Ja sehän meni jo











... nimittäin viikonloppu. Niin kovasti sitä työviikon aikana odottaa. Ja sitten se menee kuin hujauksessa. Onneksi tämä viikko on tynkä. Itsenäisyyspäivän illallisen menua jo mietitään.
Itsenäisyyspäivä on mulle ollut aina se, jolloin leivon ekat piparit ja ostan joulukukat kotiin. Minusta on olemassa yksi valokuva, jossa leivotaan Vernerin kanssa piparkakkuja ja näytän siinä kuvassa niin lapselta! Laihalta ja pieneltä! Ja Verneri on jotain kolme vuotta. Pitääkin yrittää saada se kuva tänne, teitä naurattamaan.

Ja meillä on todella talvi täällä Helsingissä. On lunta ja pakkasta. Ja lapset nauttii! Koira taistelee lumikolia ja lumilapioita vastaan semmoisella raivolla, että ei voi kun hihittää. Meidän russeli roikkuu kolassa - aivan kuten imurissa sekä haravassakin. Kynsin hampain kiinni. Ei meinaa tulla lumitöistä mitään koiran kanssa. Olen yrittänyt sitä tapaa kouluttaa pois, mutta en voi russelin luonteelle mitään. Vaikka kuinka nakkaisi veke siitä, hetken päästä taas vieressä roikutaan ja muristaan. Miesauktoriteettia uskotaan, sillä miehen ei tarvitse kun karjasta, niin ei tule enää imuria repimään. No, tuostapa sainkin aatteen, että mies voisi imuroida aina (todellisuudessa laitan koiran kodinhoitohuoneeseen siksi aikaa pois tieltä)!

Yksi juttu, jota talvipakkasella tykkään tehdä ruuaksi on keitot. Lauantaina tehtiin jauhelihakeittoa iso pata ja nyt just lämmittelen viimeisiä. Ulkoa on ihana tulla sisälle kun odottaa padallinen höyryävää keittoa.

Ja sitten pitäisikin vilkasta niitä kummilapsien lahjatoiveita. Miettiä, millaisia joulukortteja lähetetään. Eilen iltasella laitoin jo tapani mukaan valkoiset paperitähdet joka ikkunaan kadunpuolelle. Ensimmäisenä adventtisunnuntaina. Joka vuosi. Naapureilta on tullut kiitosta ja kysymyksiä, mistä olen tähdet hankkinut. Kyllä, alan jo pikkuisen ihan hippusen olla joulumielellä. Tähän vielä lisätään se iltasella tapahtuva pakettipaperin rapina niin ... jännittävää!

Ihanaa, kun voi näin pienin teoin ilahduttaa myös ympäristöä.

4 comments

  1. Teilläkin näyttää piano toimivan penkkinä -meillä 1-v kiipeää koskettimille, kun silmä välttää :)

    Perinteet ovat kivoja. Tosin just eilen aattelin valoja ja adventtitähtiä ripustaessani, että jouluun niitä kuuluu miltei liika. Kun yhden kerran joulunaikaan teemme jotain, ni lapset mieltävät sen heti perinteeksi, joka on toistettava joka joulu. Ja kohta niitä perinteitä on niin, että tätä äitiä hengästyttää!

    No jokin kohtuus kaikessa, niin että sekä jälkikasvu että vanhemmat ovat tyytyväisiä.

    ReplyDelete
  2. Ihania talvikuvia, mutta auts pianoparka!

    ReplyDelete
  3. Kauniita kuvia blogissasi! :)
    Meillä myös tuttua tuo liikkuvissa osissa roikkuva russeli, Villa Päivärinteen pieni Minni tyttö kyllä puolustaa urheasti meitä kaikilta uhkaavilta imureilta sun muilta lumikolilta. :)

    ReplyDelete
  4. Talvista ulkona, ja ihanan värikästä sisätiloissa :)

    Ps. tunnustus sulle blogissani
    http://kotikolmelle.blogspot.fi/2012/12/love-you-too.html

    ReplyDelete