Friday, December 11, 2009

Kirppistä & kahvia & hauskaa seuraa



Käytiin eilen Lotan kanssa Villa Solbackan Kristan ja ihanaisen vauvansa Allun kera kaupungilla. Oli todella ihana iltapäivä. Kurkattiin semmoiseen kirppikseen kun Kaivopuiston Kanuuna. Itseasiassa kirppis on samalla paikalla Merikadulla, jossa Puupaja oli hetken aikaa. Samainen putiikki, mistä ostettiin tuo meidän keittiön vanha kaappi aikanaan. Kannattaa käydä tuolla kirppiksellä! Mua kyllä hieman aina ärsyttää käydä itsepalvelukirppiksillä ... "napinaa, purinaa" ... koska silloin ei ole mahiksia neuvotella hinnoista. Ja yleensä tuotteet on ihan ylihinnoiteltuja, niin kuin tuollakin osa tuotteista. Kirppis on ihan paratiisi vanhoja iltapukuja, laukkuja, kenkiä, turkkeja ja hattuja metsästäville. Itse löysin yhden vanhan tonttukoristeen, tarjottimen sekä todella siistin ja halvan käsinsolmitun itämaisen pienen pyöreän maton.

Sitten me kahviteltiin. Ja oli kivaa ja kahvi oli hyvää.

Sitten napisen vielä näin Joulun ja hyvänmielen alla yhdestä asiasta ... ihmiset, missä on teidän käytöstavat!
Eilen sen taas koin bussissa. Kukaan ei auta rattaiden kanssa. Vaikka suurinosa busseista Helsingissä onkin matalalattiabusseja, jotkut kuskit eivät laske lattiaa tai sitten bussit ovat hieman korkeampia (onneksi ne vanhat rappubussit on kuitenkin hävinneet!). Kaikki yleensä ryysivät pysäkillä pois ja änkeytyvät vaunujen ohi pienestä kolosta. Tai sitten odottelevat kun nyin rattaat alas eivätkä tarjoa apuaan. Toki tarjotaan , mutta yleensä ei. Ja itse pitää karjaista että "TAAAARTTTISIN VÄHÄN APUUUUUA!" ja sitten tulee joku. Kamalaa, jos olisi niin ujo tai estynyt ettei kehtaisi huutaa bussissa. Minä kyllä kehtaan.
Eilen eräs mies ja nainen kummatkin tulivat jälkeeni ulos -kumpikaan ei auttanut nostamaan rattaita. Oli pakko huikata siinä kun nainen änkeytyi ohitseni, että ois sitä vähän voinut auttaakin jopa. Vastaus oli "anteeksi, mitä?".
Huh huh. Hei, otetaanko nyt semmoinen hyvänmielen Jouluhomma. Tarjotaan apua. Ja jos liikutaan autolla pysähdytään suojatien eteen antamaan jalankulkijalle tietä. Ystävällisesti. Jookos?

Kuvat on ottanut Krista, mun kameralla. Salaa! Hitsi!

21 comments:

  1. Kivoja kuvia!

    Oot kyllä oikeessa noiden käytöstapojen suhteen. Miten ihmiset ovatkin välillä niin moukkamaisia, ettei tule edes mieleen ojentaa auttavaa kättä? Mihin tämä maailma on menossa? Käytöskouluun pitäisi laittaa joka toinen...

    ReplyDelete
  2. Hei!

    Eivät kaikki ihmiset välttämättä ole moukkia vaan voi olla, että he ovat huomanneet vaunuilijoiden yleensä pärjäävän busseissa yksikseenkin, eivätkä siksi tarjoa apua. Nuo matalattiabussit ovat kyllä vaunuilijoiden pelastus! Itse en ole kertaakaan tarvinnut apua vaunujen kanssa matalalattiabusseihin mennessä tai niistä poistuttaessa. Joskus joku on jopa tarjonnut apua, mutta olen vastannut, että kiitos pärjään yksinkin. En siis itsekään tarjoaisi apua automaattisesti toiselle vaunuilijalle. Toki jos huomaan toisen apua tarvitsevan niin sitten tietysti...

    Mukavaa joulun odotusta!

    ReplyDelete
  3. Olen törmännyt samaan ilmiöön vaunujen kanssa. Myös vaatekaupassa kierrellessä olen kohdannut ikäviä "mulkaisuja" kun vaunut ovat tiellä, vaikka kuinka yritän niitä nykiä rouvien tieltä sivuun.
    Bussikäyttäytymisessä minua risoo vielä enemmän se, että kukaan ei nykyisin enää anna paikkaansa vanhemmille ihmisille. Siis bussiin tulee ikäihminen ja teini-ikäiset istuvat vieressä, kun vanhus yrittää pysyä käytävällä pystyssä. Itse en todellakaan kehtaa olla antamatta paikkaani sitä enemmän tarvitsevalle.
    Tulipas nurinaa...

    ReplyDelete
  4. Mulla on semmoset kolmen pyörän rattaat joissa on yleensä etupyörä säädettynä vapaalle. Jos bussi on hiemankin korkea joudun kippaamaan rattaita (vedän ne pois siis) niin paljon, että Lotta melkein pyörähtää pois kyydistä. Valjaat on toki muttei niitä oikein makuupussin kanssa voi pitää. Pitää duunata makuupussiin semmoset reiät mistä valjaat vois laittaa :) Siksi mulla on aina pikkuisen ongelmia tulla ulos bussista ellei lattia ole madallettu.

    ReplyDelete
  5. Tai siis ööö ... eihän tuo etupyörä koskaan pois tullessa aiheuta ongelmia vaan lähinnä se kippauskulma ;D Mitä mä oikein hösellän tässä !
    Nyt pitää mennä valmistautumaan pikkujouluihin ...

    ReplyDelete
  6. Nyt on vaikea kuvitella itseään housuihisi. ikinä en ole rattaita tai vaunuja julkiseen vienyt. Täällä meillä niitä ei ole. Ei siis mitään ajatusta, millaisia ovat bussejen raput ym...:) Mutta toivon kyllä, että auttamisenhalun voisi taas ihmis mielissä jotenkin herättää.
    Missä on esimerkiksi ne vanhat kunnon herrasmiehet?
    Tai oikeastaan tiedän yhden.
    Lastattiin ikean keittiöö autoon, kun siinä yksi perheen isä odotteli vaimoa ja lapsiaan. Olivat varmaan ylioppilasjuhliin menossa, oli se aika. Miehellä oli puku päällä. mutta kun hän näki minut miehen kaverina nostamassa isoja laatikoita autoon, tuli tarjoamaan apuaan. Että kyllä noitakin tyyppejä on vielä, mutta ihan liian harvassa.
    Onnittelut kirppislöydöistä.
    P.S. Oot kyllä nuoren näköinen! :)

    ReplyDelete
  7. Uuden Kuun Emilia
    Niin joo, siitähän oli sun blogissa juttua. Siitä että miltä tuntuu kun näyttää teiniltä vaikka on yli kolmekymppinen kahden lapsen äiti :D

    ReplyDelete
  8. Hitsi, eilen juuri tilitin samaisesta asiasta äidilleni. Kävin vaunujen kanssa kioskilla, ja lähtiessäni sieltä könysin vaunujen kanssa ovista ulos, joiden ulkopuolella seisoi KOLME miestä, eikä yksikään vaivautunut pitämään niitä ovia auki. Näytti varmaan liian helpolta... Ihania suomalaisia miehiä ja vähän muun maankin edustajia. Jestas. Teki mieli heitellä pienillä kivillä. Parempaa viikonloppua!

    ReplyDelete
  9. Mä olen niiiiiin samaa mieltä kaikesta!
    Mutta kirppisten hinnat on kyllä järkkyjä. Me oltiin äidin kanssa Somerolla viime vkl yhdellä itsepalvelukirppiksellä. Tyypit siellä oli kai ajatelleet pistää rahoiksi, koska rikkinäisestä arabian kulhosta yrittivät nykiä 70 euroa!! Hei haloo.... Ja vanhasta peltipurkista 35 euroa, haloooo... Yksittäinen arabian, vanha ja nuhjuinen pieni lautanen 20 euroa.. Kaikki oli ihan hirveetä paskaa ja kalliimpaa kuin antiikkikaupoissa Helsingissä. Eihän se tietysti ole tyhmä joka pyytää, mutten kyllä ole niin tyhmä, että maksaisinkaan! Raivostutti niin, että veri kiehui, heh

    ReplyDelete
  10. Hei!

    Usein on tosiaan niin, että oma apu paras apu... Muistan lastenratas-ajoilta, että nuoriso oli usein avuliainta väkeä, vaikka heitä usein kaikesta soimataan. Tyylikkäät rouvat ja herrat eivät "huomanneet" auttaa juuri koskaan. Joskus sain kuulla kaupassa kommenttia joltakin tantalta, että "onpa ajattelematonta tulla kauppaan rattaiden kanssa". Taisin sitten sopivassa tilanteessa "vahingossa" ajaa ämmän kantapäille... Stockalla hieno, vanha lady selitti, että "kun hänen lapsensa olivat pieniä, vauvat jätettiin siisteihin riveihin Stockan ulkopuolelle nukkumaan"... Just-joo!

    Joskus oli karmea tilanne, kun rattaiden pienet etupyörät jäivät bussin lattian ja rotvallin väliin. En saanut rattaita mihinkään suuntaan, ja kuski alkoi jo kaasuttamaan. Kiljuin, että pysähtyisi ja painoin stop-nappia. Ei kuullut tai välittänyt. Sitten joku nuorimies huusi: Pysähdy, saatana! Jopa tehosi se!

    Hyvää viikonloppua toivotellen, Kristiina

    ReplyDelete
  11. Kyllä, jokaisen ihmisen tulisi osata peruskäytöstavat!

    Me käytiin myös eilen Kanuunassa äitini ja Nuutin kera, hih. Oltiin liikkeellä 12-14 aikoihin. Ei törmätty :D

    ReplyDelete
  12. Hei!

    Käytöstavoista vielä...

    Mulla on tapana tarjota ratikassa /bussissa penkkiä vanhuksille tai raskaana oleville. Eräänä kertana taas tarjosin paikkani rouvalle, joka ilahtui kovasti ja sanoi kirjoittavansa asiasta päiväkirjaansa, koska se oli niin harvinainen tapaus.

    Oikeasti on kiva auttaa ja saada apua! Laitetaan hyvä kiertämään!

    - Kristiina -

    ReplyDelete
  13. Kanuuna on mullekin tuttu. Itse olen tytölle tehnyt vaatelöytöjä. Juu tiedän tunteen kun liikkuu vaunuilla, meillä Espoossa juuri kukaan kuskeista ei laske lattiaa alas ja miltei kukaan ei auta. Ei bussissa, ei junassa. Meillä ei ole autoa joten tulee USEIN käytettyä julkisia. GRRR!!

    Linda

    ReplyDelete
  14. Ratasongelma on tuttu. Yleensä paiskataan ovi päin naamaa. Kerran vaunupaikka oli täynnä ihmisiä, sanoin että siirtyisittekö jotta saan vaunut sisään. Kaikki vaan mulkoilivat, bussi seisoi. Jouduin sanomaan varmaan viisi kertaa, että voisitteko tehdä vaunuille tilaa (käytävät olivat vapaina)! Ihan pimeää käytöstä. Yksi päivä kannoin kolmevuotiasta eikä yksikään autoilija voinut päästää meitä kadun yli. Tuntuu että lapsia ei saisi tuoda kaupunkiin lainkaan. Pahimpia tuntuvat olevan keski-ikäiset naiset, en tajua mikä heitä riepoo.

    ReplyDelete
  15. Vai näin kävi sitten bussissa! Harmi! :(

    Oli kiva nähdä!

    ReplyDelete
  16. Moi!
    Ihana kirjoitus ja mielenkiintoinen aihe tuo käytöstavat liikennevälineissä! Nykyään tulee onneksi harvemmin asioitua stadin ruuhkajulkisissa, mutta silti niin siellä kuin muuallakin ihmisiltä tuntuu usein unohtuvan se oleellisin perussääntö; poistuvien on ensin poistuttava ennen kuin tulijat alkaa rynnimään sisään! Muuten tulee puuroa, oli rattaita tai ei. Eli lisätään tämä tuohon tapakäyttäytymiseen, jooko!
    hakke

    ReplyDelete
  17. Minäkin aina napisen tuota ihmisten bussikäyttäytymistä. Mikä ihme siinäkin on, että vaikka itsekin olisi jäämässä pois (ja muut sen takuulla huomaavat!), niin pitää ängetä väkisin ohi siitä muutaman sentin rakosesta! Pääsisivät paljon nopeammin ja vaivattomammin, jos vaivautuisivat odottamaan sen 5 sekuntia, että ehtisin vaunujen kanssa alta pois. Mutta kun se ihmisten elämä on vissiin siitä parista sekunnista kiinni.

    Jatketaan vielä napinaa... Jos vaikka seison liikennevaloissa vaunujen kanssa, niin suurinpiirtein kaikki änkevät automaattisesti siihen vaunujen eteen. Ja kun minä taas kävelen aika rivakasti, niin ottaa tosi paljon kupoliin joutua sitten matelemaan kaikkien etanoiden takana seuraavat kaksi korttelia, ennen kuin saa karistettua heidän taakseen... Sitten onkin vastassa jo seuraavat valot ja taas ne samat tallustajat änkee eteen. Huoh.

    Ja sitten, voi ..kele, kun viime viikolla tulin ulos Akateemisen ovesta vaunujen kanssa, ja yritin jotenkin pitää itselleni ja vaunuille sitä ovea auki, niin eikös joku hieno rouva tule ja änkeä itsensä siitä sisälle! Ei puhettakaan, että olisi voinut minulle pitää ovea auki, vaan tunki väkisin ohi. Voi tsiisus tosiaan näitä tapojen puutteita!

    Tulipas pitkä valitus, sori :D

    ReplyDelete
  18. Luen pitkästä aikaa blogiasi ja onnittelen Unelman toteutumisesta! Ihanaa!!! Mikä joululahja teille kaikille :)

    ReplyDelete
  19. Tuulan jutusta tuli mieleen samanlainen homma.

    Vääntelin apteekin ovia auki mennäkseni ulos, itselle ja vauvalle vaunuissa. Sellaisessa pienessä tuulikaapissa, jossa on siis kaksi ovea ja mahtuakseen tuulikaappiin on saatava molemmat ovet yhtä aikaa auki. Eiköhän sellainen krimiturkki-mamma kampea itsensä samalla oven avauksella sisään ja änkeä siihen puolen neliön tuulikaappiin, johon tuskin vaunut mahtuivat.
    Tuo sanoi "kiitos" ja meni toisestakin pitämästäni ovesta sisään. Ei todella puhettakaan avusta, mutta kiitti sentään, hih :D En sitten todella sanonut "ole hyvä"....

    ReplyDelete
  20. Minäkin laitan onnitteluni tähän väliin! Luin uutisen jo aiemmin, mutta silloin oli jotain häikkää kirjautumisen kanssa ja kommentointi jäi. Ihania uutisia, paljon onnea!!!!

    ReplyDelete
  21. KIITOS kaikille kommenttia jättäneille! :)

    Kyllä ihmisellä pitää käytöstavat olla ! Jos ne puuttuu niin ......... MURRRRRR!
    Mutta pidetään me niitä itse kukin yllä. Ja tarjotaan apua.

    Täällä aivan hirvittävät jouluhulinat päällä ja siksen kerkeä vastata erikseen teille ihanille, blogini seuraajille.

    Onnittelijoille -kiitos kiitos kiitos !
    Saimmekin kutsun taloon Tapaninpäivänä piipahtamaan joten ihanaaaaaaaaaaa päästä katsomaan taas tulevaa kotikoloaan. Omistaja on, siis mitä kekkulia, mehän sen omistajia ollaan ! Siis ex-omistaja on aivan ihana tyyppi. Ja saamme jututtaa häntä nyt kunnolla ja ottaa hieman mittoja tapetteja varten yms ... :)) Ihanaa.

    ReplyDelete