Saturday, July 5, 2008

Jatkoa!



Päivä Puuhamaassa oli hauska ja lämmin, etten sanoisi helteinen. Saimme Vernerille ystävän mukaan matkaan. Tosi hyvä juttu. Pystyimme mieheni kanssa vetämään lonkkaa ja tarkkailemaan poikia pienen etäisyyden päästä. Päivä meni kiukuitta. Jos olisimme olleet keskenämme, tarjolla olisi ollut roppakaupalla kitinää, vaatimuksia ja kiukuttelua ainoastaan tietenkin siksi, koska emme osaa olla kuin lapset. Emme kai osaa enää innostua asioista kuten kahdeksanvuotiaat?

Pakkasimme aamulla mukaan eväät ja vietimme puistossa kokonaisen päivän. Paistoimme makkaraa ja nautimme auringosta. Automme starttasi kohti Helsinkiä vasta puiston mennessä kiinni ilta seitsemältä.

Mielessä pyöri hauska lausahdus taannoisesta suositusta telkkariohjelmasta, jossa perheen isä sadatteli pudottuaan polkuvenelammikkoon Puuhamaassa. Itse yllätyin kuinka helposti ja kivuttomasti reissu meni. Se vain vierähti. Saldona ruskettuneet lapset ja mieheni palanut selkä.

Kaikilla ei mennyt yhtä hyvin. Kiinnitin huomiota perheisiin, jotka tiuskivat toisilleen. Näin äitejä, jotka oikeastaan huusivat aika pahasti jälkikasvulleen. Tuntui siltä, kuin heidän stressinsä olisi vain kasvanut entisestään. Tuntuuko lapsesta mukavalta jos äiti huutaa: "no, tuutko sä sieltä ja ellet tuu, niin sitten kyllä lähdetään kotiin takasin kaikki !!" Retuutetaan lapsia hihoista tyyliin: "no mitä mä sanoin, nyt sitten kaikki meni pilalle ja me lähdetään ihan varmasti tämän takia, vai menetkö sä autoon yksin istumaan?" Tai olisiko mukava olla se lomaileva pariskunta, jotka uima-altaiden luona huutavat toinen toisillensa: "niitä on ihan mahdotonta vahtia! No, missä ne on, helvetti, missä!" "EN MINÄ TIEDÄ!"

Kannattaisiko olla mukana lasten kanssa ? Edes tarkkailla pienen etäisyyden päästä? Nimittäin meillä ainakin homma toimi täydellisesti. Sillä otettiinhan mekin osaa. Ei ihan koko aikaa kuitenkaan "vedetty lonkkaa". Läsnä ja läsnä -siinä on aikamoinen ero.

8 comments:

  1. Oikein nolottaa tunnustaa, että olen syyllistynyt juuri tuohon kuvaamaasi lasten syyttelyyn tai kinasteluun mieheni kanssa Puuhamaan tapaisissa paikoissa. Olen parantanut tapani. Uskon ainakin niin. Kantapään kautta kait kaikki oppi tulee.

    Mukavia kuvia olet saanut Verneristä ja ystävästä. Meilläkin on tarkoitus koluta Puuhamaa läpi (taas) kunhan miehen loma alkaa. Ps. meiltä matkaa Puuhamaahan 20km. Asumme siis Janakkalassa.
    Lämpimiä kelejä odotellessa toivotan hyvää kesän jatkoa.
    Tupu

    ReplyDelete
  2. Voi kun teillä sattui kiva retki-päivä ilmojenkin puolesta. Ja se on kyllä ihan totta, että lapsi viihtyy paljon paremmin kun on oman ikäinen kaveri...

    Minä myönnän joskus menettäväni liian herkästi hermot lasten kanssa. Yleensä olen silloin väsynyt:/ Onneksi suht harvoin...

    Mari

    ReplyDelete
  3. Teillä on ollut kiva puuhapäivä :)

    Minulla ei (vielä) ole kokemusta omalle lapselle huutamisesta, mutta tunnustan, että joskus olen väsyneenä kiukutellut miehelle esim. ruokakaupassa. Jälkeenpäin on hävettänyt ihan kamalasti :( Olen kyllä yrittänyt olla parempi ihminen ja pitää mölyt mahassa. Tai sitten jättänyt menemättä kauppaan, jos on ollut väsynyt olo. Silläkin uhalla, ettei mies ikinä yksinään löydä sieltä oikeita tavaroita :D Viimeksi toi kotiin hk:n sinistä, kun piti tuoda siskonmakkaraa... Höpsö ukko.

    ReplyDelete
  4. Tosi hyva idis tuoda kaveri mukaan. Pitaakin jotenkin pinttaa tama neuvo korvan taakse kunhan Sienna on isompi ja moisia reissuja tehdaan. Nykyaan viela kelpaa me vanhemmat. :) Kivempaahan lapsilla aina lasten kanssa puuhailla.

    On se harmi etta niin stressaantuneita vanhempia riittaa. Kyseessahan pitaisi olla hauska reissu. Lapsi parat.

    ReplyDelete
  5. Heippa Niina,

    olen lueskellut aiemminkin blogiasi, mutta nyt vasta tajusin että mepä taidetaan olla jonkinasteisia nettituttuja. Tai ainakin minä muistan sinut eräältä foorumilta :) Tuo teidän hääkuva sen paljasti. Sulla on kyllä oikein ihana blogi ja kauniita kuvia.

    ReplyDelete
  6. Tupu
    Kantapään kautta - niin minäkin :)
    Kiitos paljon kehuistasi kuvien suhteen. Meillä oli onni myötä ja oikein ihana aurinkoinen sää.
    Teillä ei ainakaan ole pitkä matka puuhaamaan ;)
    Kesän jatkoja myös sinulle ja perheellesi

    mari&maiju
    Väsyneenä joutuukin aina skarppaamaan. Kaveri matkassa on kyllä hyväksi havaittu keino, kun Vernerillä ei ole ( vielä, eikä tulekaan olemaan samanikäisiä ) sisaruksia.

    tuula
    Ukot ;D
    Kiitos paljon kommentistasi! Sinulla ei ole enää montaa yötä H-hetkeen! Terkkuja ukollesi!

    s a n s k u:)
    Kiva, kun olet ennättänyt tännekin kurkkimaan!

    pinjami
    Kesti hetki ennenkuin muistin sinut! Tai siis ymmärsin yhdistää mitä tarkoitat! Totta tosiaan!!Kiitos kun jätit jälkesi tänne :)
    Ihanaa kesää!

    ReplyDelete
  7. This comment has been removed by a blog administrator.

    ReplyDelete
  8. Väsymys teettää kuvailemiasi tilanteita varsinkin useampi lapsisissa perheissä, kun lapsia on monta tilanteet vain ajautuvat toiseen, sisarukset tahallaan ärsyttävät toisiaan jne. Kun lapsia on useampi täytyy syli ja huomiokin aina jakaa.
    Joskus muistelen kuinka hiljaista ja rauhallista oli, kun lapsia oli vasta yksi, mutta onnellisin olen nyt ja nautin näistä kaikista kuudesta ja siitä melusta, joka meidän kiljusen herrasväestä lähtee ;-D Minäkin olen aikoinani kauhistellut huutavia äitejä, mutta ei meidän sakissa enää erikoisolosuhteissa normaalisti puhumalla aina pärjää, lapset olisi kadotettu alle minuutissa..
    Monesti olisikin itselle helpompi jäädä kotiin, kun lähteä "stressaaville" lomille lasten kanssa, lapset kuitenkin nauttii ja muistelee reissuja useinkin.

    ReplyDelete