Kotona lojumista ja pientä puuhaa

Varmasti aika monella meistä on samat ajatukset ja jutut tällä hetkellä. Liittyen lisääntyneeseen kotona oleiluun koronan vuoksi olen tullut leivontahulluksi, niin kuin moni muukin. Tänään aamulla nousin varhain ja tein sämpylöitä. Oi, sunnuntaina ajan kanssa hitaasti on juhlaa laittaa aamupala. Kuunnella samalla musiikkia ja odottaa kahvin tippumista. Tässä niin kamalassa ajassa on nämä hyvätkin puolensa. Meillä kaikilla on aikaa enemmän kuin koskaan ennen! Kukaan ei voi pakata kassiaan ja lähteä kotoa - me kaikki olemme tässä samassa veneessä. Olen itse kamppaillut ajan ja kellon kanssa monta vuotta. Elämä on ollut liian hektistä suorittamista. Nautin tästä hitaasti soljuvasta ajasta kotona ... mutta samalla tietenkin tiedostan, että kaikki eivät todellakaan nauti. Ristiriitaiset ajatukset.

Kiireisestä elämästä poispääsy, se on ollut salaisesti suuri unelmani... Lopulta päädyin lopettamaan nyt helmikuussa työpaikassani ja otin kokonaan uuden suunnan. Aloitin opinnot taas luovalla alalla -opiskelen visualistiksi ja samalla keskityn enemmän perheeseen ja omaan itseeni. En vielä tiedä mitä tapahtuu, koska taloudellinen vaakakuppini ei ole tosiaankaan tasapainossa - mutta lopulta ihminen pärjää paljon vähemmällä kuin sitä luulisi. Kaikki selkiytyy kyllä. Uskon siihen.

Tänään aurinkoinen sää innosti meidät ulkoilemaan omassa porukassamme mutta niin ulkoilivat muutkin. Paloheinässä portailla ja kuntoilupisteillä oli ajoittain jopa ruuhkaa. Ajattelimme, että emme voi enää lähteä perheenä yhdessä kuntoilupisteille. Näin se vaan on. Liikaa ihmisiä.

Nyt menen katsomaan mitä Alva puuhastelee ulkona ja laitan toiselle lapsukaiselle leffan pyörimään. Sunnuntaita kaikille ja katsotaan rauhaisasti mitä tuleva viikko tuo tullessaan!

Ps. blogin ulkoasu ei ole vielä valmis! Työstän edelleen.