Tuesday, March 29, 2011

Nassukirja ja mitäs sitten ... ?




Mua on ruvennu nyppimään kun en saa enää sähköpostia ystäviltä ! Työaikana ei tarvitse kirjoittaa kun vaan työsähköposteja mikä on noh, välillä mälsää ... eh ? Minä tahdon taas niitä hassuja vitsimeilejä, kilpailulinkkejä, juttuja joita klikkaamalla avautuu jotain törkyä tai hauskoja kuvia nauravista kissoista tai leikkivistä apinoista, enkeliajatuksia tai edes kiertokirjeitä. Oli kivaa aina kun kirjekuorenkuva tuli lillumaan ja ilmoittamaan, että sinua odottaa sähköposti. Ja vaikkakin se olisi ollut joku tylsä kiertomeili, siihen pystyi kommentoimaan jotain nasevaa sen lähettäjlle. Paitsi kyllä mä yritän aina jotain hauskaa letkautusta keksiä työmeileihinkin.  Heh. Mutta ... missä kaikki on ?

Facebookissa !

Paitsi minä !

Eli mua on sieltä turha hakea koska en siellä ole.
Pitäisköhän mennä ?

Mitä ihanaa, hauskaa, ikävää, kivaa on tapahtunut sinulle Facebookin myötä tai miten olet siihen koukuttunut?
Juteltiin juuri ystävien kanssa muutama viikko sitten (tai jo enemmän, apua aika menee liian nopeaan, terveisiä Piialle & Tupulle Kainuuseen !!), että meillä yksi syy siellä olemattomiseen on se , että sekin aika olisi sitten perheeltä pois.
Tuleekohan FB maksulliseksi sitten ja jos kun ihmiset ovat kaikki koukussa siihen ?

Voikohan sitä käyttäää minua vastaan ?

Mitä jos ihana, vilkas sosiaalinen elämäni tyrehtyy siihen, että luulen jo tietäväni ja näkeväni kaiken oleellisen ystävistäni lukemalla heistä näyttöpäätteeltäni ? En jaksa enää nousta ja lähteä vaan istuisin aloillani ja katsoisin koneelta, kirjoittaisin viestin seinälle ?

Hesarissa oli taannoin juttu Facebookista, että ihmiset kadehtivat ystäviensä ja tuttaviensa elämää lueskellessaan niistä vain tämän pintapuolisen raapaisun päivityksen muodossa.
Ja luullaan yleisesti, että kaikilla muilla on paaaaljon hohdokkaampaa elämää kuin meillä / minulla.

Ja että ystäville sattuu ja tapahtuu ja mulle ei enkä mä vaan osaa tai olen aina huonoin ja tyhmin ja rumin.
Ei nyt näin sanatarkasti tietenkään vaan tässä nyt vaan mun ajatuksia siitä jutusta ja koko FB:stä.

Ja sittenhän sieltä näkee kaikki kaverit ! Että toi on ton ja ton kaveri. "SEN ELÄMÄN PITÄÄ OLLA HOHDOKASTA ! OOOH.
Tai sitten, tolla ei oo kun pari kaveria, kjeh kjeh.
Tai toi on semmonen kunnon kaverikerääjä, tuskin tuntee noit kaikkii kolmeetuhatta tyyppiä, haha!"

Itsekin sitä sortuu joskus pieneen huokaisuun syvältä vatsastaan, kun avaan uusia ja uusia kauniimpia ja kauniimpia blogeja toinen toisensa perään ruudulleni loistamaan. Kuinka ihanan taitavia ihmiset blogimaailmassa ovatkaan kun osaavat luoda tälläistä  !
Sivut ja blogit ovat kuin sisustuslehtiä koneella.

Katselin tässä myös elokuvan nimeltäänsä Social Network , joka on siis tehty FB:n synnystä ja sen luojasta (joka hieman myös varasti toisen ideasta, hyi hyi) ... ja siitä herkesi myös orastava mielenkiintoni ... että jos se on näin laaja ilmiö (tiesin toki sen maailmanlaajuuden), pitääkö minunkin mennä siihen mukaan koska se on vaan nykyaikaa. Mielenkiintoni siis orastaa täältä mullasta. Sitä en todellakaan kiellä.

Niin ... Työkaveri sanoi, että tarjoavathan blogitkin tätä samaa (vrt. Hesarin juttu FB:stä) ! Älkää ihmiset luulko, että koko elämä on tässä blogissa ! Älkää !
Koska se ei todellakaan ole tässä. Voi tulla kylään tai kutsua luokseen, liki viereen ja kysyä, mitä sinulle kuuluu ystävä rakas. Eikös vaan !?

38 comments:

  1. Käytin välillä facebookia tosi paljon, nykyään vähemmän. Se on kätevä tapa saada nopeasti kaverit kiinni, varsinkin kun en käytä puhelinta.
    Ja on sitä kautta ihan kiva kysellä kuulumisia niiltä kehen on kadottanut yhteyden aikaa sitten.

    ReplyDelete
  2. Leena
    -olit nopea ! :)
    Kiitos kommentistasi !

    Kun mä luen tuon kirjoituksen en näe siinä mitään punaista lankaa tai mitään järkeä ! Eli yritin vissiin kysellä, että onko kivaa ja onko suhteet kärsiny FB:stä tai miksi kummassa olen niin kade niille jotka siellä on tai miks en itse tahdo tai uskalla mennä sinne ?? :D

    ReplyDelete
  3. Siis oman kirjoitukseni, en sinun Leena :) ♥

    ReplyDelete
  4. Mä olen vannoutunut Facen kannattaja. On ollut ihan mahtavaa löytää sieltä esim. vanhoja koulukavereita ja saada heihin yhteys uudelleen ja kuulla kuulumisia. Samoin se on ihan mahtava tiedotuskanava; yhdistyshommissa (ollaan siis tehty yhdistykselle fanisivu) seinälle voi laittaa uusimmat tiedotteet ja tehdä tapahtumia, joihin ihmiset voi ilmoittautua. Toimii!

    Jokaisen omassa harkinnassa on sitten se, että miten kauan siellä aikaansa viettää, miten usein ja mitä itsestään siellä jakaa. Samalla tavalla kuin ennen luettiin työpäivän aikana niitä sähköpostiviestejä (jotka muuten ärsytti mua, kiertokirjeet sun muut), voi nyt yhtäkkiä sopivassa välissä käydä facebookissa, jos haluaa!

    Mun sosiaalista elämää IRL se ei oo vähentänyt, vaan jopa lisännyt. Siellä on muuten sairaan helppoa esim. kaverien kanssa suunnitella vaikka tulevia pirskeitä tms. tapaamista.. :-D

    ReplyDelete
  5. Mä taas olen niitä harvinaisia, jotka eivät ole FB:ssa. En ole nimenomaan jaksanut ajatusta, että kaikki vanhat lukiokaverit tms. ottavat yhteyttä... Olen toki välillä miettinyt muutamien läheisten ystävien takia liittymistä, mutta ilmankin tulen hyvin toimeen ja onhan mulla tää blogistania...

    ReplyDelete
  6. Minä vierastin kamalasti alkuun fb:tä, mutta kun menin mukaan, on siitä ollut vain iloa. Sopsiaalisuus ja kaverisuhteet hoituu kiireiseltä kotona aikana joka itselle sopii. Näkee kaikkien kuulumiset ja voi laittaa omansa. Kutsut ja muut tiedotteet saa helposti massapostitettua kaikille. Näkee kuvia ystävien lapsista aj eläimistä, häistä ja kissanristiöisistä. Saa nauraa ja joskus itkeäkin. Saa vertaistukea mihin vaan.

    ReplyDelete
  7. Heippa Niina! Mä oon fbssa, mutta en tee sinne koskaan mitään... Joskus kirjoittelen yksityisviestejä. Muuten en tiiä mitä mä itse asiassa siellä edes teen;) Vaklaan varmaan muita? Kenties. Harvoin siellä edes käyn. Joskus kännykällä illalla jos en meinaa saada unta. Ihan kivahan se on. Varsinkin kun en ole siihen missään määrin koukuttunut. Enkä meinaa tulevaisuudessakaan olla. Mutta jos on kaukana ystäviä paaaljon, niin suosittelen;)

    ReplyDelete
  8. En kuulu feisbuukkiin tosin kukaan muukaan meidän pienperheestä ei kuulu. Itsellä on jo useampi vierestä seurattuna saatu kokemus feissari-eroista eli feissarissa alkaneiden suhteiden kaadettua ne sen hetkiset parisuhteet- eroista. Ja sekin puoli on tullut tutuksi, että yksi juoruaa yhdestä ja toinen toisesta ja siinä sitä sitten onkin rikkoja ystävyyssuhteissa ja elämää suuremmat draamat pystyssä! Eli ei se nyt niin kamalan glamöröösi paikka kuulosta olevan.. Itse henk. koht ahdistaa se ajatus, että mahdollisesti sellaiset tyypit alkavat ottamaan yhteyttä joiden kanssa ei ole aiemminkaan halunnut olla tekemisissä saatika nykyään. Eli sama lyhyesti.. En tykkää koko systeemistä edes ajatuksen tasolla. En vaikka kuinka haukkuisivat vanhaksi ja jämähtäneeksi. ;D

    ReplyDelete
  9. Minäkin olen naamamaailmassa, eikä mitään negatiivista sanottavaa ole. Olen ohittanut ystäväpyynnöt puolitutuilta tai tuntemattomilta, tai sitten niiltä, joidenka en halua elämääni seuraavan, ja laittanut asetukset niin, että vain kaverit näkee asiani. Voi olla tylyä, mutta kirjoitan niille, joidenka kanssa keskustelen myös irl. Tärkeää fb on mulle siksi, että monet ystävistä asuu kaukana. Helppo pitää yhteyttä ja paljon edullisempaa kuin puhelimitse. Koukuttunut en myönnä olevani, vaikka siellä käynkin päivittäin, tai ainakin lähes.

    ReplyDelete
  10. Mulla kesti kauan ennen kuin liityin Facebookiin, mutta viimein vastasin serkun kaveripyyntöön. Vilkaisen päivitykset pari kertaa päivässä. Joskus olen kieltämättä jumittunut sinne pitkäksi aikaa, kun olen innostunut etsimään kaikkia "kadonneita". Mulla on vähän facebook-kavereita, kun en halua kaikkia mahdollisia tutuntuttuja. En kirjoita faceen mitään hohdokasta enkä mitään salaisuuksia :)Olen tosi tylsä ja mulla on tylsä elämä.

    Mulla on oikeastaan vain pari kolme ystävää, jotka pitävät säännöllisesti yhteyttä jollain välineellä. Muutamasta ei kuule juuri koskaan mitään, kun eivät välitä vastata tekstareihin tai viesteihin. Yhteydenpidon pitäisi olla molemminpuolista :(
    Joskus harmittaa ihan oikeasti!

    Mun pojalla on satoja facebook-kavereita. Kysyin häneltä, tunteeko kaikkia. Sanoi tuntevansa. Testasin kerran ja luettelin joukon tyyppejä. Joku oli samasta koulusta, tuttu isoskoulutuksesta, partioleiriltä... Olen yrittänyt jakaa "valistusta" ja neuvonut käyttämään tervettä harkintaa. Ja pakotin laittamaan yksityissuojauksen niin, että vain kaverit näkevät kirjoitukset/ kuvat, eivätkä kavereiden kaverit, joita olisi sitten jo tuhansia, tuhansia. Nuoremman pojan kanssa olemme sopineet, että minä tiedän salasanan ja voin käydä välillä tsekkaamassa.

    - Kristiina -

    ReplyDelete
  11. FB oli mulle niitä EI KOSKAAN -juttuja. Kuitenkin sinne syksyllä hurahdin ja samantien unohdin salasanani ja tumpelona en osaa sitä vaihtaa tai uudelleen kirjautua. Eli se siitä, ei mua haittaa. Tää blogimaailma meidän sisustushörhöjen keskellä on paljon, paljon nastempaa, kaikilla samat intressit, tyylit vaan vaiihtelee. Eipä tartte täällä estää kenenkään idioottiala-astepallinaamojen ystäväpyyntöjä. Jos ei oo ollu ennenkään väleissä, niin miks sitte FB:n kautta tarttis olla "kaverina ". Tässäpä taas totuuden torvi törähti, hups.

    ReplyDelete
  12. Voi, tämä on semmoinen asia mitä mietin yhteen väliin hirveästi,siskoni naureskelivat mun "facebook kriisille",niin he sitä kutsuivat.

    Tykkään,hirveästi,muuten en siellä olisikaan.Helppo päivittää pikaisesti kaverin kuulumisia ja sopia tapaamisista-eikä ole tehnyt minusta epäsosiaalisempaa vaan tosiaan kuten joku jo sanoi,ehkä jopa päin vastoin.

    Myös tuoreimmat kuvat esim. kauempaa asuvasta kaverista tai kummipojasta on ihana nähdä siitä.

    MUTTA siitä kriisistä ;)
    FB on teknisesti hienostumaton systeemi kuitenkin,ja minua vähän hirvittää se joiltain osin,sillä esimerkiksi serkulleni kävi sillä tavalla,että hän kirjautui sivuillensa,mutta tadaa -olikin yhtä-äkkiä setänsä sivuilla sisäänkirjautuneena! :O

    Mulle ei tosin ole käynyt tuommoista mutta ajatus siitä jotain tämmöistä voi tulla on aika ankea.

    Toinen mikä mua häiritsee on se että FB omistaa kaiken mitä sinne laitat eli kuvat ja muut voivat olla jossain netissä huitelemassa,henk koht en luota tuollaisissa asioissa muutenkaan fb:hen yhtään ja pyrin pitämään kuvani ja tietoni muka vähäisenä mutta eihän se oikeasti aina niin mene,ainakaan mulla.

    Siinä nyt jotain ajatuksia,vaikka aiheen tiimoilta voisi jauhaa aika pitkäänkin.

    ReplyDelete
  13. Minusta FB oli vielä pari vuotta sitten hauska. Kahvitunti FBssä saattoi piristää päivää kummasti. Nyt FB on menossa koko ajan kaupallisempaan suuntaan, enkä usko, että se tulee käyttäjälle maksulliseksi. Mainostajia on tietysti helppo saada sivupalkkiin sankoin joukoin, kun FB pystyy markkinoimaan mainostilaansa täsmällisesti (ikäjakauma, sukupuoli jne. tiedossa järjestelmän sisällä).

    Jos alat naamaksi naamakirjaan, niin suosittelen tutustumaan ajan kanssa yksityisyyden asetuksiin. Kannattaa vaikka ensin laittaa asetukset "tiukoiksi" ja löysentää myöhemmin jos haluaa. Tälläinen säätäminen koskee esim. sitä haluatko että profiilisi on kaikkien vai vain tiettyjen tahojen löydettävissä hakutuloksissa.

    FB on myös loistava paikka verkostautua, koota ihmisiä tapahtumiin, järjestää yhteisiä menoja jne.

    Itse aion ainakin toistaiseksi jatkaa naamana. Ehkä FBtä ei kannata kuitenkaan ottaa ihan hirveän vakavasti - kunhan vaan tiedostaa ylipäänsä sosiaalisen median hyvät ja huonot puolet.

    ReplyDelete
  14. Pakko kommentoida täältä taustalta, kun tuo teema osui ja upposi.

    Minäkin olen vältellyt fb:tä aina eiliseen iltaan saakka. Oikeasti. Olin päättänyt, etten sinne mene, sillä en koe jääväni mistään paitsi. Toisinaan toki mietin, mitä siellä oikein on, ja myönnän joskus kurkkineeni mieheni olan yli, mitä yhteisille tuttavillemme kuuluu.

    Jotenkin isoveljeni sanat ovat kaikuneet mielessäni: "Tiina, minä en ole Facebookissa. Siks mulla onkin kännykkä." Nii-in. Minäkin olen ottanut yhteyksiä kännykällä ja sähköpostilla.

    Eilen mietin, mitä kurssikavereilleni kuuluu. Tuli tarve etsiä muutama kurssikaveri käsiin. Mutta mistä? Ei ollut enää tallella s.postiosoitteita, ei puhelinnumeroita. Päätin avata fb-tilin. Yhteys kadonneisiin löytyi yön aikana. Hyvä niin.

    Suuria suunnitelmia ei mulla fb:n suhteen ole. Käyn, kun huvittaa ja otan yhteyksiä muihin "kadonneisiin kavereihin". En edes tiedä, mitä kaikkea tuo fb edes tarkoittaa.

    ReplyDelete
  15. Hehe, mulla ei ole kyllä yhtään hohdokasta facebook-kaveria, niillä on kaikilla suunnilleen samat jutut kuin itselläni :D

    Facebookissa vietin vuosi sitten ihan liikaa aikaa hoitamassa farmia, pelaamassa timanttipeliä ja englannin kielistä sanapeliä (niin koukuttavaa) sekä tietenkin pokeria.

    Viime kevään jälkeen ne jäivät kun hoksasin etten taida niitä tarvita. Vaikka sanapeli kehitti varmasti hurjasti aivojani ja leikkilehmien lypsäminen oli varmasti myös jotenkin hyödyllistä... ? Niin ja olihan pokerissa se kiva että olin leikisti miljonääri :D

    Kavereiden kanssa on siirrytty sähköposteista facebook-viesteihin. Ei mulla kovin intohimoista mielipidettä fb:stä kyllä ole. Ihan kiva. Vähemmän tietäisin muiden arjesta ilman sitä.

    ReplyDelete
  16. Mä olen kirjautunut FB:hen vasta pari viikkoa sitten. Kävin sitten lukemassa jonkun linkkiä: kaksimielisesti ajattelvilla on hauskempaa. Muutaman päivän kuluttua huomasin että jotenkin olin onnistunut sähläämään tuon linkin niin että se näkyi harrastuksissani. Jepjep. Hävetti.Ja nauratti.

    ReplyDelete
  17. Olipas hyvä kirjotus ja taisin ymmärtää sen punasen langan :D

    En määkään kuulu fb ja oon kyllä oikee harvinaisuus ikäisissäni/kaveripiirissäni. Jotenkin ei se vaan nappaa. Ja kun en oo aiemmin liittyny niin en enää aio liittyä!! Jäärä mikä jäärä.

    Jostain oon tavallaan jääny paitsi: juhlakutsuista, vanhoista kavereitsta, juoruista jne. Kuulen kaikki viimesimpänä mutta ei haittaa. En oo muiden elämistä niin kiinnostunu, en jaksa esittää kaveria puolitutuille, jne.

    Ne mun oikeet ja todelliset kaverit on kyllä yhteyksissä muutenkin. Ehkä eri asia jos asuis kaukana ystävistä jne. mutta en mää ainakaan koe sitä mihinkään tarvivani. Mää veikkaan että se tulee vielä joskus romahtaan, kun siellä on samanaikasesti niiiiin paljon porukkaa.. Voitais sitten palata savumerkkeihin jeejee :D

    ReplyDelete
  18. Heips!
    Hauska lukea näitä kommentteja. Nehän kertovat varmaan siitä, miten erilaisiin tilantesiin fb on itsekullekin iloksi ja joillekin sitten suruksi. Tuskin yhtä totuutta onkaan. Itselleni kotiäitinä fb on nopein tapa saada monet kaverit kiinni ja hoitaa asioita, tapaamisia ja juuri harrastusryhmien kesken se on tosi verraton. Tapahtumat saavat julkisuutta ja fb kautta voi kutsua ihmisiä mukaan kivoihin juttuihin. Just joulun alla koulun hyväntekeväisyysmyyjäisiin kutsuin porukkaa,lasten esittämään musikaaliin jne. Itse en paljoa kirjoita päivittäin profiiliin juttuja, mutta blogipostauksesta laitan maininnan. Sitä kautta on moni ystävä tullut lukijaksi blogiin:) Tämmöistä täällä;)

    ReplyDelete
  19. Moikkis. En ole fb:ssa. Enkä mene. En ole kokenut niin tärkeäksi, että pitäisi liittyä. Sisko on, ja hänen kauttaan pääsen osaksi kaveripiirin kuulumisiin. Niinhän se on, että jos joku asia on fB:iin pistetty, pidetään itsestään selvänä sitä, että kaikki sen tietävät.
    Kirjoitit Niina aika paljon sellaisia asioita, joita minäkin olen pohtinut. Tuloksena on ollut, että ehkä tää bloggailu on enemmän mun juttu kuin FB.

    ReplyDelete
  20. Hei,

    ihania kommentteja :) ♥
    Tuota tuota, mäkään en ole vieläkään päättänyt menenkö sinne vai en ! KÄÄK !
    Mua ärsyttää sekin, että FB:n kautta saa tietoa mm. tarjouksista sisustusputiikitkin on FB:ss. Että hitto, mua / meitä syrjitään :D
    Vaikkakaan eihän kukaan sinne siis estä menemästä :0 ... sekoa !

    ReplyDelete
  21. Olen fb:ssa ja itseasiassa mua enemmänkin huolettaa nnettimaailmassa bloggaajat. :))
    Heillähän se aika menee blogin pitämiseen,komentteihin vastaamiseen, ovatpa vielä omalla nimellään ja kuvallaan julkisesti kertomassa elämästään.

    Mutta. Kun pitempään olen seurannut blogisteja, huomaan, kuinka moni heistä on rikastuttanut blogillaan elämäänsä. Toiset ovat saaneet työtarjouksia, kaikki vähintäänkin uusia, samanhenkisiä ystäviä ja jokaiselle jää ikäänkuin päiväkirja blogistaan.

    Onko niin, että pelko esim. jonkun häirikön ilmaantumisesta oven taakse on turha verrattuna siihen hyvään, mitä bloggaaja kirjoittelustaan saa?

    Facebookissa varmasti on samalla tavalla. Lieveilmiöt ovat marginaalisia siihen hyötyyn nähden minkä fb tuo.

    Ja minulla kuluu paaaljon enemmän aikaa näiden blogien lukemiseen,kuin facebookissa käymiseen. ;) --Linni

    ReplyDelete
  22. Se on kyllä totta että bloggaaminen on aikaa vievää puuhaa kun tykkää, että ulkoasu on kohdallaan, juttu on hyvä ja asiaa ja että kuvat kauniita, käsiteltyjä. Ulkoasua vaihdellaan yms.

    ! Mulla ei ole aikaa tähän !
    Joskus mietin, että oi että kun olisi aikaa panostaa pelkkään blogiin. Ja tehdä blogin kautta bisnestä ja siitä sitä ja tätä ja tota :D Opiskella ohjelmia joilla käsitella kuvia ja luoda vaikka ihan omat kauniit nettisivut ja hankkia hieno kamera ja ja ja ja ...

    Mut eipä oo ... :D

    Tämä ei ainakaan mun kohdalla todellakaan ole päiväkirja vaikka tässä on merkintöjä elämästämme ne ovat todella pieniä hippusia.

    Mua ei ole montaa kertaa tunnistettu blogin perusteella. Ehkä kaksi kertaa niin, että siitä on tultu sanomaan ja kerran niin, että joku kirjoitti blogiini nähneensä meidät Lintsillä :) ♥
    Satu ?

    Mutta olen saanut yhden todellisen rakkaan ystävän tätä kautta ja muutaman tutun :)
    Joka on ihanaaaaaa ! ♥

    ReplyDelete
  23. Heippa!
    Minä kanssa vastustin Fb:tä todella paljon, pelkäsin, että istun siellä yömyöhään ja kaikki kotihommat jää tekemättä.
    Ärsytti, kun kaverit ei edes muusta puhuneetkaan. Ajattelin, etten halua kertoa elämästäni yhtään kenellekään..Ja että soitan, jos asiaa on.. Kerran sitten teini-ikäinen poikani kysyi, että rekisteröidäänkö sutkin nyt sinne ja oli vissiin heikko hetki, kun annoin luvan.
    Ja se ON hauska. Pelko koukuttumisesta oli ainakin mulla ihan turha. Asetukset säädin, niin, että vain kaverit näkevät päivitykseni ja niissäkin on vaan ympäripyöreitä juttuja.
    Minä en ole työni takia enää vapaa-ajalla kovin sosiaalinen. Kun olen päivisin koko ajan ihmisten kanssa tekemisissä, illalla ei enää jaksa. Fb on sopiva muoto pitää yhteyttä, jos huvittaa ja jaksaa ja ja olen löytänyt serkkuja, joita olen tavannut viimeksi lapsena sekä joitain vanhoja koulukavereita. Ja tosiaan, asetuksia voi säätää niin, ettei ole helposti löydettävissä, jos ei halua ja kaveripyynnöt voi ohittaa :)
    T. Anu

    ReplyDelete
  24. Mä olen fb:ssa. Loin tunnarit vajaa vuosi sitten. Mulla on muutama kaveri siellä, lähinnä "oikeita" kavereita, ja muutama blogituttu. Palvelun plussana, se muistuttaa synttäreistä, jotka muuten unoohdan aika helposti.

    Sisko yrittää puhua mua päivittämään enemmän tekemisiäni. Että sekin tietäis mitä päivääni kuuluu. Jotenkin tuntuu vaan tyhmältä vuoden jälkeen alkaa yht'äkkiä käyttämään sitä. Kun en ole tähänkään asti mitään kirjotellut. Mutta ehkä voisin joskus alkaakin sitä käyttään, eihän siinä mitään pahaa ole, kun pitää huolen yksityisyydestään, eikä kirjoita mitä lie ja kaikille nähtäväksi.

    Mä kirjoitan blogia. Yhtä lailla annan murun elämästäni, läheiset tietää sitten koko totuuden. Pidän että se riittää. Se joka ei tajua, että tää on vain pintaraapaisu, niin eläköön kuvitelmissaan!

    ReplyDelete
  25. Moikka!
    kuinkas nyt näin... Suosittelen lämpimästi facea.
    (no sen kyllä tiedätkin)!

    Tietää mitä tapahtuu milloinkin... missä ja milloin.

    ja ne syntymäpäivät - ihan huippu juttu! eikä sinun tartte ottaa ystäväksesi ihmisiä ketä et tahdo. eikä siellä tartte koko aikaa olla. mä katson töissä luurista mitä tapahtunu esim tauolla ja illalla tai aamulla käväsen en roiku täällä. joskus päivitän joskus menee pitkiäkin aikoja ettei tapahdu mitään. meilejä tulee kyllä harvoin kirjoitettua. olen ruvennut oikeita kirjeitä ruvennut kirjoittelemaan kun tänne kauas muutimme. Kuinkas kummityttöni voi? :)
    olet ajatuksissa, mut olen huono pitämään yhteyttä. sori! iso halaus ja tervetuloa facen ihanaan maailmaan.. i like!

    Johanna by Turku city;)

    ReplyDelete
  26. Nassuun vaan, Niina! Tosin itse käytän sitä hyvin vähän. En päivittele statuksia juurikaan, lähinnä vaan vaklaan muiden tekemisiä :)

    ReplyDelete
  27. jaahas, on tullut tietoa puolesta ja vastaan mutta mä en vaan vieläkään tiedä ! :D

    Johanna
    Tulkaahan käymään ja hoitamaan Lottaa joku päivä :)
    Vanhemmat vois mennä jonnekkin virkistäytymään :D ;D
    Noh, Lotta on nyt kipeänä :(
    Meillä isukki on tänään flunssaisen kanssa kotimiehenä ja mä jään sitten huomenna kotiin.
    Mutta muuten kuuluu hyvää vaan ♥

    Muille love ya and comments !!!!
    KIITOS ! Näitä tarinoita juurikin kaipailin :)

    ReplyDelete
  28. Mitäs jos kokeileet fb:hen liittymistä ja seurailet vähän aikaa hiljaa hissukseen? Ei se ole vaarallista eikä se fb imaise sun irl-elämää mihinkään netin uumeniin :) Sitten jos et tykkää, niin poistat tunnukset ja unohdat koko jutun!
    Itse olen fb:ssä ja pari-kolme kertaa viikossa päivitän statuksen, joskus useammin. Pari kertaa päivässä tsekkaan kavereiden päivitykset ja viesteihin en enää muuta käytäkään kuin feisbookia. Paljon kätsympi kuin sähköposti. Ja niistä vaaroista mun mielestä kohkataan ihan liikaa. Itse voi asetuksista säätää mitä haluaa vuodattaa kaiken kansan nähtäväksi, vai haluaako pitää kaiken vaan kavereiden nähtävillä. Tai sit voi olla laittamatta sinne yhtikäs mitään :) Mistään ei tiedä, ennen kuin kokeilee itse!

    ReplyDelete
  29. Hyvä kirjoitus!
    Mä en ole naamakirjassa ollenkaan.
    Mä en ehkä juuri sen tähden halua että ns."entisen elämän" joidenkin tyyppejen kans en halua olla missään tekemisissä.Ja sitten en kuitenkaan kehtaa olla ottamatta ns.kaveriks kun moni varmaan pyytää.Moni sitä ihmettelee kun ollaan miehen kans tosi sosiaalisia immeisiä miksi en ole.Mieheni siellä on mut harvoin sekään siellä käy.
    Ja siks toiseks mulla ei olis aikaa roikkuu sielä ees.Hyvä et on blogillekaan aikaa ja monesti oon ajatellut pistää pillit pussiin.
    Mulla on paljon ystäviä ja moni siellä tietty on heistä.Mutta jotenkin huomaan ettei kaikki laita tekstareita tai soittele enää niin paljon kun puhuvat keskenään kaik asiat siellä.
    No en kuitenkaan mee vannomaan et sinne en mene.Et aika samanmoisia mietteitä päässä liikkuu kuin sullakin.

    ReplyDelete
  30. Hienosti taas kirjoitettu! Siellä ollaan. Ei ole sattunut mitään ikävää. Onneksi siel voi käydä kun huvittaa, et ole kenellekään vastuussa päivityksistä...niitä ei tervitse tehdä...mutta usein nimenomaan sitä kautta saa monia kavereita kiinni...ja lähetetty synttärionnittelua jos ei osoitetta tiedä! Ymmärrän, jos et siel halua olla...ei se mitään sen ihmeellisempää ole! mielenkiinnolla odotan, miltä naamakirja näyttää esim viiden vuoden kuluttua?

    ReplyDelete
  31. Heh, minä olin Niina sinä tuossa jokin aika sitten. Sitten Putiikin tunnusten kautta naamakin piti sinen laittaa ja sekös ärsytti. Mieli kuitenkin kääntyi yllättävän nopsaan. Fb on yllättän näppärä tapa hoitaa pieniä asioita, ainakin meille, jotka teemme työmme päätteellä. Ja lukea muiden päivästä ja kuulumiset. Multa Fb ei ole vähentänyt yhtään ns. suoraa kontaktia ystäviini, vaan edelleenkin tartun puhelimeen, jos haluan olla yhteydessä ystäviini. Tai sovin tapaamisen face-to-face.

    Minuakin arvelutti fb:ssä nimenomaan ennen kaikkea kaikki NE muut ihmiset siellä. Että jos joku epämukava ihminen jostain menneisyydestä ottaakin yhteyttä? No, eipä ole ottanut, joten taisinpa vaan kuvitella itsestäni liikoja:) Ja puolituttujen kaimojen tai tuntemattomien kaveripyynnöt olen sitten hylännyt kaikessa hiljaisuudessa. Minun elämääni fb on vaan rikastuttanut ja sosiaalisesti piristänyt, onhan mulla niinkin kivoja fb-kamuja kuin esimerkiksi tuo Mannukka tai Inka:)

    ReplyDelete
  32. Voihan sosiaalinen media tätä eloa! Pointti on varmaan se, kuinka lähellä ihmisiä virtulaalisesti haluaa elää. Sekä kontrolloimaan itseään. Olin jonku vuoden fb:ssä ja kaks vuotta sitten lähdin sieltä. Rakennettiin talo ja siinä tuli muutaman kk:n nettikatko ja sen jälkeen tajusin, kuinka paljon hommaan kului aikaa. Ja se aika oli pois tärkeämmiltä asioilta.

    Minulla ei ollut fb:hen mitään ennakkoasenteina ja onhan se aivan mieletön juttu. Aikoinaan useammassa maassa asuneena, oli hauskaa kuulla, mitä kaikille historiaan jääneille ihmisille kuuluu. Tämä oli kuitenkin vain osa fiiliksistä, joita kyseinen aparaatti herätti. Loppuen lopuksi olin vain totaalisen kyllästynyt päivityksiin "lapset juuri syöneet puuron, nyt meillä miehen kanssa laatuaikaa kahdestaan". Ei kerta kaikkiaan mua kiinnosta noin yksityiskohtasesti ihmisten elämä, kun se kuitenkin meillä kaikilla on jokseenki samaa kaurapuuroa ja toisinaan juhlaa.

    Ai niin ja kyllä mulla tuli pieni luottamuspulakin fb:hen. Ei oo ihan aukoton se systeemi. Kun purin sopparin fb:n kanssa, niin lopussa vielä vedottiin tunteisiin, juuri niihin tunteisiin, joka sut alunperin saa fb:hen liittymään. Kaikkien satojen kaverien kuvat tuli näytölle ja lopussa oli teksti: "Nämä kaikki x-sataa ystävääsi jäävät kaipaamaan sinua. Haluatko todella luopua fb:stä". Jotenki en tykänny moisesta tunteisiin vetoamisesta yhtään.

    Niin tai näin, aina jotain väärinpäin. Testaa jonku aikaa, kunnes koukutut :D

    -Riikka

    ReplyDelete
  33. Jämälause oli livahtanut mukaan. Tarkoitus oli sanoa: "Sekä kuinka hyvä on kontrolloimaan itseään."

    -anonyymi Riikka :)

    ReplyDelete
  34. Riikka,
    aika kauheeta toi mitä laitoit tuosta, minkä lopetusviestin sait meiliisi kun purit FB tilisi !
    Ihan kun ne ihmiset ois vaan virtuaalitodellisia ihmisiä ! :0D
    Ohoh !

    ReplyDelete
  35. Mies on ahkera fb käyttäjä ja on välillä liiankin kanssa siinä kiinni! Samoilla linjoilla olen sun kanssa että mistä se aika on pois ym.
    Suurin osa ystävistäni on facebookissa mutta aion olla se viimeinen vastarannan kiiski:)
    Terhi
    Mukavampi on tavata ihmisiä ihan real life meiningillä!

    ReplyDelete
  36. Fb:ssä parasta on se, että sulla on tosi monen ihmisen yhteystiedot. Yksityisviestiä voi sitten pistää kenelle vain, eikä tarvitse olla aina uusinta sähköpostiosoitetta tiedossa ja muistissa.

    ReplyDelete
  37. Kiitos kommenteistanne Terhi ja Taina ! :)

    ReplyDelete
  38. Kokeilin naamakirjaa uteliaisuudesta, en kirjoittanut itse mitään mutta selailin muiden juttuja. Aika monen jutut näkyvät kaverien kavereille (joidenkin jopa ihan kelle vaan, kuka keksii nimellä hakea), ja luulen etteivät he vain tajua miten monet ne oikeasti näkevät.

    Tunnen syvää epäluottamusta sitä kohtaan. Huomasin, että FB ehdottaa kavereikseni ihmisiä, joiden tiedot se on onkinut sähköpostistani. Mitenkään muuten se ei voi tietää minun tuntevan heidät (työtuttavia ym.). Ärsyttävää, ehkä se myy näitä tietoja eteenpäinkin, siis varastaa tavallaan FB:n ulkopuoleltakin tietoja suoraan koneeltani. Ja vähän pelottavaakin.

    Suljin profiilin, ja tuli juuri tuo sama - oletko nyt ihan varma, ajattele näitä kaikkia kavereitasi, jotka kaipaavat sinua.

    FB myös tunnistaa kuvista ihmisiä automaattisesti, kertoo paikannustietoja ym ym ja todella monet eivät tajua estää tätä asetuksissaan. Isoveli valvoo ja tietää sinusta kohta kaiken.

    Ja todellakin, kaikki tavara mitä siellä on, kaikki kuvat ja tekstit ovat sitten FB:n omaisuutta, tekijänoikeuksista viis. Se jos mikä on väärin.

    ReplyDelete