Voi kumpa tämä kamala aika olisi jo ohi!

Tänä aamuna kun heräsimme viidentenä koronaeristysviikkona lumisateiseen näkymään, tuntuu ... etten jaksaisi enää! Koululaiset alkavat pikkusen ärsyttää aamupalapöydässä viisastelemassa ja luulen, että tunne on sama puolin ja toisin. Voi kumpa tämä loppuisi ja alkaisi arki koulupäivineen ja päiväkoteineen, työt ja opiskelut rullaisivat ja niin edelleen. Kaikki me toivomme samaa!
Päivä on yhtä ruuanlaittoa ja siivoamista - kaksosten riitojen sopimista. Ystäviä on niin kova ikävä!
Nyt kun lunta tuli ja hetkeksi hieman kylmempi ilma, puutarhatyötkin jää. Pihassa oleilu ja mullan tonkiminen on ollut omalla kohdallani aikamoinen henkireikä. Kaikki pihatyöt onkin valmiina. Piha on siivottu ja haravoitu, kukkapenkit siistitty, kevätkukat osa jo kukkii ja osa puskee ylös. Istutin orvokkeja ja perunanarsisseja ruukkuihin. Muutamat mukulat mullassa esikasvatuksessa kuistilla. Täytyy kyllä sanoa että ekaa kertaa kymmeneen vuoteen minulla on aikaa fiilistellä ja miettiä pihaa ja puutarhaa kunnolla.

Ajattelimme istuttaa kaksosille oman puun ja he halusivat päärynäpuun. Se taimi täytyy vielä hankkia ja muutamaa perennaa. Kaivamme yhden suuren vanhan kukkapenkin puoliksi ylös koska muutama kasvi on huonossa jamassa, korvaamme ne uusilla. Sitten on löydettävä jostain uusi, suuri puutarhapöytä. Mielellään käytettynä (meillä kalusteet on aika lailla ulkona koko kesän sään armoilla ja en viitsi panostaa, liinat päälle niin saa nätiksi pöydän kuin pöydän).

Lueskelin juuri aamun lehdestä, että valmistujaisille kaavaillaan samaa juhlallisuutta ja päivää, ajankohtana olisi elokuu. No hyvä tietää että juhlapäivä olisi yhtenäinen. Se on hyvä! Meillähän siis eräs lopultakin valmistuisi lukiosta. Olen luvannut järjestää vuosisadan bileet. No, ainakin hyvää ruokaa ja juomaa, musiikkia ja chillailua puutarhassa. Suunnattoman ylpeä olen - esikoisestani.

Mitä muuta kuuluu ... kaikissa perheissä, joissa nautitaan koronaeristystä kodeissa joissa on pieniä lapsia, ei aika kuitenkaan koskaan käy pitkäksi ja tekemistä riittää. Ei täällä sohvalla lojuta vaan tehdään sitä kaikista tärkeintä työtä eli pidämme toisistamme huolta. Emme sairastu tai sairastuta muita. Otetaan rauhassa! Vaikka minuakin jo ärsyttää niin kyllä me selviämme tästä!

Kuvailin eilen Alvaa yläkerrassa joten tässä teillekin pari leikkikuvaa. Nuo Vilacin palikat on niin ihania, vaikka alkaa olla jo leluina ohi kaksosista niin ne on niin nättiä rekvisiittaa lastenhuoneessa että en vielä luovu. Punainen ihana ruutumekko on Lotan vanha ja otimme sen just eilen jemmasta käytöön Alvalle. Mukavaa keskiviikkoa.