7 . asiaa minusta ( jotenkin niitä tuli taas 10)!
Kuvassa esiintyy Lotta ja kummipoikani Mauno, Lotan serkkupoika, Jouluaattona.
Tyypeillä on ikäeroa kaksi kuukautta. Mauno saanut hieman osumaa nassuun, kun on kaatunut tuolilla.
Minut haastettiin, joten tässä tulee ! Olen saanut ennenkin näitä kerro itsestäsi juttuja ja joskus olen muistanut vastata haasteeseen ja joskus en. Olen pahoillani jos joku on loukkaantunut antaessaan haastetta enkä ole vastannut siihen ! Mulla on toinenkin korvan takana joka on annettu, se lapsuuskuvahaaste mutta en ole sitä ennättänyt vielä kaivella esiin, siis sitä kuvaa. Tämä pitäisi antaa eteenpäin, mutta ottakaa ken tahtoo.
1. Olin lapsena hyvin eläinrakas. Kannoin kotiin kaikenmaailman kodittomat eläimet kuten kaveriltani jääneen kissan. Minulla oli yhteen väliin siis samaan aikaan kissa, koira, kolme marsua, kolme hamsteria ja iso valkoinen kani. Samalla kävin ratsastamassa ja hoitamassa hevosia melkein päivittäin. Ja mitä on tapahtunut nyt ? Viisitoista - kaksikymmenta vuotta myöhemmin pelkään kaikkia jyrsijöitä enkä todellakaan voisi pidellä hamsteria kädelläni. Ajatuskin puistattaa minua. Hevosiakin pelkään lähestyä, ne on niin isojakin !
2. Olen koukussa dekkarisarjoihin. Varsinkin Beckiin, Wallanderiin sekä komisario Winteriin. Ahmin myös kaiken brittidekkarisadon kuten Midsomerin murhat, Komisario Morsen, Poirotin ynnämuuta ynnämuuta.
3. Olin teininä aivan rakastunut Samuli Edelmanniin ! Siis aivan totaallinen fani. Pääsin kerran keikkabussiin kaverini kanssa nimmaria hakemaan ja huokaus. Voi että !
Kierrettiin ympäri Suomea Samulin keikoilla. Kirjoitinkin hänelle, pitkiä fanaattisia kirjeitä. Aikuisiällä tapasin hänet monta kertaa Käpylässä mm. päiväkodin pihalla. Näin se elämä menee.
Missäköhän ne kaikki kymmenet valokuvat nuoresta Samuli Edelmannista ovatkaan. Mulla oli aina keikoilla kamera mukana ja ängin sen kanssa eturiviin keikkumaan. Nykysin en enää kuuntele paljoakaan hänen musiikkiaan.
4. Vaan olen täysin vanhan jazzin, soulin ja bluesin ja kyllä nykyjazzinkin ystävä, hieman riippuu. Tällähetkellä soitan Ella Fitzgeraldia aina kotona. Jotenkin se sopii meidän taloon.
Kuitenkaan, en ole mikään jazztietäjä tai asian intohimoinen harrastaja. Jotenkin vaan ra_kas_tan sitä musiikkia. Olin tässä kerran Stockmannin musiikkiosastolla ostamassa jazzlevyjä ja eräs vanha harmaantunut herra tuli viereeni ja kysyi, kuinka minä, näin nuori tyttö (huom! nuori tyttö ! Kuitenkin kahden lapsen äiti, kröhöm!), olen jazzlevyjä tutkimassa. Saimme aikaan pienen keskustelun eri jazzmuusikoista. Hän kertoi minulle, kuinka tärkeää on katsoa artistin taakse, keitä muusikoita soittaa orkesterissa.
5. Olen sääliostaja. En voi mennä torille pakkasella katsomaan kun kukaan ei osta saunavastaa yksinäiseltä torimummolta. Jos menisin, minun olisi pakko ostaa saunavasta.
Pienet antiikkipuodit on pahimpia ! Niissä ei yleensä ole muita asiakkaita ja jos käy sisällä vaan katselemassa , myyjä seisoo tiskin takana kuin tatti ja tilanne on niin vaivaannuttava ja hiljainen että minun on pakko ostaa edes joku juttu. Joskus ei vaan ole ollut yksinkertaisesti mitään ostettavaa (halpaa, pientä, hätäostosta) ja olen luikkinut ovesta ulos ja tunne on ollut kuin varkaalla.
Nyt lähiaikoina musta on tuntunut siltä että mun on pakko liittyä Elixian jäseneksi vaikka olen jo toisen kuntoklubin jäsen. Ihan vaan siksi että sieltä yksi koirannaamainen, lutunen räpsyripsisilmä on esitellyt mulle keskusta ja soitellut sataan kertaan. Varmaan provikkapalkalla, niin nuorikin vielä. Pakkohan sen ois saada jostain elantoa. Kotikutsut on NIIN pahoja etten voi järjestää niitä, saati osallistua. On pakko aina ostaa jotain vaikka ei ois pakko. Mietin vaan, että onhan tuon saatava nyt joku palkkio kun raahaa kamojaan pitkin poikin ja tuhlaa iltojaan tähän. Ja sitten huomaan täyttäväni tilauskaavaketta. Säälistä.
6. En oo käyttänyt farkkuja enää muutamaan vuoteen. En edes pitkiä housuja (paitsi liikuntakamojani). Olen mekko / hame ihminen. Just sanoin mun ystävälle hetki sitten, että mulla on jäänyt hieman Lotan odotus päälle, kun vieläkin puen ylleni vaan mekkoja ja leggareita. Ja hän siihen, että miksen pukisi, kun ne sopii mulle, ettei oikein voi kuvitellakaan mulle enää mitään muunlaisia vaatteita. Joskus piti olla niin kireet farkut, että hyvä kun pysty kävelemään ne jalassa yhtään mihinkään.
7. Mulla ei koskaan ole ollut lapsuudenkotia. Vaan olemme muuttaneet asunnosta asuntoon. En tiedä, olenko siksi niin onnellinen tästä perheestäni ja kodistani ja vaalin niitä hullun lailla. On ihanaa, kun löysimme talon. Tämä on tukikohtamme.
8. Olen enemmänkin mietiskelijä kuin toimija. Mietin ja pohdin, punnitsen asioita ja sitten vasta alan toimeen.
Tämä pätee kaikessa, työssä, vapaa-ajalla, sisustamisessa ... koiran hankkimista olemme ajatelleet noh, kymmenen vuotta !
9. Haluaisin järjestää meillä kesällä pihakirppiksen ja oheiskahvilan päiväksi. Pitäs puhua naapuri mukaan ... roinaa mitä myydä on yllättävän paljon !
10. Tänään voisin illalla lenkkeillä Lotan kanssa Filmtowniin vuokraamaan jonkun hyvän pätkän, kun meidän miehet lähtee Jokerit-HIFK matsiin Areenalle ja ollaan ihan kaksin. Mä & Lotta. Joskus itsekin olen ollut mukana lätkämatseissa ja se on ihan hauskaa vaihtelua elämään ! Mut nyt, voisin veikata, että Lotta ei tykkää olla siellä. Ajatella, että samanikäisenä Verneri istui isänsä sylissä lätkäpeleissä. Silloin jo oli urheilumiehii !
Mukavaa perjantaita poppoolle !
!
