Runebergin päivänä



Kai te muistitte syödä eilen näitä ? Me ei, mutta asia korjaantui tänään.
Eilen oli taas katastrofin aineksia ilmassa. Keskellä päivää mieheni soitti minulle töistä ja kertoi nauraen, että Verneri oli soittanut Paloheinän metsästä ja kertoneen eksyneensä.

Ei saisi nauraa, mutta kun tunnen poikani syvän luonteen. Oli pakko hymyillä.

Vernerin luokan pojat olivat eilen liikuntatunneilla Paloheinässä hiihtämässä. Verkku oli eksynyt porukasta. Ja häntä oli haettu kaksi tuntia ...
Onneksi hän oli "unohtanut repun selkäänsä" lähtiessään, koska repussa oli esimerkiksi eväät ja kännykkä. Reput oli kyllä pitänyt jättää pois mutta noh, unohtaahan sitä välillä ihminen repun selkäänsä vai mitä?

Verneri oli lähtenyt "ihan täysiä" hiihtämään, ja hiihtänyt väärille laduille. Ja eksynyt. Miksi hän oli lähtenyt täysiä, vaikkei edes ollut epoa eikä hemohessiä veressä ? Varmaankin näytönhalu ollut niin suuri. Tarve olla parempi ja nopeampi kuin muut. Mennä ihan täysillä päin mäntyä. Semmonen on meidän poika aina ollut ja yhä on. Tai sitten niin kuin hän asian selitti. Yritti saada kiinni aiemmin lähtenyttä ryhmää poikia.

Kuulemma erään kyltin kohdalla, hiihdettyään jo niin kauas ja kovaa että heikotti, hän oli viimein ymmärtänyt, ettei löydä toisia ja on eksynyt. Kyltissä oli seissyt: "Paloheinä 8.0 km". Että aika kauas oli poika mennyt paikalta josta lähti ja jonne piti palata. Ja muutamilla sivupoluillakin oli jo kolunnut. Ja pellon viertä mennyt. Edes takaisin.

Vernerin takaa oli tullut nainen, joka oli sanonut pipopään kohdalla: "olet sinä tarmokas pieni poika! Olen hiihtänyt samaa matkaa takanasi jo jonkun aikaa!". Siinä vaiheessa oli Vernerin kummatkin lapaset jo kadoneet.
"Onneksi toinen löytyi!" Verneri sanoi.
Mitäs sillä yhdellä lapasella tekee ? Kysykää vain monetko lapaset hän on tänä talvena kadottanut ...

:)

Siis, Verneri soitti lopulta isälleen. Isä soitti liikunnanopettajalle. Joka soitti sitten Vernerille pariinkin otteeseen. Ja neuvoi lopulta takaisin. Oli hänkin kuulemma ihan hiestä märkä, kun oli etsinyt poikaa ympäri Paloheinää.
Hiihto on hyvä harrastus! Siinä kalorit palaa!

Verneri söi tänään kolme Runebergintorttua. Kolme!
"Mä kuule kulutin ihan tarpeeks eilen kaloreita mun kehostani!"
Näin kuului selitys.

Kuvassa olevan ihanan vanhan tarjoiluvadin löysin muuten joulukuussa kirppikseltä! Halvalla.

27 comments

  1. Vitsit, mikä juttu! Oliko Verneri itse säikähtänyt yhtään? Tai no jutusta päätellen hän taitaa osata ottaa maailman aika sopivan lunkisti, jos ei sitten pientä miehistä kilpailuviettiä lasketa mukaan :D

    p.s. tän vuoden saldo on 0 Runebergin torttua. Tosin, me ollaan Hanniksen kanssa menossa huomenna Saunalahteen kahveille ja siellä varmaan pystyy vielä tilanteen korjaamaan ;)

    ReplyDelete
  2. Iiks, esikoisestani tulee varmaan samanlainen pörrääjä!

    ReplyDelete
  3. Muuten, Paloheinässä ihan varmana joku kääntelee kylttejä, olen itsekin eksynyt sinne.Hikoilin rattaiden kanssa ilman kännykkää ja pimeä alkoi laskeutua, tadaa!

    ReplyDelete
  4. Voi hurja! Onneksi oli reppu selässä! Voisin kyllä niiiiin kuvitella meidän pojat samanlaisessa liemessä :)

    Anski

    ReplyDelete
  5. Huih mikä seikkailu! Saako tiedustella minkä ikäinen tämä seikkailijahiihtäjä on?

    ReplyDelete
  6. nanna
    Oli vähän säikähtänyt mutta kun sai isin langanpäähän oli jo ihan relax.
    Onko Saunalahti auki , ai niin taitaapi olla! Voi, nauttikaa ! Siellä on niin ihanaa ja herkulliset tarjoilut.

    Matroskin
    :) :D Niinpä niin ...
    Ai pahus nuo kylttien kääntelijät on typeriä! Itsekin joskus oon huomannut että tässä meidän lähellä on Haagan ja Vanhankaupungin kyltit käännetty toistepäin :( :S
    kesällä varmaan esim. pyöräilijöitä, jotka ei tunne seutuja ärsyttää ...

    Anski
    Onni onnettomuudessa :S

    Anonymous
    Täyttää kesäkuussa 10 vuotta :)

    ReplyDelete
  7. Voi sitä Verniä!!! ONNEKSI oli reppu jäänyt selkään! Hui! Halit täältä kummilta ♥

    Ja mä en oo koskaan tykännyt noista tortuista. Ällömakeita. Ihme tyyppi olen ihan...

    ReplyDelete
  8. Olipas hiihtoretki!

    Mulle tulee kyllä sellainen fiilis tuosta selkään unohtuneesta repusta, että sillä oli tarkoituksensa unohtua selkään.

    Omat pojat harrastivat suunnistusta pienempinä ja voin kertoa, että n.20 minuuttia ei ole koskaan kulunut niin hitaasti kuin lapsia metsästä odotellessa.

    Mukavaa viikonloppua!

    Ai joo! Kohtuus rulasi tänä vuonna ja ainoastaan yksi torttu tuli haukattua;)

    ReplyDelete
  9. No voi yhden kerran... Onneksi kävi hyvin!

    Ehkä sitten ensi kerralla malttaa lähteä matkaan vajailla tehoilla :D

    Meillä meni just Runebergin tortut uuniin. Tai torttu. Pitää tehdä koko pellin kokoinen kun jälkikasvu levitti muffinssivuoat pitkin leikkihuonetta. Toissailtana jo leivottiin yksi satsi mutta uusi resepti ei oikein ollut hyvä ja tortut hajosivat tomuksi kosketuksesta! Jospa tällä ennenkin testatulla ohjeella sitten onnistaisi.

    ReplyDelete
  10. Onneksi oli jäänyt reppu selkään! Aika seikkailu joka kyllä ansaitsee jo ne kolme torttua :)

    ReplyDelete
  11. -A-
    Nam, ne on hyviä ! Terkut välitetty ;)

    Kottis
    Suunnistuksessa varmaan ainakin silloin tällöin eksyy ? Luulisin, en oo harrastanut itse.
    Kohtuus mullakin! Dietti yhä päällä. Vuodenhan tässä oon jo dietannut, ylikin. Yhden otin kun aamulla, olin aerobicissä ja sitten puolitoistatuntia kärräilemässä Lottaa :) Olen myös armollinen itselleni ;)

    Pilvitarha
    Oi, itsetehtyjä, nam nam nami!

    Katja
    Seikkailijaluonne on joskus myös lähtenyt pimeään metsään seuraamaan rusakkoa ... ja silloin ei ollut puhelinta mukana :( :S

    ReplyDelete
  12. Saunalahti on auki aina joka kuun eka viikonloppu. Onneksi edes joskus! Viimeksi olen käynyt vielä, kun Max oli mahassa.. joskus elokuussa!

    ReplyDelete
  13. Sisukas poika! Kerrot niin mahtavan elävästi näitä tarinoita :)

    Minulla on samalta näyttävä kirppisvati, ollut jo vuosia meillä :)

    ReplyDelete
  14. Thank God loppu hyvin, kaikki hyvin!

    Runebergin torttuja muistan joka vuosi syödä runsain mitoin, kun omat nimpparit osuu seuraavaan päivään, ja tarjottavat päivän selviä.. :)

    ReplyDelete
  15. Melkoisen lenkin on kyllä poik vetässy!! Meillä on tyttö samanlainen tumppujen hukkaaja, meillä onkin säilyneitä parittomia käytetty pareina. Jos ostaa rikkaset niin niiden on oltava jotain shokkiväriä joka loistaa kilometrien päähän muuten ne jää jo ekana päivänä jonnekin. Tyttö eksyi eskarissa metsäretkellä kun jäi keräilemään kukkia. Eikä tytön puuttumista huomattu kuin vasta lenkin jälkeen kun oli kotiinlähdön aika. Sieltä sitten metsästä ekaluokan opettaja hänet löysi ja toi koululle omien oppilaidensa kanssa. Lapset elää niin hetkessä. Onneksi pojan hiihtoretki päättyi kuitenkin hyvin! =)

    ReplyDelete
  16. Mua rupes ihan hymyilyttään kun luin tuota juttua Verkusta. Ite oon ollu vähän samanlainen hömeli ja taidan olla vieläkin :) Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin! Eikä poikakaan tainnu pahasti säikähtää?

    ReplyDelete
  17. Mikä seikkailu! Onneksi oli känny mukana. Onni onnettomuudessa siis...

    Meidän koululainen hiihteli Talissa. Urheilumiehiä kun on, niin veti hiki päässä letkan kärjessä seuranaan toinen poika. Kaveri oli pyllähtänyt alamäessä ja jäänyt pahaan kiipeliin: oli hangessa sivuttain kumollaan sellaisessa asennossa, ettei pystynyt ponnistamaan ylös eikä saanut suksia pois jaloista. Poikani oli vähän aikaa katsellut ähellystä, irrottanut omat suksensa, sitten kaverin, joka pääsi hangesta ylös, ja sitten kaverukset taas jatkoivat matkaa.

    Aika vaarallista tuo urheilu. Mitä opimme? Känny tai kaveri mukaan.

    Turvallisia laturetkiä!!

    - Kristiina -

    ReplyDelete
  18. Hui, Verneri reppana...onneksi on kännykät!

    Työkaveri kertoi pari viikkoa sitten omasta tytöstään, joka lähti vahingossa hiihtämään pitkää reittiä lyhyen sijaan :/ ilman puhelinta ja pimeäkin tuli...

    Syötä pojalle 10 Runebergin torttua, ihan siitä ilosta että, nyt on kotona ja turvassa. Ja että jaksoi hiihtää :)

    ReplyDelete
  19. Onneksi seikkailu sai onnekkaan päätöksen ennen pimeän tuloa. Ihana juttu, että reppu sattui olemaan mukana. Nuo ovat niitä joka opettajan kylmänhikisiä painajaishetkiä, kun lapset katoavat suksineen tai kompasseineen metsään. Onneksi Vernerillä kuulostaa olleen juuri tarvittavaa asennetta matkassa!

    Hieno löytö tuo tarjotin!

    ReplyDelete
  20. nanna
    Silloin kun me käytiin viimeksi oli se sama kerta kun nähtiin! :) Ja Max oli mahassasi vielä. En yhtään muista milloin se edes oli :D

    Laura
    Mitäköhän matskua tuo on ? Tinaa tai jotain alpakkaa ? Mitä kummaa. Tuskin hopeaa. Mitä edes on alpakka ?

    Teija
    On varmaankin selvät tarjottavat! Mutta Runebergin tortuthan ovat aivan mielettömän hyviä tarjottavia!! Nami! Kyllä mulle kelpaisi ;P

    Niina K
    Ohhoh! Kyllä teilläkin sattuu ja tapahtuu!
    Lapset ovat kyllä hetkessä eläjiä sieltä pahimmasta / parhaimmasta päästä.

    Kirsikka
    :) Ei kai pahemmin. En myönnä että ois minulta tuon tapansa sählätä perinyt ? !!? Hih.

    Kristiina
    Nimenomaan! Känny & kaveri, niit en jätä! :)
    Ihana teko pojaltasi auttaa. Itsekin olen huomannut että kyllä nämä paljon parjatut "nykyajan nuoret" auttavat ja tuntevat empatiaa kovastikin. Omanikin on tehnnyt kanssani omien sanojensa mukaan "päivän hyvän teon" kun autoimme erästä ihmistä leikkipuistossa syksyllä poikani aloitteesta :)

    Minttumaari
    Silläkin suunnalla tapahtunut! Huh, työkaverisi tyttö ilmeisesti kuitenkin löytyi ... kamalaa jos pimeys yllättää. 10 :O)

    Merruli
    Voin kuvitella! Huh! Vernerin liikunnanope on onneksi ja epäonneksi (heh heh) meidän oikein hyvä ystävä ja tuttu jo pitkältä ajalta.
    Että hänelle onneksi kehtaa sanoa ja hän meille :)

    ReplyDelete
  21. Voi kääk! onneksi oli reppu unohtunut selkään:)

    Meillä ei tykätä Runebergin tortuista. En tiiä mikseivät oikein iske;)

    ReplyDelete
  22. no olipas tarina! ja onnellinen loppu.

    mulla on samanlainen tarjotin, löysin kesällä ruotsista pihakirppikseltä. tuon tyylisiä oli muutama viikko sitten aika paljon hämeenlinnan suurkirppiksellä.

    ReplyDelete
  23. Verkku on verraton! Suomen toivo....=)

    ReplyDelete
  24. No huh mikä seikkailu! Onneksi oli se kännykkä mukana! Ja tuollaisesta hiihtämisurakasta kyllä ansaitseekin vaikka miten monta Runebergin torttua :)

    ReplyDelete
  25. Kova poika hiihtämään! Melkoinen lenkki.

    Samanlaista meininkiä näen omassani, ei pysähdy kuuntelemaan neuvoja, täysillä päin vaan!

    Ihana tarjotin.

    ReplyDelete
  26. Voihan vitsi :-) Siis oikeesti kuule meidän Hugo vois olla ihan samanlainen! Onneks kaikki meni hyvin!!! Hyvä Verkku :-)

    ReplyDelete
  27. Mari
    Makuasioita makuasioita ;)
    Täällä kyllä tykätään!

    vankavesi
    Kaunis on tuo tarjoiluvati, tykkään kun se on patinoitunut. Kai sen voisi kiillottaakin mutta mulle menee tuommoisena. Pidin siinä Jouluna kynttilöitä.

    Krista
    :) :D Hih!

    Tuula
    Urakka oli aikamoinen juu! Huh. Ajattele, perinteisellä tyylillä vielä lykkii ...

    Merja
    Kumpa kuuntelisikin ! Kuin huutaisi tuuleen ...

    Hannis
    Odota vaan ! ;) :)

    ReplyDelete