Koiruuksia



Tässä ovat rodut,  joita mietin koira-asian tiimoilta. En vain voi vastustaa tämän ensimmäisen kuvan russelin katsetta. Piti oikein miettiä miksi ja mistä kumpuaa mielenkiintoni tätä rotua kohtaan. Frasier telkkarisarjan Eddie koira - siitä se tuli! Katselin sarjaa vuosia vuosia sitten ja mietin, mikä on tuo ihana koira? Minkä rotuinen ? Hauska kaveri! Sitten aloin jo haaveilla miehelleni jo ihan ääneenkin koirasta. Elämässä tapahtuu, Verneri ja Vernerillä sairasteluja,  mutta ei onneksi allergiaa. Kissasta piti luopua koska se raapaisi Verneriä päähän eikä Verneri antanut sen olla ollenkaan rauhassa. Kissa oli jo vanha ja on yhä voimissaan äitini luona. Vaikka kisu on pian jo 20-vuotias.

Parson Jack Russelia sanotaan aktiiviseksi koiraksi joka omaa kovan vietin ja vaatii paljon rajoja. Minä haluan koiran, joka on pienikokoinen ja sitkeä. Liikun paljon ulkona ja koiran pitäisi myös sietää lenkkejäni. Mielellään myös nauttia niistä. Siksi kaikki pienet ihanaiset pörrökasat ovat poissuljettuja. Koiran pitää tulla toimeen lasten kanssa. Ja olla sen kokoinen,  että esimerkiksi Verneri voi käyttää koiraa ulkona.

Olen kuullut kauhua russeleista -siitä kuinka olisin aivan liian pehmeä ihminen tälle rodulle. Olen myöskin kuullut päinvastaista -sitä että koira on aivan ihana kumppani ja mitään tuhoa tai perheterroria ei ole koskaan havaittu. Vaan hän on hurmannut kaikki pienillä töppöjaloillaan.

Westie eli valkoinen länsiylämaanterrieri on yksi suosikeistani myös. Törmäsin koirarotuun ystäväni kautta. Ihana nappinenä tuijotti minua vääjäämättä ja kerjäsi rapsutuksia. Ihastuin. Westiestä olen saanut lukea sen olevan mitä mainioin seurakoira ja tulevan toimeen lasten kanssa. Ja se jaksaisi myös lenkkejä mutta ei tarvitsisi yhtä paljon toimintaa kuin russeli.




Borderterrieri on kuin vanha herra. Näitä näkee paljon täällä meilläpäin. Harmaantuu hauskasti. Otin selvää rodusta koska se on mielestäni myös ylisuloinen. Etsin vaihtoehtoja russelille. Astetta rauhallisempi tapaus. 

"Sosiaalisuus on kuitenkin hallitseva elementti borderterrierissä. Border on paljon pehmeämpi ja sosiaalisempi kuin suurin osa muista terriereistä ja jo rotumääritelmä ilmoittaa koiran olevan laumassa viihtyvä ja sopeutuva esim. se sopeutuu elämään toisten eläinten kanssa hyvin. Rähisevän koiran kohdatessaan borderin tulisi vain kääntää päänsä pois ja jatkaa matkaa kuin muina miehinä."

Ylläoleva lainaus Wikipediasta.





Kuvat olen löytänyt aikoinaan netistä enkä enää muista mistä sivuilta. Jos kuvat ovat omiasi tai loukkaannut kun ne ovat blogissani, poistan ne kyllä pyynnöstä.

26 comments

  1. Kun on pienen ikänsä asunut koirien kanssa, iskee koirakuume aina välistä. Westie ja Russell ovat myös minun listallani, kuten myös kääpiösnautseri ja mäyräkoirat. Totuus vain on, ettei koira sovi tähän elämänvaiheeseen meidän perheeseemme kovinkaan järkevästi, koska en halua pitää koiraa paljoa yksin kotona. Ehkä kaksi sisäkissaa olisi ratkaisu minulle -niistä olisi seuraa toisilleen ja lenkittämisen vaiva jäisi pois.

    ReplyDelete
  2. Ihania suloisia koiria. Itselläni on cairnterrieri ja kovasti tekisi mieli toista koiraa. Cairnia en voi kuin suositella, on vähän samanoloinen kuin westie. Cairnin hyvä puoli on myös se, että turkin hoitaminen (trimmaus/harjaaminen) estää karvojen lähdön. Omastani ei juurikaan karvoja lähde, vaikken..kröhöm...koiran turkkia valtavasti huollakaan.
    -N

    ReplyDelete
  3. Jackrusseli on kyllä mainio tapaus, tyttärelläni ja hänen avokkaallaan on viime kesänä syntynyt ko. rodun edustaja. Miä en ole koskaan ollut mikään "koiraihminen" ja itse asiassa olen aina pelännyt koiria, mutta tää tapaus on ihana enkä tietenkään pelkää sitä. Olen saanut kunnon siedätyshoitoa kun olen tuntenut tuon veijarin jo vauvasta asti.
    Puuhakas ja reipas kaveri! Meillä käydessä se seuraa minua kuin hai laivaa ja kouluttaa minua.

    Kirsikka

    ReplyDelete
  4. Heips! Meillä on kultainennoutaja, mikä rotu on aivan fantastinen lapsiperheessä, mutta sinä taidat haluta pienempää koiraa.

    Olen tutustunut moniin koiriin omaa koiraani ulkoiluttaessani ja yksi sympaattisimmista ovat kyllä olleet nuo westiet! Niin ystävällisiä, eivät rähise, vaikka olisivat uroksia (meillä myös uroskoira). Aina häntä heiluen tulevat nuuhkimaan. Itsekin voisin ottaa vielä sellaisen! Toinen, joista olen kuullut hyvää, ovat nuo cairnit. Hyvin suloisia!

    Ikävä kyllä hyvin usein ne russelit, joita olemme kohdanneet, ovat olleet hyvin äkäisiä ja niitä lähestyminen koiran kanssa on ollut arpapeliä. Murinaa ja hampaiden irvistelyä. En tiedä sitten onko oman koiran koko vaikuttanut tai sitten vastassa on vain ollut harvinaisia poikkeuksia.

    Mutta westiet ovat kyllä vieneet sydämen! Aivan valloittavia (noutajien lisäksi : ) )

    Ja aah, kuinka suloinen teidän pieni tyttövauva onkaan! Pääsisipä vielä joskus nuuhkimaan vauvatuoksua... !

    Hyvää keväänodotusta ja koiramietteitä!

    Terkuin palstasi vakkaritaustailija

    ReplyDelete
  5. Minä haaveilen Westiestä. Vaihtoehtoisesti kissasta eli pähkäilen vielä. Joka tapauksessa niin, että muutaman vuoden päästä. Frasierin koira on tosiaan mainio tapaus :)

    ReplyDelete
  6. Ihania. Onneksi mietit kokoa. Minua ärsyttää kun nykyään ihmisillä on niin isoja koiria, etteivät he voi hallita niitä. Syksyllä olin pyöräilemässä, nuori nainen ulkoilutti jotain isoa koiraa. Koira yritti sännätä puremaan edelläni ajavien nilkkoja ja nainen vaan raahautui avuttomana perässä. Pelottaa ettei noita isoja (muoti?)koiria osata hallita eikä kasvattaa. Samanlaista olen nähnyt useasti, hento nainen ison vahvan koiran kanssa.

    Minusta Tintin koira on suloinen! Siis siinä sarjakuvassa.

    ReplyDelete
  7. Russeli on aika haastava rotu, kuten terrierit yleensäkin. Määrätietoisen koulutuksen tarvitsee, eikä välttämättä ole lapsen ulkoilutettava.

    ReplyDelete
  8. Hanniksen cairnterrieri on mainio. Ollut meillä muutaman kerran viikonloppuhoidossakin. Koira ei ole enää edes mikään nuori, mutta silti erittäin leikkisä ja pirteä!

    ReplyDelete
  9. Hei!
    Vihdoinkin koirajuttu! Kovasti odottelin.:)
    FCI: n ryhmä 3 on kovassa huudossa näköjään. Minun mielipiteeni on, että itse en ottaisi... Itselläni on cockeri ja täytyy sanoa mahtava rotu. Sopiva koko, sopivasti turkinhoitoa. Näyttävä myöskin, oikea sydäntenmurskaaja ja hurmuri. Terrorit(parson) ovat liiaksi ärhäkkäitä ja tarvitsevat todella koulutusta, pomottavat myös muita koiria, jos sille päälle sattuvat. Silloin lasta viedään kuin markan kolikkoa jos lähtee vetämään hihnassa. Isoissa koirissa on myös niitä lauhkeita yksilöitä, ei pidä yleistää, joku kirjoitteli tuolla. Kaikki koirat tarvitsevat peruskoulutuksen, eihän pentu ja aikuinenkaan saa temmeltää miten sattuu... :( Kultainen noutaja on mainio rotu, samoin labradorinnoutaja, serkullani on musta uros ja täytyy sanoa, että ihan mahtava perhekoira. Entä basenji, mopsi tai tiibetinspanieli?

    ReplyDelete
  10. Hei!

    Jos terrieri olisi sellainen mieluisa rotu niin cairnterrieriä voisin suositella. Itselläni on kaksi ja molemmat ovat hyvin ihmisrakkaita ja tulevat mainiosti toimeen lastenkin kanssa. Kaikki pihan lapset ovat hurmaantuneet cairneistamme ja ovat niiden ylimpiä ystäviä.
    Itse mietin aikoinani kun koiraa suunnittelin westietä, mutta sillä on valkoiseksi trimmaamisen johdosta aikas paljon allergioita (mitkä tulevat esille esim. westie foorumeiden keskustelupalstoilla).
    Cairn on säänkestävä koira joka ei paljoakaan sairastele ja aivan hurmaava luonteinen. Ja jaksaa hyvin pitkätkin lenkit. Ennen nuorimmaistani (jonka takia lenkit ovat hetkeksi lyhentyneet kun nuorin on vielä sen verran pieni) kävin aiemman cairnini kanssa välillä jopa parinkin tunnin lenkeillä ja emäntä taisi olla enemmän väsynyt kuin koira itse.
    Eli siinä on iso koira pienessä paketissa. Ja kun koiran opettaa kulkemaan hienosti hihnassa niin pienempikin lapsi voi sitä taluttaa.

    ReplyDelete
  11. Helou helou vaan,
    kivan paljon kommentteja!

    Suosikkirotuni russeli on vaativa. En tiedä onko se sitten niin, että koira jää ottamatta ja kasvatan nämä lapset ensin vai olenko vain niin jästi, että haluan näyttää ja pärjätä ja kasvattaa russelin fiksuksi perheenjäseneksemme (meidän muiden fiksuudesta en mene vannomaan ...).

    Haluan myös muistuttaa ja joku muukin siitä laittoi, että jokainen koira, olkoon pieni tai suuri, vaatii koulutuksen. Koira ei saa pomottaa omistajiaan. Koira on perheenjäsen ja rakas mutta se on silti KOIRA ei ihminen. Sillä on oma ihan eri paikkansa.

    Lapset onneksi kasvavat! Verneri on pian yhdeksän ja kun koiruus on viisi vuotias ... Verkku on silloin neljätoista. Olen samaa mieltä etten antaisi lapselle koiraa lenkitettäväksi NYT. Mutta itsekin olen koiran kymmenvuotiaana saanut ja sitä ulkona retuuttanut ;D Tosin pikkukoiran. Perhoskoira oli kyseessä. Ja ihana oli, ainoa vaan ettei sietänyt pieniä lapsia lainkaan joten perhosia ei meille voisi tullakaan ... jaksoi kyllä yllättävän pitkiä lenkkejä pikkukoiraksi.

    Mun mielipiteitä.

    Cairnista en osaa sanoa, pitää tutustua! Tiedän kyllä rodun ulkomuodon.
    Noutajat on ihania mutta pelkään pahoin että labbis tai kultsu ovat liian suuria koiria meidän pieneen pesäämme.
    Basenji on aika veikeä, cockerista en osaa sanoa.
    Mopsi ja tiibetinspanieli -tykkään kyllä mutta ei meille :) :)

    ReplyDelete
  12. Tuossa piti aiemmin sanoa, että westiestä että valkoiseksi jalostamisen takia, mutta tulikin vahingossa, että trimmaamisen :-)

    Cairnista ei juuri karvaa lähde, koska kuuluu nypittäviin rotuihin (eli koiran joutuu käyttämään trimmaajalla nipittämässä pari kertaa vuodessa) mutta sopii siksi hyvin allergia perheisiinkin.
    Itsellänikin on hieman allergiaa -eli jos olen samassa huoneessa vaikka kultaisen noutajan kanssa jolla on erilainen turkki- alkaa nenä kutista, mutta vaikka cairnimme nukkuvat sängyssä ei ole mitään ongelmia ollut.
    Eli voin lämpimästi suositella cairnia.

    ReplyDelete
  13. Tuossa piti aiemmin sanoa, että westiestä että valkoiseksi jalostamisen takia, mutta tulikin vahingossa, että trimmaamisen :-)

    Cairnista ei juuri karvaa lähde, koska kuuluu nypittäviin rotuihin (eli koiran joutuu käyttämään trimmaajalla nipittämässä pari kertaa vuodessa) mutta sopii siksi hyvin allergia perheisiinkin.
    Itsellänikin on hieman allergiaa -eli jos olen samassa huoneessa vaikka kultaisen noutajan kanssa jolla on erilainen turkki- alkaa nenä kutista, mutta vaikka cairnimme nukkuvat sängyssä ei ole mitään ongelmia ollut.
    Eli voin lämpimästi suositella cairnia.

    ReplyDelete
  14. Minulla on kaksi fiksua russelia, jotka tulevat hyvin toimeen lasten kanssa. Varmasti mukana on hyvää tuuria, sillä niin monesti kuulen russeleiden olevan niiiiin vaativia ja hankalia tapauksia. Lenkillä, kun ovat kytkettyinä, saattavat hieman äristä isoille vastaan tuleville koirille, mutta eivät läheskään aina. Ja minä yleensä lenkkeilen jäällä tai metsässä koirat vapaana... Pysyvät lähellä ja kuuntelevat ohjeita. Ihania ovat:)

    ReplyDelete
  15. Moi,
    meillä on koirana myös 2 vuotias cockerspanieli. Lapsemme 10 ja 8 v käyttävät sen ulkona koulusta tullessa ja isännän sydämmen koiramme on pehmittänyt täysin. Minä hoidan turkin; kerran viikossa kampaan takut ja kerran kuukaudessa trimmaan enimmät ja kerta/pari vuodessa käydään oikealla trimmaajalla. Cockerit ovat ihanan vilkkaita, oppivaisia oikeita perhekoiria. Kokokin on minusta sopiva. Koiramme tottelee myös lapsiamme ja tyttäreni onkin aloittamassa agility harjoittelua koiramme kanssa.
    Toinen rotu mitä voisin suositella on kääpiö tai keskikokoinen snautseri. Sekin on vilkas ja eläväinen, mutta silti hyväntahtoinenrotu. Terrierit vaativat vähän kovempaa luonnetta kouluttajaltaan.

    jatkoa koira haaveiluihin
    toivottaa Maikki

    ReplyDelete
  16. En tiedä onko meilläkin vain käynyt hyvä tuuri, mutta russelimme on maailman mukavin ja ihanin perhekoira! Paljon kiltimpi ja vähempituhoinen kuin edesmennyt noutajamme... Rauhallinen, tottelee lapsia jne. Suosittelen rotua, mutta kannattaa vähän tutustua sukulinjoihin ja historiaan, eli etsiä ns. seurakoiratyyppistä russelia.

    ReplyDelete
  17. Meillähän on ne 2 cairnia. Rotu, jota rakastamme yli kaiken: IHANA JA MAHTAVA. Meillä varmasti tulee ihan ikiaina olemaan cairni, vaikka nyt onkin lisäksi vielä labbis. Itse trimmasin pitkään cairneja, nykyisin en enää. Mutta suurin piirtein 2-3krt vuodessa riittää kotikoiran trimmiksi. Itse oppii nyppimään korvat ja siistimään tassut.

    Sitten sellainen, että noista jack russeli on kovin luonteeltaan, vaatii eniten hermoja etenkin pentuaikana. Westi on lupsakka ja yhtä helppo tapaus kuin cairn. Menee aina mukavasti mukana perheen touhuissa. Border taas mielestäni russelin ja westien/cairnin välissä vilkkaustasollaan. Cairn on ehkä hieman omatoimisempi kuin westie. Itse russelin omistaneena en ottaisi enää uutta. Se on oikeasti vaativa ekat pari vuotta. Näin vähintään yleistasolla. Poikkeuksiakin voi olla. Russeli on ihanan näköinen ja muotirotu, mutta kannattaa miettiä sitä ihan pidemmän kaavan kautta kuitenkin :-) Tervetuloa meille katsomaan Piitu-cairnia, jos jaksat Espooseen joku päivä ajella!!!

    ReplyDelete
  18. Vielä lisään:

    Meidän perheellä on ollut 8 cockeria yhteensä. Kävin nuorempana äitini kanssa tosi ahkerasti juuri sen koirarodun kanssa näyttelyissä ja meillä oli pienimuotoista kasvatustoimintaa.
    Äidilläni vielä nyt viimeinen "jäänne"; 9v cockerityttö.

    En missään nimessä suosittele rotua pikkulasten perheeseen. Valitettavasti näin. Ja cockerin turkki VAATII todellakin hoitoa paljon enemmän, mitä terrierien. Turkki harjattava vähintään 2 kertaa viikossa jos ei meinaa pulina pitää. Lisäksi cockerin tai ylipäätään spanielirotujen terveystilanne verrattuna terriereihin on ihan eri luokkaa. Terrierit ovat ERITTÄIN terveitä yleisesti ottaen. Spanielien ja noutajien kanssa lääkärissä käyntien tiheys on todellakin paljon laajempi.

    Labbis vaatii omistajaltaan paljon paljon ja paljon aktiivisuutta, vaikkakin onkin perhekoirana mitä mainioin. On 100% lapsivarma ja turkkihan on "hoitovapaa". Silti, kestää aikansa, että sen kanssa voi olla kuten pienen helpomman terrierin... Pakko oli kommentoida, koska itse näitä rotuja nähnyt aika paljon. Nyt meillä 2. labbis ja hieman työläyden vuoksi harmittaa, ettei otettu "vain" toista cairnia tuohon jalkoihin juoksemaan.

    Mutta mielipiteitä on ja tottakai elämäntilanteita. TÄytyy myös muistaa, missä eläin tulee asumaan: Ihan eri tilanne onko maatila, okt isolla pihalla vaiko rivarinpätkä tai kerrostalo.

    ReplyDelete
  19. Vielä vielä vielä...

    Terrierien kanssa koulutus on kyllä normaalisti pitkäpinnaista touhua. Muistan että meidän jack russell tyttö rupesi vasta noin 3-4 vuotiaana olemaan sellainen, että sen kanssa oli helppo ulkoilla ja että se jotain totteli.

    MUTTA cairn ja westie eivät oikeasti vaadi juuri koulutusta, etenkin jos otatte nartun. Se oppii perusasiat ja on tosi kiltti pitää mukana missä vain.

    ReplyDelete
  20. Kiitos kaikille! Arvostan jokaista neuvoa ja vinkkiä pennun ottamisen, rodun jne suhteen todella paljon!

    Johanna
    Voi kumpa meillekin suotaisiin tuommoinen ihana kiva russeli. Jos jollain on suositella kasvattajia otan tietoja vastaan mielelläni!

    Emme tosin ole vielä päättäneet minkä valitsemme. Westietä on kovin paljon kehuttu ja tuon puolesta sopisi meidän porukkaan mainiosti.
    Westien kasvattajia on aika vähän ???!

    ReplyDelete
  21. Laitanpa minäkin kommenttia tänne...

    Itse kohta liki 40 vuotta koirien maailmaa hyvin läheltä katsoneena,(vanhempani kasvattaneet kolmea eri koirarotua jo 60-luvulta asti) uskallan sanoa ettei pidä yleistää mitään rotua.

    Ne parsonit ja westit, joita lähipiiriini kuuluu, ovat leikkisiä ja valloittavia persoonia eivätkä yhtään ärhäköitä luonteeltaan. Paljon on tietysti kiinni siitä/niistä ihmisistä jotka siellä hihnan toisessa päässä ovat, rotuun katsomatta. Hurmaavasta ja hyväluonteisesta pennustakin voi saada vihaisen ja tottelemattoman koiran liian lepsulla pidolla ja vääränlaisella koulutuksella.

    Edellä mainitsemani rodut ovat terriereitä ja niiden perusluonne on sen mukainen. Itse en voisi kuvitellakaan ottavani meille mitään "liian helppoa" koiraa, vaan sopivasti haastetta pitää koiran kasvattamisessakin olla. Tottakai pitää koiraa hankkiessaan miettiä tarkkaan, mitä koiraltaan haluaa ja mitä on valmis tekemään sen eteen. Jos haluaa ns. helpon koiran, niin rotu on valittava sen mukaan...
    Ja mitä tulee yhtälöön lapsi & koira, niin ainakin meillä on toiminut jo toisessa polvessa.

    Niin ja terveitä rotuja nuo terrierit kyllä kokemukseni mukaan ovat.

    Kannattaa tutustua eri rotujärjestöjen sivuihin ja erilaisiin keskustelupalstoihin =)

    ReplyDelete
  22. Voi mikä ihana postaus!! Olin hiihtolomalla niin en ollut ajoissa kommentoimassa. Eikä minulla mitään järkevää sanottavaakaan ole :) Paitsi että ihania kaikki nämä rodut :)

    Kääpiöpinserit ovat pieniä, mutta energisiä, sitkeitä ja pirteitä. Russeleista tykkään myös kovasti, ne ovat nokkelia ja vähän omapäisiä. Naapurissa on westieitä (miten sana taipuukaan...). Seurallisia ja ystävällisiä koiria! Kivoja rotuja on niin monia! Staffit ovat vahvoja ja kauniita, kaikki tapaamani ovat olleet ystävällistä laatua. Sileäkarvainen kaettuterrieri miellyttää silmääni erityisesti. Voisin kuvitella niiden olevan melko älykkäitä ja itsepäisiäkin. Loputtomiin vaihtoehtoja! Jään seuraamaan mitä koirista kirjoittelet.

    ReplyDelete
  23. Pitää nyt minunkin laittaa lusikkani tähän soppaan!
    Hannis, älähän nyt... Mikä cockerista tekee muka kyvyttömän lapsiperheeseen? Jos se ei anna itseltään häntää irti repiä niin sekö??!Lapsi pitää opettaa olemaan koiran kanssa ihan kuule rotuun katsomatta. Tunnen monta cockeriperhettä ja he eivät koirastaan luopuisi missään nimessä. Yksilöeroja voi olla, ehkä teillä on ollut niitä ei niin sosiaalisia. Mua taas ei saisi ottamaan parsonia vaikka se olisi ainut rotu maailmassa. On pelkopurijaa, miestenvihaajia, nylkyttäjiä ym. siinä rodussa todella paljon ja parsoniporukoilla vielä ihme käsitys ettei parsonia voi kieltää kun se menee lukkoon, kattia kanssa sanon minä! Sitä paitsi cockerin korvat ovat mainettaan paremmat, trimmattava rotu se on, entä sitten... Pitääkö aina mennä siitä missä aita on matalin? Hoidetaanhan me itseämme ja lapsiamme, miksi koira jää vähimmälle useimmiten?

    ReplyDelete
  24. Kiitos kommenteista!
    Jääkää seuraamaan koiranpentuprojektia. Kesällä ??
    Pitäisi alkaa jo toimia. Mukavia koiria on niin paljon ja on paljon nettisivuja, kirjoja jne. luettavana.

    ReplyDelete
  25. Heips!

    Sellaisen vinkin antaisin vielä, että päädyittepä sitten mihin tahansa noista roduista, niin kannattaa tutustua pentueen vanhempiin ennen koiran ottoa :) Rotujen sisälläkin on hyvin paljon luonne-eroja!

    -Tiina-

    ReplyDelete
  26. Tiina
    Tuota vinkkiä aiomme kyllä noudattaa!

    ReplyDelete