.

2009-12-31T08:40:00.001-08:00

Paukkuja pieniä poksautellaan. Masut jo pyöreinä herkuista naksahtelee. Minä sohvalle kahvikupposen ja suklaa nupposen kanssa pian lötkähdän. Juustotarjotin laitellaan. Pian kai kuitenkin ulos uskallaudun, katselen taivaan kukkasia, värikkäitä räiskyviä. Taas yksi vuosi takana. Rauhaisaa Uutta Vuotta ! Pakkasessa täälläkin, Käpylässä, kinosten lomassa. Mikäs sen mukavampaa. Kaikille ihanaa uutta tulevaa.

2009-12-30T03:06:00.000-08:00

Joulun jälkeisiä

Alennusmyynnit, aah! Minirodinilla on aletuotteita ja itse päädyin hankkimaan Lotalle tämän takin.

Olin reipas tänä aamuna ja olen jumppaillut sekä ulkoillut. Jouluna tuli ulkoiltua paljon, paitsi itse aattona, joka on minulle aina tosi kiireinen. Meillä kävi Lotan kummit naapurista lapsineen kahvilla (aivan ihana porukka!) sekä illemmalla seuraamme liittyi isäni ystävättärensä kera.

Joulupukki toi lahjaksi aivan mielettömän kauniit korvakorut (kuinka pukki aina osaakin valita, taitaa tuntea minut aika hyvin?) sekä hemmottelutuotteita , tuoksuvia semmoisia. Verneri sai pelejä, ihanan pehmeän Polar O. Pyretin pyjaman, kalsareita, leffoja ja luettavaa; Minä ja Muro, Harry Potter ja Viisasten kivi, Bart Simpson sarjis-spesiaalin, Risto Räppääjä ja kuuluisa Kamilla, leffoina tuli Indiana Jonesia sekä Harry Potter ja puoliverinen prinssi ainakin. Ja ne pelit sitten. Nyt meillä on sitten se pelikonsoli. X-Box 360 live jotain höpönpöpöä muutti meille Pukin paketista ja pojan naama oli kuin Naantalin aurinko. Sillä on pelailtu lätkä-, futis-, ja autopelejä. Pikkusen pitää rajoittaa peliaikaa, kun meinaa ihan viedä mennessään.

Lotan saalis oli pienempi. Pienet pupun rattaat sekä kaksi nukkea. Nukeista toinen varsinkin on aivan suosikki. Se kuorsaa ääneen kun sille antaa pikkuruista tuttipulloa ja sekös naurattaa Lottaa. Lotta toki antaa sille myös omasta pullostaan maitoa mikä ei ole suotavaa ...

Tapanina pääsimme käymään talolla. Mitattiin tapetteja ja huonekaluja varten paikkoja. Juteltiin entisen omistajan kanssa. Eh, minäkin olin muistanut pari seikkaa talosta väärin. Mutten kuitenkaan pahasti väärin. Ihana koti siitä kyllä tulee. Aivan unelma. Vielä pitäisi odottaa kaksi kuukautta kun päästään laittelemaan.

Verneri lähti ystävänsä sekä ystävän perheen kanssa elokuviin ja minä kutsuin koko poppoon leffanjälkeisille glögeille ja joulutortuille. Eilen pojat kävivät kannustamassa Jokereita hallissa muttei tuonut tulosta. Puuhaa riittää lomalla ihan täällä kotikulmillakin. Lumi on oma lisänsä. Siitä on nautittu lumisodissa sekä kukkulan kuninkaassa. Mies on käynyt ahkerasti jäällä Vernerin kanssa.

Uusi vuosi otetaan huomenna vastaan omalla porukalla. Tapojemme mukaisesti menemme kaupungille syömään joten jos näette meidän ryhmärämää, tarttukaahan hihasta. Vuosi on ollut ihana, raskas ja yllätyksellinen. Mitähän kaikkea ensi vuosi tuo tullessaan?

Uudenvuodenlupaus on se, että otamme miehen kanssa enemmän yhteistä, kahdenkeskeistä aikaa, ja aloitamme sen ihan sillä, että varaan teatteriliput. Olisiko ehdottaa jotain todella hyviä esityksiä täällä pääkaupunkiseudulla?

Niin alennusmyynnit. Eikö ole ihanaa, että kun lahjat on raavittu Jouluna kasaan, viikon päästä ne saa huomattavasti halvemmalla?

2009-12-23T00:04:00.000-08:00

Rauhallista Joulua. Palaan blogin pariin juhlinnan jälkeen. Kiitos kuluneesta vuodesta kaikille blogini seuraajille, ahkerille ja ei niin ahkerille kommentoijille, sekä lämpimät terveiset tutuille ja sukulaisille tätäkin kautta.

Kuvan on ottanut taitava Krista Keltanen Villa Solbackasta. Kuva toimitti meillä tänä vuonna joulukortin virkaa.

2009-12-22T00:13:00.000-08:00

Kilttinä siellä !!

"Ei itkeä saa, ei meluta saa, tonttu voi tulla ikkunan taa..." Tai sitten se on jo takanasi ! Varo! Haa! Tiedossa siivousta tänään. Kunnolla. Ihan joka sängyn alta. Sain apujakin, kun mies jäi lomalle. Vernerillä vielä tänään koulua. Sitten hänkin pääsee vetelemään lonkkaa.

2009-12-19T23:56:00.000-08:00

Miinus kuustoista astetta Loviisassa

Keskellä oleva jouluruusu lähti meille koska rakastuin tuohon ruukkuun.

Terveisiä Loviisasta! Eilen ajeltiin päivällä tunnelmoimaan joulukoteihin. Oltiin onnekkaita, että valittiin eilinen päivä! Ei lainkaan ruuhkaa! Saimme rupatella omistajien kanssa ihan rauhassa ja taloissa jopa mahtui kiertelemään ja tekemään ostoksia.

Liisantalon isäntä kertoi, että viime viikonloppuna, muistaakseni lauantaina, oli käynyt yli viisisataa ihmistä!

Se oli kuulemma jo ollut aika hulinaa.

Ensi vuonna kyllä ilman lapsia liikenteeseen, niin saa vielä perusteellisemmin ja rauhassa jutella vanhoista taloista ja niiden laittamisesta. Toppapukukansa on ihan liikaa noissa kinkereissä. Ei millään ehtisi paimentamaan. Lotta kun on nyt siinä ihanassa iässä, että juoksee joka paikkaan ja tunkee nenänsä kaiken maailman koloihin ja tietenkin, suuttuu verisesti kun häntä estää niihin menemästä. Saatiin kyllä muutamaan kysymykseen vastaus kotiin viemisiksi. Sydämellistä auttamisen tahtoa ja neuvontaa mitä tulee vanhoihin rakennuksiin! Oikein tuli Jouluolo sisimpään.

Pidemmittä puheitta. Rauhaisaa neljättä adventtia!

2009-12-17T00:07:00.001-08:00

Jutustelua

Miehen kanssa ollaan jutusteltu talosta ja muutosta. Pohdimme eilen sitä, sopiiko kaikki tavaramme niihin huoneisiin ja paikkoihin, mihin me ne tahtoisimme. Meillä on suuria vanhoja kaappeja ja lipastoja (ja minulla olisi mielessä homeisia vanhoja huonekaluhankintoja lisääkin -peilipiironkia ja tassujalkasenkkiä, semmosia mummolan ihanuuksia) jotka saattavat osottautua ongelmiksi. Mahtuvatko oviaukoista, lasikuistilta sisään on aika kiva pieni jyrkkä kääntökulma. Kuinka ahdas on portaikko -voinko edes viedä mitään peilipiironkia yläkertaan ?

Alkoi ihmetyttämään se, kuinka erilainen muisti minulla ja miehellä onkaan! Olemme molemmat käyneet talossa yhtä monta kertaa ja mies ei muista mitään, mitä siellä on. Hän oli eilen jutellut ex-omistajan kanssa puhelimessa, joka tahtoisi jättää meille ihan hirvittävästi mööbeleitä (jausaaaaaaa! Saa jättää!). Mies ei muistanut mitään niistä. Olin innoissani, kun talon vanha omistaja oli sanonut, että alakertaan hän aikoo jättää kaiken jos vain tahdomme. Muistutin miestä, että ruokahuoneessa oli aivan ihana vanha senkki. Ja jättäisikö hän matotkin ? Mies ei muistanut minkälainen senkki. Ei muistanut isoja mattoja. Ja eteisessä ollut suuri lastulevyinen aika ruma kaappi. "Millanens kaappi se olikaan ?" hän sanoi. Öööö ... suuri, ruma ja täytti koko eteisen. Etkö muka muista? Kuinka ei voi muistaa näin oleellista asiaa?

Hankin Huutiksesta vanhan kauniin valaisimen keittiön kattoon ja juttelin, että oli pakko huutaa se, koska väri sopii meidän jääkaappiin ja sinne uuteen taloon. Samansävyinen kuin keittiön kaapistot! Mies siihen: "millaiset ne olikaan ne kaapistot?" ...

Olemme ensi viikolla menossa ottamaan mittoja tapetteja varten (ja muutakin, rullamitat on jo valmiiksi taskussa). Pianhan tapetit on tilattava, koska joissain saattaa olla isojakin toimitusaikoja. Mulla kun ei ole se ihan tavanomainen maku kuitenkaan tapettejen suhteen. Eli K-raudasta ei löydy.

Juteltiin siitäkin, että montako ehjää seinää suuressa makuuhuoneessa on ja muissa pienemmissä. Mies siihen: "kun emmä yhtään muista millanen se makuuhuone oli" ...

Hän on ostanut kanssani jotain kallista. Asunnon. Mitä hän on näytöissä katsellut ja mitä hän muistaa ????

Kuva / photo: Jeanne d'Arc Living

2009-12-15T03:18:00.000-08:00

Listoja, listoja, listoja ...

niitä piisaa. Tiedättekö tunteen, kun olette hartaasti askarrelleet ja kirjoittaneet joulukortit. Ihanaa, nyt ne on tehty! Siinä lepäävät, kuin seimessä ikään, somassa korkeassa pinossa. Kuoretkin on koristeltu. Saitte kiikutettua ne ajoissa postiin, niin että saitte sen edullisemman postimerkin. Korttitarpeet on kaikki käytetty ; kartongit (ja meillä tänä vuonna, ihka ekaa kertaa, valokuva lapsista) sekä sopivat kirjekuoret, ne on kaikki nyt loppu. Ja sitten alkaa tupsahdella kortteja omasta luukusta sisään. Ja kaikki tähän astiset kortit on olleet sellaisilta joille emme laittaneet itse korttia ... jeah beibit.

Joulupuuhaa riitää joten minä palailen toisella ajalla.

Liikaa asioita listoilla. Mutta yhden listan taidan tehdä lisää. Arvaatteko? Listan joulukortin lähettäneistä ...

Kuva / photo: Decorative Country Living

2009-12-11T03:29:00.000-08:00

Kirppistä & kahvia & hauskaa seuraa

Käytiin eilen Lotan kanssa Villa Solbackan Kristan ja ihanaisen vauvansa Allun kera kaupungilla. Oli todella ihana iltapäivä. Kurkattiin semmoiseen kirppikseen kun Kaivopuiston Kanuuna. Itseasiassa kirppis on samalla paikalla Merikadulla, jossa Puupaja oli hetken aikaa. Samainen putiikki, mistä ostettiin tuo meidän keittiön vanha kaappi aikanaan. Kannattaa käydä tuolla kirppiksellä! Mua kyllä hieman aina ärsyttää käydä itsepalvelukirppiksillä ... "napinaa, purinaa" ... koska silloin ei ole mahiksia neuvotella hinnoista. Ja yleensä tuotteet on ihan ylihinnoiteltuja, niin kuin tuollakin osa tuotteista. Kirppis on ihan paratiisi vanhoja iltapukuja, laukkuja, kenkiä, turkkeja ja hattuja metsästäville. Itse löysin yhden vanhan tonttukoristeen, tarjottimen sekä todella siistin ja halvan käsinsolmitun itämaisen pienen pyöreän maton.

Sitten me kahviteltiin. Ja oli kivaa ja kahvi oli hyvää.

Sitten napisen vielä näin Joulun ja hyvänmielen alla yhdestä asiasta ... ihmiset, missä on teidän käytöstavat!

Eilen sen taas koin bussissa. Kukaan ei auta rattaiden kanssa. Vaikka suurinosa busseista Helsingissä onkin matalalattiabusseja, jotkut kuskit eivät laske lattiaa tai sitten bussit ovat hieman korkeampia (onneksi ne vanhat rappubussit on kuitenkin hävinneet!). Kaikki yleensä ryysivät pysäkillä pois ja änkeytyvät vaunujen ohi pienestä kolosta. Tai sitten odottelevat kun nyin rattaat alas eivätkä tarjoa apuaan. Toki tarjotaan , mutta yleensä ei. Ja itse pitää karjaista että "TAAAARTTTISIN VÄHÄN APUUUUUA!" ja sitten tulee joku. Kamalaa, jos olisi niin ujo tai estynyt ettei kehtaisi huutaa bussissa. Minä kyllä kehtaan.

Eilen eräs mies ja nainen kummatkin tulivat jälkeeni ulos -kumpikaan ei auttanut nostamaan rattaita. Oli pakko huikata siinä kun nainen änkeytyi ohitseni, että ois sitä vähän voinut auttaakin jopa. Vastaus oli "anteeksi, mitä?".

Huh huh. Hei, otetaanko nyt semmoinen hyvänmielen Jouluhomma. Tarjotaan apua. Ja jos liikutaan autolla pysähdytään suojatien eteen antamaan jalankulkijalle tietä. Ystävällisesti. Jookos?

Kuvat on ottanut Krista, mun kameralla. Salaa! Hitsi!

2009-12-10T08:13:00.001-08:00

Vielä askartelin

Taiteilin vielä yhden kranssintapaisen puolukanvarvuista ja rautalangasta. Lisäsin kranssiin vanhan Jouluisen valokuvan. Valokuvan olen saanut kynsiini täältä. Fru Skrotin ihanasta pikku vintageputiikista, Rustikista, jos näin voi sanoa.

2009-12-09T03:48:00.000-08:00

Luukut avautuu nopeaan tahtiin

Eikä paljoakaan ole vielä tehty! Piparit on leivottu ja torttuja maisteltu Itsenäisyyspäivänä.

Kävin tänään hakemassa keittiökaupasta sellaisen kuulemma todella hyvän pursottimen, jolla on helppo koristella piparit. Minulla kun on aina ollut tapana askarrella itse voipaperista pursotin, joka sitten lopulta leviää käsiin. Tänään illalla jos testaisi muutaman sillä uudella pursottimella ja sitten pyytäisi Verneriä koristelemaan loppuja. Tosin pojalla ei ole ollut kiinnostusta koskaan kuin kahden, kolmen piparin verran. Sitten lopahtaa into. Ja meikä joutuu hommiin. Onneksi tuli tuo tyttö, jospa hän sitten isompana tykkäisi koristelusta enemmän.

Jouluruokaa tahtoo kunnon väääääki ... mitään en ole vielä miettinyt saati tehnyt. Ennen äitini kiikutti meille aina omatekoisensa herkulliset laatikot muttei enää. Äiti ei jaksa enää tehdä eikä kannatakaan, koska siskon kanssa vietetään Jouluaatto omiemme kesken. Äidin luona sitten useasti piipahdetaan pyhinä kahvittelemassa. Siksipä olen tässä parina Jouluna ihan Stockan Herkusta tilannut muutaman porkkana- ja lanttulaatikon. Ja sieltä saa muuten aivan mielettömän hyvää bataattilaatikkoakin. Tänä vuonna tuntuu siltä, että ihan vaan yksi tai kaksi laatikkoa riittää. Mielessä siintää Joulu, jolloin ei ehkä mässäiltäisi kuin vain aattona. Inhoan sitä ähkyä, kun on vaan pakko ottaa. Ja sitten kun lapset on nukkumassa vedän yleensä ihan hirvittävät suklaaöveriähkyt telkun ääressä.

Nuorempana halusin aina tehdä just samanlaisen Joulun kun meillä kotona. Kaikki samat ruuat ja leivonnaiset. Äiti on ruuanlaittaja ammatiltaankin, joten minulla oli aika suuret saappaat, joihin astua. Silti väänsin itkun kanssa lusikkaleipiä yömyöhään ja tarjoilin suuren suuren rosollin ja muut tilpehöörit liikaa kaloja ja kinkkua, joita heittelin sitten roskiin, kun ei kelvanneet kuin minulle. Ja liika on aina liikaa. Apus! Mies meillä aina paistaa kinkun ja se meni viime vuonna liian kuivaksi. Kinkun tuoksu on kyllä ihana, oikein kunnon Joulun tuoksu. Varsinkin, kun sen on paistanut yönä ennen aattoa. Aamulla aivan mahtava tepastella Jouluisessa kodissa, kun tuoksuu kinkku.

Niin me varmaan nytkin tehdään. Puolet saattaa lentää siitä kinkusta sitten kuitenkin roskiin.

Tai mene ja tiedä. Sehän riippuu aina siitä onko se onnistunut.

Mitä Jouluruokia te teette? Kyllä meillä on myös se karjalanpaisti pöydässä. Se on peruja minun lapsuudenkotini Joulusta. Ja sen osaan jo tehdäkin. Ekalla kerralla isäni sanoi, että liha on sitkeää. Viime Joulun aikaan kun meillä oli vieraita syömässä paistiani kaikki kehuivat ja ihme, etteivät litkineet liemenkin padasta. Harjoitus tekee mestarin.

Kinkku, karjalanpaisti, perunat, ruusukaalit, herneet, kalat,porkkana-,lanttu-, ja bataattilaatikko, italiansalaatti, punajuurisalaatti, katkarapusalaatti, rosolli ... kahvin kanssa juustoja ja keksejä ja muutamaa laatua maustekakkua pipareiden kera. Ja aamuhan aloitetaan riisipuurolla ja luumusopalla, josta kaikki etsivät mantelia ja ihmeellisesti se kuitenkin aina löytyy Verneriltä ;)

Kauheeta kun tuli jo ähky!

Viimeinen Joulu tässä kodissa. Haikeaa. Ja ensi vuonna saan pitää sitten lähisuvulle ovet auki, kun kaikki mahtuvat yöpymäänkin. Ihanaa. Kunnon vanhan ajan Joulu. Muttei sitten mitään lusikkaleipiä kahvin kanssa.

2009-12-08T03:17:00.000-08:00

Löytöjä

Perjantaina kävin kaupungilla Lotan kanssa etsimässä snapsilaseja. Kyllä vaan! Tutuilla (terveisiä vaan A ja O, melkein naapurista) on mitä kauneimmat pienet lasit, joita ihastelin tässä taannoin. En edes ymmärtänyt, että ne olisivat olleet vanhat, saati sitten snapsilasit. Kyselin perään, että mistä olivat mahtaneet lasten maitolasit hankkia. Snapsilasit. Tanskasta. Ja aikaa sitten jo. Noh, mutta ei se mitään. Minähän en helpolla luovuta. Ja löysin melkein samanlaiset pikkulasit antiikkiliikkeestä Punavuoresta. Satavuotiaat! Ihanaa vanhaa, epätasaista, kuplaista lasia.

Arabian pilkkukannu on ehjä ja sain sen tosi edullisesti kesällä Porvoosta. Nyt vasta ajattelin kuvata sitä teille. Sopii niin hyvin Jouluun. Se onkin mitä mainioin glögikannu.

2009-12-07T05:04:00.001-08:00

Askartelua

Innostuin vähän askartelemaan. Kävelylenkiltä toin tuliaisiksi kotiin puolukanvarpuja. Kieputin muutaman ohueen rautalankaan. Ja siinä se oli!

Katsokaa pikku tyypin kiukkua kun en antanut hänelle kameraani. Ja yhdessä otoksessa taustalla näkyy tuhottu lankakeräkin ...

Suuret kiitokset kaikille onnittelijoille! Muistakaahan ajella ensi viikonloppuna Loviisaan katsomaan vanhan ajan Joulutaloja. Lisätietoa löytyy Loviisan kaupungin nettisivuilta.

2009-12-03T00:33:00.000-08:00

Unelmista totta

Selasin tässä juuri talon papereita ja tämä lause jäi mieleeni:

myydään **** m2 suuruinen määräala Helsingin kaupungin ******* kylässä sijaitsevasta *********-nimisestä tilasta sillä sijaitsevine rakennuksineen ja liittymineen ... "

Ja nyt voin sen jo paljastaa koska kauppakirjat allekirjoitettiin tänään! Kyllä vaan luitte oikein. En ole raskaana enkä ole ottamassa koiraa kerrostaloon enkä liioin vaihtamassa työpaikkaa. Pääsemme talvella, kevään korvilla, muuttamaan suurempaan asuntoon -joka on vanhassa, miltei satavuotiaassa puutalossa. Tämä ei voi olla totta! Meillä on kaksi valkoista kakluunia ja lautalattiat. Piha, jossa on syreenit.

Tapahtuma, jonka kautta kaikki tämä tuli mahdolliseksi on pitkä ja kivinen. Mutta todistaa todellakin sen, että unelmista voi tulla totta. Varokaa unelmienne kanssa siellä! Monen vuoden etsintä (liian pieni, liian kallis, ei mitään fiiliksiä, liian meluisa paikka, vuokratontti, ei ehditty edes kissaa sanoa niin oli jo myyty ... ) ja haaveilu on nyt ... missä se on? Käsillä. Apua! Kauheat vaatimukset vanha talo, rakennettu ennen 1930, sauna, piha, ainakin kolme makuuhuonetta, vierastilaa. Ei sellaista olekaan! Vaan olipas.

Näytössä kävi sellainen vilske aikanaan, että itkin sisäisesti. Kaikki olivat kiinnostuneita. Kaikki halusivat kuntokartoituksen postitse. Kaikki näyttivät siltä, että rahaa on. Verneri sanoi juuri autossa, että minä olin sanonut syksyllä: "ei se kuitenkaan onnistu". Ja tässä ollaan. Se onnistui.

Oma asuntomme myytiin viidessä päivässä ja ekan tarjouksen saimme jo ennen virallista näyttöä. Kaikki meni putkeen kun vain ... noh, uskalsimme yrittää.

Talo on jaettu kahden perheen kesken ja toinen puolisko on siis meidän. Nyt se on meidän. Virallisestikin. Eikä Vernerin tarvitse vaihtaa koulua. Kaverit säilyy ja toivottavasti saa myös lisää. Sillä lapsia alueella riittää.

Ja pääsemme taas remontoimaan ... paras joululahja ikinä. Ikinä. Nyt menen glögille. Kuohuvan poksauttaminen (vaikka sitäkin on tuolla pullo odottelemassa!) siirtyy myöhemmäksi, koska poden taas flunssaa ja haluan lämmintä kostuketta kurkulleni.

2009-12-02T00:38:00.001-08:00

Lempi Joulukirjani

Jostain syystä olen tykästynyt aivan hirvittävästi tähän Joulukirjaan. Olisikohan siksi, että kirja on tanskalaista taattua laatua. Tyyli on juuri omiaan minun Jouluuni. Kannattaa tutustua!

"Elävän valon lämpöä, lahjapapereiden rapinaa, hopeapallojen kimallusta ja konvehtien samettista pehmeyttä… Kanelin ja kuusen tuoksua on täynnä joulun taikaa. Kirja on aikuisten joulukalenteri, joka tarjoaa elämyksiä ja yllätyksiä kuukauden jokaiselle päivälle.

Joulukuu alkaa madeiraluumuja ja omenamuffineita maistellen, sitten tutustutaan talvikukkiin ja askarrellaan kortteja. Kuun puolessavälissä kaunistetaan kotia ja leivotaan pipareita ja pikkuleipiä. Aattona on joulukirkon vuoro ja joulupäivänä juhlitaan vanhassa huvilassa kaakaota ja päärynämehua nauttien.

Kanelin ja kuusen tuoksua hurmaa runsaudellaan ja monipuolisuudellaan. Kirja sisältää niin sisustusvinkkejä kuin ruokaohjeita, niin joulutietoutta kuin koristeluideoitakin. Lisäksi esitellään viisi erilaista joulukotia sekä maalla että kaupungissa ja näytetään, miten perinteinen joulu uudistuu raikkain mauin ja persoonallisin yksityiskohdin."

2009-12-01T04:19:00.001-08:00

Merry ...

Kävin kampaajalla ja kävelin Laura Ashleyn liikkeen ohitse. Huomasin ikkunassa jotain hauskaa. Oli pakko piipahtaa. Hyvää joulukuun ensimmäistä blogini lukijoille!

2009-11-30T02:40:00.001-08:00

Jouluvalot & -kalenterit

Heittelin eilen valolamppusarjoja kaappien päälle ja Vernerin huoneen ikkunaan. Hirvee kiire ja hässäkkä... joskus kiireessä saattaa saada hyvääkin aikaan. Mielestäni keittiön kaapin päällä oleva jouluvalosikermä on mitä mainioin vaan heittettynä sinne kaiken kaman joukkoon.

Kuvat ovat todella ala-arvoisia. Ei valoa, ei kuvia. Kamerani on yhä huono kun mikä.

Tuossa yhdessä kuvassa Lotalle hankkimani Samu ja Salla kalenteri. Huomenna saa avata!

Mitä vanhemmaksi Verneri kasvaa sitä vaikeampaa oli löytää pikkuyllätyksia tonttukalenterin taskuihin. No, legot menee vielä. Mutta ainakaan BR-leluista en löytänyt yhtään semmoista minipakkausta, joita ostin viime vuonna tonttuun. Siis sellaisia, missä on vain joku yksi ukko ja joku koira tai mopo tms. Muutama oli, mutta ne oli niitä ihan samoja legocityhahmoja joita laitoin viime vuonna taskuihin. Ostin yhden semikokoisen legopaketin ja rikon sitä sinne pikkusen kerrallaan. Muutama smurffifiguuri, pelikortit joissa on jalkapalloilijoiden kuvia, karkkia, kuusenkoriste, miniskeitti, ällölimaa ... semmosta poikasälää. Muttei keksi muuta! Ei keksi vaikka pinnistää. Meinasin, että joku Aku Ankan taskukirja vielä, laittaisi jonkun lappusen missä olisi vinkki etsiä piilosta jostain rojujen alta. Voisi olla vaikka Aaton juttu tai Itsenäisyyspäivän. Aikaisemmin pystyi laittamaan Pokemoneja, tarroja tai Pokemonkortteja -enää ei kelpaa, ne on jo pienempien juttuja vai onko enää ollenkaan "in"? Gogotkin jo menivät omia polkujaan pois.

No purkkaahan voisi kanssa laittaa sinne koska laitan karkkiakin! Hampaille hyvää.

Laitoin Lotalle yhden pienen jutun sinne ja miehelle myös. Olisikos vinkkejä mitä laittaa 9v. pojan taskukalenteriin? Edullista, pientä kivaa?

2009-11-28T00:32:00.000-08:00

NoaNoa miniature

Uudessa Koti-ja keittiö lehdessä oli pikku juttu Leppävaarassa olevasta sisustusputiikista. Sieltä saa NoaNoa miniaturen lastenvaatteita. Näitä en ole Suomessa missään muualla nähnytkään. Täytyisi käydä tutustumassa paikkaan. Mutta millä ihmeen ajalla!

Hieman kiirusta pukkaa. Miehet lähtivät Hämeenlinnaan, missä Vernerillä on jalkapalloturnaus -ja huomenna pelejä Klaukkalassa. Me tytöt jäätiin tänään tänne kotiin. Tarkoitus olisi käydä kaupungilla hommaamassa kalenteritontun taskuihin yllätyksiä. Tiistaina on ensimmäinen päivä joulukuuta. Muutenkin tässä tuntuu siltä että on sata ja miljuuna asiaa hoidettavana. Huusholli on pommin jäljiltä ja sitä rataa. Empä taida edes uskaltaa katsoa peiliin josta naamani tuijottaisi noita-akkana takaisin.

En ehdi iloksenne ja harmiksenne nyt muuhun. Blogin pitäminen on aika retuperällä. Vannon, että tähän tulee kyllä parannus.

Kuva: Cafe Latte Spirit

2009-11-24T03:15:00.001-08:00

Radiokanavat ja veronpalautukset samassa postauksessa

Saatteko veronpalautuksia ? Minä saan pienen summan. Mukavaa! Mitäs meinaatte niillä tehdä? Minä olen himoinnut yhtä kaunista vanhaa kattovalaisinta erään antiikkiliikkeen ikkunassa ja ajattelin mennä kysymään, paljon siitä pyydetään. Antikkikauppias on näiltä kulmilta, saan ehkä alea. Ihanat vanhat lasikuvut siinä valaisimessa.

Voishan sen summan säästääkin ja maksaa jonkun tylsän laskun. Mutta minä en tee niin. Se on ylimääräistä, ja se on käytettävä johonkin huvitukseen. Minun huvitukseni olkoon vanhat ihanat tavarat.

Tällä viikolla se sitten on. Eka adventti. Silloin laitan aina jouluvaloja. Paperitähden olohuoneen ikkunaan. Ja Toivontuottajien Jouluradio aloittaa ilmeisesti sunnuntaina. Se minulla soi koko viime joulukuun ja mies jo valitti päätään särkevän. Kuulemma inhaa lollotusta. Minusta juuri sitä parasta, harrasta Joulutunnelmaa. Itse kun en voi sietää kaupallisia radiokanavia. Radio Helsinkiä lukuunottamatta. Se on ainoa jota kuuntelen.

Nyt on mentävä. Uutiset saavat vieläkin odottaa vaikken malta pysyä pöksyissäni.

Kuva/photo: Rice

2009-11-22T22:41:00.000-08:00

Mainos / Reklam !

Sain hankittua nämä Bloomingvillen "Jouluvalot" Villa Harmoniesta hetki sitten. Pakko mainostaa. Vaikka ovatkin hieman tyyriimmät ... NIIN kauniit. Yhdet raaskin ottaa. Toisaalta, jos olisi enemmät, ei näitä kai fiilistelisi tällälailla. Liika on aina liikaa. Kuva on Villa Harmonien sivuilta. Itse pidän valosarjaa vanhassa Riihimäen lasin keittiötölkissä.

2009-11-21T12:05:00.001-08:00

Koululla

Tänään oli Vernerin koulun syysmarkkinat. Rakastan koulujen myyjäisiä! Saa ostettua omatekoisia leivonnaisia sopuhintaan. Nytkin lähti mukaan lukiolaisten tekemää tiikerikakkua (iso kakku 7 euroa!! Joulun kahvipöytään!) sekä taatelikakku ekaluokkalaisten myyntipöydältä. Taatelikakun kiikutin illemmalla Porvoon suunnalle ystäväni luokse tuliaiseksi. Vanhempainyhdistyksen kahvilaan tein itsekin fetakinkkupiirakan ja kun olin menossa kahville, sitä ei enää ollut palan palaa jäljellä. Taisi kelvata! Huonompi juttu on se, että taisin unohtaa irtopohjavuokani jonnekin koululle -just muistin. Enköhän saa sen vielä takaisin.

Vernerin luokka piti peliluolaa isien johdolla. Luokka oli leiponut piparitikkareita myyntiin ja askarrelleet tosi hienoja magneetteja. Pikkuleluihin oli liimattu magneetti tiukasti taakse. Sain jääkaapin kylkeen yhden pienen muovisen ankan sekä ABC-palikan. Harmi, kun ei voi oikein sisällä kuvata. Pimeys on niin kaameaa ja synkkää, ettei kuvista tule minkäänlaisia. Saatte siis vain kuvitella kuinka hienoja magneetit ovat!

Lotta halusi myös pelata pöytälätkää sekä -futista peliluolassa.

Hienot kyltit ohjasivat paikalle.

Ois mulla muutakin mutta saa odottaa vielä hetken. Palaan pian !

2009-11-17T03:52:00.001-08:00

Ihana Rie Elise Larsen

Pyjamahousubileet ovat ohitse ja terveinä ollaan. Uutta juttua on tulossa pian. Pysykää mukana! Tähän väliin muutamassakin lehdessä nyt lähiaikoina (ainakin tanskalainen Bolig Liv ja suomalainen Divaani) esitelty tanskalaisen Rie Elise Larsenin koti. Minun mieleeni kovastikin. Rie on uusin idolini! Meillä roikkuu keittiön katosta hänen lampunvarjostimensa ja lintukoristeensa ... noin niin kuin ihan sillä vaan kerron, että kyllä mulla jotain hänen juttuaan on.

Täältä voitte tutkia tuotteita ja täällä lisää kuvia (isompana kokona).

Kuvat / photos: The Style Files

2009-11-11T05:16:00.000-08:00

Kipeänä ollaan

Jos ihmettelette missä mä oon, kun ei tekstiä tule, niin olen täällä vällyjen alla. Ollut vaihtelevalla menestyksellä lauantai illasta saakka. Samoin lapset. Ups. Verneri on onneksi jo terve. Olkoon sitten sikaa tai mitä hyvänsä, niin sairastaminen on hanurista. Varsinkin sairastaminen kunnon kuumeessa kun kuitenkin tässä pitää myös hoitaa samalla kuumeisia lapsia; siivota pahoinvoinnin jälkiä lattioista, antaa syliä ja huomiota, vaikka itse tahtoisi ainoastaan pimeään huoneeseen nukkumaan oloaan karkuun.

Helpottaa, mutta parannellaan loppuun ja palataan sitten asiaan.

Kuva / photo on sielunhoitoa herkuttomaan marraskuuhuni ja olen napannut sen täältä / here.

2009-11-05T23:13:00.000-08:00

Saituri

Huomenna menemme viettämään lisää laatuaikaa Vernerin kanssa, menemme illalla leffaan!

Odotan Saiturin Joulu-elokuvalta paljon.

Sillä kyseessä on yksi mun lemppari joulusaduistani.

Saas nähdä millaisen jutun Disney on tästä Charles Dickensin klassikosta repinyt kasaan.

Hauskaa kun ei tarvitse mennä enää katsomaan dubattuja Vernerin kanssa.

Voi surutta painella alkuperäiseen, koska tyyppi osaa jo lukea tekstityksen sujuvasti.

Harmi vaan, kun ei voi ostaa karkkia mukaan. Koska mulla on käynnissä herkuton marraskuu.

Niin ja muistakaahan sunnuntain Isänpäivä!

Unohdin itse postittaa omalle Iskälleni kortin. Eh ...

Kuva / photo on jostain internetin ihmeellisestä google-kuvahausta

2009-11-04T22:43:00.000-08:00

Mitä kuuluu ?

Saatiin lunta tänne Helsinkiin! Heti tuli Jouluinen fiilis. Tämä viimeinkin tarkoittaa meille kaikille pikkulasten vanhemmille ihanaa. Nimittäin toppapuvun pukemista! Lotta on ainakin just viimeiseen saakka rimpuileva ja naama punaisena karjuva, täysin jäykkä pötkylä ... siinäpä vasta urakka. Toinen tahtojen taistelu käydään, kun istutan Lottaa rattaisiin, voi hyvänen aika kuinka vaikeaa on saada tuo jäykkä pötkylä rattaisiin. Päiväunille nukahtamista vastaan otetaan toki myös nykyään mittaa. Rattaiden selkänojaa ei voi enää laskea makuutasoon lenkille lähdettäessä, koska neitonen ei tähän suostu (teen sen sitten hänen ollessaan unessa) vaan nukahtaa lopulta kaksinkerroin istuma-asentoon. Siis niin kuin taittuu keskeltä kuin nitoja tai jokin nipsu, joka loksahtaa auki asennosta kiinni. Ilta- tai aamupuuroja ei taaskaan hyväksytä. Hyvin alkanut "jugurtinsyömisura" katkesi heti alkuunsa. Kaikki on yht'äkkiä kovin kovin hankalaa ja kaikesta tulee suuri poru. Tai suuttumus. Nipistetään naamaani pikkukynsillä, purraan vaippaa vaihtavaa kättä ynnämuuta hassun hauskaa. Aamulla herätään jo viiden, puoli kuuden aikaan. Voitte kuvitella, että en tykännyt tuosta kellojen siirtämisestä sitten yhtään.

Mukavaakin on tapahtunut tässä ohessa lasten kanssa. Kävimme eilen Vernerin kanssa ihan kahdestaan kaupungilla. Hyppäsimme illalla bussiin. Verneri tarvitsi muutaman vaatteen ja uudet kengät. Täytyy sanoa, että nautin isomman lapsen kanssa shoppailusta. Kiertelystä. Katselusta. Keskustelusta. Vernerihän on tosi muotitietoinen ja tietää merkit ja kaupat minne mennä. Kaikkea haluamaansa ei tietenkään voi saada. Yleensä kuitenkin nämä hieman hintavammatkin hupparit käytetään loppuun joten - jos niitä on pari, minusta se on ihan vaan säästöä. Helsinki on mielestäni niin kaunis ja tunnelmallinen iltavalaistuksessa vaikka Verneri ihmettelikin, että mahtaa kulua paljon sähköä kaikkiin näihin valoihin.

Jouluvalot vielä kehiin niin sitten vasta kuluukin.

Lotta on ollut ihmeen rauhallinen hetken ja sain kuin sainkin blogattua teille hieman. Nyt on mentävä, sängyt petaamatta. Meillä isäntä lähti tänään kesärenkailla liikenteeseen. Toivottavasti on päässyt perille. Ei ole ainakaan kuulunut mitään soittoa, että : "*** kele , oon täällä ojassa ... " Koputetaan puuta.

Lumista päivää!

Kuva / photo: Sköna Hem.

2009-11-01T10:12:00.000-08:00

Ihastuttavaa!

Käykää kurkkimassa taiteilija Gitte Brandtin sivuja. Kuvat ovat hänen kodistaan.

Päädyin tähän postaukseen nyt muilla kuin omilla kuvilla, koska en keksi mitään kirjoitettavaa. Päässä on liikaa ajatuksia meneillään ja pitää ensin hieman jäsennellä. Mukavaa marraskuuta. Näin ne kuukaudet lurkkii meitä karkuun. Näkee kulun siitä, että lapset kasvaa.

Voi että minun tekisi mieleni hankkia hänen taidettaan kotiin. Ehkä tämä olisi hyvä säästökohde?

Kuvat / photos from here.