Kesäkesäkesä!


Kesä! Täällä se on! Eilen pyykkejä ulos ripustaessani havahduin ihanaan, niin tuttuun ääneen ... mutta hetken jouduin miettimään, että mitäs tämä on? No ...  juu, kovasti kaipaamaani ääni! Eli siihen, kun koivun oksat taipuvat tuulessa ja lehdet oksissa kahisevat ja suhisevat. Vielä kun saamme pääskyt taivaalle kirkumaan, sitä odotan. Tästä kesästä tulee varmasti ihana. Viimeinen kesä kokonaan lasten kanssa kotona - syksyllä aloitan työt, elokuussa. Kesä, jolloin kaksosilla on vuosi enemmän järkeä päässä kuin viime kesänä. Kesä, jolloin voisin tehdä enemmän omia juttuja ja tavata enemmän ystäviä - käydä kaupungilla, puistoissa, rannoilla. Olla enemmän läsnä ja aktiivinen kuin viime kesänä jolloin pienten vauvojen kanssa olin todella kiinni täällä kotona. Ei mitään vikaa siinäkään! Kesä tässä talossa on ihana. Huvilatunnelmaa. Valoa ja iloa.

Olen rapsutellut miehen kanssa vuorotellen ulkona kylpyhuoneen peiliovea puhtaaksi vanhoista maaleista. Se on työlästä. Ovessa näyttää olevan kolme kerrosta maalia. Ihan eka vasten puuta olisi joku öljymaali ja kaksi seuraavaa alkydimaaleja. Tiukassa on. Jos edes jotenkin saisi nuo kovat uudemmat maalit pois, sitä on niin paksu kerros, että pelkään sen näkyvän alta, kun maalaamme oven uudestaan pellavaöljymaalilla.

Saatte sitten nähdä lopputuloksen. Tuo joku jääkiekkokin telkkarista näyttää vievän mieheltä innon rapsutella puuovea. Mutta kai se joskus valmistuu? 


No comments