Wednesday, November 30, 2011

Täällä ollaan !




Täältä voit selata lehden jos niin tahdot !

Huomennahan se eka luukku jo kurkitaan auki ... tänään pitäs vielä metsästää täytteet tontun taskuihin. Ai että viime tipassa, kuinka niin  ... ?

Wednesday, November 23, 2011


Sellon joulukuvissa







Lainasin taloa kauppakeskus Sellon joulukuvaston kuvauksiin, kun Krista pyysi ♥

Bongasin muutaman kuvan jo Sellon nettisivuilta.
Nyt sitten odotellaan kolahdusta postiluukkuun, Hesarin välissä tulee itse kuvasto.


 



Kuvausta edeltävänä iltana  ...
Voi hitsin vimpulat kun joillain on iiiihana työ. Kuvata, rakentaa, suunnitella ... onnekkaat ! ! !

Saturday, November 19, 2011

Hämärän hyssy 










Juuri kotiuduttiin isoveljen koululta. Syysmarkkinoilta. Oi onneksi mun leipomukseni ostettiin pöydästä, ettei tarvinut häpeillä. Leivoin vaan mokkapaloja mutta pakkasin ne niin kauniisti, ettei voitu vastustaa ;D

Moni on ihmetellyt minne Verneri on mun kuvistani kadonnut. Muutama otos on ollut, jossa saattanut vilahtaa. No syyhän on tietenkin se, että hän on yksitoistavuotiaana jo tunnistettavissa, eikä myöskään itsekään tahdo enää kuvissani olla. Tokihan Lotankin tunnistaa, mutta Lotta ei liiku vielä yksinään missään.

Hassua ajatella, mutta Verneri on kasvanut tässä mun blogin mukana nuoreksi varhaisteiniksi ;)

Sen vuoksi kuvissa on enemmän tätä meidän Lottaa ja Vilppu koiruliakin.

Hei, oletteko muuten (ja tokihan olette) ajatelleet jo Joulua?
Itse meinasin etten laita yhtään tilpehööriä minnekään. Kuuset tietenkin. Ja paperitähdet. Mutta ei mitään koristuksia ja tonttusia joka paikkaan. No no.

Täytyy tästä lähteä ulos happeilemaan ja sitten illalla olen kutsuttu ihanan nuoren naisen 18v. juhliin, jonne lähden ystäväni kanssa. Oi oi !

Rauhaa & rakkautta viikonloppuun ! Hämärän hyssyä jo kolmelta.

ps. kasvomaalaus = perhonen naamassa = syysmarkkinoilta


Sunday, November 13, 2011

Wednesday, November 9, 2011

Päivä kotona














Lapset ovat sairastaneet. Tänään oli minun vuoroni olla kotona hoitamassa. Pääsin kuvailemaan hieman päivänvalossa, jee !

Ei me olla oikein tehty mitään. Oltu vaan ja makoiltu. Syöty kanapastaa Vernerin lempireseptillä. Juotu glögiä. Lapset alkavat olla sillä mielellä, että huomenna tarhaan ja kouluun.

Vilppu koiruli on kotiutunut. Ulkona riehumisen jälkeen aina nukuttaa. Milloin missäkin.

***



Kanapasta Vernerin makuun

-simpukkapastaa (keitä suolatussa vedessä)

-kananpojanfilesuikaleita (hunajamarinadissa ok, paista kasarissa)

-ruokakerma (kaada kanan joukkoon paistamisen jälkeen)

-cremebonjour yrttitarha tuorejuustoa (sekoita kanoihin ja kermaan, anna kastikkeen hautua hetki pienellä lämmöllä. Ei ihan koko purkkia mutta reippaasti, melkein kaikki ;))

-paljon silputtua persiljaa (lisää loppuvaiheessa kanojen, kerman ja juuston joukkoon ainakin desi, ellei puoltoista, silputtua tuoretta persiljaa ja sekoita kastike pastaan).


Nauti !




Tuesday, November 8, 2011

Pakkaukset = rakkaukset





Tykkään ihan hulluna ruokapakkauksista. Oikeastaan enemmän kuin sisällöstä. En tiedä olenko ainoa hassu vai jopa tyhmä, mutta kaupassa tulee monestikin shopattua tuotteita pakkauksen, purkin tai pussin hauskan ulkonäön vuoksi. Mutta tottahan toki myös maku ja tuote itse on se ykkönen. Pakkauksen voi säästää ja siihen voi täydentää myöhemmin.Sitrusliptonit on sisällä, vaikka pakkaus antaa ymmärtää ihan jotain muuta ;)

Siksi on ihanaa,  kun meillä on semmoisia pieniä puoteja kuten Liike51 (Krista on blogannut liikkeestä täällä) sekä Anton & Anton , jopa Prismassa Eat & Joy maatilatori. Tulvillaan ihania hillopurkkeja, muro- ja ryynipakkauksia, mehuja yms yms. !
Toki TIETENKIN ovat myös eettisesti ihania ♥ Että eipä nyt mennä mainostamaan näitä kauppoja pakkauksin, kun ovat ansainneet paikkansa ihan jollain muulla.

Palataan pakkauksiin kuitenkin vielä. Hauskoja (mm.jenkkipakkauksia) löytää nykyisin supermarketeista ja vaikka mistä. Ihan all american - ruokaan erikoistunut Behnford's WTC:ssä keskustassa, siinä tulee poikettua aika usein. Koska käyn kaupungilla bussilla, on pieni liike läpikulkumatkalla asemalle. Tosin se on aika kallis , sikakallis. Mutta sorrun pakkausten takia joskus. Ja useimmiten menen ihan vain katselemaan.  Ja onhan ne herkkuja, nam ! Jos siis mukaan tarttuu jotain. Joskus yllätän lapset jollain "ihan ihmeellisellä" karkilla tai keksipaketilla, mitä ei Suomesta muualta saa ;o) (tämä siis ei ole mikään lähiruokaputiikki)

Liike51, Anton&Anton ... tunnelma, esillepano ja ihanasti pakatut tuotteet tekevät sen, miksi sinne haluan mennä. Ja tuoreet leivonnaiset. Sen, miksi jaksan viikonloppuisin satunnaisesti pyöräillä Tapanilaan saakka ;)  

Kaikki tuo keksi-muro-karkki yms. jenkkiruokahan jättää luultavasti hirvittävän hiilijalanjäljen mutta eipä se, että minä en osta muropakettia, saa kauppaa keskustasta häviämään. Että apus, älkää nyt ampuko kuitenkaan! :) Ja jos katsoo mistä mikäkin tuote on Suomeen mitäkin kautta saatu, en pysy enää kärryillä. Tällä hetkellä on uutisoitu sushibaarejen jättävän tonnikalan pois valikoimistaan ja sen sellaista. Siihen en ota kantaa,  koska en syös sushia kun tarjottaessa. Mutta eiköhän se liity jotenkin siihen , että kala lennätetään kaukaa (sekä ylikalastukseen, luin nyt hs:n artikkelin!).

Ulkomaillakin nykyisin pyörin ruokamarketeissa kiilto silmissäni :) Vaikka harvoin tulee matkusteltua.



En ole totaallisen luomu. En tarkkaile fanaattisesti, kuten varmaan tätä tekstiä lukiessanne olette huomanneet. Hintatason vuoksi on tingittävä. Ja sen, että mies käy ruokaostoksilla useammin kuin minä ...


... koska hän autoilee ja minä pyöräilen (pyörällä en saa nelihenkisen perheen ostoksia tehtyä, kun vaan täydennettyä). Kunnes ekat liukkaat kelit puskevat päälle. Pimeällä ja liukkaalla en aja edes pyörällä.

Ja kaiken kaikkiaan on mukavaa, kun pieniä kivijalkakauppoja avataan ja asiakasta palvellaan. Nouseva trendi ainakin Helsingissä ja minä nautin siitä. Että maasta se pienikin ponnistaa ! Toinen tykkää värikkäistä, söpöistä pakkauksista tai toinen ei. Toinen ostaa kaiken Siwasta ja toinen kasvattaa itse. Ja kaikki shoppaa ruokaa siellä missä kukin meistä tahollaan

:o)



Kuvat / photos, bilderna : http://www.alvhemmakleri.se/

Sunday, November 6, 2011

Uusi ystävä






Joka asuu nyt meillä. On leimaantunut minuun. 
Seuraaa, luuhaa koko ajan sylissä, vinkuu vieressä ... parasta aikaa nukkuu sylissäni.
Uuden opettelua, rutiinit uusiksi ja niin edelleen. Ei auta paljoa se, että Lotta on ollut kipeänä nyt kahteen otteeseen (kuume) ja taas yöllä valitti korvaansa. Koko talo on SEKAISIN
Ja pojallakin just yökylävieras, josta ei oltu äidiltä kysytty mitään ;) Kivaa ? kun ihan rähjäisenä täällä kotona myysaan pennun + kipeän Lotan kanssa. Pyjama päällä 24h (melkein). (siis lähinnä, että mitä Vernerin kaveri miettii minusta, rähjäisestä mammasta ...)

Vilppu-russeli. Yksi unelmani on jälleen toteutunut. 
Monta vuotta tulikin tästä haaveiltua. Meillä kun aina kestää. 
Ei olla yhtään semmosia, että mennään ja ostetaan. 
Vaan mietitään näemmä pitkään :D Tämä itseasiassa pätee moneen asiaan. Niin kuin tähän taloonkin, hehe. 

Noh, pieni menovinkki näin lopuksi. Perjantaina illalla ajeltiin Riihimäelle hakemaan pentua,  joten ehdin just ja just kipaista Pompoti-nimisessä puodissa & kahvilassa. Luin siitä Jonnan Mrs. Jones - blogista.  Ja koska tiesin, että olen tuonne suuntaan menossa, pistin korvan taakse. IHANA puoti. En kehdannut kuvata sisällä, koska heillä oli sulkemisaika käsillä enkä muutenkaan rohjennut kysyä. Mutta iltavalaistuksessa nappasin ulkoa yhden kuva. Kauppa sijaitsee Riihimäellä Punaisessa talossa. Huh, kun voisikin työskennellä noin.

Klik ! Täällä nettisivut !  Pitäisi päästä uudelleen ajan kanssa, mutta ei oikein tule tuonne suunnalle asiaa. Saisinkohan houkuteltua jonkun ystävän mukaan ?





Mukavaa, koiramaista sunnuntaita kaikille ! 

Tuesday, November 1, 2011

Pimeää, arkista, syksyistä aherrusta






Ei ole mitään päivitettävää , mitään muuta kerrottavaa kun tylsää arkea vaan. Aamusta iltaan on joku menossa jonnekin ja tulossa jostakin. Ruoka pitää tehdä ja lattiat lakaista. Lapset kasvaa ja venyy. Äitin pinnakin kai venyy siinä samalla. Vernerin huoneeseen on ilmestynyt ekat posterit seinille. Ja lisää tahtoisi. Aikoinaan oma huoneeni oli lattiasta kattoon melkein vuorattu julisteilla. Itse en henkilökohtaisesti antaisi laittaa enempää, mutten kai voi kieltääkään.

Kuvat on vanhoja, alkusyksyisiä. Uusiakaan en ole ennättänyt räpsiä.

Perjantaina sitten hakemaan uutta perheenjäsentä. Jos tämä tästä sitten vähän piristyisi. Tämä blogielo :o)