Friday, February 10, 2017

Ollaan vaan





Hei hulinaa! Ja viikonloppua. Perjantaisin olen aina megalomaalisen uupunut - nukahdan kymmenen maissa illalla jo sohvalle, vaikka olen aina ollut viikonloppuisin semmoinen valvoskelija pahimmasta päästä (aamulla olen sitten nukkunut pitkään, kun mies on hoitanut vkonloppuaamut). Nykyisin työviikko imee voimat, menen perjantaina ajoissa nukkumaan ja herään pirteänä seuraavana aamuna - tykkään lauantai aamuisin käydä treenaamassa salilla. En jää nukkumaan tai lojumaan enää. 

Toisaalta se on harmi ... Salaa odotan sitä, että kaksoset kasvavat vielä muutaman vuoden eteenpäin - niin että hekin tykkäisivät lojua viikonloppuisin. Meillä isot koululaiset kyllä ymmärtää tämän - viikonloppuisin ollaan pyjamassa ja lojutaan pitkään. Tykkäisin siitä, jos nämä pienet naperot oleskelisivat kainaloisena sängyssäni ja voisimme tosiaankin lojua yhdessä. 

Mutta kaikki tietävät sen, että se on toiveajattelua!

Mukavaa perjantaita ystävät. Tänä iltana ollaan vaan. Kuitenkin.

6 comments:

  1. Voi ihanat ❤ Kivaa viikonloppua! Ja tuo Vinski... Ihan kuin tuo kuva olis otettu 15 vuotta sitten Verkusta! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, ihan on kopio isoveljestään :) <3 Mulla on sydämessä aina tietty kolo pieniä poikia varten - just varmaan sen takia, kun esikoinen on poika <3 <3 Hyvää ystävänpäivää rakas ystävä!

      Delete
  2. Onpa sinulla ihana mies kun hoitaa viikonloppuaamut niin saat nukkua. Muistaakseni joskus kerroit, että hän vie pienet myös viikolla päiväkotiin :-) Hieno mies!

    Ja on tosiaan ihanaa viikon päätteeksi olla vaan; ihan parasta!

    Leppoisaa lauantain jatkoa ...

    Terveisin, Johanna

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moikka Johanna,

      onkohan mieheni pyytänyt sinua kirjoittamaan nuo kehut ;)
      Ei vaan, kyllä hän osallistuu arkeemme ja elämään ihan 50/50. Päiväkotiin vienti on hänelle helpompaa, kun autolla liikkuu :) Nyt keväällä on mulle kyllä saatava fillariin semmoinen pyörän peräkärry niin voin kuskata.

      Just kattelin eilen telkkarista ohjelmaa, jossa keskusteltiin siitä muistaako lapsi lapsuudestaan sen seikan, että on pölytön koti vai sen, että isi ja äiti leikkivät hänen kanssaan telttaretkeä olohuoneen lattialla ... niin in. Mietitääs sitä ;) Enemmän pitäisi vaan antaa olla ja olla vaan.

      Ihanaa ystävänpäivää sinulle Johanna :) Halaus,

      Niina

      Delete
  3. Musta on tullut kans semmonen sohvalle nukahtaja että! :D Viime viikonloppuna yritin pysyä hereillä. Heräsin sitten joskus aamuyöstä kolmelta sohvalta. :D Mies oli katsonut 1,5h leffan ja mä olin nukkunu pää sen sylissä koko ajan ja sitten se oli menny sänkyyn, :D

    ReplyDelete