Kipeänä ollaan

Jos ihmettelette missä mä oon, kun ei tekstiä tule, niin olen täällä vällyjen alla. Ollut vaihtelevalla menestyksellä lauantai illasta saakka. Samoin lapset. Ups. Verneri on onneksi jo terve. Olkoon sitten sikaa tai mitä hyvänsä, niin sairastaminen on hanurista. Varsinkin sairastaminen kunnon kuumeessa kun kuitenkin tässä pitää myös hoitaa samalla kuumeisia lapsia; siivota pahoinvoinnin jälkiä lattioista, antaa syliä ja huomiota, vaikka itse tahtoisi ainoastaan pimeään huoneeseen nukkumaan oloaan karkuun.

Helpottaa, mutta parannellaan loppuun ja palataan sitten asiaan.

Kuva / photo on sielunhoitoa herkuttomaan marraskuuhuni ja olen napannut sen täältä / here.

Saituri

Huomenna menemme viettämään lisää laatuaikaa Vernerin kanssa, menemme illalla leffaan!

Odotan Saiturin Joulu-elokuvalta paljon.

Sillä kyseessä on yksi mun lemppari joulusaduistani.

Saas nähdä millaisen jutun Disney on tästä Charles Dickensin klassikosta repinyt kasaan.

Hauskaa kun ei tarvitse mennä enää katsomaan dubattuja Vernerin kanssa.

Voi surutta painella alkuperäiseen, koska tyyppi osaa jo lukea tekstityksen sujuvasti.

Harmi vaan, kun ei voi ostaa karkkia mukaan. Koska mulla on käynnissä herkuton marraskuu.

Niin ja muistakaahan sunnuntain Isänpäivä!

Unohdin itse postittaa omalle Iskälleni kortin. Eh ...

Kuva / photo on jostain internetin ihmeellisestä google-kuvahausta

Mitä kuuluu ?

Saatiin lunta tänne Helsinkiin! Heti tuli Jouluinen fiilis. Tämä viimeinkin tarkoittaa meille kaikille pikkulasten vanhemmille ihanaa. Nimittäin toppapuvun pukemista! Lotta on ainakin just viimeiseen saakka rimpuileva ja naama punaisena karjuva, täysin jäykkä pötkylä ... siinäpä vasta urakka. Toinen tahtojen taistelu käydään, kun istutan Lottaa rattaisiin, voi hyvänen aika kuinka vaikeaa on saada tuo jäykkä pötkylä rattaisiin. Päiväunille nukahtamista vastaan otetaan toki myös nykyään mittaa. Rattaiden selkänojaa ei voi enää laskea makuutasoon lenkille lähdettäessä, koska neitonen ei tähän suostu (teen sen sitten hänen ollessaan unessa) vaan nukahtaa lopulta kaksinkerroin istuma-asentoon. Siis niin kuin taittuu keskeltä kuin nitoja tai jokin nipsu, joka loksahtaa auki asennosta kiinni. Ilta- tai aamupuuroja ei taaskaan hyväksytä. Hyvin alkanut "jugurtinsyömisura" katkesi heti alkuunsa. Kaikki on yht'äkkiä kovin kovin hankalaa ja kaikesta tulee suuri poru. Tai suuttumus. Nipistetään naamaani pikkukynsillä, purraan vaippaa vaihtavaa kättä ynnämuuta hassun hauskaa. Aamulla herätään jo viiden, puoli kuuden aikaan. Voitte kuvitella, että en tykännyt tuosta kellojen siirtämisestä sitten yhtään.

Mukavaakin on tapahtunut tässä ohessa lasten kanssa. Kävimme eilen Vernerin kanssa ihan kahdestaan kaupungilla. Hyppäsimme illalla bussiin. Verneri tarvitsi muutaman vaatteen ja uudet kengät. Täytyy sanoa, että nautin isomman lapsen kanssa shoppailusta. Kiertelystä. Katselusta. Keskustelusta. Vernerihän on tosi muotitietoinen ja tietää merkit ja kaupat minne mennä. Kaikkea haluamaansa ei tietenkään voi saada. Yleensä kuitenkin nämä hieman hintavammatkin hupparit käytetään loppuun joten - jos niitä on pari, minusta se on ihan vaan säästöä. Helsinki on mielestäni niin kaunis ja tunnelmallinen iltavalaistuksessa vaikka Verneri ihmettelikin, että mahtaa kulua paljon sähköä kaikkiin näihin valoihin.

Jouluvalot vielä kehiin niin sitten vasta kuluukin.

Lotta on ollut ihmeen rauhallinen hetken ja sain kuin sainkin blogattua teille hieman. Nyt on mentävä, sängyt petaamatta. Meillä isäntä lähti tänään kesärenkailla liikenteeseen. Toivottavasti on päässyt perille. Ei ole ainakaan kuulunut mitään soittoa, että : "*** kele , oon täällä ojassa ... " Koputetaan puuta.

Lumista päivää!

Kuva / photo: Sköna Hem.

Ihastuttavaa!

Käykää kurkkimassa taiteilija Gitte Brandtin sivuja. Kuvat ovat hänen kodistaan.

Päädyin tähän postaukseen nyt muilla kuin omilla kuvilla, koska en keksi mitään kirjoitettavaa. Päässä on liikaa ajatuksia meneillään ja pitää ensin hieman jäsennellä. Mukavaa marraskuuta. Näin ne kuukaudet lurkkii meitä karkuun. Näkee kulun siitä, että lapset kasvaa.

Voi että minun tekisi mieleni hankkia hänen taidettaan kotiin. Ehkä tämä olisi hyvä säästökohde?

Kuvat / photos from here.

Tunnustus

Mitä tämä tarkoittaa ?? Esse blog jne.

Säännöt:

1. Laita tunnustus blogiisi.

2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.

3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.

4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.

5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti

Näkö - on minulla hyvä. En tarvitse enkä omista rillejä. Yhdet mulla oli lukiossa, niitä suositeltiin lukulaseiksi koska kärsin migreeneistä. Nyt, en edes muista koska olisi viimeksi ollut migreeni. Henkinen migreeni on joka päivä mutta se ei liity tähän näköön.

Kuulo - miten mulle tulee heti ekana mieleen meteli tästä. Ja tilan tarve.

Maku - parasta on ihana illallinen ravintolassa ja lasi hyvää viiniä.

Haju - ensimmäinen mieleentuleva oli heti mun miehen tuoksu. Aika kiva. Joskus ikävissään tuli nukuttua hänen t-paitansa kanssa ja sniffailtua sitä.

Tunto - hiekka paljaan varpaan välissä, kostea heinikko, toisen iho, lämpö, pehmeys. Pieni käsi. Hahtuva tukka. Karkea parta.

Rosoinen pinta. Sileä aaltojen pehmittämä kivi ihoa vasten. Hullu pakkanen ja varpaat jäässä luistimissa.

Nyt asia on niin etten ehdi haastaa taas ketään koska se tarkoittaisi sitä, että tutkin blogeja ja katson missä tämä ei ole ollut ja aikani ei siihen tällähätää riitä. Eli jos olen tylsä, niin olen, sille en mitään voi. Ilmoitan vaan, että tämän saa taas täältä ottaa ihan jokainen joka haluaa. Nyt on mentävä. Joku roikkuu lahkeessani. Kiitos A:lle tunnustuksesta. Näitä on aina tosi mukavaa saada ja toteuttaa. Eteenpäin antaminen mulla vaan tökkii kun noh, selitin jo.

Kamu?

Rakkaalta Joulupukilta voisin pyytää tälläisen Tivoli Audio Pal-radion keittiöömme. Olen kokkaillessani kiikuttanut läppärini keittiöön ja kuunnellut nettiradiota. Tämä olisi paljon mukavampi vaihtoehto. Ja kaiken lisäksi ihanakin! Just tuo pinkki. Sovittiin kyllä miehen kanssa, ettei lahjoja tänä vuonna ... viime vuonna sain häneltä Efva Attlingin kaulakorun ja korvikset (-rakastan niitä!!) Ja itse, en ollut hankkinut MITÄÄN! APUA! AARGH! Siksipä päätimme, ettemme hanki mitään kalliita juttuja nyt. Kunnes tulin tähän päivään ... olen pyörittänyt tätä huutavaa huushollia monena päivänä tässä yksikseni johtuen miehen uudesta työstä, joten enkös ole vain ansainnutkin itselleni kaverin keittiöön? Näin päättelin.

Kauan en voi istua koneella kun olen Lotan kanssa kaksin. Lotta inhoaa kun otan läppärin ja käyn tähän istumaan. Osoittaa mieltänsä ja hakee huomiota kiukkuamalla ja puremalla. Pelkään, että se kiukkunen pikkutyranni iskee pian hampaansa mun reiteen.

Eli mukavaa keskiviikkoa! Nauttikaahan syksystä.

Seurassa Seuriksessa

Orava! Sut on nähty!

Tänään Seurasaaressa syöttämässä oravia, puluja, sorsia, joutsenia,variksia,hanhia,pikkulintuja ... jo ennen kello yhtätoista. Saavutus aamujähmeälle perheelle.

Kelloja siirrettiin viime yönä ja siitä johtuen porukkamme heräsi siis jo kello kuusi. Oli aikaa.

Mietittiin mitä tehdään. Seurasaareen lenkille! Emme ottanet eväitä koska keli oli aika huono. Päätimme, että menemme ravintolaan kaakaolle ja kahville, lämmittelemään sitten.

Oli mukavaa. Oikein kivaa.

Verneri tosin taas protestoi lähtöä. Nykyään joutuu houkuttelemaan (lue: pakottamaan) mukaan. Eilen kävimme yksillä synttäreillä ja sinne ei herra halunnut.

Kokonaisena perheenä on aina kivempi tehdä juttuja kuin jos yksi puuttuu.