Koirajuttuja




Ompelin Vilpulle oleskelutyynyn lattialle, jonka se heti omi omakseen. Kankaina käytin  kangasvarastostani Amy Butler - kankaita ja taitaa olla myös Greengatea.

Ihana tuli ! En ole pitkään aikaan ommellut mitään ja tämä nopea tekele raikasti kotia ja fiilistä heti. Katsotaan sitten hieman myöhemmin miltä se näyttää - nuhjaantuneelta ja koirankarvaiselta ;)

Vilpun kanssa menee hienosti. Ihana pieni perheenjäsen. Seitsemän kuukautta vanha. Hieno poika !
Vilppuri. Ropelikorva. Vilpertti. GEKKO. PEPE.  (kaksi viimeistä Vernerin antamia lempinimiä)Ja nukkuu mun vieressäni tai lämpökerällä jalkopäässä.

Millaisia koiria teillä on perheessänne ? Onko tullut ongelmia ? Kuinka rakkaaksi koira on osottautunut ?
Oliko ennakkoluuloja ja kuinka kävivät toteen ? Vilppu on toinen koirani. Ensimmäinen koirani oli perhoskoira, papillon uros. Omaperäinen, mutta tosi hyväkäytöksinen ja hieno. Niin upea ! Kaksi ihan erilaista rotua. Koiria kaikki tyynni ja hoitaa ne pitää.

34 comments

  1. Mulla on ollut rotikka ennen lapsia, sitten dalmatian koira ja nyt kolmen vuoden koirattomuuden jälkeen Nella kultsipentu.
    Pentu on nyt 5kk. Koirat on ihania, mutta ne vaatii paljon aikaa ja vaivaa.
    Sisäsiistiksi opettaminen on tämän vikan pennun kanssa hankalaa, vaikka omakotitalossa asutaan. Mattoja ei voi vieläkään laittaa, kun vahinkoja tulee. Ja tekee mielenosoitus pissoja.
    Ihana hän on! Kaikki rakastetaan ja rapsutellaan häntä koko ajan.
    Villi vaihe menossa, pureskelu onneksi vähentynyt. Rakastaa vähän liikaa pureskella sormia, mutta vähemmän kuin ennen.
    Koirasta tulee perheenjäsen,rakas kumppani vuosiksi eteenpäin.

    Luulin, että kultsilta lähtis paljon karvaa,mutta tältä lähtee ehdottomasti vähiten meidän koirista. =)

    Ja olin ajatellut, että kultsit on pentuina tosi lempeitä ja rauhallisia. Heh. Meillä on rotikka valeasussa. =) Onneksi on kokemusta koirista, niin ei olla ihan hoomoilasena meidän neidin kanssa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sisäsiisteinä kun valmiiksi saisi ;) Hihi. Noh, vahinkoja sattuu ! Vilppu on jo sisäsiisti mutta se ei pyydä ulos. Aamulla se herättää mut silleen, että nuoleskelee ja puree mun käsiä. Tämä tarkoittaa että "vie minut ulos, on hätä!". Pienempänä pentuna se teki tätä pari kolme kertaa yössä. Jos Lotta heräsi itkemään yöllä, heräsi myös pentu, ja piti kiikuttaa ulos. Oli välillä sormi suussa, että lohdutanko tyttöä vai annanko koiran pissata lattialle ! Noh, koira kainaloon ja lastenhuoneeseen. Sitten takki niskaan ja ulos. Tai mies hereille ja koiran kans ulos. Pienenä Vilpun saattoin myös laskea ovesta vaan pihalle , kävi pissalla ja tuli takas sisälle. Nyt ei pysty. On oppinut nostamaan jalkaa ja pitäs päästä tonne tien poskeen pissalle eikä muutenkaan voi laskea enää irti. Yöllä piha on täys citykaneja ja lähtis varmaan jahtiin samantien.

      Lotta on myös välillä aika raju Vilpulle eikä meinaa millään uskoa, että Vilpun petiin ei mennä makamaan sillon kun koira lepää siellä. Tai Vilpun kaulaan laiteta kaulaliinaa tms. typerää. Saa koko ajan vahtia. Vilppu kyllä rakastaa Lottaa yli kaiken, aamulla on pakko päästä aina tervehtimään kun Lotta herää. Vinkuu ja vikisee hulluna alakerrassa jos kuulee kun ylhäällä Lotta on herännyt. Eli tavata pitää ja joku hullu side näillä kahdella on; Vernerin kanssa Vilppu ei oo samanlainen vouhottaja.

      Vilpusta lähtee karvaa ja mun mustat leggarit on aina valkoisissa pienissä karvoissa ;D Mutta ei paljoo kuiteskaan.

      Tässä just odottelen Verkkua koulusta kotiin niin lähden lenkille VIlpun kans. Verkku jää siksi aikaa kotiin katsomaan Lottaa. Onneks on isompikin lapsi tässä hullunmyllyssä mukana. Nyt kun mies on reissussa ja Lotta kipeä, ei pääse muuten lenkille Vilpun kanssa.

      Delete
    2. Tarkotin tolla ulos pyytämisellä sitä, ettei se tässä pvän mittaa ymmärrä esim mennä ovelle odottamaan ja vinkumaan. Vaan pitää säännöllisesti vaan käyttää. Kerran tunnissa heitän sitä ulos jos tässä ollaan. Näin pentuvaiheessa. Kotona se osaa olla jo pissailematta sen ajan kun ollaan töissä, koulussa mutta sitten kun tulee kotiin, ihan samantien on päästettävä pihalle.

      Delete
  2. Mulla on ollut 2 parasta koiraa (mulle) yhtäaikaa. Molemmista on jo aika jättänyt. Toinen oli rescue-bouvier. Siitä sai todella upean "mammanpojan". Oli mukana kaikkialla missä minäkin. Toinen oli pentuna perheeseen tullut schipperke. Todellinen diiva tämä neiti. Koko kylä tunsi meidän Tikkarin.
    Koiria mulla on ollut paljonkin, mutta nää kaks oli aivan upeita yksilöitä...

    ReplyDelete
    Replies
    1. schipperke on kyllä semmonen rotu että kyllä piti googlata. Ja sittenhän mä sen rodun tunnistin !!! :)
      Joo, täytys meidänkin portille laittaa joku ilmotus vouhottaja russelista, joka juoksee tielle täältä satunnaisesti, eikä kuuntele yhtään mitään vaikka olen niin opettanu muka käskyn "vierelle" ... no joo, tekee aina niin mieli pitää irti mutta ei se pysy pihassa enää. Ei voi mitään. Aidata pitää piha vissiin kunnolla.

      Delete
  3. Kylläpäs koissun nyt kelpaa, kun on noin kaunis makuualusta :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. No kyllä kelpaa !! :) On hänellä toinenkin kiva peti :)

      Delete
  4. Lapsuuden kodissa oli aina koira, joten tottumus koiran läsnäoloon tuli kyllä sieltä.
    Ensimmäinen oma koira oli pitkäkarvainen collie narttu Assi. Sitten omaan kotiin muutettua tulivat saksanpaimenkoira/collie siskokset ja vuoden päästä vielä sileäkarvainen collie narttu. Tällä kokooonpanolla mentiin lähemmäs 16 vuotta.
    Nyt kotoa löytyy sileäkarvaiset collie veljekset Riki ja Reetu ja uusimpana tulokkaana Kyprokselta tuotu Ruska narttu. Nähtävästi täytyy olla se 3 koiraa näin aikuisiällä! Mustilla lattioilla on nyt kolmen koiruuden karvanlähdön tuotokset.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen aina ihmetellyt miks ihmisillä on monta koiraa ;D Että kuinka ne ehtii olla niiden kanssa ! Mutta emmä tiedä, menishän tossa toinenkin russeli. Hih. Hullua.

      Delete
  5. Meillä on bostoninterrieri herra Leevi 7v. Minulle niin rakas "äidin silmäterä". Bostonit on hurjan leikkisiä ja vauhdikkaita, niin kuin terrierien kuuluukin olla :) Leevi on nautiskelija ja tykkää makoilla auringossa..ja tuossa se nytkin lötköttää.

    Kiinnyin heti Leeviin tosi paljon, koska se on minun ensimmäinen oma koira. Persoona joka tietää kyllä arvonsa!

    Itkettää jo ajatuksin, että joudun siitä joskus luopumaan :( Se on pahinta lemmikkien kohdalla!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lemmikistä luopuminen on aivan kamalaa !! :( :( Olen siis menettänyt aikaisemman koirani sen ollessa muistaakseni 12-vuotias. Ottivat yhteen toisen koiran kanssa niin pahoin, että meidän vanhus piti lopettaa. Onneksi en ollut silloin paikalla. Mutta kamalaa se oli. Odotin Verneriä silloin.
      Muistan vieläkin sen hetken kun puhelin soi ...

      Delete
  6. Heh heijaa!

    Ompelutauolla täällä blogimaailmassa :) Syntymässä oleskelutyyny meidän 10vkoselle koiranpennulle! Ihan eka koira ikinä mun historiassa, ja aivan hullaantuneita, vaikkakin myös hieman pihalla ollaan. Lapsiperheeseen, eli hulinaan, pentu tuli. Muuten mennyt hyvin, mutta jatkuva pohkeissa roikkuminen ja naskalihampaiden käyttö on tylsää. Ja kyllä mä vähän jo salaa haaveilen matoista lattioilla, mutta odotellaan nyt vielä jokunen kuukausi...

    Niin ja ihan vinkkejä tuon itsepäisen pohjepureskelulahjeroikkumisvimmasen taltuttamiseen saa antaa :)

    Susanna

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jee, onnea onnea !

      Vilppu oli ihan samanlainen lahjerahjus ja kipeetä se teki kun ne pentu hampaat on ihan hirmu terävät.
      Kyllä se siitä.

      Meillä oli käänteentekevää juttelutuokio kasvattajan kanssa. Hän sanoi, että pitää kerran kunnolla näyttää kaapin paikka.

      Eli ei riittänut EI ! Vaan EI ja sitten kylkimakkarasta kiinni nipistys. Tämän jälkeen on EI topakasti riittänyt.

      Nyt mut varmaan listitään täällä kun tämmöst opetan mutta koira on ihana ja perheenjäsen ja rakas mutta kyllä se totta on että liikunta, KURI, ja rakkaus ... allekirjoitan.

      Lotta rupes aina itkeen kun Vilppu tuli vouhuttaan ja roikku sukkahousussa kiinni takiaisena. On vaan määrätietoinen eikä anna periksi yhtään kertaa. Muuten se on taas menoa ...

      Mulla on pulmana se, että aina loppulenkistä Vilppu alkaa riehuu ja repii remmia suuhunsa. Pysähdyn sanoin EI , nätisti. Saan pysähtyy varmaan kymmenen kertaa joskus ja sanoa napakasti EI nätisti. Ja sitten taas mennään nätisti eteenpäin hillumatta.

      ... huh semmosta se on ...

      Delete
  7. Onpa Sinulla ihana blogi! :) Ja ihana koti! Ja ihana koirakin! :D
    Yst. Ninnumaaria

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tänks Ninnumaaria :) Oletpas ihana kun tommosta sanot !

      Delete
  8. Taidettiin viime viikolla tulla koirien kanssa teitä vastaan teidän talon edessä. Omat koirat on vähän pöljiä hihnassa (haukkuvat, vaikka kilttejä ovatkin), niin yritin mennä sivistyneesti nopeasti ohi. Toinen pienempi ja karvaisempi kiskoi kauheasti innostuneena Vilpun suuntaan. Isompi on aina vähän epäileväinen. Tässä esimerkiksi kuva http://kummitustalonkuvakirja.blogspot.com/2012/02/metsaan.html

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tähän jatkan vielä. Koirani ovat viipurilaisia löytökoiria ja minut voi laskea varmaan koiranomistajana "koirakiihkoilijoihin". Ovat siis vähän liiankin rakkaita ja eteen on sattunut yhtä paljon iloa ja surua.

      Delete
    2. Hei, oisit moikannut ! :)

      Löytökoirien ottajien pitäisi saada kunniamerkki. Koirat on kokeneet kovia ja ovat ansainneet ihanan rakastan perheen. Toki kai löytökoirissa on oma haastavuutensa juurikin saavuttaa niiden luottamus jos ovat kaltoinkohdeltuja yms. :( :( Mutta hienoa työtä !!

      Delete
    3. Rakastavan perheen jopa :)

      Delete
  9. Ihanan suloinen nelijalkainen! Haluisin niin kovasti koiran, mutta onneksi siskolla on kiva lurppakorvainen, josta muutes on kuvia viimeisimmässä postuksessa;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mun siskolla on kanssa terrieri. Mutta nämä kaks ei oo kohdanneet koska heillä myös uros joka kuulemma inhoaa Jack Russeleita siskon mukaan :) :) Nyt ovat taas tulossa Pääsiäiskylään ja kyselin, ottavatko oman PIKInsä mukaan, mutta siellä vielä mietitään :)

      Delete
  10. Ihana peti! Ehkä saan vihdoin intoa ommella meidänkin nelijalkaiselle kulahtaneen pedin päälle jotain uutta. Ja suloinen on toki koirakin!

    Täältä löytyy nelivuotias ranskanbulldoggi narttu. Jästipää hauva, mutta silti niin rakas röhnöttäjä. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hau vaan sinne :) Röhnöttäjät rulettaa ! Meinaa mullakin olla varsinainen röhnäys viikko kun ei tässä pääse pahemmin mihinkään muualle iltalenkkiä ja sohvaa lukuunottamatta ;)

      Delete
  11. Meillä asustaa 2-vuotias Jack Russell nimeltään Yoda. Lunastanut päättäväisesti paikkansa täysivaltaisena perheenjäsenenä! Liikuttavan ihana kaikkien kaveri.
    Ihan alkuun kiikutettiin kuuliaisesti kengät (ym. houkutukset) pois pienten hampaiden ulottuvilta, mutta ennen pitkää huomattiin, että omaisuuden tuhoaminen ei kiinnosta pikkuystäväämme tippaakaan. Sama linja jatkunut tähän päivään asti...Vaikka houkutuksia on nykyään tarjolla jatkuvasti: )
    Uskollinen, aina iloinen ystävä!

    Jenni

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana Yoda ! On kyllä aina iloisia nämä russelit :) Meillä kyllä leluja varastellaan leikeistä ... ja kenkiä himoitaan. Mutta koiria kun ihmisiäkin on niiiiin erilaisia.

      Delete
  12. En ole ollut koskaan mikään "koiraihminen" enkä muutenkaann ole mitenkään kiinnostunut eläimistä lemmikkeinä eikä mulla siis ikinä ole ollut mitään eläintä. Mutta nykyään tyttärellä ja avomiehellään on kaksi tuollaista ihanaa russelia ja arvaa vaan kuinka niistä tykkään ! Niitä on välillä ihan hirveä ikävä! Ja tätä en olisi vielä joitain vuosia sitten uskonut itsestäni sillä olen oikeastaan aina pelännyt koiria. En tosin vieläkään tykkää kaikista koirista mutta nuo russelit on aika vekkuleita.

    Ajattelinkin vähän aikaa sitten, että pitäiskö ihan pyytää sulta, että laittaisit kuvia ja juttua teidän Vilpusta, joten kiva kun laitoit Vilppu-juttuja :) Lisää vaan. Nää meidän rakkaat karvalapset on välillä meillä hoidossa ja joskus myös yökylässä. Ne on kyllä ihania :) En oikein tajua miten mokomiin otuksiin voi niin ihastua.

    Kirsikka

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jep, pitää kuvata Vilppua vielä enemmän ja laittaa tänne juttuja. Kyllä se sydän on varastanut multa. Aika kärsivällinen on tosiaan Lotan suhteen, antaa hääriä ja puuhailla ja leikkiä , silitellä ja tuntuu että oikein hakeutuu sinne missä Lotta on .. ???

      En ihmettele, että olet ihastunut. Mua vähän jännittää kun ollaan kuun lopussa lähdössä miehen kans vkonlopuksi pois ja pitäs antaa Vilppu hoitoon. Että miten se siellä pärjää.

      :)

      Delete
  13. Supersöpö tyyny! Ja Vilppukin! Mulla ei oo koskaan ollut koiraa, vain kisuja, kuten tiedätkin :) Muistan muuten aina, kun kerroit, että susikoira söi Roopen. Se oli niin kauheaa, vaikka kuulosti hassulta :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo kuule se ei ollut yhtään hassua. Noh, tuli tämäkin sitten tänne. Eli tosiaan mun vanha koira kuoli siihen, kun siihen hyökkäsi toinen koira lenkillä kiinni :(
      Roduista sen verran, että mikä tahansa koira voi hyökätä toisen koiran kimppuun. Ei pelk. susikoira. Mutta aroiksi oon tullu isoille koirille. Ja ihan varmasti nostan Vilpun syliin, jos jostain irtokoira kohti juoksee.

      Delete
    2. No hassu taitaa olla väärä sana. Siinä ei siis ole mitään huvittavaa tietenkään. Se vaan kuulosti silloin niin uskomattomalta. :(

      Delete
  14. Ihanan rodun olet valinnut!Meidän Jack Russell on jo 11-vuotias,mutta edelleen virkeä ja vauhdikas menijä.Lapset olivat 7-ja 10-vuotiaat kun se pentuna saapui meille.Hyvin kaikki meni,lapset saivat retuuttaa ja välillä pukea nuken vaatteita sille päälle ja ei koskaan suuttunut.Yhden tuolin jalan on purrut pentuna muuta vahikoa ei ole tehnyt.Mitä nyt jekkuja tekee,edelleenkin rakastaa varastaa käsineitä ja piilottaa niitä.Agilityn alkeiskurssilla se oli porukan rohkein ja nopein.Hieman iso ego sillä kuitenkin on ja ehkä itsesuojeluvaistoa ei ole liiemmin=eli tyhmänrohkea ;)Nukkuu peittojen alla tunneleissa luolakoira kun on syntyjään.Kiintyy perheeseen ja on siellä missä muutkin ja utelias kuvaa ehkä parhaiten sen luonnetta.Tykkää kyhnätä kyljessä kiinni ja tulee aina nukkumaan yhdessä emäntänsä kanssa.Terve rotu,kaksi kertaa korvatulehdus (lapset antoi suklaata).Edelleenkin lenkkeilee päivittäin 1-2 tuntia ja ennen uupuu kävelyttäjä kuin koira.Minua peloteltiin rodusta,pidin pääni ja päivääkään en ole katunut.Vilppu tulee tuomaan vielä monet ihanat hetket teidän perheelle,kaikkea hyvää!
    Pensseli

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mua kans peloteltiin, että russelit sitä ja tätä ja toisinpäin. Mutta mä jotenkin salaa jo vuosia sitten päätin , että seuraava on russeli. Ja olen yllättynyt kuinka ihmisrakas rotu on ! Kuvailusi osui ! Juuri noin.

      Vilppu on aivan hirveä ruokavaras. Kantapään kautta tuli opittua ;) Voileivät lähti koiran ääntä kohti jos sohvapöydälle laski - salaman nopeasti !!
      Ja pöydälle on myös hypännyt tuolin kautta. Siis ruokapöydälle ! Tästä kyllä mun mies antoi palautetta , ei oo enää yrittäny moista :D

      Nyt vasta 7kk on Vilppu alkanu hyppimään sohville ja sängyille. Sitä ennen se ei muka päässyt vaan uikutti sängyn vieressä ;)

      Meillä koira saa tulla sohvalle ja petiin. Lasten sänkyihin se ei pääse koska lapset nukkuu kuitenkin ovet kiinni ja mä täällä aina sohvalla valvoskelen ja tuossa se nytkin mun vieressä nukkuu ja kyhnöttää.

      Ihana on. Jotenkin turvallisempaa olla yksin kotonakin kun Vilppu on täällä :D
      Kyllä se nimittäin alkaa murista ja haukkua jos pihassa joku liikkuu.

      Delete
  15. Meillä on 14 vuotias pitkäkarvainen ja suloinen mäyräkoiramummo. Kuulo ja hampaat ovat jo vähissä, mutta rakkautta riittää!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ai ai, ihana hän on aivan varmasti :) Mäykyt on myös lähellä mun sydäntä.

      Delete