Monday, March 29, 2010

Lotan tulevaan soppeen



Tahtoisin muutaman hyllyn/ripustuskoukun seinään tähän tapaan. Kauniit pienet mekot ja vaatteet toimivat ripustettuina kuin koruina, karkkeina. Sisustuselementteinä. Mitä niitä kauniita mekkoja kaappeihin piilottaisi, kun ei ne sieltä mihinkään näy.

Huokaus. Meillä tosiaan on pitkä matka kotiin ! Jokainen päivä jonka odotan lisää tuntuu loputtoman pitkältä. Eilen alkoi kaksi miestä paiskimaan hommia talolla.

Päälimmäiset hirret ongelmakohdasta olivat kovin märkiä sekä jo lahomaan alkaneita.
Suurin työ on näiden paikkojen kuivatus. Olen sydän syrjällään kun puhaltimet syöksevät kuumaa ilmaa talolla. Mies on saanutkin käydä niitä iltamyöhään sammuttelemassa, että saan rauhan nukkua.

Mutta vihdoinkin, vihdoinkin alkoi tapahtua.

Lumenpudottajat olivat tehneet kattoon reikiä. Meidän puolella oli kolme reikää. Meillähän oli ihan tajuttomat jäät ränneissä joihin käyttivät ilmeisesti kirvestä ?! Ja saivat aikaan tuhoa. Tulevat korjaamaan ja naapurilla on tuttu peltimies. Korjataan, korjataan. Mikään ei tunnu enää miltään suurelta tai edes hetkauta. Antaa tulla vaan, me korjataan. Nyt reiät on tukittu väliaikaisesti. Kattohan talossa on uusi. Ja vesivahinkojen kartoituksessa käytiin läpi; ei vuoda. Välipohjassa kuivaa.

En kuvitellut Pääsiäisestä tämmöistä. Ensi vuonna sitten kunnon Pääsiäinen!
Pidetään peukkuja, että aikaa menisi vähän kuin lisää.



Kuvat olen jostain poiminut, lehdestä kuvannut omaan ideakansiooni. En muista mistä ne olen löytänyt.



Lumi tuli, lumi suli, vesi sanoo puli puli ...



Kaikilla teillä, jotka luette blogiani, on varmaankin lapsilla kurahousut vai mitä? No meillä Lotta sai kurikset vasta lauantaina. Miksikö? Koska minä en anna lapsieni möyriä lätäköissä.
Tarhassa saa möyriä oikein antaumuksella ja nythän se alkoi. Siksi ostettiin nyt kurakamppeet.

Ihan totta, inhoan sitä, että lapset lilluu lätäköissä. Olen kaukana semmoisesta äidistä, joka seisoo leikkipuistossa ja antaa lapsiensa möyriä. En vaan ole semmoinen eikä minusta semmoista saa. Ja nyt en sitten sano etteikö jokainen saisi antaa tai ei antaa möyriä, nämä on minun omia juttujani ja en tuomitse muita.

Kun myin Lotan vanhaa Reiman haalaria huutiksessa, yksi esitetyistä kysymyksistä kuului: "kestääkö puku kuralätäkköjä?". Ei kestä, kadotti varmaankin potentiaalisia asiakkaita. En koskaan valitse vaatteita sen mukaan kestääkö ne vettä tai mahdollisia kuralätäköitä. Nyt kyllä täytyy alkaa taas opettelemaan.

Olen kai ennenkin kirjoittanut tästä asiasta. Muistelen. Kuljeskelen mielummin kaupungilla tai olen lenkkeilemässä lapseni kanssa, kuin että antaisin alle kaksi vuotiaan möyriä ja makoilla maassa kurassa ja seisoisin itse vieressä kun lapsi toteuttaa itseään.
Lotta ei ole koskaan edes osoittanut mielenkiintoaan rapaa tai loskaa kohtaan, koska ei ole siellä möyrinyt. Yleensä ulkona joko lenkkeillään rattaissa istuen (ja siihen myös nukahdetaan), mennään tai tullaan jostain -kaupungilta, kaupoista, ystäviltä, kirjastosta, autosta ... ja ulkoilemme ja nukumme rattaissa joka päivä säässä kuin säässä.

Olen varmaankin kaksi kertaa vienyt Lotan leikkipuistoon. Toinen kerta oli pakko kun silloin oli asuntonäyttö meidän vanhassa kotona ja jonnekin piti lähteä tosta vaan nopsaan.
Toinen kerta oli tässä taannoin kun pitkästyin täällä hajukämpässä. Viihdyin siellä puistossa sitten lopulta varmaan vartin. Lotta olisi toki ollut kauemminkin. Kyllähän se siellä tepastelee ympyrää jos sinne mennään, ihan mielellään. Isi kyllä vie Lottaa joskus puistoihin, mutta aika harvoin kuitenkin rapakelillä. En usko että huonolla ilmalla on vienyt koskaan.

Pianhan meillä on oma piha joten sitä laitellessa ulkoillaan varmastikin paljon enemmän pihassa kuin nykyisin. Kurassa en silti varmaankaan anna lasten hillua.

No niin ! Nyt on sitten kiva, kun saa ulkoilla ulkona ravassa kaksi kertaa päivässä. Syödä lunta ja juoda kuravettä. Järsiä muovisia likaisia leluja antaumuksella.

Onkohan Lotasta ihanaa , kun äiti menee töihin ja saa olla sitten kuin Ellun kanat?

ps. Verneristä ei ole enää pitkään aikaan saanut mitään normaalikuvia. Aina pitää ilveillä jotain naamataulullaan.

Thursday, March 25, 2010

Tarhareppuun


Niin ja Lotta saa tämmöiset tarhatöppöset, en tiedä kummat olisin valinnut niin otin molemmat! Nyt vaan odotellaan koska paketti löytää perille.

Nettisivuilla tohvelisankari.fi löytyy lisää! Lotta tykkää eläimistä niin mahdottoman paljon, ettei epäselvää kuitenkaan siitä, että kukkia vai eläimiä tossuihin ...

Hauska, että tarhatossuvalikoima on kasvanut siitä kun Verneri oli tarhassa.


Wednesday, March 24, 2010




Mun ihana pieni uhmikseni aloitti tänään päiväkodin ! En tiedä onnistuuko postaus kuinka, joten laitan tämän pienen tiedon vain ihan kokeeksi tänne. Päivä meni hyvin, ja Lotta rakasti olla päiväkodissa! Niin paljon, että kun lähdön aika koitti ruokailun jälkeen (pehmeä lasku ja puolta päivää mennään ensin), veti hän ihan hirvittävän suuren hernukan nenäänsä ja huusi kun hyeena pitkän matkaa rattaissaan rimpuillen. Tämä kuva on vanhempi, ystävänpäivänä otettu. Mutta siis samaa rataa. Päivittäin.

Ihan kiva mennä takaisin töihin aikuisten maailmaan.


Friday, March 12, 2010

Väliaikaistiedote

Ette ikinä arvaa mutta huono onnemme vaan jatkuu. Se meidän väliaikaisasunto on aivan kaamea luukku. Voi elämänkevät sentään. Ja siellä pitäs ainakin kaksi kuukautta viettää. Sanat tuntuu juuttuvan näppikselle, kun kävin ystävän luona purkamassa tunteita juoman ja syömisen merkeissä ja kömmin just kotiin. Onneksi on olemassa ystäviä jotka ottaa luokseen hetkeksi ja kuuntelee ja lohduttaa. Niin ja siellä luukussa on ihan hirveä keittiö, kauheassa kunnossa ja koko asunnossa haisee työmiehen hiki. Jätin läpivedon kämppään. Kauhistuttaa ajatella, että huomenna siellä pitäisi viettää ensimmäinen yö. Ja mun rakkaimpani ihana IHANA odottaa ihan toisaalla. Surkuhupaisa tilanne. Vaikka kuinka ajattelee, että on monia muita vielä kamalemmissa tilanteissa, maanjäristyksissä ja näin, silti on se kuuluisa k-otsassa mulla koko ajan.

Toivottavasti kesällä tipahdan puutarhatuolista omalla pihallani, kun nauran tällä kaikelle niin paljon, että vatsaan sattuu ja vedet roiskuu silmistä pelkästä onnesta.


Friday, March 5, 2010


Tuliko Äitiä ikävä!?





Sen piti olla vaan tätä, pientä pintaremppaa ... yhdessä tekemisen auvoa. Mutta se on nyt tätä, katso alakuva ... ja muuttamaan pääsemme näillä näkymin Vapun ja Juhannuksen välillä ! Halusin vanhan ja sain vanhan. Vesi on tullut sisään. Ja nyt korjataan sitten kunnolla.



Muutaman päivän fiilikset on olleet aika vaihtelevat. Itkut on nyt itketty ja pakko alkaa toimimaan. Olin kyllä varautunut yllätyksiin; vanhan talon kanssa tosiasiassa tulee aivan varmasti yllätyksiä, ihan näin suureen remonttiin emme kuitenkaan olleet varautuneet. Kaikki seinät (muutamaa väliseinää lukuunottamatta) on avattava ja kaikki fylli uusittava yläkerrassa ja jotain katsotaan myös alakerrassa, toivon kyllä syvästi ettei siellä olisi paljoakaan tuhoa. Välikatto tutkittava ja luultavasti sieltä löytyy ihan kaikkea kivaa sienimetsää. Pessimisti ei kylläkään pety, joten varaudun hirren höyläykseen ja myrkytykseen ja kaikkeen semmoiseen että koko talo on under construction. Ja tätä mitään ei ollut kuntoraportissa, ei kosteusmittauksissa eikä mitään merkkejä ulospäin näkynyt.

Ei muuta kun ensi viikolla kamat varastoon, joka vuokrataan jostain ja meidän omat peput asuntoon, joka vuokrataan jostain hetkeksi, kalustettuna tms.

Että semmottii ...


Monday, March 1, 2010




Muutama kuva vielä sanoin teille. Asunnossa on aivan mielettömän kauniit kaakeliuunit, vaan ei toimi. Toinen kyllä saadaan kuntoon pienin toimenpitein -toinen pitääkin sitten kunnostaa pitemmän kaavan mukaan. Ei ole ainoa asia joka ei toimi muttei niistä nyt enempää. Me olemme ihan täysin rakastuneet taloon, tavanneet naapurit, päässeet heidän puolelleen kylään ... kasvihuone on romahtanut lumen painosta, heh.

Ratkaisin sen Vernerin huoneen kaappi/hylly ongelman sillä, että ostimme entiseltä asukkaalta tuon senkin. Se muuttaa Vernerin huoneeseen tuolta alakerrasta.

Yläkerrassa on mies heilunut kovasti. Lattiat on hiottu kauttaaltaan. Vernerin huoneen lattia on vedetty jo valkoisella kahteen kertaan -vielä kolmas kerta pitää laittaa. Panelikatto on maalattu kahteen otteeseen valkoisella ja nyt se on hyvä ja antaa aivan mielettömästi avaruutta. Tiistaina tulee tätini mies laittelemaan tapetteja. Hommat jatkuu makuuhuoneiden lattioiden maalaamisella, aulan lattian maalaamisella ja seinien maalaamisella. Muutama puukuitulevy / pinkopahvi pitää uusia.

Mutta nyt on pakko mennä. Lotta ei voi sietää kun istun koneella.

Tuli tämmönen teksti ilman otsikkoa nyt. Voikaa hyvin, joudumme pian varmaan nettipimentoon. Ja se tauko tulee oikeastikin ...

Harmittaa, kun otin paljon kuvia eilen hyvässä valossa asunnossa ja kameran muistikortti kadotti jokaisen ! Ei ole ennen sattunut tämmöistä "muistikortti häiriötä". Uskomatonta !!!

ps. kyllä sitä muutkin muistaa väärin kuin mieheni. Niin kuin se suuri kaappi eteisessä jota ensin "haukuin" tilaa vieväksi täällä ... sehän on todella kaunis, kun saa uuden värin pintaansa, ja kätkee sisään yhtä sun toista lapsiperheen sälää. Joten se pidetään.