Friday, July 15, 2011

Sateista lauantaita





Pojat pelasivat taas itsensä pronssille. Tänään jaetaan mitalit.
Mulla on vähän ristiriitaiset tunteet - Verkku on kuitenkin edustusjoukkueessa - mutta tämä turnaus meni aika pitkälti vaihtopenkillä, muutama minuutti peliä, loppuajasta. Että tulisko sitä peliaikaa jos siirtyisi itse oma-alotteisesti alemmalle tasolle ?

Mies rauhoittelee, ja sanoo, että valmentajat tietävät kyllä. 
Ja että kyllä Verkun aika vielä taas on, kun jaksaa vaan treenata.
Ja että tämä on kilpaurheilua. Semmoista se on.

Kaikki pelaa, mutta ei samanverran, sitähän se on ! 
Mutta kun tämä äidin sydän, se ei kestä. 
Kun oma pikkuinen pallero ei pääse loistamaan tarpeeksi.

;0)

Ihanaa viikonloppua ja onnea Hesacupin pikku mitalisteille !


8 comments:

  1. Uskoisin, että paikka edustusjoukkueessa tarkoittaa kuitenkin jotain!!

    Mutta joo, mä aina kelaan täytyykö kaiken olla lapsillakin jo tavoitteellista, että jyvät kuoritaan akanoista. Kai sen sitten täytyy olla näin.
    Tylsää vaan jos rakas harrastus loppuu siihen, kun onnistumisia ei tule. Kaikkien pitäisi saada loistaa vuorollaan!

    Meillä lapset ottavat parhaillaan mittaa toisistaan kotona. Siinä pelissä molemmat loistavat kamaluudellaan. Ei pysty edes erittelemään, kumpi on pahempi. Onneksi J:llä alkoi just nyt loma ja erotuomareita on seuraavan kuukauden ajan kaksi!

    ReplyDelete
  2. nanna
    :) Kiitos ! Tulin sun kommentista hyvälle tuulelle.
    Voin kuvitella ...
    Kivaa kun sait kesäseuraa miehestäsi :o) Ja erotuomarin ! Me ollaan kans ukkelin kans kummatkin lomalla samaan aikaan. Tosin tuo on keikkunut nosturissa koko kaks viikkoa.
    :)

    Verkku ei oo ainoa vaihtopenkillä , niitä on onneks muitakin :O)
    Kentällä on aina samat jätkät - ihan huiput, mutta antas muillekin sijaa näissä isoissa turnauksissa. Niistähän ne muistot syntyy. Ja eipä sitä kultaa tullut tälläkään taktiikalla että annetaan vaan huippujen pelata ...

    ReplyDelete
  3. Voih, niin tuttuja tunteita... Täällä kans äidin sydän on kovilla milloin mistäkin.

    Miten sun poika itse suhtautuu tilanteeseen? Jos itse on ihan hyvillä mielin mukana, niin silloinhan kaikki on ihan hyvin.

    Tsemppiä! Hieno saavutus, että poikasi on päässyt edustusjoukkueeseen.

    ReplyDelete
  4. Kilpaurheilu on rankkaa touhua, lapsillakin! Tuttavapiirissä on karsittu jääkiekossa ja veivattu suuntaan jos toiseen. Sama on varmaan monessa lajissa.

    Meilläkin asuu yksi jalkapalloilija, mutta onneksi vielä sitä ikäluokkaa, että kaikki saavat mitalit ja sijoituksia ei lasketa. Hesa Cup jo takana...

    Mukavaa viikonloppua!

    ReplyDelete
  5. Heippa Nina, Liina & Nonna,

    poika ottaa asian hyvin eikä halua lähteä vaihtamaan jengiäkään. Eli on tosi sitoutunut.
    Ens vuonnahan tilanne saattaa taas olla ihan eri. Pelaavat yhdellätoista. Joten pelaajia tarvitaan.

    Mutta kun on nää äidin tunteet vaan :S Ois halunnu nähdä poikaa enemmän kentällä ...

    ReplyDelete
  6. Hmm, joukkueurheilu on aika rankkaa jo lapsillakin. Monessa lajissa karsitaan porukkaa tietyin väliajoin, ja vain osa saa edetä esim. edustusjoukkueeseen. Tulee pettymyksiä ja motivaatio on koetuksella.

    Meillä ei tuosta ole kokemusta, kun poika harrastaa yksilölajia. Nyt vaihtaa seuraa, koska emme ole tyytyväisiä entisen seuran valmennukseen. Lahjakas poika ei enää siellä kehittynyt eikä saanut haasteita.

    - Kristiina -

    ReplyDelete
  7. Meillä on yksi jalkapalloilija tyttönen talossa ja tänään jännitetään minkä värinen mitalli iltapäivällä kaulaan ripustetaan kahden päivän turnauksen jälkeen. Äidin sydäntä kyllä välillä riipaisee katsoa pelin tiimellystä, mutta hengessä ollaan mukana ja kannustamalla.

    ReplyDelete