Wednesday, September 1, 2010

Makkari ja muuta juttua



Toteuttelen nyt kommenttibokseissa aina silloin tällöin olevia toiveita. Minulta on pyydetty kuvaa makuuhuoneestamme. Tumma tapetti näyttää askarruttavan. Meille se kyllä sopii valkean lautalattian kaveriksi. Toki sitä puoltaa myös huoneen kaksi ikkunaa, sekä itse huonekorkeus. Talossa korkeutta kyllä piisaa sekä alhaalla että ylhäällä. Ihanan avaraa. Huoneessa ei tule sitä tunnetta lainkaan, että olisi liian pimeää ja synkkää. Tähän hätään en löytänyt kuvia ikkunaseinustalta, mutta ehkä tulevaisuudessa sen kuvaan. Ikkunan asettuvat tuon kirjoituspöydän vastakkaiselle puolelle seinää.



****

Muuten, jos poikkean polulta ... alan olla aika kypsä sairastamaan. Tosi kypsä. Pehmeä luumu. Melkein mätänemään päin. Kun se vain olisinkin minä, mutta minä ja lapset. Ja kun itse olen ollut viime keskiviikosta saakka täällä kotona, missään muualla kun lähilääkäriasemalla käymättä, ja oikeastaan neljän seinän sisällä ... alkaa pian keittää. Varsinkin lasten kanssa. Kun ne kiljuu ja itkee ja huutaa aivan koko ajan ÄITIÄITIÄITIÄITI. Ja itsellä pää humisee räkää ja siihen sattuu. Ja yrittää ottaa ja antaa kaikille tasapuolisesti. Annostella lääkkeitä ja pakottaa ne itkevien lasten suihin. Esikoiselle, joka on jo periaatteessa iso jätkä (mutta sairaana ihan pieni, avuton) on tullut jokin vatsapöpö, jonka takia hän on uudelleen kotona. Ja Lotta oksensi eilen illalla sänkyynsä -juuri kun oltiin saatu se ressukka nukkumaan ja istuin sohvalle ja huokaisin. Niin sitten tosiaan kuului se yskä ja yökkäys ja itku. Ja petivaatteet veks ja suihkuun ja itkua ja no niin no. Kaikille selvis tää show, jolle ei loppua näy.

Enää yks päivä. Sitten mä lähden töihin. En kestä enää. Miehelläkin oli niin ärsyttävä ilme virnistys aamulla kun se lähti.

-selviiksä?


-joo ihan sama mee jo. Ihan turha sitten illalla alkaa muuten valittaa jotain vatsakipua jos nyt meet. Nimittäin olkoon sulla illalla itsellä vatsakipu tai ei mutta näitä sä hoidat.


14 comments:

  1. Se on kyllä just niin tota kun on itte kipeenä ja muskut kipeenä. Sympatiapisteet täältä!

    ReplyDelete
  2. Oi ei... Tsemppiä!

    Ja kiitos tapettikuvasta ja selvennyksestä. Itse mietin yhteen vaiheeseen että mustapohjainen tapetti makkarissa olis kiva. Tulin järkiini kun muistin että asumme 60-luvun lättänätalossa, eikä ikkunoita ole makkarissa kuin yksi. Ja se huonekorkeus... Miten ne on voineet tehdä tällasen talon sillon joskus..?

    ReplyDelete
  3. Ihan mielettömästi sympatiaa ja empatiaa sinne! Tää on kyllä ihan kamala tauti. Tänään oli pakko lähteä kävelemään ulos, kun hermo alkoi olla aika piukassa. Miten lapsi voikin olla samaan aikaan niin avuton, vilkas ja kovaääninen! Kunpa paranisi ja alkaisi taas nukkua kunnolla. Ja omaa nenää ehtisi niistää ja rasvata!

    Ihanalta näyttää toi makuuhuone! Ihmeelinen merkitys sillä huonekorkeudella. Meille tähän nykyiseen ei voisi laittaa mitään tuollaista... Mutta siitä lintuhäkkitapetista haaveilen. En tosin enää näihin seiniin, mutta sitten kun Emiliankin unelma joskus toteutuu :D

    ReplyDelete
  4. Kyllä tuossa makkarissa kelpaisi sairastella, jos vain rauhassa saisi sen tehdä ;)

    Tiedätkin jo, että tykkään tosta tapskusta älyttömästi!

    Parantukaa nyt ihmeessä pian siellä...

    ReplyDelete
  5. Ihanalta näyttää tuo tapetti teidän makkarissa.

    Pikaista paranemista!

    ReplyDelete
  6. Tsemmpiä ja pikaista paranemista! Meillä oli keväällä aikamoinen sairasteluputki ja se tuntui jo välillä vähän tragikoomiselta kun aina heräät keskellä yötä siihen, että joku yrjöää.. just kun yks saatiin kuntoon, alkoi toinen..

    ReplyDelete
  7. Kurjaa että noin sairastetaan. Tää aika on aina se pahin aika vuodesta. Paranemisia!

    Teidän makkari näyttää tosi hyvältä. Odotan sitä tulevaa lehtijuttua ;)

    ReplyDelete
  8. Kauniilta näyttää makkari!

    Pikaista toipumista! Toivottavasti taudit pysyvät teistä nyt kaukana, kun olette joutuneet sairastamaan pitkän kaavan mukaan. Pärjäilkää!

    - Kristiina -

    ReplyDelete
  9. Voi kurjuus. Kuulostaa aikamoiselta. Kaoottiselta. Meilläkin on joskus ollut juuri tuollaista. Nyt on sairastettu flunssa lievempänä ja vuorotellen. Toivottavasti koko poppoo siellä teillä pian taas täysissä voimissaan!

    Kiitos makuuhuoneen kuvasta. Näyttää ihanalta. Voimakkaalta ja tunnelmalliselta, muttei ollenkaan pimeältä ja ahtaalta. Mielelläni tulisin katsomaan paikan päälle, kun sopiva tilaisuus tarjoutuisi. Matka on kyllä kiitettävän pitkä, tosin tuleehan sitä käytyä siellä suunnalla silloin tällöin. :)

    Meillä on juuri ne matalat huoneet, oisko 250 huonekorkeus. Mutta meidän makkari on tosi iso, joten sikäli ei varmaan tulisi hirveän ahdas. Mutta pannukakkumainen ehkä, kun seinät on matalat ja pitkät. Pitää varmaan vielä vähän miettiä, mitä tekee. Voihan sitä vaan rohkeasti kokeilla ja päättää sitten. Tosin se saattaa maksaa minun tapettimaulla aika paljon. ;)

    ReplyDelete
  10. Pikaista paranemista!
    Blogissani on sinulle jotain, jos vaikka vähän piristyisit... :) Käyhän nappaamassa!

    ReplyDelete
  11. Voi hitsi ja harmi! Kuulostaa kamalalta, toivottavasti kohta jo helpottais! Jotain sellasta flunssan ja vatsataudin yhdistelmää liikkuu nyt joka puolella.

    Kaunis teijän makkari. Ja koko talo! En muista olenko ennen kommentoinut, mutta aina käyn lukemassa.

    ReplyDelete
  12. Tuntuu olevan liikkeellä kaikenlaista pöpöä !
    Onneksi se ällö kurkkukipu on jo takana, se oli pahinta.
    Kiitos kaikille yhteisesti <3 Olette parhaita tyyppejä !

    Sitten vielä nopsaan Miialle -niin just, kokeile ja sitten näkee !
    Matalemmissa huoneissa sopii kanssa silleen tummalla tapetilla leikkiä että tapeteeraa vain yhden seinän tehosteeksi.

    Hanna
    Kiitos :)
    :) :) Palaan haasteeseen myöhemmin.

    ReplyDelete
  13. No voihan nenä! Vielä tauti pesii teillä....piiitkästä aikaa tänne tupsahdin. Petrakin näkyi liikkuvan talossanne kameran kaa....odotan jo lokakuuta!!! Jotain hyvä silloin tapahtuu, ostan Kotivinkin jossa super suloisesta kodista kauniita kuvia!

    ReplyDelete
  14. Krista :)
    Niin mä kans odotan sitä lehtijuttua nyt kun tiedän, että se varmasti kans tulee. Ja jotenkin -öööh, pelonsekaisin tuntein :D

    ReplyDelete