Friday, February 5, 2016

Jälleen pikku ajatuksia & Cilla's arvonnan voittaja






Hei kaikille! Tänään aamulla jo herätessäni mietin kenelle saan kääriä matkaan ihastuttavan Cilla's ystävänpäiväpaketin. Kauniin huivin ja tuoksun. Tuossa tekstissäni muuten taisin laittaa väärin, että kauppa olisi Kalliossa. Valveutunut lukijani korjasi sen olevan Alppilassa. Minulle Kallion ja Alppilan raja on häilyvä - mutta siis Alppilassahan puoti on. Ihan siinä Linnanmäen Huvipuiston vieressä. Olen itse suorittanut artesaanitutkintoani mm. verhoomossa ja sisustusompelimossa siellä Alppilassa ja asunutkin Vallilassa - joten en ymmärrä, jos seudun pitäisi olla tuttua minulle kuin omat taskuni miksi ajattelin sen olevan Kalliota? Kallio ja Alppila siis viereiset kaupunginosat. Ei mene kauheasti väärin tuo suunta mutta ihan pikkuisen, anteeksi siis siitä!

Arvonnan voittaja on tässä: "Suloinen puoti :) Mielelläni olen arvonnassa mukana"
meerikai
/ Otan sinuun yhteyttä henkilökohtaisesti sähköpostilla! Onnea!


Haluan kertoa pienen tarinan. Blogiani pitkään seuranneet ehkä tietävät, että meillä ei ole kaksosten- tai muutenkaan lastenhoitajia ihan ruuhkaksi asti. Kotipalvelukin loppui joulukuuhun (pitäisi vääntää uudet hakemukset).
No, hoidan kaiken itse, mies auttaa sen kun töiltään ehtii. Onneksi aika paljon iltaisin on kotona apunani. 
En ehkä muutoin tuntisi joskus uupumusta ellei kaksoset olisi nukkuneet huonosti ihan syntymästään saakka -yhä valvovat öisin hetkiä ja pitää nousta monen monta kertaa heitä lohduttamaan.

Pystyn laskemaan yhden käden sormilla yöt jotka olen nukkunut hyvin kohta puoleentoista vuoteen.

Mutta ovat ne suloisia en halua valittaa, kasvavat ja ovat terveitä. Iloisia. Ihania. Mutta äiti saa tuntea uupumusta. Meillä ei ole isovanhemmista ainakaan vielä apua. Ja kateellisena aina katsonkin perheitä, joissa isovanhemmat ovat paljon auttelemassa arjessa. Meilläkin vanhemmilla lapsilla on harrastuksia joihin kuljettamiseen ja viemiseenkin tarvittaisiin aina joskus jeesiä, tai ihan vaan siihen että tulisi vaikka tekemään ruokaa sillä aikaa kun laitan pyykkejä tai jotain vastaavaa ... mutta siis asiaan.

Tätini on alkanut hoitaa kaksosia noin kerran viikossa! Aivan uskomatonta! En voi uskoa silmiäni kun saan tekstarin ja hän kirjoittaa siinä, että koska voi tulla hakemaan kaksoset taas tai ehdottaa itse vapaana olevia päiviään. Sain juuri muutama päivä sitten kuvaviestin, hän oli ostanut Vinskille lelun! Voi elämä, meinasin itkeä. En ole ikinä saanut tälläisiä viestejä keneltäkään. Tuntuu jotenkin niin hyvältä, kun joku haluaa olla heidän kanssaan vapaaehtoisesti ja selvästi tykkää siitä ja rakastaa heitä. Ulkoilee heidän kanssaan. Ottaa yöksi. Meillä ei ole kamalan läheinen suku, en tiedä miksi, kaikki olemme vähän omissa oloissamme erillään ympäri Suomea. Sen vuoksi tuntuu juurikin niin hyvältä. Että me nyt jeesaamme toisiamme. 
Tiedän, että hän tulee saamaan osakseen niin paljon hyvää vielä. Antaa hyvän kiertää!

Ihanaa viikonloppua kaikille! Minä alan pakkaamaan vauveleille kassia valmiiksi. Tätini tulee heitä hakemaan niin pääsen asioille.
Illalla haemme kaksoset kotiin. 

Onnea vielä kerran paljon, suurella sylillä, arvonnan voittajalle! Kommentteja tuli niin paljon, olen iloinen siitä, että ilahdutin teitä lukijani.
Joo ja sitten pitääkin laittaa se voittajan sähköposti heti menemään, etten unohda tässä hässäkässä. 

28 comments:

  1. Aivan ihanaa, että olette löytäneet tuollaisen ihmisen elämäänne! ♡ jokaisella tulisi olla joku tuollainen tuki. :) äitini onneksi jaksaa touhuta ja ottaa ipanaa (2,5v) mielellään hoitoon ja yökylään, ottanut ihan pienestä lähtien. Kyllä se helpottaa elämää paljon.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No kyllä ihan varmasti helpottaa :) Ja minusta isovanhemmilla on tietty velvollisuus auttaa pienten kanssa jos vaan jaksaa :) Eihän oman lapsen auttaminen lopu siihen, että lapsesta tulee aikuinen ja sitten voikin kadota elämästä kun työ on niin sanotusti tehty ;) Minusta ei! Itse aion olla lasteni apuna niin kauan kuin henki pihisee :))) <3 Siksihän minä olen myös olemassa, lapsiani varten. Elämän rikkaus!

      Delete
  2. Mahtava täti sulla :) Nauti joka hetkestä, jonka saat hengittää "vapaasti" ilman pikkuisia. Sitten jaksaa taas ihan eri tavalla touhuta heidän kanssaan! Meillä pelastuksena on isoveljeni vaimonsa kanssa, he ottavat meidän taaperon hoitoon erittäin mielellään. Ja äitikin auttaa kyllä paljon, mutta hän on jo yli 70-vuotias, niin en viitsi liikaa häntä rasittaa, vaikka lapsenlapsestaan nauttiikin kyllä kovasti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä, huomaa olevansa paljon reippaampi ja iloisempi kun saa hetkeksi apua. Minäkin havahduin miettimään sitä, että kun saan omat kaksoseni isommiksi ja nukkumaan tarjoudun varmasti kaksosavuksi jollekulle perheelle jonkin foorumin kautta! Yksi yö - se auttaa jo paljon, niin paljon siinä vaiheessa kun vanhemmat ovat aivan rikki ja väsyneitä. Yksi auttava käsi, ja minä tiedän kokemuksesta, se on jo suuri sydän ja apu <3

      Delete
  3. Pienten lasten kanssa on harvinaista herkkua saada hetki itselle. Vaikka sekin usein menee kotitöiden tekemiseen, mutta kukaan ei keskeytä ja saa hetken olla omien ajatusten parissa. Ihanaa, että teiltä löytyi tuollainen läheinen.

    Harmi, että multa meni tämä arvonta ihan ohi. Helsingin puodit on itselle vielä kaukainen haave :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mutta mutta ... niinpä, kotityötkin on tehtävä! Meillä myös. Pyykit urheilullisessa perheessä, taaperokaksoset tekee hulluna pyykkiä, petivaatteet, imuroinnit, lattianpesut, tavarat paikoilleen, tiskikoneenpyöritys pari kertaa päivässä, ruuanlaittoa, kaupassakäyntiä, vessansiivoukset, koiran lenkitys, harrastuksiin kuskaus ... voi jösses!
      :D
      Juuri niin ihanaa kun saa rauhassa ripustaa pyykit kuivumaan eikä kaks roiku lahkeissa tai jätä sormiaan vuorotellen ovenväliin tai hakkaa lelulla toisensa päätä :D
      Nautin, kun voin tehdä rauhassa! :))

      Delete
  4. Aivan ihana tati sinulla!Tiedan hyvin tuon tunteen,kuinka sita nauttii pienestakin vapaahetkesta.Itsellani ei ollut apua isovanhemmista ja mieskin teki pitkaa paivaa toissa.Paastessani ruokakauppaan yksin se tuntui jo lomalta...Lapset olivat 2,5v,1v ja vastasyntynyt...Cillan putiikkia en tunne,mutta itse Cilla on aivan ihana ihminen!!!Onnea voittajalle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kyllä! Minusta hän on oikein ihana täti! Vaikka naureskelikin kun sanoin tädiksi mutta hän on mun täti :))) <3
      Cilla on ihana! Terkut Cillalle!!!

      Delete
  5. Sulla on kyllä ihana täti! Aivan mahtavaa että hän vapaaehtoisesti haluaa olla lasten kanssa :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. :) Kyllä! Minä kun en tuputa kenellekään, kaikilla on kalenterit täynnä. Pitää itse tarjoutua :))) <3

      Delete
  6. Onnea arvonnan voittajalle ja ihana kuulla, että olette saaneet pientä apua arkeenne :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos :) Minäkin olen siitä kovin kiitollinen, avusta.

      Delete
  7. Ihanaa, että omaat noin ihanan tädin. Tädit ovat kullanarvoisia. <3
    p.s. itsekin kaksosten äiti

    -A-

    http://kotisaksassasydansuomessa.blogspot.de/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heipat, pitää käydä lukemassa blogiasi :o)

      Delete
  8. Oi miten ihanaa, että olette saaneet apuihmisen :) Meillä minun vanhemmat saa aika hyvin apuun (tosin asuvat hekin n. 25 km päässä, että hoidot on kuitenkin järjestettävä eikä sellaista "puolen tunnin voitko äkkiä katsoa heitä hetken" -apua ole). Silti meilläkin, kaikkein ihaninta on jos joku pyytää lapsia luokseen hoitoon tai yökylään tai johonkin tapahtumaan. Siitä tulee just se hyvä fiilis, että he ovat oikein toivottuja sinne hoitoon.

    ReplyDelete
    Replies
    1. 25km on lyhyt matka :) Meillä esimerkiksi miehen vanhemmilla on satoja kilometrejä ... mutta tunnistan, kaipaan itsekin jotakuta lähelle, juuri vaikka kaupassakäynnin ajaksi. Sekin operaatio on meidän perheessä semmonen pakataan kaikki autoon ja heitellään matkalla isompia jonnekin harrastuksiin. Talvella varsinkin kaksosten pukeminen ja riisuminen koko ajan käy hermoon.

      Delete
  9. Ihanaa <3 Tunnistan tuon, kun ei ole oikein isovanhempi-verkkoja lähettyvillä. Vaikka ei meillä tuplia olekaan, mutta silti.

    ReplyDelete
  10. Olipa ihana lukea uudesta käänteestä! Vaikka meillä katras on jo iso pikkumiestä lukuun ottamatta, muistan sen mustan uupumuksen, joka oli kuin liian paksu peitto. Itse huomasin, että olin tosi huono pyytämään apua. Nauti omasta ajastasi:) Voimia arkeen, kuvissasi on ainakin paljon valoa ja ihania enkeleitä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä, minäkään en oikein apua mielellään pyydä kun sitä on pyytänyt ja sitten on kaikilla just sillon ollut jotain menoja aina niin ei jaksa sitten uudestaan enää pyytää. Mielestäni ihana apu on tarjoutua itse. Ja olemmekin päättäneet että kuka vaan tarjoutuu, me tartumme siihen. Ja näin on menty. Ystävä on käynyt hoitamassa ja toinen vienyt pari kertaa puistoon leikkimään omien lastensa kanssa. Itse soittaneet tai laittaneet viestiä, että tulevat ja se on ihanaa.

      Delete
  11. Hienoa että täti pysyy kuviossa ����
    Se on muuten Helsinginkatu mikä rajaa/erottaa Kallion ja Alppilan ��
    Oli pakko tulla lukee kuulumisia kun näin susta unta viime yönä; mentiin pressan bileisiin linnanjuhliin ��
    Kevätterkut ��������
    Minski

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moikka! :) Linnanjuhlat - siis tämä on enne! Sitten kun mä keksin sen maailmanrauhan mä otan sinut sinne mukaan tai toisinpäin! xxx

      Delete
  12. Olet etuoikeutettu kun sinulla on tuollainen täti. Lapsille on tärkeätä saada olla vanhempienkin ihmisten kanssa. Itse olen kasvanut kolmen sukupolven huushollissa,jossa asui täti toisessa päässä isoa taloa hoitaen omia vanhempiaan. Paljon hyvää, paljon ristiriitoja. Hyvää siinä oli ainakin se, että oli aina joku aikuinen paikalla.
    P.S.Meillä on sama tapetti kuin kuvassa neljä, mutta vihreänä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ennen oli kaikki paremmin, koko kylä hoiti lapsia ja mammat ja papat asui samassa taloudessa. Ajat muuttuu, enkä tosiaan tiedä mikä parempi :) Oishan se ihanaa jos asuisivat vaikka vieressä, mutta näin ei valitettavasti ole meillä. Mutta ehkä me asutaan sitten lähellä meidän muksuja kun ne on aikuisia ja mä tiedä, että itse ainakin jos vaan olevat täällä eikä ympäri maapalloa :o)

      Joo, meillä on tätä tapettia (joka on siis samalta aikakaudelta kuin talomme on siirretty tänne paikalleen 1917)
      kahdessa värissä. Just tätä vihreää ja sitten on harmaata olohuoneessa. Vihreän sävyjä taitaa olla useampi, koska tämä kuvassa oleva on vihreä :))

      Delete
  13. Ihanaa, että olet saanut nyt apuja arkeenne :)
    Jaksaminen on niin pienestä kiinni välillä.


    ReplyDelete
  14. Aivan ihanaa, että täti auttaa teitä. Meillä on mieheni sukulaisia lähellä, mutta arastelen heiltä lastenhoitoavun pyytämistä. Olen sitä kyllä tehnyt mutta kuin varoen kuluttamasta sitä loppuun. Jos lähellä asuvat olisivat omia sukulaisia, laittaisin tekstaria menemään, en kysyisi aina viikkoa tai kahta ennen, josko muutama hoitotunti järjestyisi. Se, että joku oikein tarjoutuisi, olisi ihanaa. Pitää muistaa tehdä itse niin, kun oma lapsi tai lapset ovat isompia. - Pauliina

    ReplyDelete
  15. Oi, mulle tuli melkein kyyneleet silmiin, kun luin että olet saanut apua arkeen. Mä todella tiedän mitä se lasten kanssa olo on. Meilläkin pojat nukkuivat huonosti pitkään ja omat vanhemmat tekivät vielä silloin töitä, eivätkä päässeet paljon avuksi. Täällä ei enää silloin saanut kotiapua lapsiperheelle. Kodinhoitaja kävi yhden kerran. Mutta kerran sitten soitti paras ystävä ja ilmoitti ottaneensa töistä vapaapäivän ja tulevan hoitamaan lapsia, jotta saan levätä. Itku pääsi onnesta! Ne pienet hetket ovat kovasti tärkeitä ja se että joku tarjoaa apua pyytämättä.

    ReplyDelete
  16. Kiitos kun olet jakanut sun arkea niin aidosti. Tämä on ihana blogi ja olen saanut hyvää vertaistukea. Meillä lapset 1 ja 2v (ikäeroa 1v 7kk) ja etenkin esikoinen on ollut superhuono nukkumaan. Tiedän niin mitä tuo valvominen on. Kamalaa! Vaikka kuin onnellinen ja kiitollinen lapsistaan onkin! Meilläkään ei ole tukiverkkoa ja myönnän kadehtivani heitä, jotka saa apuja esim.isovanhemmilta. Ihanaa, jos vielä on ihmisiä, jotka tarjoutuu auttamaan pyytämättä. Suuri sydän on hänellä! :) jaksamista!

    ReplyDelete