Lotan tulevaan soppeen



Tahtoisin muutaman hyllyn/ripustuskoukun seinään tähän tapaan. Kauniit pienet mekot ja vaatteet toimivat ripustettuina kuin koruina, karkkeina. Sisustuselementteinä. Mitä niitä kauniita mekkoja kaappeihin piilottaisi, kun ei ne sieltä mihinkään näy.

Huokaus. Meillä tosiaan on pitkä matka kotiin ! Jokainen päivä jonka odotan lisää tuntuu loputtoman pitkältä. Eilen alkoi kaksi miestä paiskimaan hommia talolla.

Päälimmäiset hirret ongelmakohdasta olivat kovin märkiä sekä jo lahomaan alkaneita.
Suurin työ on näiden paikkojen kuivatus. Olen sydän syrjällään kun puhaltimet syöksevät kuumaa ilmaa talolla. Mies on saanutkin käydä niitä iltamyöhään sammuttelemassa, että saan rauhan nukkua.

Mutta vihdoinkin, vihdoinkin alkoi tapahtua.

Lumenpudottajat olivat tehneet kattoon reikiä. Meidän puolella oli kolme reikää. Meillähän oli ihan tajuttomat jäät ränneissä joihin käyttivät ilmeisesti kirvestä ?! Ja saivat aikaan tuhoa. Tulevat korjaamaan ja naapurilla on tuttu peltimies. Korjataan, korjataan. Mikään ei tunnu enää miltään suurelta tai edes hetkauta. Antaa tulla vaan, me korjataan. Nyt reiät on tukittu väliaikaisesti. Kattohan talossa on uusi. Ja vesivahinkojen kartoituksessa käytiin läpi; ei vuoda. Välipohjassa kuivaa.

En kuvitellut Pääsiäisestä tämmöistä. Ensi vuonna sitten kunnon Pääsiäinen!
Pidetään peukkuja, että aikaa menisi vähän kuin lisää.



Kuvat olen jostain poiminut, lehdestä kuvannut omaan ideakansiooni. En muista mistä ne olen löytänyt.


15 comments

  1. Mä voin vain kalpeasti kuvitella miltä tuntuu... nimimerkillä tajusin aamupöpperöissäni, että yläkerran oloaulan seinässä on märkä läntti. Märkä läntti? Ei kun norsun kokoinen litslätsmärkä pinta. Ei kun tip tip. Parvekkeenoven yllä on semmoinen jiiriuloke, ja ne sisäjiirit on ilmeisesti jäätyneet, sit sulaneet ja jää tehnyt sievän pikkupadon niin, että kaikki vesi tulee siitä taitteesta. Voi elämän kevät. Aamun oon naputellut vasaralla jäätä niin ylös kun uskalsin, ja sisähommina kuivaillut seinää. Saa nähdä mitä 50-luvun rintamamiestalo tästä sanoo, odotan mielenkiinnolla. Tsemppiä teille urakkaan! Ajattele mikä mahtifiilis sit kun...

    Titta

    ReplyDelete
  2. Nej nogle fine, fine billeder. Dem kan jeg godt lide:-)
    Kig endelig forbi min blog og deltag i min give away

    ReplyDelete
  3. Voi Niina!!! Nyt vain häntä pystyyn! Kyllä se kiitos lopussa seisoo. Harmi vain, että matkastanne tuli niin kuoppainen!

    Kauniita nuo idea kuvat. Jotain samaan tyyliin on meilläkin viritteillä. Tosin mekkoja ei ole :D

    ReplyDelete
  4. Harmittavaista. Olisivan nuo aiemmat vastoinkäymiset talon suhteen saaneet riittää. :(

    Mutta toivotan uskoa siihen, että lopussa kiitos seisoo ja pikkuneiti saa jo kesällä ihanan huoneensa.

    ReplyDelete
  5. Vai reikiä katossa! On siellä totisesti kirves heilunut, huh.

    Mutta kuvat ovat kauniita! Meilläkin roikkuu muutama mekko naulakossa ja kyllä niitä ahkeraan vaihdellaakin :-) Tytöt on tyttöjä. Ja nyt 4-vuotiaana on alkanut joku prinsessa-vaihe johon kuuluu kaikki pinkki-vaaleanpunainen-kimalteet yms. Kiinnostus äidin meikkipussiin on lisääntynyt ja kynsilakkaakin pitäisi olla ;)

    ReplyDelete
  6. Tsemppiä ja kärsivällisyyttä!

    ReplyDelete
  7. Voihan harmin paikka tuota jään aiheuttamaa tuhoa, meillä on myös aseman yläkerran lappeilla sellaiset paikat että tämän talven jättilumimäärät aiheuttivat suuret jääkertymät, ja kun nehän alkavat sulamaan niin pakottavat mokomat sen sulan veden sisälle... Päätimme että nämä rännit saavat tältä kohdin lähteä, pitelivät vain jäitä paikoillaan ja aiheuttivat lisätuhoa!

    Tsemppiä kovasti sinne remonttiurakoihin!

    ReplyDelete
  8. Harmiahan tuo vain aiheuttaa ...
    mutta vaikka alakulo jotenkin huokuu kirjoituksestani en ole alakuloinen kuitenkaan! Odottavainen vaan. Malttamaton :) :)

    ReplyDelete
  9. Ihanat kuvat! Varsinkion tuo ensimmäinen, kelpais meillekin :)

    ReplyDelete
  10. Olette kovin mielessä ja toivon sydämestäni että asiat etenevät nopsasti! Siellä se oma koti kuitenki odottaa, ihan kuin valo tunnelin päässä.
    Tuo ylimmäinen kuva löytyy omastakin kansiosta. Se on niin suloinen.

    ReplyDelete
  11. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
  12. Kirsikka
    Eikö olekin ! Ihanat, mun ideakansio pullistelee ja kuvia on kovalevyllä varmaan satoja ja satoja ... kovalevy tykkää ...

    Inka
    Kuulin ILOUUTISEN eilen !! Remonttimiehet olivat sanoneet miehelle, että aikaa menisi loppujen lopuksi 2-3 vkoa !!! Ja se on aivan mielettömän hyvä asia kaikille osapuolille. Meille sekä ihanille entisille omistajille jotka varmaan jännäävät meidän lailla kustannuksia koko ajan.
    Ihanaa, ihanaa ihanaa ...

    Vappuna syön brunssia omassa unelmakodissani, ikiomassa, loppuelämän kodissa (jos näin romanttisesti pumpulimaisesti nyt ajatellaan ;), vielähän voi sattua vaikka ihan mitä ta_han_sa ...)

    !!!! Iloinen !!!

    ps. minä poistin ihan itse tuon edellisen kun kirjoitusvirheitä pisti liikaa silmään, mutta nyt kampaajalle ... Heippa!

    ReplyDelete
  13. Kurakeskustelu edellisessä oli hauska. Minä annan lasten uida lammikoissa, mutta välillä kyllä päiväkotipäivän jälkeen pelkään, ettei kuski päästä meidän kahta raparipaa bussiin. Vesileikit on kotonakin hyvä viihdyke, eskarilainenkin jaksaa lotrata viilipurkkien kanssa.

    Järjetöntä hakata ränniä kirveellä. Joko uusavuttomuus on levinnyt raksamiehiinkin?

    ReplyDelete
  14. Mitä se kertoo talosta jos siellä on niin hevit jääpuikot katosta roikkumassa? Ai kamala jos "yllätykset" sen kun vaan jatkuvat:( Voi surku sinua! Jaksuja!

    Seth, PuuKoosta

    ReplyDelete
  15. Matroskin
    Ei kai niillä ollut muuta keinoa ;D
    Oli aikamoinen määrä jäätä nimittäin. Tiedä sitten.

    Seth
    Heh, eipä roikkunut silloin jääpuikkoja kun asuntoa syksyllä ostettiin ;) En tiedä olisiko kaikki yllärit olleet enää niin "ylläreitä", jos oltaisiin nähty kaupan aikaan noi jääpuikot ja se jään määrä. No lämpövuodostahan se kieli tietenkin.

    ReplyDelete