Sunday, April 1, 2012

Äiti, isä, sisko ja pikkukenguru






Uusia Sylvanian Families tyyppejä. Ihana kenguruperhe. Jopa vauvakenguru essuntaskussa. Niin suloisia ! Näillä Lotta tykkää leikkiä.

Pieni sininen vanha lastentuoli on Porvoon vanhasta kaupungista hankittu, yli kymmenen vuotta sitten.

Muistan elävästi kesäillan, kun näin pikkuruisen tuolin erään antiikkiliikkeen ikkunassa. Pois lähtiessä oli autolta juostava liikkeeseen vielä viime hetkellä.
Ja mukaanhan se lähti. 

On ihanaa, kun huonekaluihin liittyy tarinoita ja muistoja, ja niitä on kerätty vuosia. 

PS.  www.sylvanian.nu   - saa muuten ihania värityskuvia printattua lapsille, näin sairaana kun ollaan tuli vaan mieleeni.

12 comments:

  1. Yhdyn täysin tuohon että on ihanaa kun huonekaluilla on tarinoita. Jälkeenpäin kiva muistella että mistä mikäkin komuutti tai jakkara-rukka on kotiin tupsahtanut. Ja noihin matkan varrelta löytyneisiin söpöläisiin tahtoo kiintyä ihan eritavalla kun taviskauppa tavaroihin...

    Ihanaa alkanutta viikkoa teille!

    ReplyDelete
  2. Suloinen tuoli ja kivat kengurut! Minä juuri sain hankittua pienemmän neidin huoneeseen kivan lipaston, jota olin katsellut jo pidempään... Pitää näin hoitovapaalaisena miettiä hankintojaan hieman tarkempaan, vaikkei mistään isoista summista olisikaan kyse. :) Kivaa alkanutta viikkoa!

    ReplyDelete
  3. Aivan huisit nuo värit eka kuvassa. Ihanaa, kun huonekaluilla on jokin tarina..

    ReplyDelete
  4. Wau, mitä värjeä! Huisi huvikumpumeininki!

    ReplyDelete
  5. Siis ihan huisi tuo Ferm Livingin? tapetti. Meillä on ajatuksena uusia tyttären huonetta ja olen kuolannut mm. Ferm Livingin lasten tapetteja jo jonkun aikaa. Joku kiva ja värikäs tapetti virkistäisi vaaleaa pikkuneidin huonetta kummasti ;-)

    Huonekalut, joilla on oma tarinansa, tekevät niistä vielä rakkaampia aarteita. Mukavaa maanantaita sinulle!

    ReplyDelete
  6. Söpöjä kenguja! Uskon, että ovat pienten tyttöjen mieleen :)

    Meillä on aika monta huonekalua pelastettu miehen mummolasta, ja ne tuntuvatkin kaikkein rakkaimmilta. Pidän myös teinityttönä omalla rahalla ostamastani lipastosta. Toisaalta joku Ikea-mööbelikin voi olla mieleinen, vaikka sillä ei mitään tarinaa olekaan. Paitsi ehkä sitten vuosien päästä :)

    - Kristiina -

    ReplyDelete
  7. Ihana tuo Sylvanian families! Mulle kelpais näin aikuisellakin ikää se siiliperhe :)

    Vanhoja huonekaluaarteita meilläkin vaalitaan oikein suurella rakkaudella.

    ReplyDelete
  8. Wau mikä kuva tuo eka!!

    Tarinat tavaroiden takaa on parasta <3
    Ostin tässä talvella eräältä rouvalta vanhat messinkiset verhotangot. Kauppojen jälkeen hän laittoi vielä perään sähköpostia ja kertoi tankojen olevan peräisin Mäntsälästä Mattilan kartanosta, jonka rakennutti Eemil Aaltonen (?) kenkätehtaan työntekijöilleen 1930. Oli ihan pakko tulostaa tuo viesti ja sujauttaa se tankojen sisään. Sitten vuosien päästä kun meidän lapset vievät nuo tangot kierrätyskeskukseen (ovat heistä varmasti ihan kauheet ;) niin joku muu onnellinen voi löytää tuon viestin. Just nää tarinat tekee vanhat huonekalut vielä paljon arvokkaammiksi. Mies ei ymmärrä kun aina höpisen, että vanhoilla "lahoillaromuillani" on paljon enemmän luonnetta ja henkeä kuin uusilla ikealaisilla...

    ReplyDelete
  9. Söpö tuoli ja asukkaat sen päällä. Odotan, että oma tyttöni kasvaa sen verran, että osaisi noilla jo leikkiä. Tai voisihan niitä ostella silloin tällöin jo odottamaan kasvua ja ihailla niitä ihan itse. Kyllä muuten tuolikuvasta huomaa kameran vaihtuneen. Meillä on satanut lunta pian vuorokauden putkeen....aaaargh ja mur!

    ReplyDelete
  10. Blogissani on tunnustus sinulle:)

    ReplyDelete
  11. Sylvanian families-hahmot ovat ylisuloisia. Meillä ei niitä vielä ole, mutta tytölle haluaisin niitä alkaa keräämään... asukkaiksi tulevaan nukkekotiin. :)

    Tykkään myös vanhojen esineiden historiasta. Minulla on paljon mummin vanhoja kalusteita ja esineitä, joista olisi kiva koota tarinoita. :)

    ReplyDelete