Hah hah!




Siis ihan ohut pikku vihko. Mitättömän näköinen. Nappasin mukaani R-kioskilta eilisellä kävelylenkillä. Yöllä vielä lueskelin, kun en vain voinut lopettaa. Ja nauroin. Räkätin. Kävin välillä vessassa paossa,  kun vatsaan jo sattui se kaikki nauraminen. Pakko oli piilottaa opus tyynyn alle  -vain ottaakseni sen uudestaan esille. Ja lukea sitten loppuun. Onneksi mies ei ollut kotona. ONNEKSI. Olisi ajatellut, että nyt se on tapahtunut. Olen seonnut. Vaikka minulla on kova nauruääni,  poikakaan ei herännyt pelonsekaisin tuntein katsomaan sitä,  kun äiti melkein putoaa sängyltä nauraen. Auts. Nyt on räklätetty. Olinkohan liian väsynyt vai oliko jutut kirjassa todellisuudessa hauskoja? En enää uskalla lukea uudelleen. Minulla on taipumusta väsyneenä nauraa jollekin jutulle monia kertoja päivässä, tirskua naama punaisena käkätystä pidätellen, vaikka muut eivät ehkä sille jutulle lämpiäisikään. Mutta siis, Härkösen ystäville -suosittelen.

4 comments

  1. Joku muukin kehui, pitää varmaan lukea. Räkätys on välillä paikallaan!

    ReplyDelete
  2. Tuo on oikeasti hauska kirja! Nauratti minuakin sen verran voimalla, että sain Miehen suunnasta jo muutaman huolestuneen katseen.

    Kirja on vielä mukavan ohut ja nopea luettava, joten siihen on helppo tarttua aina uudestaan ja uudestaan. Ei me mitään terapiaa tarvita, kunnon nauruja vaan välillä! :D

    ReplyDelete
  3. inka
    Ilman muuta, minä suosittelen! Sai niin hyvät naurut.

    tanya
    Totta sanot! Mitä terapioista, nauru parantaa :D

    ReplyDelete
  4. Oi nyt tulin ihan uteliaaksi. Mutta mista kekkaisin taalla kaukana R kioskin. :) Rakattaminen on kovin terveellista.

    ReplyDelete