Sunday, September 14, 2008

Ilmassa on... palloja



Takana juuri nyt on kummitytön 1v. syntymäpäivät (kuva ylhäällä kyseisistä kekkereistä), spontaanit illanistujaiset naapureiden kanssa, ulkoilu, kirpputori, syksyn kirpeys, pizzan paistaminen, herkuttelu, pyykkipäivä, uusien todella lahjakkaiden ihmisten tapaaminen sisustusjutun merkeissä... Oh-la-laa mitä kaikkea kivaa ja kummaa on tapahtunutkaan tässä viikonloppuna. En tiedä mistä kaikesta kertoisin tarkemmin vai kertoisinko vielä yhtään mitään? Pari juttua jää kyllä nyt vielä muhimaan taustalle.

Yksi juttu on ainakin nyt ihanaa ja totta. Se, että minä olen nyt yksin kotona. Rauhassa! Musiikki tai joku-mikä-lie-ottelu ei pauhaa telkusta. Kirjaimellisesti olin saada yliannostuksen möykkää ja menoa. Voi että tuntuu ihanalta olla vaan. Ainakin kaksi tuntia ypöyksin,  kun pojat lähtivät jalkapallomatsiin. Mitähän sitä tekisi? Ehdotuksia? Miltäs kuulostaisi jännityskirja, suklaanjämät ja sänky? HYVÄLTÄ.
 
Olen sitä tyyppiä,  joka ehdottomasti tarvitsee oman aikansa. YKSIN. Hulinahan meillä pian vain kasvaa,  mutta aion ehdottomasti pystyä pitämään kaiken keskellä myös oman aikani. En ehkä aivan pienen taimen kanssa siihen pysty, koska taimi tarvitsee useasti ravintoa saavuttaakseen jäntevyyden ja kaipaa toki äidin turvaa... mutta kunhan meidän kaikkien arki tässä perheessä asettuu uomiinsa.
 
Minulla on ollut onni löytää puolikkaakseni mies joka antaa minun hengähtää, ymmärtää minua ja sitä mitä tarvitsen, ollakseni onnellinen. Liikuntaharrastukseni parissa minulta kysyttiin ja ihmeteltiin,  kuinka pystyn ja voin harrastaa,  vaikka minulla on pieni lapsi? Kuinka raaskin jättää hänet? Myös silloin kun lapsi oli jo esikouluikäinen. Olen aina vastannut, että onhan hänellä toki isäkin. Joillekin vastaus riitti, jotkut naurahtivat. Kuinka voi olla mahdollista,  että aihe on edelleen aika arka? Näin olen huomannut. Pitäisikö äidin aina olla lasten kanssa kunnes he muuttavat pois kotoa? 

Olen aina, pieniä notkahduksia lukuunottamatta, tuntenut olevani hyvä äiti. Paras mahdollinen omalle pojalleni. Joskus hän on suutuksissaan uhannut, että haluaa toisen äidin. Uuden. Ja minä olen kertonut, että asia on selvä. Lähdemme siis samantien bussilla äitien vaihtokauppaan. Siellä saat vaihtaa minut. Mutta vaihtokauppaa ei voi perua. En tiedä menisikö tarina vielä läpi tokaluokkalaiselle, mutta aikoinaan se upposi kuin veitsi sulaan voihin. Ja voi kuinka se tuntuikaan hyvältä saada halata omaansa hänen lopulta sanottuaan kyynelsilmin, ettei haluakaan ketään muuta äitiä. Eteisessä, kun takki oli jo napitettuna ja kengät jalassa -olimme matkalla jo bussiin ja vaihtokaupoille.

Toki teemme asioita perheen kanssa. Minusta aivan tarpeeksi. Niin, että me kaikki saamme annoksemme täyteen ja voimme taas ottaa omaa aikaa tuntematta syyllisyyttä. Tämä toimii meillä. Pakko antaa tilaa toisille.

ps. ainiin... tänään istuin lattialle enkä meinannut enää päästä sieltä omin voimin ylös. Aikamoinen matami siis. Vauva on jo täysiaikainen mutta eihän hänen sovi vielä ulkoistua. Ensi viikonlopuksikin on sovittuna kivasti ohjelmaa.

11 comments:

  1. Kuulostaa hyvältä toi oma aika...sitä kaipaaitse kukanenkin äiti...ja ei kyllä tarvitse potea huonoa omaatuntoa...sitä enemmän sitten jaksaa taas omia kullanmuruja ;)
    Innolla jo täällä odottelen vaavi uutisia..joko muuten tiedätte kumpi on tuloillaan...? ...vai saako udella..
    Tzemppiä ihanhirmusesti tulevaan!!

    ReplyDelete
  2. piparminttu pipsa
    Emme tiedä näin etukäteen kumpi täältä putkahtaa. Minun veikkaukseni on, että poika tulee ja mies odottaa tyttöä. Kumpi vaan, aina tervetullut!

    Hassu tämä postaus. Tuossa taannoin hehkutin saavani kotiäitiyden myötä taas aikaa perheelle ja nyt taas mangun omaa aikaa :D
    Mutta tuota, tärkeitä juttuja molemmat. Minusta on ihanaa olla kotona, mutta tosiaan olen sellainen, että kaipaan myös aina sen irtioton ;)

    ReplyDelete
  3. Ärsyttää kun sanotaan että isä "hoitaa" tai pahempaa "auttaa hoitamaan" lapsia. Eihän se mitään hoitamista tai auttamista ole, että on omien lastensa kanssa. Ja että ihmiset vieläkin ihmettelevät, että "on sulla kiva mies, kun se hoitaa lapsia". Siis miksei hoitaisi?? Kun kiitän äitiäni lastenhoidosta hän aina sanoo että "ei se kuule mitään hoitamista ole, me halutaan OLLA niiden kanssa".

    ReplyDelete
  4. PS: Voisitko laittaa minulle postia kissa_matroskin ÄT yahoo.com. Kysyisin privaatisti erästä asiaa.

    ReplyDelete
  5. matroskin
    Olet oikeassa. Minuakin ärsyttää tuo, että isi "hoitaa" mutta lapsensa kanssa olemistahan se on. Tai että "yleensähän minä olen lasten kanssa mutta isi auttaa meitä parhaansa mukaan". On totta, että toinen tekee ansiotyötä, kun toinen on kotona pienten lasten kanssa, mutta olen kuullut uskomattomia juttuja ihan äitien ja isienkin suusta "en voi sitten olla kauan koska * ei osaa syöttää lasta" tai "lapsi syö vain minun kanssani, en voi olla kauan poissa". Olen takuu varma, että A) lapsi ei kuole nälkään B) isikin oppisi syöttämään jos hänelle annettaisiin mahdollisuus ja kannustettaisiin asiassa.

    On myös olemassa toinen ääripää hyvät naiset, isät jotka eivät vain yksinkertaisesti ole lastensa kanssa koskaan. Minusta se on väärin ja voisin paasata tästä toista tuntia mutta tyydyn olemaan sanomatta mitään.

    Tämä alkaa mennä jo kohta ihan aiheen vierestä :D
    Pakko lopettaa!
    Itsekin kirjoitin vähän hassusti tuon postauksen. Mutta toivon, että me olemme kaikki täällä niin fiksuja ettei kukaan parahda minua ihan dilleksi! ;P

    ReplyDelete
  6. Totta turiset, jokainen tarvitsee yksinoloa! Sitten taas jaksaa olla yhdessä. Ja ihan parasta on olla yksin kotona, siinä akut latautuu kaikkein parhaiten:)

    Onnellista loppuodotusta!
    Anu

    ReplyDelete
  7. Omaa aikaa tarvitaan, ihan jokainen. Ei sen tarvitse aina olla pitkä hetki, mutta itse ainakin tarvitsen hetken ihan vain yksikseni. Sitten taas jaksan lasten ja miehen kanssa vaikka mitä kun on saanut omaa akkua vähän ladattua.

    ReplyDelete
  8. Mina tarvin myos aina omat hengahdys hetket. Tarkeaa. Aideille varsinkin.

    Mua nauratti kerran kun menin yhteen tapahtumaan ja joku kysyi minulta etta missa Sienna on. Sanoin etta mieheni on kotona. Vastasivat "oh, your husband is babysitting." Hoh. Eihan se ole mikaan lapsenlikka vaan oman lapsensa isa.

    Valilla pitaa saada oma sanko tayteen etta jaksaa sielta kaadella muille.

    ReplyDelete
  9. Terveiset Savon perältä ilmapallolle! :)

    Niin kauanhan sitä on enemmän kiinni vauvassa, kun rintaruokinta on ruokailumuotona. Mulle oli nyt Nyytin kanssa vaikea oppia tähän. Koon vauva-aikana pääsin luikenemaan heti kolmen kuukauden päästä.

    Meinaan nostaa kyllä taas kytkintä välittömästi, kunhan tisuttelu on saatu päätökseen Nyytin kanssa. Mies hoitaa lapset omalla tavallaan ja varmasti pitää ne hengissä, kun olen poissa :) Ja jo päiväkin muualla tekee ihmeitä - koko perheelle! ;D

    ReplyDelete
  10. Jokainen varmaan hakee oman aikansa tavalla tai toisella. Mun mielestä se on hyvä asia!

    Minä olen ollut Haitulasta (1v9kk) kerran vai kaksi (?) yön erossa, vaikka tyttö syökin vielä rintaa. Ei ole ollut ongelmia. Ekat puoli vuotta sitä tietty on aika kiinni vauvassa jos haluaa täysimettää, mutta ainakin minulle ne jokainen hetket on olleet tärkeitä. Vaikka välillä raskaita, mutta tärkeitä kuitenkin. Ja kyllä aika pienenkin vauvan luota varmaan hetkeksi voi livahtaa jos siltä tuntuu.

    ReplyDelete
  11. Kiitos kommenteistanne :)
    Kiitän nyt näin yhteisesti, kiirettä pitää ja pukkaa! :)

    ReplyDelete