Wednesday, August 3, 2011

Pala kesäkotielämää













Meille tarjoutui tilaisuus maistaa pala ystävien kesäkotielämää lähellä kaupunkia. Vanha puuhuvila saarella, ympäristö täysin luonnon omassa tilassa. Meri ihan liki. Kalliot. Purjeveneet horisontissa.
En voi edes kuvailla kuinka ihana paikka. Ja kun rouvan sisustussilmä on aivan omaa luokkaansa - paikka on mitä hurmaavin.

Poika tyyppi oli heinäkuussa viikon verran heidän vieraanaan, Verneri & K ovat siis hyviä kavereita, samalla luokalla ja samassa futisjengissä. Siitä se meidänkin ystävyys lähti; lähes kentänlaidalta. Oli ihanaa, kun he pyysivät poikaa mukaansa kesäjuttuihin, kun meillä loma meni tosiaan ihan Helsingissä maaliämpäreiden ympäröiminä. Tai sanotaan nyt näin, että minnekään matkalle ei voitu lähteä, koska hommaa oli_paljon. Verneri pääsi myös purjehtimaan viikoksi Hanko-Tammisaari maisemiin, toisen koulukaverinsa perheen kanssa.  Mikä oli myös aivan unelmaloma - aurinkoa, kavereita, meri. Eikä tylsää äitiä lähettyvillä.

Aikuisena on oudompaa solmia ystävyyssuhteita. Se ei tietenkään ole yhtä välitöntä & helppoa kuin lapsena. Silloin lähdettiin vaan polkemaan samaan suuntaa kohti lähikauppaa niin siinä samalla tutustuttiin. Mun miehellä ei ole mitään ongelmaa. Hän ei ajattele koko asiaa. Mutta mulle tulee aina semmonen tuppautumisfiilis. Että yritän ängetä aina johonkin, minne en sovi. Vaikka tiedän, että ei se ole tässä porukassa niin. Koska loppujen lopuksi - meillä kaikilla oli yhtä pöllöt jutut ja juorut. Ja aina joku tuntee jonkun ja sitten senkin jonkun sieltä. Ja on hauska uppoutua kuuntelemaan viinilasin äärellä tarinoita tapaamisista, perheistä ja matkoista maailman ääriin. Nyt kun kirjoitin kaiken ylös tuntuu siltä, että tämähän on sitä elämän suolaa. Kun on paljon porukkaan ympärillä. Voi pyytää syömään, viinilasilliselle, joulupuurolle ... onhan näitä.
Ei tarvitse ihan yksin olla.

14 comments:

  1. Just näin. Hyviä ajatuksia. Miksiköhän ystävystymisestä tulee niin paljon koukeroisempaa aikuisena. Ei kai tarvisi tulla.
    Ihanan näköinen ja kuuloinen paikka! Olsit nyt näpsinyt röyhkeästi joka nurkan kameraan meidänkin iloksi. Kuulostaa niin idylliltä, onneksi pääsitte vähän maalinhajusta merentuoksuun.
    Johanna

    ReplyDelete
  2. Johanna kyllä mä räpsinkin :D
    Mutta ne on ihan mun omia kuvia ♥
    Ei kai kaikkea voi paljastaa koko kansalle ? :O)

    ReplyDelete
  3. Toi on niin totta toi ystävystyminen aikuisiällä. Et uskaltaako sitä edes tutustua, jos ei ajatusmaailmat sittenkään sovi yhtään yhteen ja saakin "riesan" itselleen, mikä on muuten tosi itsekkäästi ja typerästi ajateltu multa = ) Joka ainut ystävä, kehen olen aikuisiällä tutustunut, kulkee yhä rinnalla ja on mitä ihanin ihminen. Mutta just niin, että lapsena ei pahemmin analysoitu ystävyyttä, sitä vaan sanottiin moi ja mentiin.

    ReplyDelete
  4. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
  5. Mulle ystävystyminen on aikuisena ollut tosi vaikeaa, kotivuodet on tehneet musta erakon, vaikka lapsena ja nuorena olin niin sosiaalinen. Yleensä jonkun tavatessaan huomaa kyllä hetimiten, natsaako. Ja jos ei natsaa, niin en jaksa nähdä vaivaa. Sellasia rupattelututtuja kyllä riittää.

    Mun ystävät on enimmäkseen teiniajoilta, (kuten säkin ♥), mutta muutama huipputyyppi on tullut onneksi tavattua aikuisiälläkin!

    PS: Sössin edellisen viestin, joten poistin sen :)

    ReplyDelete
  6. Kotivalo
    Mulla se on niin, että mä ajattelen, että olen se "rasittava" osapuoli. Eli onko mulla vaan huono itsetunto, typerät luulot vai onko tosiaan niin, että mä tuppaudun :D ?
    Kaikki ne ihmiset jotka olen tavannut ja joihin olen sitonut suhteita eivät ole jääneet rinnalle. Hetken jälkeen niistä ei kuulu mitään.
    Mutta nämä ketkä ovat jääneet, on vieressä loppuun saakka.
    Tunnen sen.


    -A-
    Kun tytöt alkavat harrastaa ja menevät eskariin & ip:kerhoon, kouluun jne. avautuu uusia maailmoita ja tutustuu pakosti ihmisiin. On pakko soittaa muille vanhemmille, tavata vanhempainilloissa, harrastuksissa, naapureina ja ihan varmasti löytää ystäviäkin joukosta. Kaikkien kanssa ei natsaa -perheitä on niin erilaisia niin kuin kaikki tietää.
    :o)

    Työkaverit on kanssa yks osa niiden kanssa käydään ulkona syömässä ja toistemme luona myös kylässä ! Ja toki, niihin on tutustunut aikuisena ;D

    ReplyDelete
  7. Olen saanut parin vuoden sisällä useamman uuden ystävän, ja olen aivan onnesta ymmyrkäisenä. "Luulin", ettei se ole enää niin mahdollista. Uusista ystävistä muutamasta on tullut todella läheisiäkin:) Kiva kuulla, että pojallanne on ollut mukavia reissuja. Ne muistaa aikuisenakin:)

    ReplyDelete
  8. Ihanaa kesän makua kuvissa!

    Mekin olemme saaneet uusia ystäviä lasten kautta viime vuosina. Muutamista olen henk. kohtaisesti löytänyt ihan sydänystäviä. Se on mahtavaa!!!

    ReplyDelete
  9. Mun parhaat ystävät ovat lapsuuden / nuoruuden aikaisia ystäviä. Osa on sukulaisia. Mietin, etten ole aikuisiällä ystävystynyt oikein kenenkään kanssa, paitsi tietenkin ystävien puolisojen... Hyviä tuttavia on tullut, mutta ei mitään kyläilytuttuja. En oikein tiedä, miksi. Pidän itseäni helposti lähestyttävänä tyyppinä, mutta itse en ole kovin aloitteellinen ( arkako tai vieraskorea? ).

    Meilläkin pojilla on ollut paljon kesäpuuhaa :) Akseli ei ole kotona paljon ollutkaan, kun oli Lapin vaelluksella, mummolassa ja nyt jo toista viikkoa Ruotsissa jamboreella. Kun kotiutuu, niin on enää yksi lomapäivä. Munkan yhteiskoulu avaa ovensa jo viikon päästä.

    - Kristiina -

    ReplyDelete
  10. on helppo kuvitella,kuinka ihanaa tuolla oli ja huippua,että verneri saanut kokea kaikkea ihanaa:-)

    ReplyDelete
  11. Näytä lisää kuvia tuosta ihanasta paikasta, näytäthän? Pliiiiiis!
    manta

    ReplyDelete
  12. Oi, miten ihana blogi!!!terveisin romulyyli-riitta

    ReplyDelete
  13. Nonna
    Kyllä se onkin mukavaa ! Mun pitää vaan opetella heittäytymään eikä himmailla ;D

    Kristiina
    :o) Kyllä, myös miehen kamujen puoliskoihin on tutustunut aikuisena.

    kerttu
    :o)
    Niin, aivan ihana paikka ja Verkulla ollu ihan huippu kesä, kyllä mullakin toki ;)

    manta
    Tekis kyllä mieli mutta pitää kysyä lupa ensin ! :o)

    Riitta Sinikka
    Oi kiitos paljon ♥

    ReplyDelete
  14. Oon ite kans miettinyt tuota aikuisiän ystävyyttä, paljon hitaammin ne ystävyyssuhteet kehittyy. Niitä näitä juttelee monenkin kanssa mutta sisintään ei avaa kuin tosi harvoille. Oishan se jännä jos tapaiskin yhtäkkiä jonkun sielunsiskon jonka kanssa ystävystyis yhtä helposti kuin lapsena :)

    ReplyDelete