Hammaskeiju




Verneri tuli yksi päivä tässä taannoin koulusta, paiskasi repun lattiaan ja ilmoitti:
"mä en usko pääsiäispupuun, joulupukkiin enkä hammaskeijuun." Minä katsoin episodia ja totesin, että jaahas, äläs nyt, ihanko totta ja muuta ihmettelyä.

Illalla nukkumaan mennessä, iltajutustelua pojan sängyllä:
"mä tiedän, että te piilotatte ne pääsiäismunat ja ostatte ne lahjat, jotka joulupukki tuo. Joulupukkikaan ei ole aito, koska sillä on joku tekoparta. Ja te laitatte ne rahat tyynyn alle. Laittakaa ens kerralla enemmän. "
"Eeeeei me niitä tuoda. Joulupukki on olemassa! Kuinka voit edes epäillä hammaskeijua!" Yritin sanoa. Verneri hihitti. Uaaah. Vaikeaa pitää pokkaa. "On on, usko tai älä" sanoin, ja nauroin. Argh, täältä on päästävä. Tukalaa. Minua ei selvästi uskota.
"Hyvää yötä!" Painoin oven kiinni perässäni.

Kas vain viime viikolla irtosi yksi maitohammas. Verneri kertoi naureskellen laittavansa hampaan tyynyn alle ja valvovansa koko yön, että voisi todistaa väittämänsä pitäväksi.

"Valvo vaan mutta saatpa nähdä. Älä sitten ihmettele jos hammaskeijun siivet kutittavat kasvojasi, kun se pörrää ympärilläsi"...

"Hekoheko niin varmaan!!!!"

Aamulla Verneri tuli tukka pystyssä huoneestaan ja ilmoitti ettei löydä hammasta eikä rahaakaan. Mies sanoi, että hammas unohtui laittaa tyynyn alle. No niinpä niin! Pauhasin ja mesosin että on siinäkin isä kun ei muista laittaa hammaskeijulle hammasta tyynyn alle yhdessä lapsensa kanssa !! Mokomakin.
(iskän syy tietty, teki iltatoimet pojan kanssa)

Uusi yritys. Keiju hiippaili yöllä huoneeseen (kalsarisillaan eikä sillä ollutkaan siipiä), otti hampaan ja laittoi rahaa.
"Näin vähän", sanoi unipoika aamulla. "Mä tiedän että te toitte noi rahat."

Tällä viikolla irtosi uusi hammas. Verneri laittoi hampaan tyynyn alle. Peittelin. Varoitin keijunsiivistä. Aamulla ovi kävi, paljaat varpaat, askeleet kipittivät kohti meidän makuuhuonetta.
"Ei ollu mitään rahaa". Lakonisesti.

"Hammaskeiju oli vissiin aika ruosteessa" naureskeli mies. Huoh. Kuinka voin unohtaa leikkiä hammaskeijua?
Uskottelin, että hammaskeiju ei ole vain leijaillut täälläpäin. Tulee kyllä, ehkäpä huomenna.


23 comments

  1. =D
    Kuulostaa aika tutulta.

    Jossain vaiheessa vaikutti siltä, että meidän poika pudottaa kerralla koko hammaskalustonsa. Melkein joka yö piti muistaa olla hammaskeijuna vaikkei siihen enää edes muka uskottu. Aina ei muistanut.
    Kukkaro kyllä keveni silti kummasti.

    ReplyDelete
  2. Ai hitsi, mulle kävi joskus samoin. Kauhee moka! Onneksi sain aamulla korjattua tilanteen ja tungin kolikot jonkun peiton kulman alle: "kas vaan, täällähän ne onkin, etkö huomannut?" :-)

    ReplyDelete
  3. Se on iso juttu elämässä, kun keijut, puput ja pukit lakkaa olemasta oikeita. Tavallaan yksi aikakausi elämässä päättyy... Haikeaa, mutta väistämätöntä. Ja ehkä isoveljen kuuluukin tietää, mitä pajunköyttä pikkusiskoplle syötetään :) Terveisiä keijulle!

    ReplyDelete
  4. tuttuja -ja niin ihanan hämmentäviä- tilanteita täälläkin, kun talossa 15, 13 ja kohta 3.vee...:)

    ReplyDelete
  5. ps. olen päättänyt etten koskaan sano kellekään pojista, että joulupukkia ei ole olemassa -enkä ole sanonut. Onhan se, onhan....ne kauppojen lukuisat joulupukit ovat tekosellaisia, mutta oikea asuu Korvatunturilla:)

    ReplyDelete
  6. HAHAHAHAH!!!! :D
    Voi ei, onko meillä tuo kaikki edessä? Tonttuihin vielä (kohta 4-v) ainakin uskotaan.. ja vakavissaan!

    ReplyDelete
  7. Teillä tippuu hampaat ja meillä niitä nousee. Kaksin kappalein:)

    ReplyDelete
  8. Hih, meillä käytiin samanlaista keskustelua eilen. :) Minä tosin vastaan rehellisesti jos suoraan kysytään mutta poika haluaa uskoa niihin silti vaikka vähän epäilyttääkin.

    ReplyDelete
  9. Meidän hammaskeijulla oli usein käteinen lopussa: ei ollut lantin lanttia, vain pelkkää muovirahaa.

    Mä en koskaan sanonut lapsille, ettei Joulupukkia ole olemassa. Päiväkodissa joku "viisas" valisti tyhmiä ja yksinkertaisia, ettei pukkia ole. Silloin vielä selvisimme kinkkisestä ongelmasta, kun selitin, että oikea Joulupukki asuu Korvatunturilla, mutta jotkut ihmiset vuokraavat feikkipukkeja oikean pukin kiireitä helpottaakseen. Meille ehti onneksi aina ihan ihkaoikea Joulupukki!! Aika kauan siihen strategiaan uskottiin. Vähitellen lapset oppivat järkeilemään asian todellisen tolan. Silti sydän uskoi, vaikka järki ei. Olenkin sanonut, ettei näistä "uskonasioista" kannata väitellä. Onnellisempi lienee se, joka uskoo...

    - Kristiina -

    ReplyDelete
  10. Toihan on tosi hyvä saavutus, jos tuohon ikään olet saanut Vernerin uskomaan kaikkeen ihanaan! Olin ihan ajatellut, että kaikille selviää viimeistään koulussa elämän raadollisuus.

    Verneri kyllä kuulostaa siltä, että olisi ihana vielä uskoa keijuihin, pupuihin ja pukkeihin. Minäkin tykkäisin uskoa! Kummituksiin uskon kyllä vakaasti!

    ReplyDelete
  11. Minä en ainakaan uskalla olla uskomatta Joulupukkiin, jos vaikka ei lahjoja tulekaan ;)

    ReplyDelete
  12. Meidän perheessä laitettiin irronnut hammas aina vesilasiin ja aamulla siellä lasissa oli sitten se markka tai kaksi.

    Oli ilmeisesti helpompaa "haamaskeijullekin" etsiä sitä hammasta sieltä lasista kuin tyynyn alta.

    Ja muutaman kerran yritin minäkin valvoa odottamassa keijun tuloa...

    Kohtahan sitä joutuu meidänkin perheessä varautumaan kolikkoralliin, kun alkavat maitohampaat heilua kahdella yhtäaikaan.

    Tsemppiä hajamieliselle hammaskeijulle! ;0)

    ReplyDelete
  13. =D Meillä meni usko hammaskeijuun jo 5 vuotiaana kun tyttö teki kirjeen hammaskeijulle, jonka minä tietysti laitoin omaan laatikkooni (alimmaiseksi) säästöön. Päivä-pari myöhemmin tyttö löysi sen!

    ReplyDelete
  14. Joulupukista ja uskomuksista vielä...

    Mulla on tallessa poikani kirjoittama kirje Joulupukille. Hän on tehnyt Pukille perusteellista pohjatyötä. Lahjatoiveista on kuvatkin, jotka hän saksi kotiin tulleista lelulehdistä ja Stockan joulukuvastosta. Kuvan viereen hän on kirjoittanut selventäviä esittelytekstejä ja maininnut myös ostopaikat.

    Poikani ei siis todellakaan uskonut, että tontut naputtelisivat kaikki lahjat, vaan kaupasta niitä Pukkikin joutui ostamaan!!

    - Kristiina -

    ReplyDelete
  15. Meillä on ihan samoja keskusteluja ollut täällä. 8-vuotiaalla lähti eilen koulussa jo 8. maitohammas. Ilmoitti tyynesti mulle että 'tahtoisin sitten 10 dollaria'. Heh.

    ReplyDelete
  16. Viime jouluna oli eskarilaisen kanssa niin liikuttava keskustelu: "Mä tiedän että se pukki oli oikeesti Teemu..." (Tässä vaiheessa äippä jo nieli palaa kurkusta, lapsuus on loppu ja sadut kuopattu!) "...kun eihän oikee joulupukki VOI ehtiä kaikkien lasten luo."

    Eskarin yhtenäiskulttuurissa hammaskeiju tuo kaksieurosen. Mielestäni aivan törkeä summa. Itse sain varmaan 50 penniä. Mutta tietenkään en halua, että oman lapsen hampaat ovat arvottomammat kuin kaverien. Millainen kuva keijustakin syntyisi?? "Pekalla on niin nätti hammas että laitan 2 egee, mutta Onni saa kyllä vaan euron."

    ReplyDelete
  17. Meillä eskarilaisella jo rakoilee usko joulupukkiin, mutta hammaskeijuun uskotaan vielä vahvasti (koska se on kaikki vielä edessä...neiti oikein harmittelee kun häneltä ei ole vielä lähtenyt yhtään hampaita).

    ReplyDelete
  18. Hihitytti tuo kalsarikeiju, heh :D

    ReplyDelete
  19. Kaikkea ne lapset pohtiikin! :)

    Sulla on todella kaunis blogi. Saan silloin tällöin kaikenlaisia inspiksiä blogistasi! :)

    Mukavaa alkavaa viikonloppua!

    ReplyDelete
  20. Nauroin kun hullu tuolle kalsareissaan hiipivälle keijulle!
    Ihan tuttua kamaa tämä;-)

    ReplyDelete
  21. Meilläkin vieraili toissa yönä hammaskeiju. Yksi iso takahammas lähti. Siitä sai 2 euroa, kun kummallakaan meistä ei ollu muita kolikoita lompakossa;)

    Eikä meilläkään aina muisteta hammaskeijustella... En muuten edes tiedä uskooko esikoinen koko juttuun oikeasti, vai haluaako vain rahaa:)) Kyllä se varmaankin uskoo. Joulupukkiin ainakin uskoo. SIis niin, että meillä käy leikkipukki, mutta oikea pukki on siellä Korvatunturilla... Mukavaa lauantaita!

    ReplyDelete
  22. Voi Verneriä...taitaa olla jo siinä iässä, että kyseenalaista kaiken. Meilläkin R. vielä uskoisi kaiken mitä me kerrotaan...mutta kun on tä isosisko, joka paljastaa kaiken ;)

    ReplyDelete