Tuesday, June 9, 2009

Remontoimisesta vielä



Piti sanoa, että kyllä mä siitä tykkään. Näkee käsiensä jäljen. Mutta inhoan asua kaaoksessa. Ensimmäinen ajatus aamulla oli, että nyt maalaamaan seiniä! Lue: mies maalaamaan! Olen kova tyttö käskyttämään ja pomottamaan vaikka olen tietoisesti yrittänyt siitä roolista eroon perheessämme. 

Auta armias jos unelmamme joskus toteutuu ja saamme / pääsemme asumaan isompaa asuntoa. Kuinka tällä luonteella voi asua talossa josta puolet on jatkuvasti remontissa? Olen niin pirun kärsimätön.

Nämä on niin pieniä juttuja mitä meillä tehdään ja rempataan. Ei tarvitse paljon lattioita oikoa tai kattoa paukuttaa. Olisihan se aika hienoa ...
käskyttää miestä katolle.

Olihan se putkiremontti aika iso paukku tosin. Muttei me itse tehty paljoakaan.

Auta armias jos on yksi roska lattialla niin hypin sen ympärillä kuin Tittelintuure ja valitan, ettei täällä kukaan muu siivoa kuin minä ja minun elämäni on pelkkää siivoamista ja lastenhoitoa päivästä toiseen. Toisten jälkien korjaamista.
Mutta niinhän se on. Ja pitääkin nyt olla.

Kyllä kai sitä joskus kaipaa sitten myöhemmin, sitä kun ei ole enää niitä tapetinpaloja lattialla. Liisterijälkiä lattiassa. Maalia jakkaroissa. Imuria lojumassa, irti revittyjä listoja. Sanomalehtipaperia pitkin poikin.

Lotta on oppinut menemään itse istumaan. Se on niin hassua. Nyt jo ?

12 comments:

  1. Taitava Lotta! :) Me odotellaan täällä ryömimistä, tosin mulla helpompaa niin kauan kun pysyy paikoillaan...

    Ihana tilkkutäkki ja ihana isoveli viettämässä kesälomaa =)

    Linda

    ReplyDelete
  2. Huomenta!

    Mä oon aivan samanlainen, roskat nypitään lattialta ja imuri surisee joka päivä meilläkin. Julia on jo hyväapuri ja mies sanookin, että siitä on tulossa pahempi pirtti kuin minusta ;)

    Minäkin inhoan keskeneräisyyttä, siinä yksi syy miksi emme olisikaan voineet ostaa valmista taloa, jota remppaisimme. En millään voisi asua remontin keskellä. Siksi muutimmekin vasta, kun viimeinenkin lista oli paikoillaan. Jo rakennusaikana tontilla käyminen ahdisti: Eikö tästä koskaan tule valmista? Lähteekö tää lika ja pöly koskaan pois?

    Tosin nytkin ahdistaa; piha, loput maalaukset ja eteisen komero. Lisäksi haluaisin ehkä paneloida ja tapetoidakin vähän. Kaikki mulle heti nyt!!!

    Ahdistaa, kun jos aloitan jonkun ompelu- tai maalaustyön, niin sit sitä ei ehdi/saa tehdä kerralla loppuun. Olen sellainen, että haluan saada kaiken heti valmiiksi. Kun innostuu, ei malttaisi lopettaa!

    Terkut söpöteille!

    ReplyDelete
  3. Linda
    Huomattavasti helpomaa oli ennen! Nyt tuo on joka puolella ja vaarallisia tilanteita syntyy jatkuvasti.
    Ohi on mun nettisurffailu kun pitää neitiä paimentaa.

    -A-
    Voi Juliaa!
    Vaikka mä inhoan keskeneräisyyttä ja se ahdistaa mua olen kuitenkin enemmän vanhan kuin uuden ystävä, mitä talohin tai asumiseen tulee :)
    Mutta siis nämähän on niitä kuuluisia makuasioita ja jokaisella on omanlaisensa.
    Pihahan teillä on jo aluillaan ja ensi kesänä se on varmasti jo aika upea! Oletko ajatellut istuttaa sinne syreeniä, pionopenkkejä tai ruusua ?
    Saattaisi sopia tunnelmaan, taloonne :)

    ReplyDelete
  4. **** **** rsssskuta rallaaa! No niin siis, HELPOMPAA ja PIONIPENKKEJÄ. Oppisi jo kirjoittamaan tässä ...

    ReplyDelete
  5. Yhdyn remontointi ajatuksiisi; tykkään, mutta tuo kärsimättömyys vaivaa. Ja kaiken pitäisi alkaa sillä hetkellä, kun ajatus mieleeni pulpahtaa. Joten sitten esim. maalailen puolilta öin jotakin, kun en malta odottaa seuraavaan päivään innostuessani. Siinä eivät miehen varoittelut huonosta valosta yms auta, vaikka oikeassahan se aina on :)

    Aivan älyttömän söpö tuo Lottasi!

    Anski

    ReplyDelete
  6. Anski, joo tiedän. Minäkin sutisin ja sutisin ja aamulla kun herään huomaan, että kaameaa jälkeä!! Välillä oon että anna mennä vaan ja ihan sama kunhan tulee nopeesti valmista ja sitten toisena pvänä taas olen ihan "pilkunviilaus" - päällä.

    ReplyDelete
  7. Ihanan teit tuosta Vernerin huoneesta!! Tykkään, TYKKÄÄN tapetista!!

    Multa oli jotenkin mennyt kokonaan ohi tuo sinun kirjoituksesi asuntokauppojen mönkään menemisestä, odottelin vain valmiina onnittelemaan onnistuneista kaupoista... Voi surku!! Mutta se ei sitten ollut se teidän talo, oikea tulee vastaan ihan varmasti!! Ja ymmärrän hyvin sinun tilanteesi, sillä me olemme samassa tilanteessa... Varaa ei ihan joka taloon ole ja paikka pitäisi olla nykyisen kodin suht lähellä!! Me emme saaneet mistään pankista kahta lainaa päällekäin, kun tätä nykyistä kotia ostimme. Teimme ostotarjouksen tästä asunnosta ja ehdoksi tuli oman asunnon myynti ennen kauppoja tai 3kk. Tuona aikanahan myyjä saa vielä myydä tietenkin ja asunto menee sitten sille kenellä on rahat valmiina. Me saatiin tämä asunto, mutta tämä ei ole se meidän unelma koti vielä...

    ReplyDelete
  8. Mia
    Meille ei kukaan kertonut että noin voi tehdä !!
    Mietinkin, että jokin tapa on pakko olla että saa edes tarjota. Hitto !!!!
    Ottajiahan tuolle olisi varmaankin ollut useampikin, mut mä olisin voinut tarjota vaikka pyydetyn summan kokonaisuudessaan :D Jos jotain haluaa ei voi jäädä tuleen makaamaan. Nyt se vaan tuli taas kerran todistettua.

    ReplyDelete
  9. Ihana Lotta :)

    Minä olen aina tykännyt siisteydestä - noin teoriassa ainakin :D Käytännössä se ei aina näy. Ei varsinkaan nyt, kun on pieni lapsi. Olen aika sujuvasti oppinut kääntämään katseen pois sotkukasoista. Välillä kyllä iskee hyperventilaatio ja superahdistus, kun kotona ei ole sen näköistä kuin haluaisi.

    ReplyDelete
  10. Tuula
    mä kyllä siivoan. Ja mulla on huono omatunto siitä, että se on lapsilta pois. Mutten mä jaksa olla sotkussa ;P En siedä sitä yhtään.

    ReplyDelete
  11. Kuulostaa niin tutulta, siivoamista remonttityömaalla ;-)
    Me ollaan asuttu rempan keskellä 2,5 vuotta aina joku nurkka työn alla tai ainakin keskeneräinen, alkaa pikkuhiljaa tulla valmistakin. Mutta on ollut opittava kärsivälliseksi, minäkin olen kaikki tänne heti, ihminen ;-)
    Ei auta kun tehdä ja odottaa miehen tekevän, viimeinen vuosi on mennytkin huomattavasti paremmin ollaan opittu kärsivällisyyttäkin..
    On ollut myös hetkiä, jolloin väsymyksen takia olisi voinut vaihtaa pieneen, helppoon, valmiiseen kerrostaloasuntoon;-))

    ReplyDelete
  12. Sabuska
    Niinhän se on, kai siinä samalla oppii kärsivällisyyttä. Eikös se remonttikin ole vähän kuin mielentila ?

    ReplyDelete