Kaksi erilaista
Kaksi niin erilaista. Esikoinen oli vauvana hermostunut. Itkuinen. Jäntevänä puskeva, ei paikallaan viihtyvä. Ei nukkunut päiväunia. Mikään ei kelvannut. Sairasteli paljon, todella paljon. Suloinen poika mutta ... yhä löydän hänestä sen saman levottumuuden. Pitää aina olla jotain tekemistä paitsi yöllä nukkuessa. Ja silloinkin meno on joskus päällä, unissaan puhumista ja huutelua, kierimistä niin että sängyn vieressä oleva patteri kolisee kovaa.
Tämä uusi on leppoisa. Kunhan on virkeä, masu täynnä ja vaippa kuiva. Seurustelee. Nukkuu pitkiä unia. Katselee, kujeilee. On vaan. Tutkii. Huokuu jotain outoa budhamaista rauhaa. Tyytyväisenä vauvannaamana. Masu pulleana. Jos alkaa hermostua, siitä tietää, että tarvitsee pienet unet taas ja ehkä hieman maitoa. Yksinkertaista.
Kyllä osaavat olla erilaisia! Vai kauhistelenko esikoisen vauva-aikaa? Muistan siitä vain kaikkea kamalaa. Vai osaanko nyt ottaa rennommin? Antaa olla? Ja vauva on jo oppinut siihen, että saa lojua lattialla pitkiäkin aikoja yksikseen, koska pitää passata esikoista. Auttaa läksyissä, suomentaa Nintendopelejä, etsiä yöpaitaa, tulla katsomaan, kuunnella, auttaa, tulla katsomaan .... kuunnella, auttaa lelun kanssa, kenkien kanssa, tulla katsomaan taas jotakin, komentaa ...
He taitavat toden totta
ReplyDeleteolla kaksi erilaista kakrua.=O)
Yö ja päivä!!!!
Toiset vaativat kaiken tilan ja ajan ja toisille riittää vähempi-ovat vähään tyytyväisiä!!!
Meillä esikoinen on AINA ollut iisi tapaus ja kuopus tasan tarkkaan juuri päinvastainen!!!
Miten voivat veljekset ollakin niin erilaisia?!
Toinen sinkoilee päätäpahkaa paikasta toiseen ja toinen on itse rauhallisuus!!!
Ja tuo kolmas(tyttö)on siitä välistä!!!
Sitten tuon komppanjan kanssa pitäisi viettää päivänsä tasapainoillen ja järkkäillen asiat kondikseen,olemalla riittävä,oikeudenmukainen ja viisas äiti jokaiselle "erityisyydelleni"!!!=O)Huhhuh,on siinä duunia kerrakseen!!!
Suloinen tuo sinun pienimmäisesi!!Näyttääkin niin tyytyväiseltä ja veikeältä tapaukselta!!!<3
Minä ajattelin ennen kuin viimeistä kappaletta ehdin lukea, että kyllä voi kyse olla ihan miten itse suhtautuu. Minulla ainakin on näin. Esikoinen oli minusta vauvana vaativampi kuin kaksi pienempää sisarustaan. Ihania kuvia;)
ReplyDeleteMeillä on myös olleet erilaiset lapset vauvana. Mutta toisinpäin; esikoinen oli helppo ja toinen haastavampi. Koo oli siis tosi helppo vauva. Köllötteli, katseli ja NUKKUI. Nyytti ei nuku, ei todellakaan köllötellyt vaan heti menoksi. Levottomampi luonne siis :D
ReplyDeleteToki, molemmat rakkaita omalla veikeällä tavallaan!
Kyllä meilläkin lapset ovat erilaisia ja minä suhtaudun heihin erilailla. Olen alkanut epäillä että aika kultaa muistoja.. 12 vuotta on aika pitkä aika, en ole itsekään enää sama nuori tyttö kuin silloin esikoisen syntyessä.
ReplyDeleteMeillä esikoinen oli vauvana vaativa (vai tuntuiko vaan siltä?) mutta kasvanut erittäin järkeväksi ja rauhalliseksi nuoreksi mieheksi. Kuopus taas on vikkelä ja virkeä ja kaikkein "kiltein". Keskimmäinen itse- ja omapäisin ja luovin.
Ja minusta tuntuu että olen ollut jokaiselle ihan erilainen äiti, kypsynyt vuosien mittaan. Minusta on hienoa että kaikki perheenjäsenet ovat niin erilaisia. Jokainen on löytänyt sen oman paikkansa ja roolinsa siinä kokonaisuudessa.
Omalla kokemuksella voin sanoa, että erilaisia ovat!
ReplyDeleteIhana tuo ensimmäinen kuva ja värit!
ReplyDeleteMinulla ei ole vielä omia lapsia, mutta nuorempana vahdin paljon lapsia monissa perheissä useamman vuoden ajan ja ainakin omasta mielestä sisarukset olivat yleensä erilaisia luonteeltaan ja se näkyi jo vauvana.
Myös minulla esikoinen oli vaativa (ja on edelleenkin eri tavalla kuin kuopus). Äitinä varmasti on itse suhtautunut eri tavalla heihin ja luulen, että syntymäjärjestyksellä on suuren suuri merkitys. Esikoinen on läpi elämänsä jollakin tavalla erilainen kuin perässä tulleet.
ReplyDeleteSe on vaan kummallista aina, että miten saman perheen lapset voivat ollakin NIIN ERILAISIA! Onneksi ovat, tylsäksi kävisi, jos kaikki olisivat samalla tavalla toimivia, vai mitä? :)
Meidän tyty on ollut helppo ja iloinen ja terve vauva ja aina hyvä nukkumaan. Tosin nyt parivuotiaana yöt ovat välillä vähän levottomia, kun näkee varmaan paljon unia ja sitten on tämä uhma-ikä!!! Mutta kaiken kaikkiaan helppo!
ReplyDeleteNyt mietinkin, että onkohan tämä tuleva vauveli sitten aivan vastakohta? Hyvästi yöunet ;)
Ihanat varpaat! :) Sitä minäkin vähän mietin jo etukäteen, että minkälainen kaveri tuolla masussa asustelee. Esikoinen oli hyväntuulinen, mutta vaativa. Ja edelleen virtaa riittää. Toisaalta on rauhallinen, jos vertaa moniin tuttuihin poikalapsiin.
ReplyDeleteKyllä noiden vallitsevien olosuhteidenkin (esikoisen huomion- ja ajantarve) on pakko vaikuttaa jotenkin nuoremman kehitykseen, mutta enemmän taidan uskoa luonne-eroihin.
:) Sama juttu, meillä kolme erilaista: isosisko on nauravainen haaveilija, keskimmäinen virnuileva katastrofipoika ja sitten tämä pienin... teräväsilmäinen, leveähymyinen dynamotyttö.
ReplyDeleteVoi miten ihania kuvia! Meilläkin on kaksi erilaista tapausta, poikakin on luonteeltaan rauhallinen, mutta touhukkaampi kuin esikoistyttö. Pikkumies tutkii sellaisia paikkoja joihin neitimme ei koskaan änkenyt yms. Johtuuko siitä, että ovat tyttö ja poika vai siitä, että ovat vain erilaisia. Kuitenkin, ihanaa, että ovat ihan omat persoonat.
ReplyDeleteSuloiset nakkivarpaat <3
ReplyDeleteOsa vauvoista vaatii pienenä paljon,osa taas isompana,osa on samanlainen vuodesta toiseen ja omaa vain tietyn luonteenpiirteen:)
ReplyDeleteMeillä esikoinen(kohta 10 vuotta)oli nauravainen ja oikeastaan liiankin helppo vauva,keskimmäinen(kohta 7 vuotta)oli helppo vauva,mutta vähän vaativampi ja tämä viimeinen(vähän yli vuoden)on nyt jo nyrkit pystyssä!Kaikki on olleet hyvin iloisia ja perustyytyväisiä,mutta ne erot luonteissa on tulleet jo ihan pienenä vauvana hyvinkin selvästi esille.Tämä esikoinen on myös hyvin herkkä ja pelokas ollut aina,ja sairastui syksyllä psyykkisesti...onneksi tuntuisi olevan lähinnä pelkoihin kulminoitunut juttu,mutta näin vaati paljon sitten aikanaan!
Ihania nuo lapset ovat aina omalla luonteellaan varustettuina.
Hitsin söpöläinen tuo teidän vaavi on :-) Meillä pojat ovat olleet - ja ovat edelleen, kuin yö ja päivä. Hugo oli kamalan helppo vauvana ja on ollut aina "suoraviivaisen" helppo sen jälkeenkin. Lisäksi erityisen omatoiminen ja rohkea tekemään itsekseen asioita. TÄmä punatukka taas. Täysi vastakohta. Vauvana aivan hurja työ saada häntä edes ylipäätään mitenkään tyytyväiseksi ja sen jälkeenkin hyvin herkästi menee tempperamentti tappeluksi tai punapää viuhahtaa vihaisesti :-) Silti, IHANIA IHANIA molemmat!!!
ReplyDeleteP.S: Juu juu, kaksi vielä tulolla... Aika outoa ja aika hauskaa. En vielä mieti, miten pärjätään, kesällä sitten ehtii ihmetellä sitä! Sitten kun sen aika on :-) Saas nähdä saadaanko meidänkin perheeseen se Lotta!
No eipä tähän tarvitse kai mitään enää lisätä.. kaikkihan tietää mun syndroomasn meidän ainosta... huaah. Eikä tosiaankaan ollut kyse siitä et oisin stressannut/huolinut enemmän, kun ei ollut esikoinen.
ReplyDelete-m-
Olen kuullut väitettävän, että leppoisille vaaveille tulee rankempi uhmaikä, koska eivät saaneet vauvana kylliksi huomiota - "hankala" vauva varmistaa, että saa huomiota. Onnea vaan matkaan :)
ReplyDeleteHui, ihanan paljon kommentteja!
ReplyDeleteLuonteen eroihin alan minäkin uskoa. Lotalla oli pari kuukautta sitten myös aika, jolloin hän itki paljon iltaisin. Käytettiin lääkärillä ja vyöhyketerapeutillakin, kun se oli niin yllättävää. Näki kuinka vauvaan koski. Pari viikkoa sitä kesti, sitten pikku Budha tuli takaisin.
Ehdin jo säikähtää, että NYTKÖ SE ALKOI! Olisi vaan pitänyt ottaa vanhat Vernerin vauva-ajan päiväkirjat kaapista ja lukea sieltä ennen raskautumista muutama tosiseikka itkuisen vauvan hoitamisesta ja siitä, kuinka se oli raskasta. Siellä lukee muunmuassa jotain semmosta, että EI KOSKAAN ENÄÄ!!
:D :D
Näin se mieli muuttuu.
Moi!
ReplyDeleteMilloin kerrot jotain koirastasi? Mulla ei lapsia tule olemaan, mutta koiria siitäkin edestä!!
Ano,
ReplyDeletemulla ei ole vielä koiraa ... mutta olen jo vuosia semmoisesta haaveillut. Lapsuudenkodissani oli koira.
Kerron kyllä koirajuttuja täällä blogissani sitten kun moinen karvakasa meille muuttaa :)
Toivottavasti lähitulevaisuudessa.
Lapset tulee maailmaan luonteidensa kanssa. Vauvasta lahtien huomaa erot. Ja kylla tietty varmaan auttaa etta olet kaynyt taman vauvajutun lapi aiemmin. Mutta selvasti nakee jo luonne eroja vauvoissa.
ReplyDeleteIhana Peppi nukke!!
Niina,
ReplyDeletemä luulin että on, kun parsonsivustot oli tuolla... Minkälaista koiraa olet ajatellut? Kerro jotain koirahaaveistasi.
Voisin vaikka kirjoittaa postauksen koirahaaveistani pian :)
ReplyDeleteLotta on IHANA nykerönenä! Mahtavaa, kun on helppo vauva. Tai silleen tyytyväinen, tietää että sillä on kaikki oikein hyvin.
ReplyDeleteEttei vaan johdu siitä, että eka on poika ja toinen vain tyttö. Tutkittu tosiasia on, että poikia palvotaan ja passataan. tytöt saavat ähistä itsekseen.
ReplyDeleteAno
ReplyDeleteKommenttisi on mielenkiintoinen !
Asiassa voi hyvinkin olla vinha perä.