Tuesday, November 13, 2012

Pimeä juttu






Monesti bussissa, välillä Rautatientori - Pakila,  matkalla töistä kotiin ... satunnaisessa hetkessä, tulee kirkas ajatus. Kesken musiikinkuuntelun, kirjan tai keskustelun. Tästä mä teen jutun blogiin! Tai: tästä kirjoitan! Tai sitten jotain tyyliin: hei teen Lotta&Lilin sivuille stailauksen ja kuvaan sen, ja ja ja ... sitten kun pääsen kotiin, alkaa kotirumba pyöriä. Ja kas, on ilta. Myöhä. Kuten nyt. Aivan turha kuvata. Ihan tyhmää roikkua koneella, kun on lehtiä ja kirjoja odottamassa yöpöydällä.  

Oon ihan poikki ja katki. Kivoille asioille on aina tilaa,ja niitä on kiitettävästi. Täytyy välillä vetää henkeä.

Tyhmä, tyhmä, tyhmä talvi ja marraskuu. Ihan, haukotus, tosi tyhmän pimeä aikakausi. Vällyn alle vaan puoleksi tunniksi ja sitten nukkumaan, ja jaksaa taas nousta pimeään aamuun. 
Ai kun ihanaa.

Haaveilen jo Joulusta, siitä että saa kulkea pyjamassa muutaman päivän ja syödä yölläkin suklaata. Sitä kohdenhan tässä mennään. 

Aah, poika tuli kotiin lätkämatsista, joten se on sitten luovutettava kone hänelle - kun pitää ihan pakolla käydä jossain futissivuilla.

Tiutui taasen ja tsempitystä muillekin,  jotka pimeyttä ja väsymystä vastaan taistelevat.

11 comments:

  1. Ihan samoja fiiliksiä täällä... ja varsinkin nyt, kun mies on koko viikon reissussa ja pyöritän töitä, lapsia ja harrastusrumbaa. Kovasti tulee välillä inspistä tarttua johonkin, vaan sopivaa rakoa ei sitten enää löydykään (ja konekin ryövätään kuten käy näemmä välillä sielläkin ). Mutta siis, vedetään rauhassa henkeä :)

    ReplyDelete
  2. Koitetaan kestää - kohta päivät jo pitenee. ;)

    ReplyDelete
  3. Kyllä me selvitään, blogistanialaiset ovat sitkeää kansaa ;)

    ReplyDelete
  4. Muutama viikko enää ja alkaa taas valostua! Ja joulun jälkeenhän on jo yleensä lunta ja siten valoisampaa. Ja joulukin jo ihan kohta! Itse menen aina töihin puoleen kymppiin tai iltapäivästä, niin ei onneksi tarvitse pimeän aikaan lähteä. Se helpottaa aamujani kummasti. (varsinkin kun lasten kuskaus aamuisin on minun homma). Aikaisin kyllä nousen, että saan juoda kahvikupilliseni rauhassa lasten katsellessa aamuohjelmia. Paperitähdet ja paulit, ne on meidän aamuvalot :) Kyllä me selvitään <3

    ReplyDelete
  5. Juu, joka vuosi se vaan yllättää, miten raskasta on. Mutta kun tuntuu, että kaikki kaatuu päälle, pitää vaan muistaa, että tästä vuodenajasta se johtuu. KOhta on valon juhla, kestämme siihen asti! Ja sitten alamme odotella kevättä!!!

    ReplyDelete
  6. Niina, kirjoitat niin hyvin. Tykkään lukea sun kirjoituksia todellakin! Siinä on elämänmakua. Itse tykkään just nyt tästä pimeästä kaudesta. Sopii just mun moodiin ja tän hetkiseen elämäntilanteeseen. Onneksi ei ole lunta ja jopa salaa toivon ettei sitä tänävuonna tulisikaan :)

    ReplyDelete
  7. Täällä kans yks, joka meinaa välillä vaipua uneen alkuillasta. Onneksi liikunta auttaa ja tsemppaa!

    Valoa kynttilään vaan ja fiilistellään pimeässä!

    ReplyDelete
  8. Valoa sydameen jos ei muuten sita valoa loydy. Kynttiloita pilvin pimein niihin iloithin. Ja "joulu"valoja jo esiin. Se on siita kiva asia taalla Bostonissa etta vaikka pimeys tulee viiden aikoihin niin aamulla jo kajastaa valo ja aurinko on paansaantoisesti. Olen siita kiitollinen. Jaksamista sinne kovasti!

    ReplyDelete
  9. Löysin jotaki kautta tänne sun blogiin. Tosi nätin näkönen teijän koti ja ihania juttuja täälä sun blogissa. :) Tervetuloa vastavierailulle mun blogiinki. :D

    ReplyDelete
  10. Ihan pian on joulu. Uudenvuodenpäivänä valo on jo hiukan erilainen, syvempi, kirkkaampi. Siihen on vain pieni hyppy.

    ReplyDelete