Tulevaa rauhaa




 
Sunnuntaina kävimme Annalan kartanon laskiaisriehassa. Annalan kartano  ja Annalan huvila sekä koko pihapiiri ovat kyllä niin kauniita. Huvila on ollut uutisissa monesti, koska Helsingin kaupunki myy sitä (tai en tiedä ostiko Hyötykasviyhdistys jo sen?) ja se on päästetty erittäin huonoon kuntoon. Osasyynä väärin tehdyt remontit matkanvarrella. Harmitti, että unohdin kameran kotiin. Muutoin oleilimme kotona - lämmitimme kakluunia ja kokkailimme hyvää ruokaa.

Toisaalta, kuten jo viimeksi kirjoittelinkin, se on niin mukavaa saada ladata akkuja nukkumalla pidempään viikonloppuisin ja oleilemalla, koska arki on todellakin aamusta iltaan suorittamista - ensin töissä ja sitten tarhalle tai kotiin ja ilta meneekin nopeaan selviytyen syömisestä (näin sen ajattelen, ehkä se voidaan mieltää myös elämäksi), iltapesuista ja nukkumaanlaittorumbasta. Meillä mies tekee noin kaksi-kolme päivää arkiviikosta tosi pitkän päivän, tulee kotiin kaksosten nukkumaanmenoaikaan. Että kyllä sitä aika montaa lankaa saa pitää käsissään päivän mittaan, että paketti pysyy koossa. En voi sen sanoa olevan aina helppoa tai kevyttä. Mutta ei se sitä ole hänenkään osalta.
Juu ja onneksi ei asuta kerrostalossa sillä meillä valitettavan usein vielä pyörii pesukone liki puolilta öin vielä vikaa satsia, ja sitä silmät ristissä odotellaan ripustettavaksi tai kuivuriin.
Meillä onneksi, oi onneksi, kaikki lapset nukkuvat melkein yhdeksään tai ainakin puoleen viikonloppuisin. Saa univelkoja kuitattua.Varmaan hekin sitä samaa tekevät, kun noinkin pitkään uinuvat. 


Mutta hei, viikolla koittaakin aivan uusi juttu! Olen innoissani. Mies lähtee junalla hiihtolomareissuun kolmen lapsen kanssa ja minä jään kotiin koira- ja marsuvahdiksi esikoisen kanssa. Lomailen sitten pari päivää hiihtolomaviikon loppuun kaksosten ja keskimmäisen kanssa, kun tulevat kotiin, ja mies menee vastaavasti töihin. 

En ole ollut yksin kotona yötä ilman lapsia neljään vuoteen!
Nyt niitä öitä tulee 4kpl! Noin kun nopsaan lasken.
Voi tehdä ihan hyvää :) En ole mikään ikävöitsijä tyyppi tai emojen emo, joka ei lapsiaan laskisi mihinkään. Päinvastoin, mielellään niitä antaisin hoitoon tai yökylään. 

Tästä omasta mini breikistäni ajattelin ottaa kaiken irti ... siivota vaatekomeroni, tavata ystäviä, käydä leffassa ja syömässä ja treenata ja ja LUKEA KIRJAA. Siinä on 4 päivää ja iltaa. Jes. No töissä tietenkin mutta siinä on viikonloppukin välissä. Kuulostaa aivan utopialta. Mutta eräs ystäväni sanoikin osuvasti, että "sitten sinä et loppujen lopuksi osaakaan tehdä mitään. Haahuilen vain. Ja kaikki se aika menee siihen.". Voi olla. Ihmettelen sitten vain omia ajatuksiani. Niin se on.

Kävimme pari vkoa sitten Ikeassa (jouduin sinne ostoksille työasioissa). Otin kaksoset mukaan ja he ihastuivat jättikokoisiin pehmohai - elukoihin. Järkyttävän kokoiset pehmot.

Mukavaa laskiaistiistaita kaikille!

2 comments

  1. Oi kuulostaa hyvältä. Parhaan ystäväni kaksoset täyttävät tänään 1v. On se kovaa menoa. Mutta hyvin vetävät ja aivan ihanat vauvat!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heippa!
      Ihanaa kuulla. Muista tarjota apuasi heille :o) Vaikka vetävätkin hyvin on oikeasti heitä todella vähän, ketkä haluavat ottaa esim. kaksi 1v. lasta hetkeksi heille temmeltämään. Saisivat olla vaikka vähän aikaa kaksin <3 Se on tärkeää.

      Minulla itsellä on tarkoitus, sitten kun kaksoset kasvavat vielä parilla vuodella, tarjoutua monikkoperheille hetken avuksi. Muistan itse kuinka väsynyt olin ja kuinka kipeästi olisin tarvinnut joskus apua :) Se on muille se 2h kun itse perhelle se on 24/7 ...
      pikkujuttuja.

      Delete