1.10 päättyy sitten kai tämä tauko ?
Eilen kävin piipahtamassa Toukolan puolella. Tullessani takaisinpäin, Kumpulaan, löysin erään talon portinpielestä nuo siemenet ja taimet. Kuinka kaunis ele jakaa omistaan. Tämän talon portilla oli myös kulhollinen kriikunoita. Omistaja täydentää kulhoa usein. Kuljen siitä tahallani ohi melkein päivittäin, kriikunat ovat niin makeita ja pehmeitä.
Meidän kulmilla on myös tapana laittaa ylimääräiset omput jakoon portille. Nyt niitä löytyy.
Tauolla tuli tuunattua myös yksi vanha tuoli. Tuoli on ollut minulla jo kahdeksan vuotta mutta se oli yleensä hylättynä makuuhuoneen nurkkaan. Se ei vaan sopinut minnekään. Tumma, ja sen verhoilukin oli aika kaamea. Maalasin tuolin munankuorenvalkoiseksi ja verhoilin uudestaan Cath Kidstonin ruusukuosisella kankaalla.
Ajatella, että olen sysännyt tätä hommaa koko ajan kauemmas ja lopulta ajattelin viedä tuolin verhoomoon koska en itse jaksa. Tartuttuani toimeen siinä ei lopulta montaa tuntia mennyt. Osaanhan minä nyt tämän ...
T-E-R-V-E-T-U-L-O-A takaisin, sinua on odotettu, jippijappijee!
ReplyDeleteLinda
Heh, innostuin niin paluustasi että unohdin sanoa, kaunis tuoli! Ja ihana fiilis kun saa jotakin kauan suunniteltua aikaiseksi, minulla tuhat hommaa odottamassa.. mitä ne oikein odottaa, sitä oikeaa hetkeä, päivää ajatusta vai mitä? Nyt töpinäksi.
ReplyDeleteLnda
Nice to have you back!
ReplyDeleteTuo portinpielusjako on mun mielestä myös tosi kiva idea. Olen jakanut samalla tavalla ylimääräisiä taimia täällä.
Tuolista tuli tosi nätti - toi kangas on herkku!
Jee, kiva kun olet taas täällä!
ReplyDeleteOnpas mukavaa, kun olet tullut takaisin :) tervetuloa minunkin puolestani!
ReplyDeleteIhanan uuden muodon on tuoli saanut käsissäsi.
Hienoa Niinuska! Tuolista tuli tosi kaunis!!!
ReplyDeleteHei!
ReplyDeleteTodella nätti tuoli! Säästitkin pitkän pennin ( eikun sentin ), kun itse puuhastelit.
Kiva taas saada lukea kirjoituksiasi ja katsella kuviasi - kiitos!
Terkuin: Kristiina
Liikuttavan ihana naapurusto teillä, että tuollaisia ihmisiä ja anteliaisuutta löytyy.
ReplyDeleteKauniiksi sait tuolin!
Tervetuloa takaisin :) Ihana, kun jaetaan muille. Vanhempanikin jakavat esim. omien puittensa omppuja kaikille, ketä kiinnostaa. Turha haaskata.
ReplyDeleteToukola on ihana aluetta. Nuorena siellä tuli Intiankadulla paljonkin käytyä. Onkohan ne vanhat puuvuokratalot purettu? Ainakin jokin iso moderni talo on tullut niiden eteen.
Heips Niina!
ReplyDeleteMukavaa että olet palannut! Olen itsekin palannut seurailemaan kirjoituksia ja kenties lähiaikoina saan postattua jotain itsekin.
Hieno aikaansaannos tuo tuoli!:)
Lotalla on kivat sukkikset. Olen hulluna kaikenlaisiin raidallisiin.
Pirtsakkaa viikonloppua!
Tervetuloa takaisin. Ihana tuo katukuva, näyttää niin idylliseltä asuinpaikalta...
ReplyDeleteHei, olipa kivaa kun on näin paljon kivoja iloisia kommentteja teiltä (vaikken koskaan komsujen toivossa kirjoitakaan juttujani on niitä hauska aina saada).
ReplyDeleteKIITOS!!!!
Bullukat
On ne vuokratalot vielä tuossa. Jos tarkoitat niitä kahta isoa puutaloa Kustaa Vaasantien oikealla puolella kaupunkiinpäin tullessa. Jäävät vaan justiinsa sen uuden opiskelija-asuntolan taakse joka nousi ihan siihen tienviereen. Me asutaan justiinsa siellä puolella Intiankatua. Ihan toisessa päässä. Käpylä alkaa siitä ja Kumpula loppuu ...
Toukola on tosi idylli. Itseassa ainut mikä siinä riepoo on se, että mielestäni Lahdentien (Kustaa Vaasantie) meteli kuuluu siihen paljon, vaikka onkin meluvallia yms. Ei tosin ihan joka paikkaan Toukolassa.
Autot, rekat, liikenne, kovaa ajaminen :( :(
Kasvaa vaan.
Ihanaa, että tulit takaisin! Odotettu on!
ReplyDeleteMeilläkin päin näkyy portinpielissä milloin omenoita, milloin lipstikkaa jne. Hieno tapaa jakaa omaa ylitarjontaansa eteenpäin.
Tuolista tuli ihana!
ReplyDeleteIhanaa, että olet takaisin, on jo ehditty kaivata!
ReplyDeleteJenni
Mukava kuulla sinusta taas! Kaunis on muodonmuutos tuolille, tuo on aina sama että kerää voimia puserrukseen joka olikin sitten vain hullun hassun pieni päräytys :) ihanaa kun tuolla lailla jakaa ihan pyyteettömästi melkein naapuri omistaan, kyllä menisin minäkin ohi. Taitavat vain olla nuo hedelmät kvitteneitä, kaikenlaisia uusia hedelmiä sitä onkaan viime aikoina tullut tutuksi (en tiennyt tämänkään olemassa oloa vielä hetki sitten) kriikuna on tumma, kvitten tällainen vaalea :)
ReplyDeleteMannukka, vekarus ja Jenni -kiitos! :)
ReplyDeleteParolan asema
Kvitten! Ompas siinä nimi. Nyt kun ajattelen, söimme juuri ystäväni L:n luona kriikunoita Leppävaarasta ja ne olivat tummia! Siispä nämä varmaan kvitteneitä sitten. Tooooosi hyviä, nami.
Voi tuota sinun pientä isoa tyttöäsi! :)
ReplyDeletemaria
Ihana kangas ja tuoli! Kiva kun palasit. Syksyn väriloisto piristää täälläkin jo mieltä.
ReplyDeletet.Ulla
Tilasin muuten netistä sen "Keep calm"-julisteen. Samalla selvisi, että sen alunperin suunniteltu jo vuonna 1939. Sitä oli sodan aikana tarkoitus käyttää joukkojen motivointiin, mutta ei otettu koskaan käyttöön.
ReplyDeletet.Ulla (taas)
maria
ReplyDeleteNiin, on hän jo aika iso tyttö vaikka onkin yhä vauveliini ... kävelee ja komentaa "äiti anna!" :)
Ulla
Joo, tiedän tarinan julisteen takana :) Juuri noinhan se on.
Kiitos tuolikehuista.
Kiva kuulla, että ne talot on vielä tallella sen kamalan rotiskon takana. Siellä tuli nuoruudessa riiattua :)
ReplyDelete