Päivän myöhässä!







Täällä perjantaifiiliksissä* napostelin väsymykseeni pussillisen namia. Samalla suunnittelen jo tasan viikon päästä olevaa kaksosten ristiäisjuhlaa. Koska ajanpuute on näiden eri rytmiin elävien kaksosten kanssa valtaisa, meillä on pienet juhlat perheen kesken täällä kotona. Muutama rakas ystävä mukana. Kummeiksi pyysimme omia sisaruksiamme puolisoineen. Minun siskoni tytölle ja miehen pikkuveli pojalle. Siskollani on poika, joten ajattelin, että hänen olisi mukava tutustua pienen tytön maailmaan ja saada hoitaa ja hoivata kummina pientä tylleröistä.

Mietin tarjottavia ja koristeluja ... tarjottavat aika pitkälti herkkukaupan tiskistä ja koristeet - Lotan synttärikoristeet saavat riittää. Ulos ajattelin pujotella jo ulkovaloja ja hankkia muutaman syyskasvin lisää kanervien joukkoon portaille. Juhla on illalla. Ja jokin ihana syksyinen sidottu kukkakimppu kastepöydälle. Kynttilöitä ... Helpoilla mennään!
Nimet on jo päätetty. Sitten perjantain jälkeen saatte tietää.

Kummasti sitä on alkanut odottaa viikonloppuja eli sitä, kun saa apukäsiä kotiin miehestä koko päiväksi.
Aina sitä löytyy jotain hommia mitä on vain pakko tehdä koneella, meilejä ja muita. Toinen kun nukkuu, on hyvää aikaa. Silloin kun on vain yksi vauva, tuntuu luksukselta. Voi ottaa hieman rennommin. 

*ja tämä mun piti kirjoitella valmiiksi jo eilen, mutta yllätys yllätys, en ennättänyt. Vaan nämä perjantain fiilikset tulee nyt lauantaina.

Lotan asusteet hankin Punavuoren Peikosta.

11 comments

  1. Oi sievät pikkuiset ja kauniit kuvat.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi vitsi, kuvat on ihan vaan räpsyjä tällä kertaa mutta kiitos paljon ja ihanaa, että pidit :O) Pikkuiset on somia.

      Delete
  2. Elämänmakuinen postaus. Ihana, välillä kaaottinenkin arki. Niin rakkaat pikkuihmiset, jotka työllistää kellon ympäri. Niin tuttua :)

    ReplyDelete
  3. Voi kuinka suloisia pikkuisia!!! Tytteli näyttää niin sirkeältä!!! Voi suloisuus!!! Voimia Sinulle vauva-arkeen, Niina!!!
    t. Terhi

    ReplyDelete
  4. sie haben hübsche kinder und der teppich ist cool!!! einen schönen sonntag wünscht angie aus deutschland

    ReplyDelete
  5. Ihania vauvakuvia, minä ainakin kuulisin /näkisin mielelläni lisää :) Ihan miniminivauvoille ei vielä voi, mutta pikkuhiljaa voit rytmejä muokkailla yhteensopiviksi. Vaikka lapsentahtisuus on ihanaa, on ihanaa myös, että vauvoilla on äiti joka ajankäytön myötä on järjissään! Eli yhtä aikaa vauvat unille, vaunulenkille, tms. Sitten kun toinen heräilee, myös hellästi herättelee toistakin (parasta oli sellainen 15-20min viive jotta sai toisen riisuttua ja syötettyä, ja eikun toista putkeen). Eli aikalaillahan se on sarjatyötä, kuten olet varmaan huomannutkin :) Tsemppiä arkeen, isoja kehuja ja halirapsutuksia myös isoimmille lapsille, olette onnekkaita! Susanna

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olenkin miettinyt lähteekö moni sisustuslukija pois, jos postaan paljon vauva-arkea tänne. Olisi mukavaa kuulla lukijoilta mielipiteitä asiasta :o) Itse ajattelin jatkaa sisustusjutuilla ja muulla kauniilla, ja jättää vauvat taka-alalle. Totuus on kuitenkin se, että ajatukset pyörii niiden pienten ympärillä ja tekisi mieleni kirjoitella enemmän vauvoista. No mietitään vielä :) mihin päin mennään.

      Mä herättelen yöllä toisenkin syömään samaan aikaan. Päivällä ruokin samoihin aikoihin. Mutta unet on pojalla risaisemmat kuin tytöllä. Poika nukkuu pätkiä siellä täällä -tyttö posottelee putkeen monta tuntia.
      Nyt kun ovat niin pieniä, mun pitäisi itse muistaa, että kyllä se siitä. Joskus meinaa vaan hermoilla liikaa - varsinkin vaunulenkillä kun joutuu aina kanniskelemaan poikaa joka jossain vaiheessa kuitenkin_herää_eikä_rauhoitu :D
      Poika on ollut myös aika itkuinen iltaisin ja koska on isompi ja painavampi, on raskas kantaa.
      Kiitos kommentistasi ja tsempeistä, niitä aina tarvitaan.

      Delete
  6. Tuota se on kaksosten vanhempien elämä. Hetkeen siihen ei muuta mahdu kun vauvat ja oma perhe ja se mieletön väsymys. Ristiäiset kannattaa todella järjestää pienet. Meillä mummi hoiti homman, josta olen ikuisesti hänelle kiitollinen. Muutenkin elämä oli yhtä hurlumheitä tuolloin. Eikä se mene niin, että haluan samarytmiset vauvat. He ovat yksilöitä pienestä pitäen. Ehkä identtisillä on hieman helpompaa samarytmisyyskin, kun ovat niin toistensa kaltaisia. Kyllä meillä ainakin pojat olivat välillä tosi eritahtisia, mutta päivällä nukkuivat usein yhtä aikaa. Kyllä se rytmi siitä tasoittuu, kun vähän vanhenevat. Voimia edelleen täältä Turun suunnalta! Mä niin muistan tuon ajan.....

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Sari jälleen hyvästä kommentistasi! :)

      Kyllä sen huomasi tuossa emännöidessä Lotan 6v. synttäreitä, että ei isoja juhlia enää pliis vauvojen kanssa ;D
      Niin on illat rikkonaisia ja itkuisia pienillä ja kanniskella saa monta tuntia. Juhlien jälkiä siivotessa ja vauvojen itkua kuunnellessa itse väsyneenä ... ei kiitos :O) Täytyy mennä matalan aidan ali nyt vaikka mieli tekisi kutsua talo täyteen väkeä ja juhlia isosti.

      Mutta on ne niin ihania ... jaksaa jaksaa :o) !

      Delete