Masentava päivä



Tänään on ollut hiukan masentava päivä. Nukuin erittäin huonosti viime yön. Ei, Lotta ei valvottanut. En vain saanut unta. Torkahtelin ja näin painajaisia sekä erittäin outoja unia, joissa seikkaili esimerkiksi Sauli Niinistö uusine vaimoineen. Vaimo muuten oli unessani raskaana, saa nähdä olenko selvännäkijä. Kuulin, kuinka Verneri huusi unissaan viereisessä makuuhuoneessa "Peik, Peik! Älä mene sinne!". Hänen unissaaan seikkailevat usein omat koulukaverit. Se on parempi varmaan kuin nähdä lentokoneen putoavan jokeen, jossa on parasta aikaa uimassa tai olevansa Sauli Niinistön seurassa.

Kävin auringossa kävelemässä Lotan kanssa. Sain osakseni jotenkin sääliviä katseitä. Sitten muistin, etten ollut muistanut harjata edes hiuksiani. Onneksi oli pipo laukussa, joten se pelasti. Tungin sen päähäni. Kuuma tuli mutta sen siitä sai kun on ihan pihalla ajatuksineen.

Surutti ja masensi. Lähinnä se, ettei nämä minun unelmani ota tuulta alleen. Me ei ehkä koskaan ikinä tulla saamaan sitä suurta vanhaa puutaloa omaksi. Ei ole rahaa. 

Kateellisena vaelsin Toukolassa ja Kumpulassa. Mieli teki itkeä. Minäkin tahtoisin tämmöisen kauniin vanhan talon jota laitella. Jonka puutarhassa istua. Lämmitellä saunaa. Suunnitella remonttia, tapetteja, lattioita ... kuulla niiden narahtavan askelman alla.

Ihan tylsää. Pari on taas myynnissä näillä seuduin. Tiedän osoitteet. Kiertelen ja kurkin. Lopulta tulen aina samaan aatokseen. Harmittaa. Kenellä on vara maksaa 500 000 - 600 000 euroa puutalosta johon pitäisi vielä kaikenlisäksi tehdä iso remontti. Ahdistaa. Kai niitäkin ihmisiä sitten on. Yrityspohattoja. Voin kertoa, ettei meillä ainakaan kahden työssäkäyvän aikuisen tuloilla tulla maksamaan koskaan 2500-3000 euron lainanlyhennystä kuukaudessa. 

Rakastavatkohan he vanhan puutalon tuoksua ja tunnelmaa? Vaalivatko he perinnettä? 
Kunnioittavatko vanhusta? Voin vannoa, että minä rakastaisin omaa taloani. Niin paljon.
Kuuntelisin kuinka se hengittää. Kuinka tuuli ulvoo ikkunoissa. 

Entä jos hankkisi kesäpaikan jostain kauempaa!? Oleilisimme siellä aina kun voisimme. Viettäisimme siellä ikimuistoiset kesät, Joulut, Pääsiäisen. Kutsuisimme sinne ehkä perheemme, vanhemmat ja sisaruksemme lapsineen. Kattaisin pitkän pöydän -kerrankin olisi tilaa! Neliöt eivät maksaisi niin paljoa. Voisi sitten vanhuudenpäivillä muuttaa sinne kokonaan. 

Mutta kun palavasti tahtoisin remontoitavan. En näe itseäni asumassa uudessa. Tarvitsen pelastettavan. Jos saa valita. Sellaisen, jota voisi sitten ylpeänä katsoa, minä tein tästä kodin! Kun en osaa. Kenet muka ottaisimme mukaan katsomaan onko joku tönö edes korjauskelvollinen. Eihän meillä ole semmoisia ihmisiä tuttujemme joukossa. Ihan yhtä osaamattomia ovat kuin mekin. Kuka sanoisi mikä kannattaa ja mikä ei? En minä osaa katsoa onko jossain sieniä tai elikoita, kosteutta. Minä ostaisin kuitenkin tunteella ja sian säkissä. Ei meillä ole ketään joka auttaisi remontissa ruokapalkalla. 

Voi kun ahdistaa ja itkettää. Masentaa. Ei me kai koskaan tulla saamaan mitään. Mälsää. Jotenkin  kaikki vaan murentuu tänään. Ehkä huomenna on parempi päivä. Ja herään virkeänä, täynnä elämää. Ja uskon taas unelmaani.

Onhan meillä kuitenkin tää kolo.

Kuvat olen poiminut yleisiltä nettisivuilta. Ne eivät ole omiani, poistan pyynnöstä.

23 comments

  1. Voi kuinka tuttuja tuntemuksia! Joka toinen päivä olen samoissa fiiliksissä, joka toinen päivä on häntä vähän pystyssä. Onkohan tää kevätväsymystä/masennusta, ikäkriisiä vai mitä.

    Ja lapset vaan tappelee KOKO ajan ja itse saa kurkku suorana niille karjua. EN JAKSA ENÄÄ!!!!

    Minullakin haaveissa 20-luvun mansardipuutalo tai joku kaunis kerrostaloasunto Helsingin keskustasta, joita aina sisustuslehdissä esitellään...mutta: ei normaali- ihmisillä ole koskaan niihin varaa enkä edes halua niin hyväpalkkaista työtä, jossa joutuisi tekemään niin pitkää päivää ja viikonloppuja päälle, ettei lapsille ja itselle jäisi mitään aikaa.

    Huokaus! toivottavasti tää tästä...vaikka en vieläkään edes tiedä mikä minusta tulisi isona (vaikka työuraa on jo takana aika monta vuotta!) : )

    Onneksi viikonloppu on tulossa ja ehkä huomenna onkin sitten jo ihan kiva päivä!

    terkuin vakkarilukijasi

    ps. sinulla on ihanan henkilökohtaisia ja "rehellisiä" kirjoituksia! Uskallat niin hienosti aina kirjoittaa joskus vähän vaikeistakin aiheista mutta aina niin ihanan lämpimästi ja huumorilla!

    ReplyDelete
  2. Halaus Niinalle!!! Kyllä te vielä saatte unelmakodin! Ja nykyinenkin on niin viihtyisä! ;) Tsemiä, huomenna on varmaan jo parempi päivä!

    ReplyDelete
  3. Niin tottahan se on, että unelmayhtälöä "halpa, kaunis, hyväkuntoinen talo, järvenrannalla, Helsingin keskustassa" ei ole.

    500-600tuhatta euroa + remontti siihen päälle on taatusti normaalipalkansaajan ulottumattomattomissa. Pelkkään peruspintaremonttiin voi ketterästi varata 50t-100t euroa.

    Mutta onko teillä oikeasti ihan täysin poissuljettua muuttaa pois omilta kulmiltanne? Kyllä täällä "maallakin" on elämää, joskin sitä saa hieman hakea :) Tämä vain on erilaista elämää. Eikä me oikeasti edes missään maalla olla, heh. Mutta sen verran kauempana, että hinnoissa näkyy.

    Talokauppohin ei aina tarvita asiantuntijoita. Oma nenä on jo aika hyvä asiantuntija. Lisäksi voi laittaa kaupanehdoksi kuntokartoituksen tai soittaa ja pyytää jota kuta kokonaan ulkopuolista mukaan. Usein täysin ulkopuolinen on se paras tuomari, koska hän ei todennäköisesti ole kateellinen. Kateutta valitettavasti esiintyy usein lähipiirissä.

    Mutta tuo ideasi pitää kotikolo siviilisaatiossa ja kesäkolo jossain muualla on mielestäni loistava!

    Olet tervetullut meille fiilistelemään puolipöndelää ja täysremonttia kunhan on vähän keväisempää, koska meillä ei voi tarjota kahvia enää sisällä, hih :D

    ReplyDelete
  4. Tulisin ja halaisin, jos voisin! On päiviä, jolloin toivottomuus on lähes ainut tunne, vaikka periaatteessa kaik' on hyvin, tiedän. Vaan eipäs sitä koskaan kuitenkaan tiedä, mitä yllätyksiä nurkan takana odottaa, unelmista ja toiveista kannattaa pitää kiinni.

    ReplyDelete
  5. Eka visitillä, kauniit sivut sinulla. Minäkin haaveilen vanhasta puutalosta... Täälä päin niitä ei ole vain paljon tarjolla... Tsemppiä sinulle etsintään <3

    ReplyDelete
  6. Oho, olin muualla ja meinasin, että kun tulen täällä on varmaan loota täynnä anonyymeinä esiintyvien ilkeitä sanoja ... mutta täällähän on mukavan tsemppaavia viestejä. Kiitos kaikille :)

    Anonymous
    Kiitos ihanista sanoistasi. Minä voisin ottaa hyväpalkkaisen työn jos semmoisen saisin avittamaan tätä unelmaani. Mutta kun olen vaan tälläinen keskiasteen koulutuksen saanut yo-taatelintallaaja, ei minusta mitään lakimiestä tai lääkäriä saa vaikka kirveellä veistäis :D
    Hauska kuulla, että tykkäät kirjoituksistani :)
    Lämmittää mieltä.

    -A-
    Kiitti :) Kamu.

    nanna
    On siellä "maallakin" elämää. Tiedän! :) Hih.
    En vaan raaski, ei oo sydäntä, ottaa poikaa pois täältä. Vernerillä on paljon ihania kavereita tässä ympäristössä. Parasta aikaakin on koulukaverilla muutaman talon päässä. Me ollaan haettu Verkku Käpylän Yhtenäiskouluun jossa aloittaa toivottavasti syksyllä joten siinä tulee jo pienoinen koulun vaihto (Käpylän peruskoulusta tuonne YNK:iin). En enää haluaisi kolmatta tai neljättä koulun vaihtoa.
    Tykkäisin, että käy koulun nyt tutussa ympäristössä.
    Mulla ei oo vaan sydäntä riistää sitä pois täältä, missä on kaverit.

    Tossa yhdessä vaiheessa elättelin toivoa, että vaikka Porvooseen, kun sieltä irtois parilla sadalla tuhannella mansardikattoa paritalosta. Mutta mies ei halua. Ei ole kiinnostunut yhtään. Verneri ei halua pois Käpylästä/Kumpulasta. Että täällä me sitten ollaan ja homehdutaan. Plus että kun mä en autoile, eikä mun työpaikkakaan oo mikään niin isotilinen jobi, että kannattas ihan Porvoosta bussilla matkustaa ja vielä vaihtaa keskustassa junaan että sinne pääsisi, kulut ois aika mahtavat....
    IKUISUUS KYSYMYKSIÄ! Puuh.

    Maria
    Minä halaan sinua näin virtuaalisesti! Kiitos sanoistasi.

    ReplyDelete
  7. Mari
    Kiitos paljon kommentistasi :)
    Meitä, jotka omaavat saman haaveen on paljon täällä blogimaailmassa. Ja se on ihanaa. Vanhaa pitää vaalia ja kunnostaa.

    ReplyDelete
  8. Voi, Niina! Piristy, piristy:)

    Minä myös joskus tutkiskelen ihan huvikseni Helsingin puutalojen hintoja ja hämmästelen kenellä niitä on oikeasti vara ostaa. Tai onhan varmaan jollain, mutta kyllä hintapyynnöt ovat sen suuruisia, että ne ovat tälläisen tavallisen tallaajan ulottumattomissa. Pepin kummitädin kanssa tutkittiin Vantaan ja Espoon rivitalotarjontaa. Sekin nosti jo otsan kurttuun. No, tokihan minä siis itse asun aivan susirajalla, mutta tuntuu jotenkin ihan hullulta, että sillä rahalla, jolla eteläsuomesta saa rivitalo-tai kerrostaloneliön, saa täältä meiltä omakotitalon, johon voi jo sitten valita melkeinpä mitä tahansa kukakin asumiseltaan haluaa.

    Minusta kesä (tai joulu tai pääsiäis) paikka kuulostaisi myös aivan ihanalta ajatukselta. Voisihan siinäkin toteuttaa omia remontti- ja talounelmiaan. Hyvä esimerkki tästä on minusta blogi Vihreä talo. Oletko kurkannut sinne?

    ReplyDelete
  9. Iso rutistus sinne. Niin tuttua tuiverrusta - samat haaveet täälläkin ja mieli seilaa sen mukana miten milloinkin. Olen myös pohtinut tuota ideaa hommata talo kauempaa. Että olisi se paikka nimeltä ihana, jossa saisi rapsuttaa ja kuopsuttaa,viritellä ja ihmetellä, fiilistellä ja vaalia. Se ei ehkä ole hullumpi idea... Isosti aurinkoa päivääsi ja uuteen aamuun hymynkareita!

    ReplyDelete
  10. Voi Niina, miten tuttuja ajatuksia silloin kun oikein masentaa. Meilläkin on ollut etsinnässä Koti jo jonkin aikaa. Ollaan pudotettu vaatimuksia, sijaintia (Espoossa kuitenkin) ja mietitty, jos pystyisi kuitenkin maksamaan vähän enemmän (se ei ole helppoa, kun olen hoitanut lapsia kotona yhteensä noin kuusi vuotta ja yhden palkalla elellään...)

    Sitten päädytään taas katsomaan rivi-ja paritalojakin, mutta "se jokin" niistä puuttuu.Tunnen siis ahdistuksesi :)

    Meilläkin alkaa esikoisella olemaan ne viimeiset hetket, että voisi vielä kuvitella muuttoa toiseen kaupunginosaan ilman hirveää huutoa. Ja näin keväisin ahdistus on huipussaan, kun kaipaisin niin kovasti pihaa, jota meillä ei nyt ole.

    Mutta kyllä se Koti joskus löytyy. Siihen on pakko uskoa :) Ja uskon, että löytyy teillekin!

    Lämpimät ajatukset sinulle,
    Anski

    ReplyDelete
  11. Tein just tänä iltana höpö-höpötestin "Missä Suomen kaupungissa viihtyisit parhaiten?" Tuloksena TURKU! Joko alan siis pakata muuttolaatikoita :D

    Mutta pitää nyt minunkin muiden tavoin tsempata, myötäelää ja virtuaalihalata. Kyllä se taas tästä! Jos ei ihan heti, niin ajan kanssa. Ahdistus vaan välillä valtaa pään, sitten itkettää, jonka jälkeen pari keväistä, lämmittävää auringon sädettäkin taas sopii sinne pipon ja päätä kiristävän vanteen väliin.

    Meillä on landeböndellä tasan YKSI mansardikattoinen talovanhus ja joka kerran ohitsekulkiessani (teen sitä usein, tarkoituksella :D) huokailen syvään ja suunnittelen talon valtaamista nykyisiltä asukkailta.

    Pelkään, ettei meistä olisi asumaan taloa, jossa olisi puu-uunilämmitys, vuotava katto, nurkissa ulvova tuuli ja sisällä pakkasella paleltuvat nenät. Mutta silti vaan minäkin vänkään vastaan ja haaveilen, toivon ja unelmoin.

    Onko se sitten vaan tunnelma ja/tai kauniit kuvitelmat idyllistä, jota kaipaa ja haluaa niin kovasti? En tiedä, mutta lupaa, ettet sentään koskaan ikinä lakkaa haaveilemasta ja unelmoimasta!

    ReplyDelete
  12. Voi, kuulostaapa mietteet tutuilta. Halvempiahan asunnot täällä päin ovat tietysti kuin siellä pääkaupungissa, mutta ei ne täälläkään enää realistisia tahdo olla. Ellei sitten ole todella tuuria matkassa.
    Mulle sopisi muutto jonnekin oikein tosi "korpeenkin", mutta mies sitten taas on kiintynyt näihin seutuihin niin, ettei pois halua. Haluaisi rakentaa uutta, ihan omaa. Ja minä taas ehdottomasti vanhaa, mistä tehdä oma. Onneksi ei ole kiire, ehkä sitä ajan kanssa asiat järjestyvät.
    Toivottavasti alakulo antaa pian periksi - joskus sitäkin tarvitaan. Ja uskon ihan tosissani, että se Oma Koti teille vielä jostain löytyy - ihan varmasti!

    ReplyDelete
  13. Virtuaalihalaus sinulle!! Ymmärrän kyllä haaveesi. Itsekin olisin halunnut vanhan puutalon ja ison pihan :) Halusimme kuitenkin pysyä muuttaessa entisellä alueella ja lähellä lasten tuttua ympäristöä.

    Käpylä on niin kaunista seutua! Siellä on varmasti ihana asua. Ehkä saatte joskus sen kunnostettavan kesäpaikan ja täyttää haaveesi?

    ReplyDelete
  14. Niin on kaukana unelmat välillä.Aika lailla samassa tilanteessa,tosin asutaan huomattavasti huokeammalla seudulla neliöhinnan suhteen mutta yhtä kaukaiselta tuntuu.Kun olis jo edes siinä tilanteessa että olisi ne kahden tulot.Mutten halua laittaa poikaa vielä hoitoonkaan joten uhrauksia on tehtävä.Lattiat ei narise kerrostalossa eikä tänne voi mitään omaa tehdä mutta varasto on pullollaan sitten-kun -meil-on-oma-talo-tavaraa.Muutettiin Hakaniemestä Lappeenrantaan kun perhe kasvoi,ympäristön ja sen talohaaveen takia.Mies oli työtön neljä kuukautta kun luvattu jatko kesän hommiin ei toteutunutkaan.Nyt on taas töissä ja ollaan edes fyysisesti lähempänä sitä omaa kotia,joskin vuosia vielä kuluu toteutumiseen.Pää pystyyn,kaikkea ei ehkä voi saada mutta karsimalla vaatimuksiaan voi saada aika paljon,jos se koti löytyisi vaikka lähikunnista :)

    ReplyDelete
  15. Hmm... Tekisi mieli myös ehdottaa muuttoa syrjempään, mutta hyvin sen perustelitkin, miksi ei tule kysymykseen... Minä niin mieluusti näkisin miten sisustaisit vanhaa taloa:) Teidän koti on nytkin niin ihana! Olen ennemminkin sanonut, että käytät taitavasti värejä. Jatka siis haaveilua. Se vapaa-ajanviettopaikkakin on oikein hyvä idea:) Halaus♥ Huomenna on muuten varmasti parempi päivä...

    ReplyDelete
  16. Jos minä täältä pohjoisesta sinulle lähettäisin jonkun masardikattoisen vanhan rouvan? :) Täällä kun vanhuksia riittää, pilkkahintaan. Surullista nähdä niiden hiljaa autioituvan, pihojen kasvavan umpeeen..

    muista että lakata haaveilemasta on yhtä kuin lakata elämästä.Huomisesta ei koskaan tiedä, ehkä helmi vain odottaa löytymistään :)

    ReplyDelete
  17. Minulla on samat tuntemukset. Alunperin oli haaveissa ihana puutalo, sellaisessa olen kasvanut. Lapsuudenkoti on menetetty, samoin lapsuuden kesäpaikat. Sitten tajusin, että meillä ei ole odotettavissa palkankorotuksia eikä perintöä, joten puutalosta täällä päin on ihan turha haaveilla. Nyt olisi haaveissa vähän enemmän neliöitä samalta alueelta, mutta sekin jäänee haaveeksi. 100 neliötä täällä maksaa ainakin 350 000-400 000. Haaveilen että kun olisi avaraa tyhjää tilaa, eikä aina romuvuoria joka puolella. Lauantaina sain lotossa yksi oikein, joten se siitä.

    Noilla puutalojen ostajilla on takuulla varallisuutta jo ennestään, perintöä tai mitä lie. Pelkällä palkalla tuollaisia ei osteta. Ymmärrän tosi hyvin tunteesi, sisustuslehdet vielä lisäävät tuskaa. Miten joillain ihmisillä on varaa ostaa se puutalo, remontoida se ja sitten vielä hehkuttaa että "ostettiin kokonaan uusi kalustus talon henkeen".

    ReplyDelete
  18. Minä en jaksaisi maalla sitä alituista lasten kuskaamista. Sukulaisilla on päivässä 2 x 30 min ajo hoitopaikkaan, ja aina kun lapsi menee kaverille, taas autoon. Täällä kantakaupungissa on sentään kaverit ja muut lähellä, vaikka asutaankin kuin lahnat sumpussa.

    ReplyDelete
  19. Tulin tänne toivottamaan hymyä poskeen! :) Ei mitään hätää, kuka tahansa voi olla "ekspertti" vanhan talon suhteen, itsekin olen täysin itse-opiskelulla opetellut kaikki tiedot, kysellen perinnerakennusmestareilta mutta kaikkein eniten lukemalla.

    Mitkään uudet säännöt, uudet modernit materiaalit ja remonttireiskat ja muut näiden materiaalien taitajat ei käy vanhoihin taloihin, niinpä yhä kaikki paras tieto löytyy tutusta Talotohtori-kirjasta, Panu Kaila osaa ja selittää vielä niin että kuka tahansa ymmärtää, vaikkei olisi asialle vihkiytynyt aiemmin. Toinen kirja joka kertoo paljon vanhoista taloista on Hirsitalon kunnostaminen, Risto Vuolle-Apiala on siinä kirjoittaja. Vaikkei päätyisi juuri hirsiseen taloon niin tästä saa myös hyvin perustietoa. Museoviraston korjauskortisto on kanssa ihana paketti, siitä niin vain lukee niin tietää jo mitä pitäisi tehdäkin kun korjaa. Nämä kun lukee, tietää jo tasan mitä tarvitsee taloa tutkiessa katsoa, kuntoarvioijat olevat useimmiten kiinteistönvälittäjiä jotka eivät tiedä taloista yhtikäs mitään, paremman kuntoarvion voi tehdä itsekin, perinnerakennusmestari on yksi hyvä arvioitsija ja perinnepuuseppä tai hirsitalojen kunnostaja-ammattilainen tai vastaava on ne mitä tavoitella jos haluaa hyvän arvion talon kunnosta.

    Vähän syrjään jos malttaa mennä keskusalueilta, voi löytää niin uskomattomia helmiä aivan odottaen poimijaansa, jos lähellä menee hyvin julkisia kulkuneuvoja, ei matka Suomen kokoisessa maassa töihinkään ole temppu eikä mikään.

    Parolassakin on aivan meidän vieressä valtava hirsitalo hurjan edullisesti jonkun rakastavaan kainaloon odottamassa pääsyä, remonttia edessä, mutta ei vielä mitään täysin mahdotonta. (Etuovi.com kohdenro 178370) (niin, ja itse tarjoaisin hurjasti alle tuon...)

    Erittäin mukavaa päivää ja piristäviä ajatuksia sinne suuntaan, pahoittelen hurjan pitkästä selostuksesta :)

    ReplyDelete
  20. Kiitos kaikille! Ihana lukea, että itseasiassa aika moni jakaa unelmani.

    En pääse pakoon unelmaani. Täytyy vain uskoa ja toivoa että joskus. Joskus onnistaisi.

    ReplyDelete
  21. Ensiksikin, ihana blogi, vierailen ensimmäistä kertaa!

    Toiseksi, kylläpä siellä etelässä on kallista. Keski-Suomessa hinnoista voi höylätä puolet pois.

    Ja nyt loppuu akku :(.

    Palailen toiste!

    Mukavaa pääsiäistä!

    ReplyDelete
  22. hiiriemo
    Kiitos kaunis sanoistasi :)
    Täällä tosiaan voisi olla halvempaa ... murmur MUR!

    ReplyDelete