Sunday, August 23, 2015

Siili




Tänään pakkasin iltapäivällä katraan kimppuun ja hyppäsimme bussiin ja ajoimme muutaman kilsan Käpylään, meidän vanhoille kotikulmille.
Ilmattarentiellä on aivan ihana pieni kesäkahvila Siili. Siili on enää auki tämän viikon. Nyyh. Se on ihastuttava pieni kahvila ja todellinen menestys Käpylässä. Siilissä myös brunssi. Ja aivan ihanat raakakakut ja kahvi mmm ... niin hyvää lattea en olekaan pitkään aikaan saanut missään.

Meillä vauvelit ei nukkuneet molemmat kerralla, joten en saanut sitä totaallista rentoutumista mitä suunnittelin salaa (kahvilasta saisi ostettua myös lasillisen cavaa ... ). Vauvat on aika erirytmisiä päivällä ja illallakin. Päivällä otetaan kahdet puolen tunnin torkut (pyrin saamaan ne samaan aikaan noille torkuille mutta joskus onnistuu ja joskus ei) ja yötkin vielä heräillään. Joten kiirettä pitää. Kaikenlisäksi mies on ollut viikonlopun reissussa ja me kaikki hieman kipeänä. Flunssa alkoi torstaina kuin salamana kirkkaalta taivaalta ja meistä jokainen yskii ja pärskii ... myös vauvat. Koulut on alkaneet ja syys tullut. Ja pöpöset ... kesällä kun ehti jo unohtaa kaikenmaailman sairastelut.

Käykää vielä Siilissä jo ehditte. Ihana paikka. Suosittelen.

17 comments:

  1. Sympaattisen näköinen paikka! :)

    Täällä myös koulun alku toi flunssat meille.. :(

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä, tsemppiä ! :) Toivotaan, että tämä nuha olisi vain alkushokkia syksyyn ja menis sitten siinä - eikä enää tulisi takaisin.

      Delete
  2. Kun vauvat nukkuu on hyvä huomioida myös vanhempia lapsia, tosin jos ei niin sitten pitää vain löytää päivästä se hetki. Onko teillä apua saatavilla? Tosiaan tunnelmallisen näköinen paikka.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi, mäkin toivoisin että menisi noin. Nämä kaksoset on olleet huonoja nukkumaan nyt päivisin ja öisinkin. Ja toivoisin sydämestäni että meillä olisi apuja, mutta ei ole. Kotipalvelu käy vielä kerran viikossa ja sijottuu just siihen aikaan, kun isommat on koulussa. Moni nyt varmaan ajattelee, että mitäs toikin tuolla valittaa, kun on itse lapsensa tehnyt. Mutta tuplat on aina oma juttunsa ja niitä ei tilaamalla saa ;))

      Tänään meinasin että oltaisiin vielä illalla käyty uimassa keskimmäisen ja vauvojen kanssa lähirannalla kun aamupäivällä pyöräiltiin ja kärräiltiin siitä ohi, mutta tilanne taas karkasi minien toimesta eikä ehditty. Ehkä huomenna sitten ennätän jotain tekemään Lotan kanssa :)

      Ja kun niinsanottua omaa aikaa ei löydy päivästä on tullut tavaksi ottaa se näin illasta / yöstä ja se kostautuu ... hassua on myös se, että nyt kohta kun menen peiton alle, vauvat alottaa sen kähinän vuorotellen ...


      Delete
  3. päivien tunnit eivät aina riitä kaikkeen ja jokainen lapsista on ollut joskus se paapottava pikkuinen. Tuplat tarkoittaa tuplatyötä ja tuplaonnea. Pikkulapsi aikana jokainen tekee parhaansa. Paranemisiin!

    ReplyDelete
  4. I so hear you..<3 vain toinen tuplien äiti voi ymmärtää, ja siltikin kaikilla vauvat on erilaisia.
    Meillä pojat nyt 6kk ja todellakaan samaan rytmiin pistäminen ja siinä pystyminen ei ole mikään helppo homma, eikä kai voi millään aina onnistua, kuitenkin kaksi eri persoonaa..meilläkin siis hektistä, vaikka esikoinen 3v. onkin hoidossa. Ei vaan kädet riitä..silti riittämätön olo. Flunssaa täälläkin, ja pienet vaikuttaa saavan joka kerta :( vaikka syöttää mitä maitohappoa ym.
    Meillä ajoittain pitempiä pätkiä nukutaan, välillä nukahtavat itse, välillä taistelua, nukuttamista..tutit on ja pullosta maidot. Ulkona nukkuminen huonoa, alkaa olla jo ahtaat rattaat. Mieti, meillä vauvat syntyi 36+3, molemmat lähes 3kg ja nyt 6kk lähes 10kg ;D
    Että ei mitään pikkuruisia. Äiti täällä siis selkä vääränä hommailee..kahdessa kerroksessa. Yöt tosiaan myös rikkonaisia, pienempi, muuten temperamenttisempi ja liikkuvaisempi, nukkuisi jo lähes täydet yöt. Isompi tankkailee, vaikka nukahtaakin paremmin itse ja on yleensä ottaen lunkimpi tyyppi. Meillä ainakin nyt sairastelu, kaikki uusi kehitys ja tulevat hampaat pitävät välillä kitisevinä ja unia huonoina.

    Tsempit sinne <3 Oletko miettinyt olevasi kauan vielä kotona? Meillä voi olla että tulee eteen 1v. jo hoidon aloitus...hirvittää kyllä, onhan ne tosi pieniä vielä tuolloinkin. Mutta, aika näyttää. Ja kaikessa puolensa. Eikä aina voi valita, eikä tosiaan sitäkään että vauvoja tulee ne tuplat kerralla ;) vaikka rikkaus onkin. Nautiiko tellä vauvat jo toisistaan? Meillä hetkittäin, mutta aika vähän mielestäni vielä hoksaavat..Esikoisen jutuille kyllä nauretaa :D

    Tuija

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moi Tuija,
      silloin kun kaksoset oli tuon 6kk musta tuntui välillä että klaaraan tämän ja nautin tästä ja elämä oli jossain vaiheessa ihan hyvää. Nyt kun kaksoset on reilu 11kk voin sanoa, että meno on aivan kaistapäistä. Nämä kaksoset on meidän lapsista kaikista aktiivisimmat vauvat ever ja näitä on kaksi. Maitopulloa ravistetaan sekunnissa niin että maito lentää seinille ja kattoon , lattiaan, koko ajan kitistään ja roikutaan lahkeissa, on kausia jolloin toinen huutaa koko päivän kun hyeena --- myös rattaissa ja kaupassa ja asioilla on silti käytävä - sitten kannan toista, työnnän kropalla vaunuja ja toisella kädellä talutan koiraa ...

      Kun päiväunia meillä nyt nukutaan ainoastaan tosiaan kahdet puolentunnin torkut -ekat klo 11:00 toiset nyt tänään oli 14:30 (vaihtelevat) jolloin en enää jaksanut kuunnella kitinää ja iskin ipanat rattaisiin ja työnsin ja hyssyttelin pihassa kunnes nukahti - toinen heräsi puolen tunnin päästä taas ... tasan huutamaan täysin ja herätti sitten veljensäkin vierestä, vaikka veli olisi halunnut vielä jatkaa. Mutta mitäs voin tehdä muuta kun nostaa vauvat sisälle takaisin. En voi laittaa huutavaa vauvaa takaisin rattaisiin sen viereen joka haluaa nukkua vielä. Jos läheden kävelemään mun ois haettava koira mukaan, laittettava ovet lukkoon, otettava Lotta mahdollisesti mukaan , helpompaa on vaan sitten nostaa pois ja unet oli sit siinä. Oon kokeillu laittaa pinnikseen heräämisen jälkeen kun vielä hierovat silmiään, mutta ei. Siellä ne sitten riekkuu ja roikkuu pinnoissa seisoo ja huutaa. Joku on sanonut, että nukuta eri paikkoihin. Se on hankalaa, koska nämä eivät suostu jäämään yksin vaan itkevät ja huutavat hulluna heti. Eli jos menisin laittamaan toista nukkumaan vaikka lastenhuoneeseen toinen huutaisi oven takana itsenä hengiltä, eikä toinenkaan nukahtaisi vaan alkaisi komppaamaan toista.
      Jos taas veisin ensin toisen ulos rattaisiin niin hän jäisi sinne ulvomaan kun menisin toista viemään. Nämä on näitä asioita joita yksösäidit neuvoo aina tekemään, mutta toteutus on mahdoton Ö_Ö hehhe. Ekoilla aamupäiväunilla klo 11 voisi onnistua koska silloin yleensä simahtavat heti lounaan jälkeen ja ovat niin unisia että toinen voisi jäädä pinnikseen ja toinen vaikka ulos. Mut ongema on sitten se, että on vietävä koiraa ja käytävä asioilla ulkona jne. Eli ne on kuitenkin pakattava rattaisiin ettei koira kakkaa sisälle. Oon miehellekin sanonut että helpottaisi jos hän veisi aamulla koiraa ulos, mutta eipä ole pahemmin vienyt. Tykkäsin ennen lenkkeillä vaunujen kanssa mut nyt jotenkin stressaa kun vauvat herää ja toinen on sitten huonolla tuulella ja itkeskelee ja joudun pahimmassa tapauksessa kantamaan pitkältä sylissä pois koska rattaisiin ei suostuta menemään :/


      Delete
    2. Nämä on niin eri persoonia kun meidän aikaisemmat vauvat. Todella osaavat vaatia. Ovat iloisia ja nauttivat jekuista ja toisistaan ja käkättävät toisillee. Siitä saan minäkin voimaa kun melkein itkuun purskahtamaisillaan olen ja katson vaikka Vinskin naurunaamaa, ei voi kun tulla hyvälle päälle :o) Mutta iltasin olen todella todella uupunut.
      Meillä mies ei yhtään ymmärrä tätä, hänen mielestään kaksosia on ilo hoitaa ja ei ole mitään mistä voisi uupua.
      Haluaisinkin lähteä vaikka kolmeksi vuorokaudeksi reissuun jonnekin että hän ihan konkreettisesti ymmärtäisi tämän kotimenon täällä. Mutta en tiedä, mun pitää säästää rahaa ensin että pääsen jonnekin :D :D Nyt jäin kodinhoidontuelle just eikä tällä juhlita.
      Työelämään palailen vasta vuoden päästä. Voisin toisaalta mennä vaikka heti, mutta koska kaksoset ei nuku kunnolla yöllä en tajua kuinka jaksaisin lähteä seitsemältä töihin tai jopa aikaisemmin niin kuin joskus mun on pakko ...
      Että katsotaan sitten kun nukkuvat yöt kunnolla.

      Vielä siitä, että meillä mies ei öisin herää vauvojen kanssa. Koska hän ei vaan herää itkuun. Mikä on outoa. Kuorsaa vaan. Tänään aamulla olin niin väsynyt, että sanoin toiveen siitä, että hän vaikka veisi patjan vauvojen huoneen lattialle ja hoitaisi yön, että saisin kunnon unet itse. Hän ei kommentoinut siihen mitään. Katsotaan meneekö.

      Välillä on helpompia päiviä mutta aika hektistä on ja hiki valuu selkää pitkin. Olen jopa heittänyt kuntoiluprojektini jorpakkoon koska tilanne vaan vaatii suklaata aika usein ;)

      Delete
    3. Voi että, joo..odotan vähän kauhulla liikkeelle lähtöä, tulevaa uhmista ym. Pienempi meillä menee jo konttausasentoon.
      Pakko kuitenkin yrittää elää hetkessä, ja repiä ilo irti niistä päivän pienistä hetkistä, esim. nyt kun klo 20 ja talo toistaiseksi, hetken, hiljainen?eikoista myöden kaikki nukkuvat.

      Pahinta äitinä mielestäni on nähdä vauvan tyytymättömyys, tulee niin riittämätön olo - varsinkin jos yhtä aikaa kitinää..suoraa huutoa meillä harvoin yhtä aikaa (kopkop)..raskaita hetkiä ja turhauttavia myös.

      Jostain syystä me päädyttiin sitten siihen että nukkuvat omissa pinnasängyissään..esikoinen ei alkanut ollenkaan mutta nukkui huonosti myös ulkona. No, nämä herättelee vaunuissa toisiaan ja ilmeisesti kaikkiin ääniin herkemmin herää..en tiedä.

      Mulla ei ole koiraa huolehdittavana ja nyt tosiaan esikoinenkin hoidossa. Isänsä vie ja hakee useimmiten. Mieheni heräilee myös öisin, syövät vielä, on herkkäunisempi..todella ihmettelen miehiä jotka vaan kuorsaa, koska meillä ainakin ääntä lähtee jo yhdestä vauvasta..;) Toisaalta, hyvät unenlahjat on onni.

      Itselle on omaa aikaa pyrähdykset kaupassa, kirpparilla tms. mutta ns. tekohengitystähän ne pyrähdykset on. Ja tosiaan, nää raskauden tuomat kilot ei tipu ainakaan näin..herkut maistuu siis täälläkin. Olen kulinaristi indeed. Ja mahan suhteen epätoivoinen olo, niin valtava se oli että tuskin koskaan nahkan venyminen täysin palautuu. Tätäkään tuskin yksösten äidit koskaan ymmärtävät, ja meillä tosiaan vielä sektio.

      Tsempit sinne <3 Ehkä sitä joskus herää huomaamaan, että selvittiin <3 Ja saadaan sitä tuplaonnea sitten myöhemminkin kokea ja katsoa sitä kasvua, yhteistä matkaa.. :) Voimia & toivottavasti miehesti tarjoutu auttamaan. Yhdessähän ne on "tehtykin" ;) Ehkä miehet ei vaan koskaan voi täysin ymmärtää äitiyden kaikkia juttuja muutenkaan, mutta yhteen hiileen on pakko yrittää puhaltaa. Parisuhde on varmasti koetuksella, ei juuri ole tuota yhteistä aikaakaan ;) you know.

      Isooo iso hali sinne <3 Tuija

      Delete
    4. Kiitos halauksesta, Tuija :)

      Delete
  5. Katsoin netistä niin löysin Helsingistä varamummo Soilin. Hänen palveluista saa kotitalousvähennyksen. Tietenkin googlesta löytyy muitakin. Tämä siis sillä jos kiinnostaa. Voimia.

    ReplyDelete
  6. Kuulostaa aikas rankalta sun arkesi :-/ Toivottavasti miehellesi pikku hiljaa aukeaisi mikä työmäärä kaksosissa on ja millaista sitä on hoitaa, kun koko ajan kärsii univajeesta. Sun työmaa ja työpaikka on nyt koti ja se työ jos mikä on arvokasta. Sinunkin täytyy edes joskus saada ladattua akkujasi!
    Mielestäni teidän pitäisi ehdottomasti jakaa vastuuta öissä, jotta et uuvahda täysin. Miehelle täys vastuu välillä yöstä ja sinä toiseen huoneeseen ja mielellään eri kerrokseenkin (jos mahdollista) korvatulppien kanssa. Nukut tai et nuku, mutta laitat itsesi siihen moodiin, että "mun ei tartte nyt ahteriani patjasta yön aikana nostaa" :) Ja kun tämä asia on etukäteen selvästi sovittu silloin ehkä miehesi heräileekin vauvojen itkuun.
    Koita vaan nyt saada itsellesi lepohetkiä arkeen, älä syyllistä itseästi asioista, joita ei nyt vaan ole mahdollista tehdä (esim. kuntoilu, enempi kahdenkeskinen aika muiden lasten kanssa jne) - jatkossa tilanne on varmasti toisin!
    Minulle tuli sellainen oli, että voisin vaikka ilmaiseksi tulla sua auttamaan (viedä vauvat vaunulenkille, jotta saisit päikkärit), jos asuisin lähempänä <3

    Haleja ja voimia!! Jonakin päivänä huomaat, että elämä on helpompaa!
    terv. Kolmen lapsen äiti, itse kaksonen

    ReplyDelete
  7. Moikka kaikki yhteisesti :)

    Joo, en tajua miksei mun mies herää vauvan itkuun? Mä herään tietenkin kaikkeen pikku vauvan hengitykseenkin ;) mutta on helpottanut, kun menivät omaan huoneeseensa nukkumaan. En ihan kaikkeen enää herää.
    Mies on kyllä superhyvä isä ja eilenkin vei töistä tullessaan koko porukan uimaan ja otti vauvat mukaan jotta sain hetken yksinäni + mulla tuli pari kaveria piipahtamaan. Sekin piristää, kun saa hetken jutella ja höpöttää muiden naisten kanssa kaikesta ihan muusta kun vauvajutuista :))) Pitäs aina muistaa jaksaa tavata ystäviä vaikka joskus tuntuu ettei jaksa. Siitä saa voimaa!

    Varamummoa mäkin olen miettinyt mutta näiden kaikkien kanssa ei oikein houkuta mummoakaan jättää. Vilkkaat kaksostaaperot on mullekin haaste. Mutta esimerkiksi luotan aina täysin kaupungin kotipalveluun, he käyvät kaksosperheissä työkseen :))

    Nyt pakkaan uimakamat ja lähden hengähtämään stadikalle kun kotipalvelun tyyppi tulee, ja jaksan sitten hoidella palettia taas loppupäivän :)
    Rankkaa arki on, mutta se on vaan puskettava läpi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo..yhdyn, että on tää rankkaa myös miehelle. Lähteä töihin liian vähillä unilla, pitäisi pystyä vielä ajatustyöhön..Toisaalta tuo on teillä voimavara että toinen on edes sikiuninen, me ollaan kumpikin herkkäunisia - jo ennen lapsia. Toisaalta, miten sitten lapsista voi tulla hyviä nukkujia ;) No, ollaan mekin kuulemma lapsena vielä nukuttu hyvin, ja nuorenakin - sinne puolille päivin ;) Sitä odotellessa näiden omienkin kanssa.

      Olen huomannut että kahden kanssa ne on vaan pakko ottaa mukaan myös kotitöihin, joita ei todella saa tehtyä kerralla loppuun..aina keskeytyy..ja sormien läpi on katsottava huushollia, mutta silti ne pakolliset on tehtävä.

      Tsemit sinne..mielestäni jaksat olla kyllä aika reipaskin, pitää blogia (varmana henkireikä?), tavata ihmisiä, urheillakin... <3 Tuija

      Delete
    2. Moikka, kyllä ... blogi on henkireikä. Kaikki kaunis, herkkä, ihana, sisustus ... se on vaan se mun juttu. Ja blogissa pystyn jotenkuten sitä toteuttamaan ja tuomaan esille.
      :)

      Delete
  8. Parempaa vointia ja kovasti tsemppiä vauva-arkeen!

    ReplyDelete