Sunday, December 7, 2008

Seitsemäs



Olemme olleet varsinaisia kyläluutia lähiaikoina. Ja meillä on kyläilty. Myös tänään, ihan pian on laitettava karjalanpaisti uuniin vierasvaraksi. Ei ole ollut aikaa kirjoittaa blogiin. Laitan iloksenne muutamia sutkautuksia viikon varrelta.

Verneri: haluatsä silittää vauvaa ? Silitä sitä.
Vernerin ystävä Urho: emmä tiedä, kun emmä ole ikinä koskenut vauvaa... niin emmä taida nytkään haluta koskea.

Verneri: äiti, miks sä oot tommonen pikkuinen pullukka? Sä et oo yhtään korkea ja laiha.
Äiti: haluaisitko, että olisin korkea ja laiha?
Verneri: en!

Vernerin ystävä Lauri: onko tolle Lotalle tulossa pikkusisko?
Minä: nooh, ei ainakaan vähään aikaan. Tätä masuaniko ihmettelit? Masu ei ole ihan vielä palautunut normaaliin mittaansa.

Huokaus. Ottakaa minulta joulusuklaa, sipsit ja väsymys pois. Niin ehkä jonain päivänä palautuisin omiin mittoihini.

Niin ja muistutuksen sananen. Menkää ihailemaan Loviisaan joulukoteja. Me kävimme viime vuonna ja tänä vuonna menemme myös.
Kuvassa on minun joulukalenterini. Nyt avaamaan seitsemättä luukkua.

9 comments:

  1. Hihi, ihania lasten kommentteja, "..en taida nytkään haluta silittää.." :D

    Mullakin on sama ongelma. Joku voisi lukita mut karkkien ja herkkujen ulottumattomiin. Itsekuri (jos sellaista koskaan olikaan) jäi jonnekin synnärille. Pelottaa ajatus siitä, että kun joskus lopettaa imettämisen, niin siihenkin kuluvat kalorit kertyvät vyötärölle nykyisten makkaroiden seuraksi! Miksi, oi miksi ei voi olla korkea ja laiha!?!

    ReplyDelete
  2. Minulla ei ole edes raskauden/synnyttamisen antamaa oikeutta ylipainoon. Olen vaan chocoholisti. Ei riita itsekuri taallakaan. Hauskoja kommentteja.

    ReplyDelete
  3. Ihanaa kun teille saavat tulla kaverit kylään. Pienenä tiesin joitakin perheitä, joiden kotiin ei lapsivieraita suvaittu. Epäreilua minusta.

    ReplyDelete
  4. Lasten suusta kuulee kyllä huippuhauskoja ajatuksia maailman menosta. Päivittäin. :) Minäkin olen menettänyt itsehillintäni ja antautunut täysin suklaan ja muiden herkkujen vietäväksi. Tai sille se tuntuu, vaikka koko ajan kyllä nakertaa takaraivossa, että ei saa, ei tee masuasukille hyvää. Ja luulenpa, että sitten kun vauva syntyy, niin tilanne räjähtää käsiin lopullisesti. Nautinnollista joulunalusaikaa toivotan joka tapauksessa!

    ReplyDelete
  5. Minäkin olen suklaakoukussa ja raskaanakin. Ihme kyllä, en stressaa siitä yhtään, vaan NAUTIN! Esikoista odottaessa tuli yli 20 kiloa ja samaa on nytkin odotettavissa! Kaikki lähti vuodessa kuitenkin pois oikeastaan ihan vain melkein olemalla (ja hyötyliikunnalla!)

    Normaalisti en suklaata himoitse, se vaan jotenkin kuuluu raskauteen ja vielä imetysaikaankin (ainakin minulla) ja sopiva määrä (mitä se onkaan) tekee varmasti hyvää vauvallekin... ;)

    Hei Niina, tuun ens viikolla, treffataan sitten!!!

    ReplyDelete
  6. Voi Niina! En ehtinyt Koon jälkeen entisiin mittoihin, kun jo aloin odottaa Nyyttiä... Ja tyttö täyttää tammikuussa jo viisi vuotta. Kröhöm :D

    ReplyDelete
  7. Nyt nautit ja syöt suklaata! Laihduttaa ehtii sitten ensi vuonna. Tai sitä seuraavana :)

    Kevät ja lämpö tuo taatusti pitkiä vaunulenkkejä ja kilot sulaa lähes itsestään.

    ReplyDelete
  8. Ihkuja kommentteja:)
    Meillä nelivuotias pikkuprinssi eilen ihmeissään katseli puita metsässä ja kyseli miksei meidän puissa kasva "paniineja" (banaaneita)... niinpä, olisihan se kätevää jos sais banaanit takapihalta;)

    ReplyDelete
  9. Meidän nuorimmainen osasi juuri puhua ja kuuli kun puhuttiin jotain pikkujouluista. Ei tietenkään ymmärtäny mitä se tarkoittaa, joten tokaisikin heti että "Ei mitään pikkujouluja! Joulun pitää olla ISO!!!"

    Samoin oli hauska juttu kun tuli puhe hänen kummeistaan, jotka asuivat Kellossa(Oulun lähellä). "Polliiti tannoo, ei voi ihminen atua kellotta".

    -Piipe_

    ReplyDelete