Novan kanssa saimme erään yhteisen tehtävän ja sitä aloiteltiin tietenkin sitten, kun alkoi olla jo pakko ja dedis kurkkia uhkaavasti edestämme. Minulle kovin tuttu juttu. Eilen ompelimme kirjaimellisesti aivan koko päivän. Iltayhdeksään saakka. Ylikin. Eväänä pizzaa ja pastasalaattia.
Lopputuloksena ainakin kolme tyhjää Fresita pulloa ja jotain, jonka tulette näkemään keväämmällä --- yhdessä aivan ihanassa yhteydessä.
Enempää en voi näyttää (enkä kertoa). Mutta ompelukerhoon jäin niin kiinni.
Ensi kerralla meitä on mukana ehkä jo neljä.
Ensi kerralla meitä on mukana ehkä jo neljä.
Vannon, että saan seurassa paljon enemmän irti kuin yksin. On motivaattorit. Neuvojat. Oppii toiselta kikkoja. On joku, jonka kanssa nauraa käkättää ja puhua pulputtaa. Meillä on tosin aika samanlainen tyyli tehdä Novan kanssa. Eli semmoinen, että sakset käteen ja tosta ja tosta ja eikä tässä mitään harsita tai nuppineuloiteta. Ja sittenhän niitä mokia sattuu, kun ei yhtään osaa etukäteen miettiä.
"Onks tässä liikaa väriä?" "Joo ON!" "Voiks väriä OLLA LIIKAA?" "Tossa tapauksessa voi!"
Kun kumpikin meistä tykkää väreistä, ja toinen ehkä vielä enemmän, on odotettavissa ihan jotain muuta kuin valkoista tai beigeä. Ei mitään pahaa niissä mutta ... mulla voi joskus karata mopedi käsistä, kun näkee ihanat värikkäät kankaat ja pompomnauhat ja rikrakit ja ja ... sitten vielä kun olisi se ultimaattinen taito ommella!
Tänään jatkoimme ja totta tosiaan, meillä on ollut aika työntäyteinen viikonloppu.
Novan ihanan blogin löydätte täältä.
Tänään jatkoimme ja totta tosiaan, meillä on ollut aika työntäyteinen viikonloppu.
Novan ihanan blogin löydätte täältä.