Saturday, January 13, 2018

Perus





Joulu alkaa olla paketissa - uudet lelut jo kaapissa ja kuusi poissa.  Arki jyllää ja pöpöt valitettavasti myös. 
Meillä on kaksoset todella kovassa taudissa - kuumetta hipoen rajoja jo kolme päivää, kova yskä siivittää. Tänään mies käytti toistamiseen päivystyksessä ja toisella olikin ressukalla nyt molemmat korvat tulehtuneet. Onneksi ovat kuitenkin erittäin hyväntuulisia ja viime yö nukuttiin suht hyvin.
Viikko oli hektinen ja me molemmat aikuiset jouduimme tekemään töitä tiukkoja päiviä.
Minulla olikin täällä pari päivää lastenhoitaja kotona. Työnantajani tarjoaa semmoistakin helpotusta meillä,  mutta kyllä se kovin ikävältä tuntuu jättää pienet kuumeiset kotiin.
Toivon kovin, että oltaisiin jo maanantaina kunnossa mutta pahoin pelkään.

Nämä on näitä ikuisuusjuttuja perheissä joissa on pikkulapsia päiväkodissa. Pöpöt tulee ja menee, vanhemmat töissä ja tuntuu, että kukaan ei koskaan saa nukuttua kunnon yöunia.
Kaikki hajoaa välillä käsiin. Koko pakka. Mutta on pakko vaan mennä eteenpäin miettien, kyllä tämä tästä. Oravanpyörä, elän juuri siinä nyt, nelikymppisenä ja tiedän mitä se on.

Reilu vuosi sitten tein elämänmuutoksen. Olen ollut aina kova liikkumaan mutta palasin kuntokeskuksen jäseneksi ja olen treenannut noin 3-4 kertaa viikossa siellä.
Vaikka olisin ollut kuinka väsynyt, vaikka olisin nukkunut vain 4 tuntia yössä, vaikka "veettäisi"- vaikka tuntuisi ettei niitä kaivattuja tuloksia tule millään, en ole antanut periksi. En anna.
Oikeasti luulen, että se on pelastanut minua jäämästä sohvalle (ja masentumasta tähän kaikkeen tavalliseen elämään).
Kuntoilu jatkuu - kannan jumppalenkkareita laukussa välillä turhaan töihin mukaan keskustaan sillä joskus ei suunnitelmista huolimatta pääsekään. Mutta sitten otetaan toinen päivä mahdollisesti viikosta ja koitetaan sitten ehtiä.

Yksinkertaisesti selviän päivistä kalenterisuunnitelmien mukaan ja liikunnan avulla saan väsymyksen poistumaan! 

Tämä viikonloppu menee kotona hoivatessa pikkuisia - tänään lauantaina tehdään hyvää pataruokaa, otetaan lasilliset punaviiniä,  sytytetään kakluuniin tulet ja katsellaan telkkaria. Hyssytellään ja hoivaillaan. Aamulla ehdin jo treenisalille ja huomenna menen illalla. Ei sen ihmeempää. Perus.

2 comments:

  1. Pikaista paranemista kaksosille :) Ikävää tuollainen sairastelu mutta vuodenvaihteessa aina pöpöt jyllää. Tsemppiä!

    ReplyDelete
  2. Pikaista paranemista pikkuisille! Tuo on niin tuttua, että kaksi sairastaa. Joko yhtä aikaa tai peräkkäin. Välillä täytyy sanoa, että olin kyllä työttömyydestä silloin onnellinen. Sain rauhassa olla heidän kanssaan kotona eikä työnantaja odottanut mitään. Kaksoset olivat lähes 5-vuotiaita kun menin töihin ja silloin meillä oli hoitaja kotona kunnes pojat menivät eskariin ja sen vuoden vielä puolipäiväisesti. Kaikki oli helpompaa, kun mies oli töissä pääkaupunkiseudulla ja itsellä saattoi päivä venyä. Hoitaja hoiti lapset ja laittoi ruoan. Välillä tekivät myös kotihommia ihan pyytämättä. Koska tärkeintä oli, että viettivät aikaa lasten kanssa.

    ReplyDelete