Friday, September 24, 2010

Olo kuin elefantilla



Muistatteko elokuvan rankka päivä, jossa pääosan esittäjä sai liikenneruuhkassa hepulin ?
Mulla on ollut aika rankka viikko. Voisin saada hepulin. Joudun työssäni kuuntelemaan paljon erilaisia ihmisiä puhelimessa. Pidän työstäni. Mutta tänään ...

... herkuttelen ajatuksella että olisin jossain muualla, kun kököttämässä täällä valjussa valossa. Päätä särkee ja vatsaa kanssa. Tiedätte naiset nämä ajankohdat kuukaudesta. Mieluusti olisin omassa sängyssäni, peitto korvissa, pimeässä. Ja nukkuisin.

Eilen kaiken sai niskaan mies. Kantakävelijä. Pitihän mun myös matkia kuinka hän kantakävelee talossa niin että lautalattiat hajoaa ja ikkunat helisee.
Hän myös syö väärin.
Naarmuttaa lautaset kun tökkii haarukalla makaroonilaatikkoa.
Sylkee lenkillä ja se on ällöttävää.

Ois ihan hirveetä jos miehilläkin olisi se aika kuukaudesta (ja olen toki kiitollinen siitä, että mun mies on luonteeltaan aika kiltti, eikä ole moksiskaan mun kiukuttelusta!) Miehet varmaan toteavat tähän mielellään, että voi kun oiskin niin saisitte kokea saman kuin he, saadessaan lokaa niskaansa tuutin täydeltä. Mutta mä luulen, että te miehet ette ihan oikeasti tahtoisi kun kerran kokeilisitte :)

Sitten kun tokenen, menen halaamaan. Pyydän anteeksi, pala kurkussa. "Anna anteeksi, en tiedä miks olen tämmönen".
Ja hän sanoo: "ainahan sä olet tommonen".

Heräsin myös yöllä paapomaan pientä Lottaa koska Lotta itki ja Lotalla oli "peppu pipi". Eli hieman vaippaihottumaa. Olemme huomanneet että tyttö on tosi herkkis "pipi"ensä kanssa. Pienikin pipi on iso pipi Lotan kohdalla.
Piti rasvata. Ja halia unista tyttöä. Keittiön uunin kello loisti aikaa mennessämme pimeään alakertaan hakemaan vaippaa ja rasvaa, 01:52.
Eli tähän hormonimyrskyyn lisätään pieni väsymys niin soppa on valmis.

Onneksi mulla on tänään muuta ohjelmaa kun aviomiehen sanallinen nälvintä.
Ja miehellä huomenna. Ajattelee varmaan että jee, pääsen pakoon. Kunnon miehiseen seuraan, pois akkojen kotkotuksista ja nyrpeistä naamoista.

Joten ainakin huomenna vedän villasukat jalkaan, laitan kunnon paksua bluesia soimaan, rojahdan sohvalle ja juon jonkun erikoisvahvan siiderin -suoraan pullosta. Ja tämän teen sitten kun lapset on unten mailla ja koko talo on rauhassa. Hieman yksityisyyttä meille kummallekin, mulle ja herra M:lle.
Tarvitaan aina silloin (aika useasti) tällöin.
Kuvan olen pöllinyt Blafren nettisivuilta eli täältä.

25 comments:

  1. Kuulostaa tutulta! Meillä mies kyllä on sinänsä vähemmän kiltti ja kysyykin monesti "että oisko enää mitään nälvittävää?".. Ihan syystä.

    Meillä on myös tuollainen kanta-astuja, ja tosiaan vanhassa talossa se on ärrsyttävää, kun kaikki heiluu ja kilisee sitä myöten. Ugh! Tosin kiva, että mies on kuitenkin MIES. Omassa kaveripiirissänikin on mies, joka ei saa ihan oikeasti laittaa omia kirjojaan yhteiseen kirjahyllyyn ja sitä rataa..

    Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!! Mäkin joisin sen siiderin, jos voisin :)

    ReplyDelete
  2. Ei ehkä saisi nauraa, mutta en ollut ikinä ennen kuullut että joku on "kanta-astuja"! :D :D

    Oikein hyvää viikonloppua, toivottavasti olo helpottaa!

    ReplyDelete
  3. Hehhe = )) Tuo on niiiin tuttua. Mun käy myös välillä tuota toista sukupuolta sääliks, omaa ja muitten. Ihan kauhulla jo odotan vaihdevuosia, jospa silloin nämä kerran kuukaudessa kamaluudet jää kroonisesti päälle??!! Minä myös löydän vikaa ihan mistä vaan, kengistä oven edessä, voista jääkapin väärällä hyllyllä, tuolin kaiteelle unohtuneesta villapaidasta, ihan mistä vaan. Mutta kanta-astuja, sitä en ole vielä huomannut =)))

    ReplyDelete
  4. Niinpä... =)

    Mukavaa, siedettävää viikonloppua sulle!

    ReplyDelete
  5. Ai kauheeta mä nauran täällä vedet silmissä. Kanta-astuja :D
    Joo, niin kai sanotaan ihan yleisestikin. Mä kirjoitin itse, että "kantakävelee" :D ;D
    Hihihi.

    ReplyDelete
  6. Mäkin oon välillä kova kiukuttelemaan. Nykyään yritän jättää kiukuttelut vähemmälle, kun miehellä on töissä kiirettä ja kotihommista puhumattakaan;) Sekin on kyllä kiltti eikä ihan vähästä hetkahda. Tänään oon kans ollu ihan rätti. N ja H nukkui huonosti ja herätti tuhat kertaa, Lopuks en sit saanutkaan enää unta, nyyh. Mä oon nykyään aina perjantaisin tosi väsynyt. Mutta hei; rentouttavaa viikonloppua;)

    PS. Ilmoitan jos ehdin perustaa tattitehtaan...

    ReplyDelete
  7. Hih-hih ja hah-hah, niin tuttua!! Tuntuu olevan liikkeellä, just nyt on jotenkin niin rankkaa... varsinkin töissä, joskus myös vapaa-ajalla... kyl se siitä! Ihanaa viikonloppua!

    ReplyDelete
  8. Siis mä luulin, että kanta-astuja on ihan suomenkieltä ;). Mun äiti sitä ainakin viljelee. No siis pointtina on, että ihminen kävelee kantapäät kolisten lattiaan = ei mitenkään hiljaa. Varsinkin kerrostalossa SUPERHYPERÄRSYTTÄVÄÄ. Okei, ehkä menen avautumaan tästä muualle, vaikka äidilleni :).

    ReplyDelete
  9. Marika
    Siis on se ihan oikea sana ja oikeasti sanottu. Mutta niin hassusti sanottu :)
    :) :)

    ReplyDelete
  10. Aika tuttua huttua.Tuntuu jääneen nalkutusmoodi ihan vallan päälle näissä synnytyksenjälkeisissä imetyshormonihöyryissä.Esikoista odottaessa olin niin hirveä että ihmettelen ettei mies lähteny kävelemään.Ja että uskalsi toisenkin lapsen kanssani hankkia..Kuopuksen kanssa en käyny ihan yhtä kierroksilla odotusaikaa mutta kuitenkin.Säännöllisin väliajoin tarkistan käytöstäni ja mietin ohikiitävän hetken voisko vika joskus ollakin miussa ja omissa odotuksissa eikä aina siinä toisessa.Hyvät päätökset vaan unohtuu kun huomaa asian,josta on sanonut,pyytänyt toimimaan tietyllä tavalla joko just äsken tai viiden viimeisen vuoden ajan,taas tehdyn päin peetä :)

    ReplyDelete
  11. Hehee, kuulostaa jotensakin tutulta.

    Mukavaa viikonloppua norsuolosta huolimatta! Kohta kai se on taas ohi.

    ReplyDelete
  12. :D Niin, niiiiin tuttua!

    Meilläkin on tämä viikko ollut kyllä kaikkea muuta kuin pilvitarhaa, aivan uskomattomia on sattunut, mutta nyt onneksi palaillaan normaaliin :)

    Ja miten helpottava tunne se onkaan kun tajuaa että kohta on taas hyvä.

    ReplyDelete
  13. Tuttua...
    Villasukat, hyvä kirja/lehti/blogit, lasillinen ja suklaata, yksin hiljaisuudessa - oot ihan oikeassa että siitä on helppo suunnata eteenpäin.
    Rentouttavaa viikonloppua!

    ReplyDelete
  14. oi voi, olipa hauskasti kirjoitettu :) Itse en myönnä olevani tavallista äksympi tiettyyn aikaan kuukaudessa, mutta ehkä en huomaa sitä itse. tai sitten olen aina tavallista äksympi ;) mukavaa viikonloppua sinne, kuulostaa niin rentouttavalta tuo villasukat ja vahva siideri -yhdistelmä että taidan itsekin kokeilla sitä :)

    ReplyDelete
  15. Oi, niin tuttua. Joskus ajattelen,että miten ihmeessä tuo jaksaa minua, mutta kyllä se vaan jaksaa ja minä saan rauhassa ihmetellä :) rentouttavaa viikonloppa!

    ReplyDelete
  16. Jos mulla olisi vielä blogi, jota päivittäisin, olisin voinut postata jotain samanlaista..niin, jos olisin jaksanut. Väsyttää koko ajan niin pirusti:/

    ReplyDelete
  17. Hieno teksti! Mukava luettavaa vaikka aiheet eivät sinänsä ole kovinkaan mukavia =) Jep. Voimia! Ja upea toi edellisen postin päiväretkikohde.

    ReplyDelete
  18. Siis APUA!!! :D

    Marika, luulin että Niinakin puhui kanta-astujasta, en siis sinun kommentillesi nauranut, vaan nauroin koko Niinan postaukselle ja sille, kun kaikki kuulosti niin tutulta (siis kiukuttelukohtaukset)!!

    Nyt naurattaa vielä enemmän ja vedet silmissä minullakin, piti vain tarkentaa, ettet ajatellut että kommenttiasi ilkuin. Nyt tarkkailen täällä jo miten omakin mies kävelee :-)

    ReplyDelete
  19. Ja siis edellinen kommentti oli nuttulalta. Voihan sotku kun sählään, miksei tämä anna oikeaa nimeä?! Sorry Niina :)

    ReplyDelete
  20. Niinalle moi!
    En ole vissiin piiiitkään aikaan täälläkään poikennut, mutta onneksi poikkesin, nauratti, myötätunnotti jne.(onko tollastakaan sanaa ees olemassa?)
    Huomenna parempi päivä...ok?
    Täällä kans aika väsy olo, flunssa piinaa korvatulehduksineen, plääh.

    ReplyDelete
  21. Minussa on nalkuttavan akan piirteitä, ja aina välillä haukun miehen maantasalle. Motkotan vähäpätöisistä asioista, jotka sillä hetkellä ovat kuin maailmanloppu. Mulla on muutamia vakiintuneita mäkätyksen aiheita: Pyykkikoriin ei laiteta nappipaitoja, joista nappeja ei ole avattu! En jaksa kuunnella, kun mies kopsuttelee purkkia jogurttia syödessään! Kuorsaaminen, argh! Kaikenlainen naputtelu ja koputtelu! Liian äänekäs mies? Toisaalta olen vihainen, jos nuokkuu sohvalla eikä seurustele kanssani eikä kuuntele tärkeää asiaani,jonka olin juuri selittänyt kaikkia taustoja ja yksityiskohtia myöten...

    Itse kommentoi nalkutukseeni: Et sä sanoisi, jos et välittäisi ja rakastaisi.

    Mukavaa omaa hetkeä!

    - Kristiina-

    ReplyDelete
  22. Ihan laittoi nauramaan tuo postauksesi :) Samoja kokemuksia täälläkin päässä. Minua arsyttää kun mies ei avaa verhoja päiväksi - töistä kun tulee kotiin, on talo pilkkopimeä.

    Viikonloppua!

    ReplyDelete
  23. Mää huomauttelen miehelleni aina että ei ole fiksua nuolla haarukkaa puhtaaksi. Joo, harrastaa tuota ihan julkisilla paikoillakin...

    ReplyDelete
  24. Toinen raivotar täällä hei! Kuulostaa niin tutulta, että taidan vaan suosiolla pestä naaman ja painua nukkumaan, lähettää samalla lämpimiä ajatuksia savoon, missä perheen kanta-astujat ja lautasen sahaajat viettää viikonloppua.
    Ööö, tunnustan, että kun katson pihviä lautasella sahattavan, tekisi mieli kysyä, että "tuonko moottorisahan vai saadaanko jollain muulla keinolla halki??".

    Kiitti illasta!
    Hyvä ruoka+hyvä viini+hyvä seura = parempi mieli

    (ja vielä pari paumesia sänkyyn kaveriksi)

    ReplyDelete
  25. Mahtavaa että on muitakin :) ! Tiesin ! :D
    On totta, että mun pitää ainakin katsoa peiliin ja sanoa vaikka ääneen, että herätys ! :)

    Nyt en ennätä vastailla kaikille erikseen ja olen siitä pahoillani. Olette kaikki niin parhaita lukijoita että !!!
    I <3 youuuuu!

    ReplyDelete