Kävin tänään kaupungilla aamupäivästä Lotan kanssa pikkusen tuhlaamassa. Hankin meille kauan himoitsemani Le Creusetin mintunvihreän kasarin. Voi vitsi että se on hieno! Löysin myös Jamie Oliver-sarjan saman värisen Tefalin paistinpannun sekä uuden lasagnevuoan. Eilen mieheni kokkasi Lotan kummeille lasagnea ja huomasimme puutteen. Nyt on välineitä! Ihan pakko oli myös napata vaaleanpunainen leikkuulauta piristämään keväistä keittiötä.
Nälissäni kannoin babysitterissä istuvan Lotan keittiöstä olohuoneeseen. Toisessa kädessä siis sitterin nauhat, joista kannoin sitteriä ja toisessa lautanen, jolla salaattia ja haarukka. Olohuoneessa laskin sitterin lapsineen maahan ja kun kumarruin luiskahti lautaselta haarukka. Komeassa kaaressa suoraan Lotan otsaan. Siitä se kimposi vielä jonnekin. Nyt siinä on kolme reikää, Lotan ohimolla.
Lotta purskahti itkuun. Ei onneksi verta. Huh! Minä hätäännyin. En vieläkään tiedä minne se haarukka lensi. Se on tuolla jossain lattialla kai, sohvan alla tai jossain.
Tulen aina muistamaan tämän päivän päivänä jolloin sain himoitsemani kasarin ja haarukka putosi Lotan päähän piikit edellä. Joka kerta kun teen ruokaa kasarilla. Muistan. Ne reiät Lotan otsassa.
Olkoon tämä varoittava esimerkki kaikille nälkäisille äideille ympäri maan. Heittäkää kaksi keikkaa. Ensin lapsi. Sitten lautanen. Ei tule näitä kamalia huono äiti fiiliksiä. Lotalle ei käynyt kuinkaan, tässä se sylissäni jokeltaa. MInäkin jo rauhoituin. Kahvilla ja tummalla suklaalla.
Mikä otsikko, mikä teksti - onneksi lopputulos ei ollut niin rankka kun se.
ReplyDeleteVoi että miten tuollainen pelästyttää! Onneksi ei käynyt pahemmin. Itse muistan kun esikoiseni oli turvakaukolassa kotona (vyöt ei olleet kiinni). Puhelin soi ja ajattelin että siirrän vauvan viereeni ja vastaan puhelimeen, kaukalo kaatuikin ja vauva vieri/putosi kaukalosta. Itkin ja olin ihan järkyttynyt. Koskaan enään en pitänyt häntä ilman vöitä kaukalossa.
ReplyDeleteHupsheijaa, vahinkoja sattuu! Itse olen aina yrittänyt noudattaa perusturvallisuutta, mutten ylivarovaisuutta ja tuollainen olisi taatusti voinut sattua minullekkin!
ReplyDeleteIhana pata! Olen pitkään himoinnut saman sarjan tomaatin muotoista pataa. Tai oikeastaan ihan niitä kaikkia! Ehkä siinä vaiheessa, kun on uusi keittiö :) Sinun pata taitaa sointua hienosti teidän keittiön seinään!
Ihana kuva pienestä Lotasta. On se vaan niin suloinen!
ReplyDeleteMauno oli kuumeessa ensimmäistä kertaa, onneksi kesti vain pari päivää. Oli kurjaa katsoa kun toinen sairasti ):
terveisiä kaikille sinne!
Mari
Onneksi ei käynyt pikku-Lotalle kuinkaan! Ei meilläkään haavereilta olla säästytty ja aina sitä ajattelee, et mitähän seuraavaksi...
ReplyDeleteMinäkin himoitsen niitä turkooseja Jamien pannuja! Hieno kasari!!!
maarit
ReplyDeleteKiitos kommentistasi :)
Huh, niinpä!
Katrir
Hui, varmasti pelästyttää. Mutta olisi voinut sattua myös meillä ;)
nanna
Kiitos, parantaa mieltä kun joku tokaisee, että meilläkin olisi voinut käydä noin eikä aloita heti kaameaa saarnaa, että ajattelitko tappaa lapsesi :D
Mari
Kivaa kuulla kuulumisianne! Harmi, että Mauno on ollut kipeä :(
-A-
Kiitti kommentistasi ja huuh, sattuu ja tapahtuu näemmä.
Onneksi ei käynyt hullummin! Säikähdin jo otsikkoa. Voin kuvitella hätäännyksesi. Mutta noita voi sattua kenelle vaan, vastaavia tapahtumia. Onneksi kaikki on hyvin.
ReplyDeleteTuosta kasarista. I-H-A-N-A!!! :) Ihan sattumalta olen pitkään himoinnut samaa sarjaa, mitä tahansa tuota väriä. Mistä muuten löysit sen? Meillä on kattila-ja paistinpannutilanne tosi huono, mutta en halua hankkia mitä tahansa pannua vaan haluaisin kunnollisen sitten joskus. Blinipannun (sellaisen johon mahtuu 4 kpl) hankin valurautaisena pannukakkuja (ja tietysti blinejäkin) varten, mutta muuten pannut ja padat ovat vielä unelmissa.
Meillä ei ole blinipannua koska elän (harha)kuvitelmassa etten osaa tehdä itse blinejä.
ReplyDeleteLöysin tuon Stockmannilta! Oli ainoa hyllyssä mutta sieltähän saa tilattua yleensä ihan mitä vaan älyää pyytää.
Haluan vielä padan samaa sarjaa. Mut ensin pitää taas säästää joku tovi. On niin arvokkaita nuo.
Kokkipuodissa on mielestäni tuota sarjaa mutta heidän valikoimansa väreistä en tiedä.
Voi teitä, onneksi selvisitte säikähdyksellä! Noita taitaa sattua meille kaikille, pikku haavereita jotka olisi voinut välttää mutta joiden ansiosta oppii olemaan jatkossa taas varovaisempi. Tai ainakin mulle sattuu... :P
ReplyDeleteKasari on aivan mainio, mahtava väri!
Voi järkytys mikä tapaus! Onneksi ei tapahtunut mitään säikähdystä pahempaa. Antoiko mies minkäänlaista luentoa tuon jälkeen? Meillä nääs olis antanu:) Tulin muuten takaisin tänne blogistaniaan...
ReplyDeleteVoi eiiii! Säikähdit varmasti ihan hirveästi!
ReplyDeleteMutta onneksi ei käynyt kuinkaan. Ja kuten muutkin ovat todenneet, olis voinut käydä kenelle vaan. Se on usein vain niin pienestä huonosta tuurista kiinni.
Mutta vaikka äiti muistaa tapahtuman todennäköisesti ikänsä, onneksi Lotta muistaa vain tuon padan ja siinä loihditut äidin/isän tekemät kotoisat herkut : )
Inka
ReplyDeleteVäri on tosiaan aika hurmaava! Yritänkin keksiä kasarille jonkun paikan keittiössä missä se olisi näkyvillä eikä kattilakaapissa piilossa. Yksin pölyttymässä, ihan siellä perimmässä nurkassa minne ... nyyh. Pakko laittaa se esille :D !
Mari
Ei antanut! Ihme, pelotti hieman sanoa asiasta. Ensin ajattelin, etten kerro ollenkaan, mutta kun on nuo haarukan piikkien jäljet ... en halunnut hänen luulevan minun tuikanneen tahalleen :D Huh! Kaamea ajatus! Sitten mietin, että kirjoitan asiasta tänne vähän humoristiseen sävyyn ettei mulle jää traumoja :D
Ano
Kyllä. Säikähdin todellakin. Ajattelin ensin, että siinä meni nyt silmä puhki tai jotain ...
... mulla on aina tapana ajatella kaikista kaameinta vaihtoehtoa ensin. Semmonen oon.
Onneksi ei käynyt pahemmin, mutta voin kuvitella sen hätäännyksen :(
ReplyDeleteMeille meinasi käydä samoin, mutta haarukka päätyikin minun käsivarteeni, missä nyt on muistona punoittava arpi. Se haarukan piikki jäi oikein sojottamaan ihoon kiinni, yöks.. Luojan kiitos se ei kuitenkaan päätynyt Roopen päähän, silmään tms.
Hip Hei!
ReplyDeleteTäällä toinen Le Crouset -fani. Mulla on nyt ollut 6 vuotta punainen valurautapata, sellainen kattilan mallinen. Että on ihku edelleen, vaikka voisi väri olla välillä joku toinen... Esim. juuri nyt se omenanvihreä! Näin sellaisen Olivan ikkunassa, mutta ihminen EI tarvitse kahta samanlaista - ainakaan tuota hintaluokkaa :-) Ompussa Decanter myy niitä. (Sama firma tuo niitä myös maahan, ainakin toi ennen, kun olin eräällä keittiöfirmalla töissä.) Decanter taitaa olla myös Yrjönkadulla, mutta just Ompun myymälä on enemmän näihin keittiöjutskiin painottunut.
P.S: Ei kannata huono äiti -fiiliksiä kantaa. Näitä sattuu aina välillä, onneksi oikeasti tosi harvoin mitään kamalan kamalaa. Vaikka itse muistan edelleen aivan elävänä sen kamalan päivän, kun Jooki oli jäänyt jumiin matkalaukkuun. Vielä muovimalliseen :-/ Kylmät väreet käyvät aina, kun näen sen matkalaukun. Viimeksi pari viikkoa sitten meinasin, että käyn kuskaamassa sen roskiin, koska tuo aina sen kamalan kamalan päivän mieleeni.
ReplyDeleteLotalle haliterkut :-)
Joko toi tyyppi syö soseita? Apua miten nopsaan lapset kasvavat!
ReplyDeleteKattila on yli-ihana. Himoitsen saman puljun vesipannua.
ReplyDeleteTuula
ReplyDeleteMielelläni olisin itsekin ottanut piikit vastaan Lotan puolesta ... :)
Hannis
Oon käynytkin joskus Decanterissa -ihana keittiökauppa! Jamie Oliver sarjassakin oli ihana oliivinvihreä pata. Se ei ollu ihan yhtä kallis kun noi Le Crousetit , sillä ei varmaan oo sitten elinikäistä takuuta ;)
Matroskin
Kyllä juu, ikää on nyt 5kk ja kasvissoseet, hedelmät ja vellit on kuvioissa. Puuroa kokeillaan viikonloppuna :)
On vaikeeta taas oikeinkirjoitus ...Le creuset piti sanomani. Vaikeeta vaikeeta ulkomainen sana :D
ReplyDeleteKiitos hyvästä muistutuksesta..minulle..kun ei ole kun kaksi kättä niin tulee joskus sählättyä joten ei sille mitään voi. Jokaiselle sattuu joskus. Minä opetin Samua istumaan tyynyillä tukien ja kas kummaa kaatuihan tuo ja tietenkin pää osui pöytään. No sen jälkeen harjoittelu jatkui (pojalla punainen läikkä otsassaa) minun jalkojen välissä ja tyynyt on pysyneet sohvalla.
ReplyDeleteVoi noita patoja en ole edes tajunnut haluta..nyt tajuan! Upeat.