Kyllä on ihan uskomatonta, se että huomenna on taas yksi kevätjuhla! Ja meillä klo. 8.30 ei jaksaisi millään niin aikaisin. Miksi, miksi, miksi.
No on nopeasti mennyt tämä vuosi. Kevätjuhla on kyllä niin liikuttava. Suvivirsi on jäänyt ikuisesti merkitsemään minulle päättymätöntä kesää, lomaa ja ystäviä - ja mielessäni on myös se haikeus, jonka se tuo mukanaan. En itse ole (enää vuosiin ollut) odottamassa kutkuttava tunne vatsassa todistustani, mutta silti Suvivirsi saa palan kurkkuun ja kyyneleet silmiin. Siis vain siitä onnesta, ei mitään paniikinoimaista jännitystä.
Nuoren aikuisen elämään kuuluvat kesäseikkailutkaan eivät ole enää ajankohtaisia minulle. Eivät tietenkään! Se tunne, kun pakkasimme autot täyteen tavaraa ja ajoimme festareille, mökeille ... se tunne ja odotus! Ja aina paistoi aurinko. Jossain kohtaa pääsi aina hyppäämään järveen. Ihanaan , kesäiseen lämpimään puhdasvetiseen järveen.
Nyt on omien lasteni vuoro kerätä muistoja - just niitä ihania kultaisia lapsuusmuistoja ja myöskin niitä nuoruusmuistoja, joita minäkin muistelen kaiholla. Lakkiaiset eivät tänä kesänä kolkuttele, koska meillä hajautetaan kirjoituksia - ehkä syksyllä tai vasta mahdollisesti ensi keväänä (ehdottomasti syksyllä kuuluu järkeni ääni, mutta toivon lakkiaisia vasta ensi kevääksi, niin saan juhlat ulos).
Ps. kuvat ei mitenkään liity kevätjuhliin =)
No comments