Monday, February 16, 2009

Villakoiria ?




Koska tiedän, että isovanhemmilla siellä jossain maailmalla on ikävä kuulumisia, laitan vielä muutaman kuvan viikonlopulta lapsista.

Kevättä oli ilmassa , aurinko paistoi ja minäkin uskallauduin meren jäälle. Vaikka aina olen ihmetellyt mikä ihmeen hinku ihmisillä on mennä jäälle? Joka päivä saa lehdestä lukea, että joku on pudonnut avantoon. No, olihan se mahtavaa tepastella siellä jäällä kymmenien muiden joukossa, mutten yhäkään ymmärrä. Siinä ihan niin kuin odotellaan sitä, että jää pettää ja putoaa vai? Olin kauhuissani kun yht'äkkiä jää alkoikin ratista kovaa allani. Mies naureskeli, että ne ovat vain ilmakuplia jäässä. Minä halusin äkkiä pois.

On pyydetty koirajuttuja. Tilanne on nyt se, että koirakuume on yhä valtava. Ja koirajuttu tulee. Se miten ja kuinka koira arkeamme muuttaisi, kuinka selvityisin täällä kotona pennun ja vauvan kanssa on vielä mysteeri. Haaveissani ja jopa mieheni suostumuksella, saisin ottaa pennun kesällä. Saas kattoo nyt. 

Verneri on jalkapalloseuransa hiihtolomaleirillä tämän ja huomisen päivän. Lotta on viikko sitten aloittanut syömään muutakin kuin maitoa. Hän osaa myöskin jo kymmeniä uusia ääniä ja muunmuassa kieriä selältä vatsalleen ja takaisin. 

Auringossa ja keväässä on yksi vika. Yllättäen kaikki täällä sisällä näyttää 
pölyiseltä. Valo on armoton. Lamput, verhot, ikkunat, nurkat jopa makuuhuoneen seinätkin ovat paksussa pölyssä. En pääse pakoon villakoiria.  

16 comments:

  1. Sama juttu, itsekään en ole koskaan hinkunut jäälle! Tuossa meidän pihassamme on aivan tarpeeksi jäätä, jolla luistella ja varoa, ettei kaatuisi!

    Oih, mitkä söpöliinit siinä sohvalla köllöttää, mukavaa nähdä sitten lauantaina!!! Josta tulikin mieleeni, että taidanpa alkaa leipomaan kakkupohjia jo pakkaseen!!!

    ReplyDelete
  2. tuolla omassa blogissa juuri mietin tätä kevättä, ihanaa aurinkoa..mutta niin tylsää, kun se aurinko tuo esiin kaiken pölyn, mitä ei ole muuten huomannut ja ne sormenjäljet, joita pikkiset on jättäneet jälkeensä...onkohan sitä kesäisin sitten siistimpi ihminen, kun näkee pölytkin paremmin??

    ReplyDelete
  3. Miten kummassa noita samaisia villakoiria haukkuu meilläkin!?
    Lymyilevät kaapien alla ja räksyttävät piilossa katseilta.
    Minä tässä yhtenä päivän imuroin seiniä~koska koiria tuntui olevan seinilläkin-taitavia ovat nämä pölypiskit!!!!=O)
    Aurinko on aivan ihana juttu,
    mutta kauhistuttavaa on se,
    että se paljastaa koko hurttalauman ja muut ilkeät ja ikävät likaisuudet,joita ei toivoisi noin paljon ympärillään olevan!!!=O(
    Ja sitä kun raataa alvariinsa siivouksen ja jynssäyksen parissa~ei sillä saralla mikään riitä!!!
    Oikean karvakoiruuden minäkin voisin ottaa,mutta isäntä on sanonut tiukan ei:n!!!
    Siinä ei sitten pullikoida vastaan,eikä puhuta ympäri, keinoilla,kommervenkeillä eikä yhtään millään...
    Minkä rotuisen kuonolaisen ajattelitte hankkia!?
    Onko nimi jo keksitty!?

    ReplyDelete
  4. Jäällä kävely ei ole minunkaan juttu. Vaikka kuinka joku kertoisi jään olevan 30 cm paksu, en siltikään mene. Ala-asteella meidät laitettiin aina jäälle hiihtämään koulun liikuntatunneilla.. onneksi nykyään ei kouluissa taideta pahemmin hiihdellä. Ainakaan pääkaupunkiseudulla. Tai ainakaan jäällä.

    ReplyDelete
  5. Ihana kuva lapsista! Noissa (onnistuneissa) sisaruskuvissa on vaan aina sitä herkkyyttä...

    Pölypaljastuma on täälläkin melkoinen. Meillä on sohvapöytänä musta vanha amerikanarkku, jonka pinta on kyllä armoton!

    Tosin tolla oikealla koirallakin on pieni osuutensa asiaan. Vaikka oikeasti olen ihmetellyt, miten vähän parsonista lähtee karvaa. Meillä oli ennen sekarotu-labbis ja siitä sitä karvaa tosiaan lähti! Mustat vaatteet ovat ainoat, jotka tuon nykyisen valkoisen otuksen olemassaolon paljatavat.

    Pakko olla vielä utelias: Mitä rotua olet ajatellut?

    ReplyDelete
  6. -A-
    Kiva nähdä tosiaan. Ei oo montaa päivää enää.

    piparminttu pipsa
    Joo, ja sormenjäljet! Voi kun muistutit ... plääh.

    *Katinkainen*
    Ja sinä se jaksat aina ilahduttaa pitkin ja iloisin kommentein! KIITOS! :)

    nanna
    Sama juttu.

    Ulpukka
    Kiitos paljon kommentistasi!
    Sinulle ja Katinkaiselle paljastettakoon ( ;) )
    että parson jack russelia täällä on kuolattu ja rodusta otettu selvää monta vuotta. Parsonista lähtee vähemmän karvaa kun sileäkarvaisesta. Näin mulle on kerrottu. Niitä sileäkarvaisten russeleiden valkoisia karvoja on kuulemma mahdoton pitää loitolla. Meillä on ollut myös kissa mieheni kanssa ( lapsuudessa moniakin) ja siitä se vasta karvaa lähtikin!
    Mua on peloteltu russelilla mutta enemmän siitä sitten kun postaan asiasta. Kaksi muutakin rotua on vielä mietinnässä. Kolme kovaa siis. Kaikki pieniä ja sisukkaita rotuja. Parson jack russel taitaa olla nykyisin semmonen muotirotu. Niitä näkee todella paljon liikenteessä.

    ReplyDelete
  7. Sinulla on mukava blogi, jossa piipahdan usein, harvoin kuitenkaan kommentoin. Koira-aiheeseen on otettava osaa (kahden parsonin ja yhden borderterrierin omistajana). Sunnuntaisin tulee hömppä ohjelma Amerikan huippuhurtta neloselta, jossa yksi (vielä kisassa mukana)osallistuja on Elvis-russeli. Nauroin Elviksen temppuja ja olemusta aivan kippurassa, sen käytös ohjelmassa on niin ominaista tuolle rodulle. Kannattaa katsoa !

    ReplyDelete
  8. Olet siis jo MELKEIN parsonrussellin onnellinen omistaja! Meidän Pimu täytti just kolme ja itse pentua hakiessamme lähdettiin kyllä "soitellen sotaan". Pentu oli just sopivasti lähellä tarjolla kun koirakuume oli pahimmillaan, enkä tiennyt rodusta paljoakaan...Ajattelin lapsellisesti, että ison koiran jälkeen pieni on varmaan saman verran helpompi!! Heh. Tässähän sitä on oppinut, mikään helppo rotu tuo ei ole. Ei siis helppo, mutta sitäkin hurmaavampi! Kuten varmasti tiedätkin, energiaa noissa piisaa, välillä yli tarpeen! Mutta mikä tärkeintä, luonne on lasten kanssa aivan ihana. Meillä ei ole kertaakaan tullut vaarallisia tilanteita, vaikka pojat ovat suht pieniä. Sitäkin enemmän hauskuutta ja naurua on riittänyt koiran pelehtiessä hulluna.

    Me asutaan niin syrjässä, etten tiennyt tuosta muotikoira-asiasta mitään. Jänskä juttu.

    Parsoneillakin on kolmea eri karvatyyppiä. Pimun äiti oli tosi pitkäkarvainen, sellainen ihana takkutukka, isällä taas aivan lyhyt ja sileä karva. Pienenä pentuna ei vielä pystynyt näkemään tulevaa karvan laatua. Toivoin että muistuttaisi enemmän äitiään - ja niin kävi. Ei olla koskaan vielä trimmattu, pidän siitä enemmän "luomuversiona"

    Erika: Borderterrieri on mun toinen lempparirotu. Ja sitä sinänsä huvittavaa huippuhurtta-ohjelmaa on seurannu ihan Elviksen takia!!

    Tulipas nyt asiaa koirasta, vaikkei tää sullakaan vielä koirapostaus ollut!

    ReplyDelete
  9. Hahaa, minä olen taas täällä ihan jäähullu!!! Viime sunnuntaina piti lähteä, mutta migreeni tuli eikä päästy. Asuttiin ennen ihan meren rannalla, sitä ennen kun muutettiin Kanadaan. Pääsi jäälle melkein kotiovelta, se oli niin luxusta. Meidän lähellä oli saari, jossa kesäisin voi retkeillä, mutta talvellakin jään yli mennen pääsee grillipaikoille. Aivan ihanaa! Lisäksi koirien kanssa aivan ihana käydä jäällä. Mutta pitää tosiaan olla varma, että on tarpeeksi kovaa ja kestävää se jää, muuten en mene.

    Laitoinkin omaan blogiini juuri äsken siitä, että täällä näkyy auringon jäljiltä kaikki mahdollinen ja mahdoton pöly. APUA!

    ReplyDelete
  10. P.S: Meillä oli aikaisemmin ihan "normi" jack russeli... VOin kertoa kaikenlaista, jos tahdot tietää, hih hih.

    ReplyDelete
  11. Moi Niina!

    Villakoiria löytynyt täälläkin suunnassa ahkerasta imurinheiluttelusta huolimatta! Ja entäs ikkunat sitten... hohhoijaa, hyvä kun läpi näkyy kevätaurinkoisen laittaessa parastaan, jokailtainen kynttilöillä tunnelmointi jättää erehtymättömän jälkensä lasipintaan!
    Mutta silti valon lisääntyminen on huumaavaa, ihana aurinkoinen lämmittää ja tuon kevään lähemmäksi!

    Mukavaa viikon jatkoa <3

    ReplyDelete
  12. Olisin hankkinut tänään uudet luistimet, että viikonloppuna pääsisi maalla järvenjäälle, mutta eihän niitä enää löytynyt, harmitti. Meren jäällä kuljen pohjoisessa ollessa kun jää on tosi paksu, mutta en täällä Helsingissä.

    Tosi suloinen tuo sisaruskuva!

    ReplyDelete
  13. Huh, mietin juuri eilen, että joka päiväkö sitä pitäisi imuroida, varsinkin ompeleminen tuottaa kauheasti pölyä!
    Ihana blogi sinulla :)

    Saara

    ReplyDelete
  14. Jeps, täällä myös eräs "normi" Jack Russelin ex-omistaja hymy huulillaan muisteleen menneitä. Vaikka koira on ollut jo maan mullissa useita vuosia on se yhä puheissamme isona naurun aiheena. Jos sen energiamäärän sais varastoitua talteen mikä ko. rodulla on niin ehkäpä käynnissä oleva ydinvoima-keskustelukin voitaisiin unohtaa :D Ihana rotu, joka nauttii touhusta, tilasta, liikeestä, touhusta...
    Joskus vielä, jahka vähän nämä muut ruhkavuosien kiireet hellittää...
    Katja

    ReplyDelete
  15. moi

    en voinut uskoa silmiäni kun aurinko tosiaan paljasti, että makuhuoneen SEINÄ on pölyn peitossa!! seinä on tumman ruskea ja pöly näkyy hyvin mutta entä kaikki valkoiset seinät? pitäisikö tässä hullunmyllyssä vielä seiniäkin alkaa imuroida? kiva huomata, että tätä on liikkellä muissakin kodeissa :)

    ReplyDelete
  16. Voi kiva täällä on paljon juttua :)

    Erika
    Kiitos ihanista sanoistasi! Verneri katsoo tuota huippuhurtta ohjelmaa ja olen itsekin joskus kiireiltäni hieman ... ja olen bongannut Elviksen! Ihana :)
    Tulee just siihen aikaan että meillä on hulinaa; mulla just sunnuntain vakkari jumppatunti loppunut ja ennättänyt kotiin ja pitäs ehtiä syödä ja suihkutella, lasten iltapalat jne ... kun taas mies jo kiitääkin omaan urehiluharrastukseensa ja vauva siinä sivussa kaipaa hoitamista :)

    Hannis jäähullu
    :) Kävinkin jo blogissasi.

    Ulpukka
    Niinkin voi sanoa. Hih.
    Ei ehkä roduista helpoin mutta ihanin! ;)

    Anki
    Sinnekinkö ovat villikset jo ehtineet ? Nopeita!

    Nuttula
    Mulle menee yhä samat luistimet ja hyvät onkin, niissä nimittäin lukee varren sisällä Niina 7D
    :D

    huisi design
    Kiitos kommentistasi ja piipahdinkin jo kylässä.

    Katja
    Kiva kuulla : )

    Katja O
    Mä itse ajattelin selvitä seinäpölystä sillä staattisella siivousliinalla ja siihen sopivalla mopinvarrella, jos vetäis sillä ...

    ReplyDelete