Wednesday, February 10, 2010

Lisää höpinää



Tässä tämä kattolamppukaunotar Pohjanmaalta. Tuo keskiössä oleva osahan menee sitten ylös kattoa vasten. Se on nyt valahtanut tietenkin tuohon kun lamppu ei ole kiinnitettynä kattoon.




Tässä 1930 - luvulta täyspuinen ihana vanha senkki. Tarkoitus on latoa sen uumeniin kaikki pojan dvd-leffat ja x-box pelit yms. muut härpäkkeet. Sen päälle tulee telkkari ja x-box. Paikka on tulevan kodin yläkerran aula. Ihanat kaiverrukset ovissa. Senkki on tungettu ruokapöydän taakse ja arvannette että ruokailu tapahtuu aika ahtaasti vielä muutamia viikkoja.




Muutama kuva viime kesältä jolloin tuo ruokapöytä tuli meille. Vanhan ruokailuryhmämme myin eteenpäin Huutiksessa ja se meni Sipooseen erään perheen luokse joka oli siitä ikionnellinen. Se ei koskaan oikein sopinut meidän tyyliimme.

Mun mielestä on aina aika tyhmää, tai itsestäni tuntuu nykyisin hieman pöpiltä esitellä hankintoja kuvin. En tiedä miksi? Kai lähinnä siksi, että loppujen lopuksi me emme tarvitse mitään. Meillä on toisemme ja kaikki asiat ovat hyvin. Ja se riittää. Tiedän, että maailmassa jossa elämme on paljon ihmisiä, jotka eivät voi hankkia mitään kotiinsa. Josko heillä kotia edes on. Tämä ahdistaa minua nykyisin. Tiedä sitten mitä jeesustelua se on ja varmaan jotain ahdistaa se, että rouvaa täällä ahdistaa maailman meno ...

Jotenkin sitä kuitenkin haluaa hankkia kaunista persoonallista tavaraa ympärilleen. Miksi? Onko se se kauneuden kaipuu ja harmonian tavoittelu omaan kotiin sitten esittelyn arvoista? Tätä olen pohtinut lähiaikoina. Olen miettinyt jopa blogini lopettamista, koska en halua esitellä. Tai siis perimmäinen kysymys kai on mitä haen sillä, että esittelen kotiamme blogissa? En missään nimessä halua pröystäillä, että tänään ostin tämän ja tämän. Jokainen hankinta on aina minun omasta taskustani tai meidän taskuistamme ja säästetty tai sitten säästetään, kun on pakko, kun sen menin sitten hankkimaan.

Haluaisin antaa inspiraatiota. Haluaisin näyttää, että kierrätystavaroilla saa luotua kaunista. Sen ei aina tarvitse maksaa paljoa, aina ei tarvitse olla antiikkia, mutta jotkut asiat vain maksavat ja jos niihin haluaa panostaa, sen hinnan joutuu maksamaan. Vanhat puiset huonekalut ovat ikuisia. Ne periytyvät lopulta isältä pojalle. Tahdon, että kodissani kaikki on jollainlailla merkityksellistä ja käyttöön. Että voisin miettiä: "haa ... mistäköhän tämäkin alunperin on ja mitä kaikkea se on nähnyt ja kuullut" . Outoa, liian romanttista, typerää? Ehkä ...

Meiltä ei saa tällähetkellä mitään sisustuslehtikuvia, koska asunto on aikamoisen täynnä tavaraa, ja pian pahvilaatikotkin alkavat täyttyä :) Huokaus, en tiedä mistä ja kuinka aloittaa.

Siksi sallinette, että kun pyynnöstä laitan kuvia senkki- ja valaisin hankinnoistani, kuvat ovat tosi hmmm... no joo. Näkyy kyllä. Tavarat eivät ole paikoillaan, koska ne eivät kuulu tänne kotiin vaan tulevaan. KOTIIN.

Tuohon kattolamppuun kuuluu ihastuttavat pitsireunaiset lasikuupat, jotka asustavat nyt pahvilaatikossa, joka on täynnä niitä styroksipapanoita tiedättehän. En jaksa alkaa kaivella niitä esiin. Valaisin on tarkoitettu asettumaan ruokailuryhmämme ylle. Sekalaisen ruokailuryhmämme ylle. Se ei ole kai mitään tyyliä. Eikä noudata minkäänlaista kaavaa. Se vain on semmoinen kun minä olen sen semmoiseksi luonut.


En tiedä miksi, mutta rakastan sisustaa ja laitella. En kuitenkaan ole fanaattinen. En esimerkiksi suutu, jos joku menee rikki tai joku juttu kolhiintuu. No joo, mutta jos tuon valaisimen kuupat nyt särkyisivät, saattaisin tirauttaa muutaman kyyneleen.
En yritä sisustamisjutuilla, tai sillä että tykkään laitella, peitellä mitään. You know ... alkoholiongelmaa tai perhetragediaa. En enää edes suorista sohvatyynyjä ennen nukkumaanmenoa niin kuin joskus. Ei sillä loppujen lopuksi ole mitään , minkäänlaista merkitystä.

Miksi sitten pidän tätä blogia? Onko joku saanut täältä inspiksiä tai apua sisustamiseen?
Käsityöni ovat olleet jäässä jo Lotan odotusajasta saakka joten mitään käsityöneuvoja en ole ehtinyt edes miettiä tänne postailtavaksi. Kertokaa minulle. Onko tässä mitään järkeä? Ja olikohan tässä jutussa edes mitään järkeä !? Apua !!


40 comments:

  1. Tiiäkö, pohdin niin samoja asioita. Oon ihan kypsä koko blogitouhuunkin, ollut jo aika kauan. Koko ajan tekis mieli lopettaa.Ihan vaan muutamissa blogeissa käyn kyläilemässä. Ja tää sun on mun suosikki. Mää saan sulta inspistä käyttää sisustamisessa enemmän värejä. Ja tuun hyvälle tuulelle sun jutuista:) Ja haluan nähdä teidän uuden kodin täällä sun blogissa. Ja nyt lähden nukkumaan;) Öitä! Ai niin, elä lopeta;)

    ReplyDelete
  2. Blogisi on ihana.
    Sisustustyyli ja tapa esitellä sitä on inspiroivaa. En koskaan ole ajatellut sinusta, että pröystäilet (muutamasta muusta blogin pitäjästä joskus ikävämielisenä päivänäni olen ehkä ajatellut, en tosin onneksi siihen suuntaan kommentoinut).
    Perheestä ja lapsista kerrot myös juuri sopivasti, ei liikaa, mutta pieniä juttuja sieltä täältä ja niissäkin on sellainen todellisen elämän maku.
    Et hauku lukijoitasi/kommentoijia...etkä (toivottavasti) saa kovin paljon negatiivisia viestejä.
    Jatka kirjoittamista ja kuvaamista omalla tyylilläsi. Uusi kotinnekin on pakko nähdä.
    Minä olen ainakin inspiroitunut!


    Aino

    ReplyDelete
  3. No nyt!! Minä odotan kuin kuuta nousevaa että alat bloggailla teidän tulevasta kodista!!!!! Siis suorastaan en millään malttaisi odottaa. Siitä tulee niin ihana ja kaunis ja kodikas ja ihan sinun tyylinen ja värikäskin...

    Hih, sinusta nyt viimeksi kukaan kuvittelisi että yrität pröystäillä tai peitellä jotain. Inspiroivia juttuja aina ja vaikutat herttaiselta ja lämpimältä kuten blogisikin.

    Tuo lamppu on kyllä kaunis. Huokaus...

    ReplyDelete
  4. Samat fiilikset joka suhteen. Uusia juttuja en jaksa enää esitellä, koska niitä harvemmin enää tulee ja toisekseen en jaksa niitä pahemmin kuvata. Tai no, jos nyt mielestäni jotain tosi hauskaa tai viisasta keksin niin sitten!

    Nyt aion kyllä jatkaa koko blogia ainakin tulevan remontin verran ja ehkä sen jälkeenkin. Ainakin ihan siksi, että muutkin huomaa, että rempoista, isoistakin sellaisista, selviää hengissä :D Tai mä ainakin toistaiseksi kuvittelen tästä tulevastakin selviäväni hengissä.

    ReplyDelete
  5. Joo ja siis et kyllä lopeta ennen kuin uusi koti on kunnossa :)
    Vaikka aion kyllä tunkea sinne ihan paikan päällekkin sitten joskus ihailemaan, heh!

    ReplyDelete
  6. Mietin aika samanmoisia ajatuksia tänään luettuani aamunlehteä. Kaikista kamaluuksista ja hirveyksistä mitä maailmassa tapahtuu. Siellä, tuolla ja ihan kaikkialla.
    Tässä omassa pikku maailmassani kaikki on kuitenkin hyvin. Ainakin nyt. Ja jos en siitä nyt nauti, niin koska sitten?
    Ajatuksia blogin lopettamisesta mietin joskus kesällä, mutta sitten päädyin pitämään vaan ihan reilusti taukoa. Olla bloggaamatta jos ei siltä tunnu. Oma blogihan se on, eikä siitä ole vastuussa kenellekään. Eikä ainakaan niistä aiheista mitä siellä haluaa jakaa. Minusta on hirmuisen mukavaa, ja palkitsevaa, saada jakaa asioita sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista kuin minä. Saada kontaktia naapureiden ja kaupassa jonottamisen lisäksi. Lukea samankaltaisten ihmisten ajatuksista, kodeista, elämistä. Ehkä jopa kokea kuuluvansa johonkin?
    Kovasti toivon ettet sinä täältä katoa - se nimittäin olisi iso menetys meille kaikille :)

    ReplyDelete
  7. Minulla ei ole blogia, vaikka joskus ajatuksella leikittelenkin. Totuus on että en osaa kikkailla tietokoneen kanssa kovinkaan näppärästi...

    Noita samoja ajatuksia mulla oli silloin kun kotimme kuvattiin sisustuslehteen.. tai oikeestaan vasta jälkeenpäin oon sitä mielessä enemmän pyöritelly. Että miksi halusin/suostuin siihen, mitä sillä hain, just noi "pröystäily"kysymykset ja että mitä ihmiset ajattelee... Kauhean tärkeältä tuntui kertoa kyselijöille, että en kotiani itse ängennyt lehden palstoille vaan meitä pyydettiin. Se on kai se suomalainen vaatimattomuus ja pelko että jotkut tuomitsee. En kuitenkaan kadu tehtyä juttua ja päädyin siihen että kaikkea ei tarvii aina selitellä (edes itselleen).

    Yhdyn edellisiin kommentoijiin, sun kohdalla ei ole ikinä tullu mieleenkään minkäänlainen pröystäily, noi jutut on vaan niin meidän omassa päässä. Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat postauksessasi. Teidän tuleva uusi koti kyllä kiinnostaa ja minä ja muut täällä vierailevat ollaan kyllä aidosti iloisia että unelmapaikkanne vihdoin löysitte!

    Uusi valaisin kuuluu samaan kaunotarten sarjaan kuin "vanha rouva" lattiavalaisinkin.

    Itse jos pitäisin blogia, olisin varmaan liian varovainen ja säikky mitä muut - se suuri yleisö - jutuista ja kuvista ajattelisi. Mielenkiintoisimpia blogeja ovatkin mielestäni ne, joissa kehdataan ja uskalletaan. Kaiken uhalla. Ja eihän tää niin vakavaa ole, tännekin löytää ihmiset, joilla on samanlaiset kiinnostuksen kohteet ja jotka oikeesti jaksavat innostua vaikka mistä kulahtaneesta kirppislöydöstä! Jatka samaan malliin!!

    Anteeksi vähän sekava ajatuksenjuoksu.

    ReplyDelete
  8. Niinaseni,

    täällä minä taas ja aina, niin kauan kunnes tämä blogi on pystyssä!!!

    Sen verran mitä tunnen sinut ihmisenä, en ole ikinä saanut sinusta sellaista vaikutelmaa, että olisit pröystäilevää tyyppiä. Hmmm....et siis ollenkaan.

    Blogisi on kaikkea muutakin inspiraation lisäksi....ajatuksia arjesta, elämän menoa, suloisia sanoja, täynnä ihania linkkejä ja lasten kuvia...

    Sen minä vielä sanon, että älä ihmeessä lopeta!

    ReplyDelete
  9. Jos kirppikseltä löytyny vanha kahvikuppi on just se juttu joka sinä päivänä on ilahduttanu kun kaikki muu on menny persiilleen,puurot lattialle,tukat takussa ja pinna kireenä niin ehkä siitä on kiva napata kuva ja sanoa sananen,näkee edes jotain kaunista ympärillään :) Näin itselleni selitän ostosteni esittelyä..Et kyllä yhtään pröystäile!Siulla on ihana,oma tyylisi,käytät värejä ja kuoseja rohkeasti ja odotan ihan päivityksiäsi!Blogisi on lempparini kotimaisista sisustus/koti/tyyli/lifestyle-blogeista,just siksi ehkä että kaikkea sisustushaaveiluhömpästä perhe-elämään ja matkusteluun on sopivasti,sellasta elämänmakusta arkea,sitä mitä se milloinkin on.Enkä malttais odottaa että uutta kotianne pääsee kurkkimaan!Jos bloggailu tuntuu vaivalloiselta muuton ja myllerryksen keskellä niin pidä taukoa siihen asti että muutto on handlattu; siinä vaiheessa kun pyörittelet huonekaluja paikasta toiseen ja mietit maton väriä niin voi olla ihan piristävää kuulla mielipiteitä taas täältä :) Eihän tää niin maailman vakavaa on,tämän aihepiirin blogit,uutisista saa vastapainoa ihan tarpeeksi,tällaisia kauniiden asioiden keitaita tarvitaan tasapainottamaan harmaata arkea ja pelottavaa maailmaa!Vastaavasta maailmantuskasta kärsii ajoittain varmasti jokainen globaalit ongelmat tiedostava ihminen,itsestähän se kiinni kuinka paljon asioihin pyrkii vaikuttamaan ja itseään pystyy aina syyllistämään vähän lisää.Luomuruoat,työmatkapyöräily,kierrättäminen,katastrofirahastoihin lahjoittaminen ym ym on ehkä isossa mittakaavassa mitätöntä mutta osansa voi tehdä itselleen sopivassa mittakaavassakin.
    Tulipa sekava soppa ajatuksista,pointtina;älä lopeta!

    ReplyDelete
  10. On! ...siis järkeä ja KIITOS siitä! TAI.. ei ole järkeä, mutta KIITOS siitä silti, koska se ON inspiroivaa, kaunista, lohduttavaa.. elämää.. ne jeesustelutkin!!! Voimia arkeen!!!
    Luen mielelläni jatkossakin, just sitä elämänmakuista blogiasi!

    ReplyDelete
  11. Samaa tulin oikeastaan minäkin kertomaan niin kuin jo monet edellisetkin kommentoijat jo ehtivät kertoa. :) Ei ole kyllä minullekkaan ikinä tullut mieleen, että pröystäilisit hankinnoillasi.

    Minulle tämä sinun blogisi on ollut suuri inspiraation lähde ja siitä suuri kiitos. :) Ikävää olisi, jos nyt lopettaisit. Pidän tyylistäsi sisustaa ja blogisi on niin elämänmakuinen, sopivasti juttua kodista, perheestä ja muuta höpinää. Olisi mukava kuulla ja nähdä elämäänne myös uudessa haaveidenne kodissa! Olen miettinyt, että siitä tulee upea koti tyylisi tuntien!

    Kirsi

    ReplyDelete
  12. Ehkä meillä on tarve pitää oma ehjä paikka itsellämme, missä saa purkaa asioita omalla tavallaan. Kaukana kaaoksesta mitä maailma kokee tässä ajassa.

    Toiset hakevat lohtua ruuasta, toiset kauniista asioista. Minusta siinä ei ole mitään pahaa, kun ei halua todellakaan pröystäillä eikä leuhkia. Sinä olet kaukana sellaisesta!
    Tätä voisi

    Sinun kuvat inspiroivat, kauneudentajusi, taitosi yhdistellä asioita ehjiksi kokonaisuuksiksi.

    ReplyDelete
  13. Huomenta Niina, mun mielestä blogit pitäisi ottaa vuorovaikutussuhteena. Sä ja moni muu bloggari annatte meille lukijoille inspiraatiota, vertaistukea, esimerkkejä (hyviä ja huonoja), innostusta, informaatiota ja vieläpä palasia omasta elämästänne. Me lukijat saisimme oikeasti olla iloisia siitä, että niin moni ihminen viitsii kirjoitella ja vieläpä ilmaiseksi.

    Mä en henkilökohtaisesti koe tavaroiden esittelyä pröystäilynä. Toki joidenkin blogien "tänään ostin tätä ja toissapäivänä tuon jutun" artikkelit alkoivat tympimään, mutta ei siksi että ne olisivat tuntuneet pröystäilyltä, vaan siksi että teksteissä ei ollut mitään mielenkiintoista. Niinpä sitten vaihdoin kanavaa, mutta en silti halunnut pahoittaa blogin pitäjiä urputtamalla asiasta, koska se että mä en tykkää, ei ole oikeutus valittaa.

    Itse pidän eniten tällaisista lifestyle-blogeista jollaiseksi sinunkin blogisi miellän. Koti, remontointi, perhe-elämä, sisustus ja vaatetus, näistä minä tykkään. Sun unelmat, Nannan Ruusutapettia ja Hanniksen lifestyle ovat tältä rintamalta ehdottomat suosikkini. Suosikkejani siksi että aiheet vaihtelevat sopivasti, teksti on monipuolista ja mukavasti polveilevaa eikä niin ryppyotsaisesti kirjoitettua.

    Kiitos, ilomielin luen juttujasi vastakin :)

    ReplyDelete
  14. Blogisi on ihana juuri sellaisena kuin se on! Oikeaa elämää, kotia, perhettä ja haaveita. Ilman unelmia elämä olis harmaata. Ja kun joku saa unelmista kiinni, se antaa toisillekin toivoa. Pakko uskoa, minunkin.

    ReplyDelete
  15. löysin blogiisi vähän aikaa sitten ja minusta on aivan ihana katsella kuvia,niistä saa inspiraatiota ja ideoita. ja en todellakaan ajattele löytöjen/hankintojen esittelyä pröystäilynä. kiva nähdä helmi löytöjä. toivottavasti jatkat blogia,mutta ymmärrän myös sen jos tökkii ja pahasti :D

    ReplyDelete
  16. Sinua en missään nimessä pidä pröystäilijänä! Sinä et ole sellainen, joka haluaa esitellä hankintojaan tyyliin "kai te nyt kaikki tiedätte ja tajuatte paljonko tää maksoi ". Minusta on mukavaa näinä aikoina, että joku arvostaa vanhaa. Oma sisustustyylini on ihan erilainen, mutta pidän siitä, että sinulla on oma tyylisi ja olet sen takana.

    Parasta blogissasi ovat juuri nämä vähän henkilökohtaisemmat pohdinnat: että nyt jotkut asiat ahdistavat, nyt on pientä hankausta lapsen kanssa jne jne. Ne ovat ihan parasta! Varmasti yksi minun suosikkipostauksesi oli kuvaus teidän himopyykkääjästä ja pyykinkuivaustelineestä! Ihan mahtava!!!!Sinusta välittyy kovasti aito kuva ja blogisi on ihanan elämänmakuinen.

    Ja taatusti haluan nähdä teidän uuden kotinne ja kuulla kuulumisiasi sieltä. Minä haluan nähdä konkreettisesti kuinka jonkun unelma toteutuu. Sitten sitä taas uskaltaa itsekin kurkottaa kuuta ja tähtiä : )

    Minna

    ReplyDelete
  17. Minä en ole kertaakaan saanut täältä mitään pröystäilyfiiliksiä, ihan oikeasti, edes huonona päivänä :)

    Täällä on ihan sopivasti monenlaista: on lapsia, tavallisia juttuja, inspiskuvia ja vähän niitä hankintoja. Ei tämä minusta mikään ostosblogi ole!

    Tietenkin on itsestä kiinni mikä tuntuu hyvältä, mutta minusta täällä on mukava käydä. :)

    ReplyDelete
  18. Hei, rakastan blogisi rentoa ja tärkeilemätöntä tunnelmaa. Sitä, ettei kaikki ole vimpan päälle "sävytetty" yhteen, vaan vähän kuin peppipitkätossumaisesti...
    Tuo tavara-ahdistus liittynee muuttoon. Ainakin olen sellaista itsellä huomannut. Tavaraa riittää ja riittää, ja kun luulee jo kaiken pakanneensa, niin vielä tulee muutama kuormallinen. Voimia muuttopuuhiin, kyllä se sit siitä, kun pääsee väljemmille vesille.

    ReplyDelete
  19. Ihan ekaks, niin et sitten varmasti lopeta!

    Itse en oikein ymmärrä, kun nykyään lukee sisustuslehdistä, että "talon emäntä sattaa uusia sisustuksen välillä kokonaan. Myy kaikki antiikkihuonekalut ja ostaa uudet erilaiset tilalle..."
    Minulle jokainen huonekalu on tärkeä. On se sitten ilmaista tai maksettua antiikkia, tai opiskelijabudjetilla tehty kestohankinta. Niihin sisältyy muistoja: mistä ovat löytyneet, kuinka ja koska se tuotiin kotiin, mitä maksoi, kuinka kauan säästettiin, että saatiin ihanuus jne. Mielestäni blogisi on vähän samalla linjalla. Kaikki hankinnat on arvokkaita, eikä mitään hetken huumaa.

    Jokaisella on oikeus päättää mihin rahansa hassaa. Jostain pitää aina luopua, että saa toista. Ei mikään kenellekään ole ilmaista. Blogissasi on mielestäni paljonkin ideoita siihen, että aina ei tarvita kasapäin rahaa. Lisäksi olet esimerkkinä siitä, että hyvää kannattaa odottaa, säästää ja harkita. (Kotiprojektinne) Liian usein ihmiset ovat hedonisteja, joiden olisi saatava kaikki - ja heti!

    Jos on varaa, niin voihan sitä astella antiikkiliikkeeseen ja ostaa kotiinsa uudet kalut. Meille "normaaleille" jokainen hankinta on yleensä prosessi. Vertaillaan ja etsitään juuri sitä oikeaa ja oikeaan hintaan. Sitä tavaraa/esinettä/huonekalua, jota on valmis rakastamaan ja hoivaamaan pitkää ja hartaasti.
    Kun esittelet hankintojanne minulle ainakin tulee fiilis, että myös teillä ajatellaan näin. :)

    Tämä blogi on ihan jotain muuta kuin pröystäilyä. Pidän niin kovasti siitä, että kuvasi eivät ole viimeisen päälle stailattuja, vaan taustalla näkyy elämisen jälki. Sellaistahan meidän kaikkien kodeissa on (haluan ainakin uskoa)! Kukaan missään sisutuslehdessä asu! :) Ainakaan pienten lasten kanssa! :D

    ReplyDelete
  20. Apua ! Täällä on paljon kommentteja. Huh huh.
    Meillä aamupuuhat vaatii äitiä joten palaan päivällä asiaan :) KIITOS kommentteja jättäneille. Luen jokaisen ja vastailen kun tosiaan neiti nukkuu ja on hetkinen aikaa bloggailla. Siihen saakka -Heippa! :)

    ReplyDelete
  21. En mä tiedä mitä mä sun blogista saan, mutta tää on kyllä ehdottomasti yksi mielyttävimmistä! Kauniita kuvia, nättiä vanhaa tavaraa. Et kyllä missään nimessä ainakaan pröystäilevä ole. Ja haluaisin vielä kyllä ehdottomasti nähdä millainen teidän uudesta kodista tulee.
    Itse kirjoitan omaan blogia lähinnä itseäni varten. Kirjaan hetkiä ja ajatuksia muistiin, vähän kuin päiväkirjaksi. Olen huomannut, että olen blogimaailman kautta oppinut arvostamaan pieniä kultaisia hetkiä aiempaa enemmän ja nautin niistä suunnattomasti. Ja mitä enemmän valokuvaa, sitä oudommista asioista saattaa löytää jotain kaunista..

    ReplyDelete
  22. Sinä pröystäilevä?, et todellakaan!!! Kuulehan nyt Niina, se talo on ollut teidän unelma vuosia. Ja nyt se unelma toteutuu:) Sinulla on todellakin oikeus hankkia sinne juuri ne huonekalut ja tavarat, joista olet iltaisin uneksinut. Tehdä siitä juuri sen näköinen koti, kuin te haluatte. Ja uusi koti vaatii aina uusia hankintoja. Vanhoja mööbeleitä myydään alta pois ja uusia, uuteen kotiin sopivampia hankitaan tilalle. Niinhän se menee. Sinä olet ostanut ihania vanhoja tavaroita, joita uskon sinun vaalivan vuosia suurella sydämellä ja rakkaudella. Siinä ei todellakaan ole mitään pahaa.

    Ja mitä tulee blogin lopettamis-höpinöihisi. Ei käy! Ei sitten millään. Minä nimittäin lasken jo päiviä, että pääsette muuttamaan ja laitat meille kuvia kaikista uusista tapeteista ja uudesta kodistanne. Joten sellaiset ajatukset voit hylätä ihan samantien:)

    ReplyDelete
  23. Ei sinun blogistasi välity mitään pröystäilevän suuntaistakaan. Täällä on juuri siksi mukava käydä, koska teksteistä ja kuvista välittyy persoonallinen ote...sellainen hyväntuulisen rempseä.

    ReplyDelete
  24. Missä nyt sitten on järkeä? Höpölöpö, älä nyt säkin ala (tuntuu olevan vähän ilmassa samanlaisia aatoksia joka puolella, myös täälläkin)! Tietysti bloggaat. Piste. Ei oteta tätä harrastusta niin vakavasti :)

    Ja joo, mehän ollaan tunnettu jo, apua, parikymmentä vuotta ja tunnen sut aika hyvin. Joten tiedän, ettet pröystäile tavaroillasi. Tämähän on nimenomaan inspiraation jakamista :) Ja tuothan sitä myös minulle, vaikka itse sisustankin hieman vaaleammalla paletilla. ♥♥♥

    ReplyDelete
  25. Minusta se ei ole ollenkaan pröystäilyä sinulta eikä kai muiltakaan ja toisaalta ystävien kanssa voi jakaa niin ilot kuin surut ja eikä ne pienet iloiset kodinkin asiat saa jakaa toisillemme.Se on kiva katsoa mitä toiset ovat löytäneet ja miten laittaneet samoja juttuja eri tavalla ja saan kyllä ihania ideoita.Älä lopeta siksi mutta jos muuten ei huvita niin se on eri asia.
    Tiina

    ReplyDelete
  26. Blogisi on yksi pitkäaikaisimmista suosikeista. Tunnustan, olen kahteen kertaan kahlannut blogisi alusta loppuun ihan inspiraation kannalta: värit ja vanhat esineet kolahtavat. Ja ei, ikimaailmassa "pröystäilevä" ei ole tullut mieleeni blogiasi lukiessa. En osaa liittää sitä sanaa sinuun. Monet muotiblogit on jääneet lukematta, koska tuntuu että niissä postaukset menivät ostosten esittelyyn ja pröystäilyyn. Se ei innosta.

    Kai se on sitä maailmantuskaa: Välillä sitä miettii maailman pahuutta ja kaikkea ikävää ja sitten taas sitä, että täällä sitä vaan näperrellään kaikkea kivaa ja nättiä, kun toisaalla riittää kärsimystä ja hätää. Mutta sitten olen kuitenkin todennut, että eihän siitä mitään tule, jos päivät pitkät miettii kaikkea kurjuutta. Että pakkohan sitä on olla vastapainoksi jotain ihan muuta. Minulle ihanien blogien lukeminen on irtiotto arjesta. Pakko olla jotain, eihän sitä muuten jaksaisi.

    Sitä piti vielä sanoa, että pidän blogistasi, koska se on - kuten monet ovat jo todenneet - niin elämänmakuinen. Usein sisustuslehtiin kuvatut kodit ovat upeita joo, mutta jotain niistä kuitenkin puuttuu. Se eletty elämä. Blogeista välittyvät mielestäni paljon paremmin kodit, joissa asuu ihmisiä. Sekavan sepustuksen yhteenveto: Blogisi on mahtava, jatka samaan malliin!

    ReplyDelete
  27. No ei missään nimessä pröystäily ole koskaan tullut mieleen, omasta arjesta, elämästä, ympäristöstä, ajatuksista.. niistähän sitä blogia ammentaa, inspiraatio voi olla pientä, suurta, huomaamatonta, mitä sitä on kukaan määrittelemään mistä saa, kannattaa tai pitää blogata. Jos on kiire tai ei blogituta, sitten vain on ja ei blogaa, ja kun inspiraatio iskee, niin blogaa taas. Jos tuntuu että inspiraatio ei tule millään niin sitten ei paineita, minnekään ei ole kiveen hakattu kuinka usein ja mistä aiheista pitäisi blogata. Minusta niistä pahoista asioista mitä ympärillä maailmassa tapahtuu ei pidä murehtia niin paljon että oma elämä ja sen pienten ja suurien asioiden puiminen ja esittely tuntuisi vähäpätöiseltä tai turhalta, ei ole näin! Jatka samaan malliin, niin kuin inspis vie, niin kuin aika sallii ja kuten tekee mieli milloinkin :) p.s. minäkin innolla odottelen nähdä teidän uutta kotia, tunnelman asettumista ja unelmien toteutumisia ja varmasti runsasta inspiraation tulvaa!

    ReplyDelete
  28. On tosi terveellistä miettiä haluamisiaan. Olemme kuitenkin niitä hyväosaisia, jotka ollaan synnytty todellakin hyvään maahan. Mutta oska meillä on aina enemmän ja liikaakin, voimme jakaa omastamme. Mutta nautitaan kaikesta hyvästä ja kauniista, jota olemme saaneet samalla muistaen niitä heikko-osaisia.

    Odotan innolla uuden kotinne muotoutumista!

    ReplyDelete
  29. Ps. Minusta kirjoitat nöyrällä asenteella elämää kunnioittaen. Sellainen välittyy blogistakin. :)

    ReplyDelete
  30. Inspiraatiota minä ainakin olen täältä sinunkin blogistasi hakemassa. Ja ihania kuvia ei voi koskaan olla liikaa.

    Tuntuu että tämä blogimaailma on tullut yhä vain raadollisemmaksi :(
    Surullista mielestäni enkä voi ymmärtää asiaa..

    Toivottavasti kuitenkin jaksat tätä blogia päivitellä vielä.

    ReplyDelete
  31. Täällä vielä yksi, joka odottaa lähes kuumeisesti että muutatte ja pääsen seuraamaan blogin kautta unelman toteutumista.

    Blogisi seuraaminen on vähän kuin jutustelisi jonkun kiehtovan ihmisen kanssa. Pöh ja pah, et sinä mitään pröystäile. Juttusi ovat aitoja, lämpöisiä.

    ReplyDelete
  32. Sen ajan, kun näitä erilaisia blogeja on tullut seurattua eli kohta varmaan kolme vuotta tai jotain, niin koko ajan enemmän olen alkanut tykätä sinun blogistasi. Blogisi on piristävän erilainen ja värikäs. Ja vaikka ette olisi muuttamassa uuteen kotiin, olisin ehdottomasti täällä kehoittamassa sinua jatkamaan, sillä blogissasi ei ole tärkeintä sisustus vaan koti ja elämä ja siitä on lukijan hyvä ammentaa inspiraatiota. Tykkään toki paljon blogeista, joissa on huikaisevan kauniita valokuvia milloin mistäkin, mutta sekään ei ole sinun blogiasi lukiessa pääasia. On kiva lukea juttujasi ja katsella kuvia liittyivätpä ne sitten lapsiin, kotiin tai mihin tahansa. Ihan kuin tunnettaisiin, sen verran olet itsestäsi onnistunut tähän blogiin välittämään. Monista blogeista kirjoittaja jää vieraaksi (todennäköisesti oma blogini on juuri sellainen, varovainen luonne kun taidan olla...). Eli et saa lopettaa, Niina! Lamppu ja senkki on sitä paitsi ihania, tietenkin. ;)

    ReplyDelete
  33. Kuulostaa tutuilta sinun pohdintasi. Itelläkin on aika ajoin sellainen olo että musta tulee jotenkin tosi pinnallinen kuva välillä blogissani kun esittelen joitain tavaroita, tekeleitä tai kotia. Vaikka kaikkihan tietää että elämä on paljon muutakin ja loppujen lopuksi ne tavarat ja talot ei ole niin tärkeitä vaan ihmiset. (mutta ei viitsi täällä paljon läheisiä ihmisiäkään esitellä) Olen kans lukenut että tällaiset jotka sisustavat kotiaan niin peittelisivät jotain muuta. Mutta se ei ole kyllä minun osaltani kyllä totta eikä varmasti muidenkaan. :) Jumala loi kauneutta ympärilleen ja ihmisellä on sisäinen luomisen ja kauneuden taju josta se saa joskus myös sisäistä hyvää oloa. Nutitaan tästä sisustamisesta harrastuksena. On niitä turhempiakin harrastuksia, tämä sentään lisää perheen viihtyvyyttä omassa kodissa :)
    Käyn täällä lukemassa aina ja saan inspiraatiota kivasta tyylistäsi sisustaa. Kiva kun pääsette uuteen kotiin ja saat luoda sielä taas uutta :)

    ReplyDelete
  34. Terveisiä verhoomosta ! Kävin valitsemassa vanhaan chippisnojatuoliini kankaan ja nyörin. Ei oikein löytynyt just sitä mitä hain, mutta tarpeeksi läheltä ja hieno kyllä tulee.

    HMMMMmmm hmmm ... paljon on kommentteja samaan suuntaan ja moni on pohdiskellut aivan samaa kuin minäkin. Tänään olen jatkanut pohdiskeluani. Juttujen puutteesta ei ole kyse; minulla on paljon asiaa ja näytettävää sisustuksen saralta, lapsiperheen elämästä kertovia juttuja takaraivossa ja sitten se, unelman toteutuminen.
    En itsekään myönnä että pröystäilisin kamoillani. Mun tulotaso on nykyään niin pieni etten pystyisikään siihen. Siis pröystäilyyn isolla P:llä-
    Mutta sitten kun laittaa kuvan jostain löydöstään niin tulee heti mieleen, että : "tää nyt meni kaupungille shoppaamaan ja lunchaamaan miehensä rahoilla ja sitten kiikutti kaiken omaan ihanaan asuntoonsa, joka on siisti ja sisustettu, ja perhe on aivan suloinen. Että helppohan mun on kun oon kotiäitinä on päivät aikaa vaan shoppailla".
    Kun ei se aina todellakaan ole noin !
    Ja meidän kohdalla ei varsinkaan.


    Kaikki te olette aivan ihania tyyppejä ja olen todella onnekas, että sain teidät lukijoikseni ! :) :) Parempaa porukkaa saa hakea !!! Mun täytyy kyllä vielä teidän takia luuhata täällä jokunen hetki ;)

    ReplyDelete
  35. Sinullakin tätä pohdintaa!! tuntuu nyt riivaavan lemppariblogejani...Olet niitä pitkäaikaisimpia "blogituttavia", jaksan, jaksan lukea blogiasi, innolla odotan muuttoanne:) toivottavasti jaksat pitää meitä lukijoita ajan tasalla:) tsemppiä!

    ReplyDelete
  36. Ei ole ikinä ollut pröystäilyn makua jutuissasi. Kuvistasi saa ideoita ja intoa sisustaa väreillä. Uuden kodin laittoa ja kuvia siitä odotan jo innolla.Tunnut jotenkin hirmuisen tutulta,poiketen monesta muusta seuraamastani blogista.Älä stressaa blogista, kyllä kevät ja uusi koti tuo iloa varmasti blogin pitoonkin.

    Aina innolla uutta päivitystä odottaen,
    Johanna

    ReplyDelete
  37. Onko bloggaamisessa järkeä vai ei? Ken tietää sen? Se kertoo kuitenkin kirjoittajansa elämästä. Ei aina "oikeassakaan" elämässä ole järkeä. Mutta tunnetta olla pitää. Sovitaanko, että mitataan tätä tunteella? Niin kauan kuin tuntuu hyvältä, on siinä myös järkeä.

    Sinulla on kiva, värikäs, rento ja sympaattinen ote sisustuksessa ja jutuissasi. Jatka vaan samaan malliin. Olet yksi suosikeistani :)

    ReplyDelete
  38. Voi kun jaksaisit jatkaa vaan. Minä ihastuin sisustussilmääsi viime kesänä niin paljon, että vetelin rohkeasti väriä keittiön seinään (vähän saman sävyistä kuin teillä keittiössä, tosin en maalannut koko seinää). Mutta siis pointtini on, etten olisi uskaltautunut hommaan, ellen olisi ensin katsellut sinun kauniita kuviasi. Joten tietysti toivon, että saisin jatkossakin inspiraatiota kuvistasi.

    ReplyDelete
  39. Tarvitsin tätä egobuustausta jatkaakseni ! Joskus kun tuntuu että saako ihmiset täältä mitään iloa tai inspistä. Ja missä ne ihmiset on, kun kävijöitä on postauspäivinä yli 600 kpl:letta googlen analyticsin mukaan. Ja ihaninta on se, ettei tänne tosiaankaan ilmestynyt yhtään negatiivista kommenttia vaikka niitäkin voisi tulla, mua ei haittaa enää koska mulla on teidät kaikki niin voin jatkaa höpinöitäni ihan rauhassa.

    Pienoinen blogiahdistys vielä vainoaa mutta sille teen ihan itse jotakin omassa mielessäni.

    LOVE YOU ALL !!!!!

    ReplyDelete
  40. Et lähde mihinkään. Piste. Jatkat jookos.

    Linda :)

    ReplyDelete