tuossa lattialla vaan ovat.

Näillä pakkasilla, kun täällä meidän viiskymmentäluvun asunnossa on ihan HIRVEÄN kylmä ja ikkunoista vetää, mietin sitä mihin ollaan menossa ...
... siitä tulikin mieleeni. Minulla hakusessa kaksi kappaletta suuria vanhoja itämaisia mattoja. Onko jollakulla hyvä haisunenä mistä löytäisi halvalla; tai siis niistähän saa kuitenkin pulittaa, muttei yhtä paljon kuin uusista, ja mulle kun on tosiaan parempi mitä kuluneempi on. Mielessäni olisi Huutokaupat. Huutiksessakin on antiikkimatoissa mutta on niillä hintaa. Varaudunko vaan maksamaan ? :D

Wednesday, January 6, 2010

Loppiainen




















Ihana pakkanen sen kun jatkuu. Minä nautin. Niin monta Joulua on katseltu ikkunasta viheriöivää nurmikkoa ja pidetty sadetta. Tänään täytyi aivan ikuistaa koko ihmeellisyys kameralla. Illalla, jos ulkoilee metsäpoluilla, tuntuu kuin olisi talvisessa Narniassa. Päivällä, aah tätä valoa, jonka lumi toi tullessaan!

Pian pitää purkaa kuusi pois. Ja laittaa paistinpökäle uuniin. Ulkoilun jälkeen pursuilen energiaa!

Jätin miehen kotiin kun katsellaan valitti, ettei saa koskaan nukkua aamuisin. Meillä kun aamulla se olen minä, joka jää sänkyyn lötkyämään ja nukkumaan, ja mies nousee lasten kanssa kukonlaulun aikaan. Tullessani sisään tulivatkin vastaan Vernerin kanssa. Menossa luistimia teroittamaan. Ei sitten malttanutkaan mennä takaisin sänkyyn. Kukapa tätä ilmaa voisi vastustaa?


Kuvat ovat Käpylästä. Muutama alimmainen jo Kumpulan puolelta.