Raotan verhoa meidän kaksosarkeemme



Pitää miettiä bloggaanko vai siivoanko, bloggaanko vai ajelenko rehottavat säärikarvat vihdoinkin, bloggaanko vai käynkö suihkussa, bloggaanko vai maksanko laskuja netissä, bloggaanko ja vastaan sähköposteihin ja tekstareihin -joihin en ole ehtinyt vastata (sorry kamut!) ...  tällä kertaa bloggaan enkä siivoa vaatekaappia. Mulla on kahvikuppi tässä nenun edessä ja vauvat vetävät hirsiä ulkona. Omaa aikaa ja aikaa teille!

Ensinnäkin kaikki kaksosodottajat -tsemppiä! Mulle raskausaika ei ollut hirvittävän rankkaa, vaikka kesä oli superkuuma. Kävin melkein joka päivä uimassa Stadikalla ja se vilvoitti sekä mieltä että kehoa. Kuitenkin töistäni jouduin jäämään kuukautta ennen äitiyslomaa sairaslomalle. Olen päivätöissäni assarina yksityispankissa keskustassa ja työhöni kuuluu oikeastaan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Syy sairaslomaan oli se, että pääasiassa joudun olemaan jaloillani koko päivän ja toimittamaan kiireisiä asioita kaupungilla, kantamaan tavaroita ja sen sellaista enkä tätä olisi jaksanut tehdä ison painavan vatsan kanssa. Hissitön talo ja viideskin kerros ei olisi tehnyt hyvää mulle ja masuvauvoille kesäkuumalla. Eli jäin suoraan kesälomalta pois ja syyskuussa vauvat sitten syntyivät viikoilla 38+5. Sain aikaa lepäillä ja liikkua. Ja hyvä niin! Masuvauvat olivat pitkään mukana ja eivät syntyneet keskosina eivätkä tarvinneet happikaappeja, eikä muuta kaksosille yleistä (pelottelua).
Eli jos sinulla on mahdollista saada sairaslomaa - ota se vastaan. Tarvitset kaiken levon mitä on ja aikaa hoitaa itseäsi ... sillä kohta sitä aikaa ei todellakaan ole.

Niin kuin mulla nyt! Haaveilen siitä, että näyttäisin edes hitusen nätiltä tai ehtisin panostaa itseeni tässä arkipäivinä mutta en vaan ehdi. Dagens on neljän kuukauden aikana ollut melko sama setti every day eli mustat leggarit, villasukat, imetysliivit, pitkä toppi ja miehen villapaita. That's it! Ulos lähtiessä sutaisen pikkusen meikkiä ja hiukset ponnarille, mutta aina ei muista esimerkiksi laittaa toiseen silmään ripsaria, vaikka toiseen jo laittoikin. Pipo on kanssa aika hyvä huonon hiuspäivän (eli joka päivän) pelastus ulkona ihmisten ilmoilla liikkuessa.

Alkuaika oli ihanaa - mies isyyslomalla melkein kuukauden ja vauvat vaan nukkui ja söi. Sitten muutaman viikon tästä alkoi iltahuudot. Vinskillä oli selkeesti koliikki ja Alva komppasi sitä huutamalla myös. Hauikset tulessa me miehen kanssa kannettiin vauvoja viikko tolkulla ilta yhdeksästä puolille öin ja enemmänkin. 
Note to you - vauvat todellakin komppaa toisiaan huudossa. Jos toinen itkee niin toinenkin aloittaa itkun.

Päivät meillä menee jotenkin tähän suuntaan. Aamulla heräillään noin klo. 09:00-09:30. Näihin aikoihin mies on lähtenyt jo töihin, ja vienyt Lotan matkalla eskariin.
Esikoisella on tässä jaksossa paljon myöhäisiä aamuja, joten hän on juuri aamupalalla tai lähdössä kouluun. Vinsu heräilee alakerrassa vaunuissa ja me Alvan kanssa ylhäällä makuuhuoneessa. Vinsu (tai Alva) ja mies tulevat melkein joka aamuyö alakertaan. Tänään se tapahtui joskus viiden aikoihin aamusta. Harvassa ovat ne yöt, jolloin nukumme kaikki makuuhuoneessa, me ja vauvat. Toinen vauvoista jää aina hereille möyhyämään sänkyynsä jonkun syötön jälkeen ja tämän pakkauksen kanssa on tultava alakertaan, että edes toinen meistä saa nukkua ja toinen vauva saa nukkua.
Useammin se on Vinsu, joka ei nukahda enää. 

Tosiaan ... isommista huudoista on päästy. Se vei noin reilut kolme kuukautta - poislukien ekat viikot, kun vauvat olivat ihan pieniä. Sitten se alkoi. Illat oli yhtä huutoa. Kannoimme vauvoja monta tuntia sylissä, missään muualla ne eivät rauhoittuneet sitäkään vähään. Ja - kokeilimme kaikkea jopa päälläseisontaa.
Vauvat nukahtivat noin klo 00:00 tai siitä ylöspäin. Ilman miestä auttamassa, olisin varmaan suljetulla osastolla. Niitä kun ei vaan pysty ottamaan samaan aikaan syliin (päätä pitää tukea niin kuinkas tuet kahden vauvan päätä??) En ymmärrä, kuka voisi yksin selvitä kahden huutavan vauvan kanssa. Ne jotka selviävät saavat kaiken kunnioitukseni. Itseasiassa kaikki kaksosvanhemmat saavat kaiken kunnioitukseni.

Nyt, onneksi, nukkumaan mennään yhdeksän, kymmenen aikaan. Iltarutiinit alkaa kahdeksan maissa. Niihin kuuluu puhdas vaippa, yöpaita ja vellipullo. Sänkyyn hämärään huoneeseen. Siellä rahoitellaan sitten vuorotellen päätä silittäen hetken aikaa, niin nukahtavat nykyään aika hyvin omiin pinnasänkyihinsä.

Ennen syötiin noin klo 03:00 ja 07:00. Nyt syödään noin kahden tunnin välein - siis yöllä. En edes muista kenet nostin rinnalle ja mihin aikaan. Jotain vauvoja siinä vilahteli. Joudumme lämmittämään yöllä myös lisämaitoa, koska maitoni ei kahdella näin tiheästi syövälle vauvalle riitä öisin. Joten - meni töihin aamulla tai ei, mies syöttää myös vauvoja yöllä. Ei armoa. Ne nimittäin heräävät myös samaan aikaan ja silloin on pakko toisen olla pullolla ja toinen pääsee mun viereen. Öisin meillä on hirveä rumba, joihin en saa enää tolkkua enkä jaksakaan. En voi herättää enää toista syömään toisen perään, koska ne heräävät kuitenkin kohta taas ... että ihan sama.
Iltavellit aloitimme neuvolan suosituksesta, toiveestani että jos se auttaisi syöpöttelyyn yöllä. Mutta eipä ole auttanut. Nyt odotan, että kiinteiden syöminen olisi se seuraava etappi, ja ehkä sitten nukuttaisi pidempiä aikoja yöllä?

No, aamulla tosiaan kun heräämme vauvat ovat valveilla sittereissä ja viltin päällä lattialla. Seurustellaan ja leikitään ja lauletaan. Juodaan maitoa välillä rinnalla ja välillä pullosta. Toinen vauva saattaa simahtaa "väliunille" puoleksi tunniksi johonkin sohvan nurkkaan tai sisävaunuihin. Yleensä kuitenkaan eivät samaan aikaan ja toinen vauva on koko ajan sylissäni - vaihtelee kumpi. Jompikumpi aina tyytymätön. Jompikumpi itkee aina enemmän kuin toinen. Se, että molemmat ovat hyväntuulisia samaan aikaan on aika harvinaista. Kuitenkin luulen, että tätä kohti mennään! Vauvat alkavat kasvaa ja viihtyvät keskenäänkin tovin. Se, joka on hyväntuulinen saa olla ja köllötellä ihan itsekseen tunninkin. Toinen pitää sillä aikaa mut kiireisenä, kanniskelen ja heiluttelen. No myös roikun facebookissa ja luen Hesaria vauva sylissä.

Puoli kahdeltatoista alan valmistautua ulkoiluun. Ensin puen sen, joka kitisee enemmän. Kaikki topat päälle ja makuupussiin. Heitän makuupussipötkäleen ulos vaunuihin. Toinen odottaa sillä aikaa yksinään sisällä, joskus itkee ja joskus ei. Olen oppinut pukemaan vauvan ulos todella nopeaan. Pitäisi kellottaa mutta tämä todellakin tapahtuu aika saamarin nopsaan.

Sitten on toisen vuoro. Sama pukeminen, ulos. Tsekkaan vielä, että kummallakin silmät kiinni ja sitten menen takaisin sisälle ja puen itseni ulos. Pesen hampaat, meikkaan (sinnepäin ja niillä meikeillä joita sattuu olemaan enää jäljellä, en ole ehtinyt meikkiostoksille), puen kunnolla ulkotamineet (muutakin kun leggarit ja miehen villapaita, jotka jää kyllä alle). 
Tällä välillä saattaa olla että jompikumpi vauva alkaa vaunuissa huutaa, joten tilanne keskeytyy hetkeksi, kun ryntään hyssyttelemään vaunuja. Laitan nopsaan paikat kotona kuntoon. Kun on valmista noin klo 12:30 lähden kärrylenkille. Koira on vietävä ulos, joten lenkki kuuluu päiväohjelmaan säässä kuin säässä.

Vauvat onneksi nukkuvat vaunuissa. Nautin liikunnasta joten lenkit on henkireikä. Samalla käyn lähikaupassa liian usein hakemassa kahviherkkuja itselleni, postissa ja hoidan muutkin asiat mitä pitää.

Kotona joskus puoli kahden maissa ja sitten jää se hetki vain itselle. TÄMÄ HETKI ON NYT. Olen netissä, siivoan, juon glögiä, luen lehtiä, pesen pyykkiä, teen ruokaa. Silloin tällöin käyn hyssyttämässä vaunuja jos tarvitsee. Mulla on itkuhälytin vaunuissa ulkona. Esikoinen tulee koulusta, joten syödään jotain yhdessä ja jutellaan kouluasioita.

Vauvat herää joskus kolmen, neljän aikaan. Ja sitten taas syödään maitoa. Leikitään ja seurustellaan. Mies tulee Lotan kanssa. Syödään ruoka ja ollaan vauvat sylissä. Vauvat alkaa väsähtää kuuden maissa, joten jompikumpi tai molemmat nukkuu pienet torkut. Voidaan käydä kaupassa tai mies voi heittää mut jumppaan - vauvat nukkuu auton turvaistuimissa. Yhteinen harrastuksemme onkin nykyisin se mitä ennen inhosin eli cittari- ja prismashoppailu. Citymarketissa on näppärä ostoskärry, jossa on tuplavauvanistuin! Jees! Vauvat viihtyy siinä vierekkäin napottaen ja helposti saa tunnin kulutettua ruokaostoksia tehden. 
Note to you - ihmiset kommentoivat kaksosia ja tulevat juttelemaan, siitä ei pääse mihinkään. Joten ellet ole sosiaalisella tuulella, älä mene ostareihin pyörimään.

Illalla iltapuuhat, joista kirjoitinkin ja aamulla taas sama rumba alusta. Ja yöllä sama meininki.
Ei tarvitse miettiä mitä tekisi seuraavaksi.

Vauvat on oppineet nauramaan ääneen mikä on valtava voimavara arjessa. Toisin sanoen kun veettää ja on iso "sanonko mikä" otsassa ja kaikenlisäksi isot puklut olalla - vauva väläyttää mitä kauneimman hymyn ja heläyttää naurun perään. Hän saa kaiken anteeksi ja vielä enemmän. Yleensä silloin myös minua itseäni alkaa naurattaa.

Lotta on jäänyt ehkä hieman oman onnensa nojaan, mutta reippaasti hän ottaa roolinsa isosiskona.
Harmittaa, kun ei aina ehdi lukea iltasatua tai letittämään tukkaa. Viikonloppuisin yritän vauvojen päikkäreiden aikaan rakentaa palapeliä Lotan kanssa, pelailla tai katsoa leffaa. Lotta tykkää myös auttaa ruuanlaitoissa ja kotiaskareissa.
Onneksi eskarikavereiden vanhemmat on hyvin jyvällä ja Lottaa pyydetään leikkimään ja yökylään ja vaikka sun mihinkin mukaan. Se auttaa meitä!
Esikoinen ymmärtää miksi treeneihin ei aina ennätä viedä tai hakea ja hän pummii sitten kavereidensa vanhemmilta kyytejä suvereenisti. Tämä auttaa meitä superpaljon! Ja kulkee myös omatoimisesti busseilla.
Joskus sitä toivoo, että isovanhemmat asuisivat vieressä tai edes samassa kaupungissa. Olisi joku jeesimässä edes isompien kanssa.
Mutta meillä ei näin valitettavasti ole. Omani asuvat aika lähellä, mutta se on sitten jo toinen stoori se.
Tukiverkko on pitänyt rakentaa ystävistä.

Se, että Lotan ja Vernerin kanssa elelin aika vauvasymbioosissa ja mies oli sivuroolisempi on muuttunut. Nyt mies on ihan yhtä isossa roolissa kuin minäkin. Herää öisin auttamaan ja syöttämään, nukuttaa vauvoja  - nämä kaikki on ollut aikaisempien kanssa vaan mun hommia. Nyt kun on kaksi vauvaa, on miehen pakko osallistua enemmän. Ja onneksi hän sen mieluusti tekeekin. Vaikka varmasti väsyttää lähteä aamulla töihin mutta minkäs teet. En ole keksinyt ratkaisua siihen, jos toinen vauva on yöllä rinnalla ja kuulen, kun toinenkin alkaa heräillä pinnasängyssään ja vaatimaan maitoa. Silloin mies saa kyynerpäästäni pienen tönäisyn ja kehoituksen "hae alhaalta maitopullo". 

Nyt lopettelen, ette varmasti jaksa lukea mitään romaania aiheesta. Mukavaa keskiviikkoa kaikki! Mulla on tänään jumppailta, joten tiedossa laatuaikaa bodypump-tangon kera.

ps. muistakaa ostaa paljon harsoja ja tutteja valmiiksi! Meillä ainakin kaikki harsot aina pesussa ja tutit kadoksissa kriittisellä hetkellä. Niin ja yrittäkää nipistää jostain aina oma hetki omalle harrastukselle. Siitä saa voimaa - jaksaa taas kuunnella itkuja muutaman päivän eteenpäin. Kyllä mieskin pärjää vauvojen kanssa sen pari tuntia yksin kun sinäkin pärjäät (vaikka varmasti ajattelet, että ei pärjää niin oppiipa pärjäämään, kun vaan lähdet jonnekin).


60 comments

  1. kyllä siinä on tekemistä kaikille...onneks mennään jo kesää kohden ainakin pukeminen helpottuu hitsisti!!! voimia vaan t:yksösen mama / blogisisko :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei, tänään on jo aika ihana keväinen ilma ulkona! Räystäät tippuu ja aurinko paistaa :o) Tosin, en usko että tässä oli talvi, eiköhän sieltä vielä pakkaset paukahda ja lumi uudestaan. Kesällä kaksoset on jo isoja vauvoja ja istuvat ja opettelevat kävelemään. Ainakin loppukesästä :o)

      Delete
  2. Ihana kirjoitus! Vaikka elän ihan erilaista elämänvaihetta, tätä oli tosi mielenkiintoista lukea. Hatunnosto ihan koko perheelle, vaatii kaikilta paljon (teiltä vanhemmilta kaiken). Olen lukenut jo vuosia blogiasi ja joskus seitsemän vuotta sitten elämäntilanteeni oli samanlainen kuin teidän perheellä silloin, yksi jo helpossa iässä oleva lapsi, meillä tilanne pysynyt samana siitä lähtien:) Voimia ja iloa arkeenne!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos palautteesta! Blogi on pääsääntöisesti kaiken kauniin tyyssija ja sisustusjuttua sekä omia projektejani varten - jännittää, että poistuuko lukijoita vauvajuttujen myötä - joita pakosti tulee, koska elämänvaihe on tässä ja nyt vauvaa täynnä. Kiitos siis, että kerroit jutun olleen mielenkiintoinen :) Ja suuret kiitokset, että olet pysynyt mukana vuosia.

      Delete
  3. On se hurjaa hommaa, vanhemmuus ylipäätään mutta sitten varsinkin kun on kaksi noin pientä! Isosti voimia, virkeyttä ja hermoja! Ja ihana kun blogin pitäminen kuuluu yksiin "omista jutuistasi", kyllä näitä vauvajuttujakin saa tulla, suurin osa meistä lukijoista kai kuitenkin on äitejä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä, blogi ja sisustaminen on rakas rakas harrastus joista en päästä. Kiitos palautteesta, vauvajuttuja siis mukaan! :)

      Delete
  4. Tsemppiä! Meidän kaksoset on nyt 2 vuotiaita. Vihdoin heidän kanssaan elo alkaa helpottaa.
    Ilman miehen apua en todellakaan olisi alku kuukausista selvinnyt.

    ReplyDelete
    Replies
    1. OOooh ai kaksi vuotta ;P Ihanaa, että kaksosäitejä ilmottautuu lukijoista. Itse en ikimaailmassa olisi arvannut, että me saamme joskus kaksoset. Ei käynyt edes pienessä mielessäni. Olen kaksosista hurjan onnellinen vaikka rankkaa on. Kumpaakaan en vaihtaisi pois.

      Delete
  5. Huh, aikamoista..! Tykkäsin lukea tosi paljon - mielenkiintosta tietää, kuin käytännössä arki soljuu kahden pienen kanssa koska haastetta oli olevinaan välillä pelkästään yhden pienen toiveiden täyttäminen "riittävän ajoissa" (etenkin just ihan vauva-aikana). :D Paljon tsemppiä ja jaksamista teille arkeen, koko porukalle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos paljon tsempeistä! Vauvoja on erilaisia ja tapoja kasvattaa ja hoitaa on tuhansia. Temperamentiltään nämä kaksi vauvaa ovat aivan erilaisia kuin V & L olivat pieninä. Ihana seurata millaisia lapsia heistä kasvaa. Muutenkin on hauska olla sekä teinin äiti että kohta koululaisen ja sitten vielä pikku marakatit siihen perään. Kaikki vaiheet lastenkasvatuksessa läsnä.

      Delete
  6. Todella kiva kirjoitus! Voimia arkeesi :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei kiitos paljon palautteesta! Lämmitti mieltäni kovasti! :o)

      Delete
  7. Mä muistan niin hyvin sen, kun piti pukea niin nopee kuin pystyy ulkovaatteet päälle :) mulla on jäänyt se jotenkin niin elävästi mieleen, heh.

    Onni, ettet joutunut kokemaan nenämahaletkuvaihetta yms. No, kaikesta selviää :) Nukkuma-asiat kaksosten kanssa kyllä aina oma juttunsa. Siihen on "turha" sitten yksösillä toimivia ohjeita aina odottaa toimiviksi (ikinä ;-). Kun meillä sama setti = 1 + 1 + 2, niin tiedät, että mulla kokemusta molemmista :-) Mutta kun löytyy se oma tapa, niin sillä sit mennään. Vaikka se olisi mikä! Monet arvostelut olen saanut, miksi teen noin ja näin ja miks meillä ei ole kaksoset kasilta iltaunilla. No, ei ole. Olen usein toivottanut meille tervetulleeksi kokeilemaan niitä ohjeita käytännössä, kuinka helppoa se onkaan, kun teet vaan näin ja noin ;-)

    Mutta hei mä olen ainakin hengissä, isoveljet on aina jeesanneet pikkupoikien kanssa. Se on ollut iso apu, mutta mä uskon, että siitä on ylipäätään hyötyä ihan niille isoillekin, kun saavat siten tosi isoveljelliset suhteet tiiviiksi.

    Että tässäpä tän päivän vertaistukipläjäys meren takaa :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta jokainen sana! :) :) Mä toivon, että saisin jonkunlaisen iltarytmin luotua. Päivä on aika hyvin jo rytmitetty mutta ilta aika vaiheessa vielä. Unille meno helpottunut. Sitten kun alkaa kiinteät ruokailu rytmittää enemmän. Nyt maitojen kanssa mennään lapsentahtisesti.

      Delete
  8. Hurjalta kuulostaa! Meillä on vain yksi teidän Lotan ikäinen tyttö, joka syntyi keskosena ja oli hyvin vaativa vauva. Muistan siinä väsyksissä monesti ajatelleeni, että tämä ei helpota ikinä, mutta onneksi helpotti. Mutta se, että on kaksi vaativaa vauvaa ja vielä ne kaksi isompaa lasta kotona, niin huh huh. Iso halaus sulle Niina <3. Kiva, kun jaoit meille teidän normi arkea.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se, että on jo aikasempaa vauvakokemusta auttaa. Tietää, että vaihe on lyhyt ja kestää hetkensä. Kyllä se siitä sitten helpottaa. Nyt täytyy vaan jaksaa rumbata ;) Kiitos palautteesta ja tsempeistä.

      Delete
  9. Kiitos <3

    Jostain luin, että kaksosia ei anneta kaikille - vaan niille, vahvoille, jotka selviävät ;) Lohdullista tai ei, eihän sitä voi kun selvitä...kai. Itsellä vielä kaikki edessä, loppu raskaus menossa. Ei sitä varmaan etukäteen voi kuvitellakaan. Kiitos kun jaoit tämän aidon ja rehellisen oloisen kuvauksen.

    Itse suhtaudun tulevaan realistina (pessimistinä) pelonsekaisin tuntein. Kuvioissa näet mukana raksaprojekti ja uhmakas 2v. vielä vaipoissa jne. Joskus tuntuu, että mikä tarkoitus kaikella on ja mistä kaikesta pitää selvitä ja jaksaa. Elämän rikkauksiahan nämä toki ovat, ja aika aikaansa kutakin. Esikoisen vauva-aika oli kuitenkin jo tosi rankka, koliikkivauva ja muutoinkin vaativa, nukkui huonosti, joten tuntuu etten taida sitten saadakaan kokea sitä suloista vauva-aikaa, että vauva on tyytyväinen ja vain syö sekä nukkuu. Kaikkea ei voi saada ;).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, mä olen kanssa kuullut tuon, Että on vahva olo ja erityinen kun saa kahta kakkapyllyä pestä ;D
      Hurjasti voimia tulevaan! Mulla ei koskaan ole ollut kahta vaippaikäistä samaan aikaan - ja nyt todellakin on!
      Me tehtiin keittiöremontti pois alta raskausaikana ja sekin oli jo liikaa.

      Ymmärrän yskän. Itse koin tosi paljon riittämättömyyden tunteita alkuun, kun en vaan voinut ottaa kahta vauvaa kerralla syliin kun ne itkivät. Kaikkeen tottuu! Vauvat on kasvaneet ja voin ottaa toisen syliin ja lauleskella toiselle ja silitellä, kun hän on vieressä sohvalla. Joskus toimii ja joskus ei todellaan toimi. Silloin vaan pitää yrittää kestää ja tuudittaa toinen väsykiukutteli edes uneen hetkeksi jotta saisi toisen. Sitteri on kanssa ihan must juttu! Mulla on babybjörn - sitterit joita voi jalalla vatkata mukavasti heilumaan. Toinen vauva sylissä toinen sitterissä ja sitten vaan jalalla heiluttaa sitteria ja toista vauvaa hyppyyttää ja heijaa sylissä - huh huh! Pyydä apuja, kun on taaperokin. Neuvolasta olet varmaan saanut jo kotiavun esitteen? Saat palveluseteleitä jolla saat kotiapua hullun halvalla kolmeksi tunniksi kotiin. Mä en ole vielä käyttänyt mutta neuvolassa kovasti painostetaan käyttämään ;D Ne varmaan näkee enemmän kuin minä ;) Ajattelinkin kohta ottaa sinne yhteyttä. Tuntuu naurettavalta , kolme hassua tuntia apua silloin tällöin mutta kaikki apu on otettava vastaan mitä saa :)))

      Delete
  10. Olet kyllä aikamoinen, tai te kaikki kaksosvanhemmat ovat! Nostan hattua! Meidän lapsilla on vuosi ja 8 kk ikäeroa ja muistan vieläkin, kun miehen kesäloman jälkeen selvittiin ekan kerran leikkipuistoon ihmistenaikaan (muut oli aamuvirkkuja), kaikki syöneinä ja vaatteissa. Oli voittajaolo :) Hienoa, että olette saaneet ystävistä apua isompien kanssa. Tärkeitä juttuja! Ja tuo oma jumppahetki kuulostaa hyvälle. Eikös se niin ole, että kun äiti voi hyvin, kaikki voivat hyvin.

    Meillä lapset saivat pullosta annettavan maidon aina huoneenlämpöisenä. Hyvin kelpasi ja oli helppoa kun reissussakaan ei tarvinnut lämmittää. Helpottaisikohan se yhtään yöhärdellissä?

    Tsemppiä ja jaksamista <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä, allekirjoitan! Äidin hyvinvoinnista lähtee kaikki. Eilen illalla olin niin hyväntuulinen, kun sain hetken urheilla ja omaa aikaa. Jutella muiden aikuisten kanssa jumppapukkarissa hetken, vaikka olikin kiire takaisin kotiin.

      Meillä Vinsulle kelpaa kylmäkin maito mutta tyttö on tarkempi maidon lämmöstä, pitää lämmittää.
      Kiitos tsempeistä !

      Delete
  11. Huh, tuli hiki kun luin :) Tsemppiä! Ei varmasti helppoa vaihetta elämässä, mutta todennäköisesti ikimuistoista. Ja mahtava juttu kun mies on tiiviisti mukana, ei aina ihan itsestään selvä juttu.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen kuullut huhuja miehistä jotka eivät osallistu vauvanhoitoon :SSSSS murrrrrrr!!!!!!

      Delete
  12. Replies
    1. Jee, lisää siis tilattu! :o) Kirjoittelen lisää, juttua kyllä piisaa. Ja tarinat varmasti mehevöityvät mitä enemmän aikaa kuluu. Olen vasta alkutaipaleella.

      Delete
  13. Vaikka meillä on 7 lasta niin kyllä sitä on ite helpolla päässyt kun ne on sentään 1 kerrallaan syntyneet! Kovasti tsemppiä ja nauti niistä pienistä omista hetkistä. Ja vauvojen naurusta ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. No huh huh! Kyllä sinulla ja teillä siellä on ihana iso perhe kasassa! Ja vipinää riittää. Äläs nyt vähättele siellä ;) Kiitos kommentista ja tsempeistä <3

      Delete
  14. Voin samaistua ja palailee mieleen vieläkin tuo vauva-aika, vaikka lapset jo esikoululaisia... Kaksi ensimmäistä vuotta olivat oikeasti rankkoja!!
    Tsemppiä ja jaksamista! :)
    Terkuin Merja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! :) Et usko kuinka mukava lueskella muiden kommentteja - saan niin paljon voimaa tästä.

      Delete
  15. Voi onnea ja jaksamista teille, ihana kirjoitus! Meidän kaksoset on jo 16-vuotiaita, mitenköhän aika onkin mennyt niin nopeasti...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos paljon! Joskus sitä toivoo, että aika juoksisi kovempaa mutta kyllä päivät on menneet ihan kiitettävän nopsaan. Vauvat jo 4kk. Ja vastahan mä tosiaan makasin siellä synnärillä. Uskomatonta!

      Delete
  16. Rankkoja ovat yösi. Toivottavasti saat välillä apua niin, että molemmat teistä saisi nukuttua rikkomattoman yön ilman heräämistä. Olisiko kaupungilta on mahdollista kaksoarkeen saada vähän kotiapua, esim. pari tuntia viikkoon. Olisi se toinen käsipari avuksi jolloin itse ehtisi tekemään muuta. Muistelisin näin jostakin lukeneeni. Neuvolasta varmasti tietävät. Toivon teidän vauvoille paljon iloa ja naurua ja unirikkaita yöitä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, olen tietoinen tästä :) En ole vielä kokenut olevani niin avun tarpeessa että soittaisin kotiapuun. Mutta kyllä se on tehtävä kun saa kerran tätä apua käyttää, neuvola sanoi, että ellei kukaan käytä palveluita pian ne poistuvat kokonaan.

      Delete
  17. Teidän yöt kuulostaa melko rankalta vaiheelta!
    Esikoista piti muistaakseni herätellä 2 vai oliko se nyt 3 h välein syömään ensipäivinä. Jo parin kuukauden ikäisenä hän nukkui 8h yöunet. Seuraava lapsi vaati ruokaa 3h välein vuorokaudessa, 11kk. Se oli minusta silloin rankkaa! Varsinkin kun meille oli tulossa kolmas lapsi. Oli pakko vieroittaa yöpullosta, kun en halunnut kahden lapsen takia herätä öisin. Ei meillä muut lapset niin pitkään vaatineet öisin palvelua. Tämä vain oli niin kova karjumaan! Puolivuotiaana joi litran korviketta puuron ja purkkiruoan lisäksi... eli nälässä ei kyllä pidetty. ( Vähissä oli ne yöt taaperonakin, ettei olisi kerran yössä huutanut 3 vuotiaaksi asti.

    Sen verran omat vauvat ovat opettaneet, että jos nukkuvat 3-4h putkeen yössä yhden kerran,( ja ovat muuten terveitä) niin tietää vauvan saavan tarpeeksi ravintoa. Onhan vauvoillakin kasvukausi jolloin "tankkaavat" useammin.
    Itse aloitan mieluummin kiinteiden maistattamisen viimeistään 4kk iässä, jos tuntuu siltä että pitäisi lisätä korvikkeen määrää. (Itse olen aina osittain imettänyt.)
    Omat lapseni ovat jo lähes kaikki koululaisia, kun meidän kuudes ilmoitti tulostaan. Tässä vaiheessa en pohdi unettomia öitä, niitäkin varmasti riittää. Ajattelen aikaa kun murrosikäisten joukossa on pieni uhmis joukon jatkeena. ( Miten äidin hermot kestää?) On ainakin yksi jota voit halata, vaikka vanhemmat olisivat tyhmiä. Pikkuveli/sisko jolle riität sellaisena kuin olet.
    Asiasta tennikseen...

    Se vähän pelottaa miten yöt sujuvat vauvan kanssa, ettei häiritä perheen ja naapureiden yöunia. Helppoahan se on verrattuna kaksosarkeen, kun ei tarvitse kuin yhtä pientä hoitaa. Päivätkin tulee olemaan erilaisia kuin vuosia sitten. Kotitöihinkin on listat, kuka tekee tiskit ja vie roskat. Ehkä joutuu lisäämään vauvankin, kenellä on oikeus pitää vauvaa sylissä. ;-)

    Oikein paljon jaksamisia öihin kaksosten kanssa. Toivottavasti pian helpottaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. :) No joo, ei pidetä meilläkään nälässä. Vinsu joi yöllä kokonaisen tetran maitoa yhdellä kerralla. Ehkä heillä on nyt "tiheän imun kausi" - kuka tietää?

      Mutta viime yönä mentiin taas vanhalla kaavalla eli herättiin klo 3:00 syömään ja sitten aamu seitsemältä seuraavaksi. Just kömmittiin ylös sängystä eikä kenenkään tarvinut lähteä evakkoon makkarista. Ensi yö saattaa olla jälleen aivan jotain muuta ... kiistatta ovat aivan erilaisia vauvoja kun aikaisemmat meillä ja paaaaljon vaativampia.

      Vastailen muille tänään kun ennätän :))) Kiitti tsempeistä!

      Delete
  18. Teidän koliikki onnes "lyhyttä", meillä tytön (jota hoidin yksin, kun mies oli arkipäivät toisella paikkakunnalla) itkut alkoi viiden maissa ja kesti sinne 00 tai enempi. Pisin itkusessio oli 11h. Aika väsy olin, kun yksin hoidin. Että ei sitä ole helppoa kaikilla yhden lapsenkaan (yksinolevilla) vanhemmilla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi ei :( Kyllä sulla on Hymy ollut aikamoinen ja tärkeä tehtävä tyttösi kanssa. Meillä ei aikaisemmat vauvat ole itkeneet / huutaneet näin koskaan mitä kaksoset teki. Sen vuoksi sitä oli kamalan rankka kuunnella. Melkein pakahduin.
      En vähättele ketää yksös-koliikkivauvan vanhempaa. Tai ylipäätään ketään vauvavanhempia. Mutta on olemassa helppoja pötkylälekotteluvauvoja ja sitten hieman vaativampaa laatua, kuten meille - sinulle ja minulle on suotu.

      Delete
  19. Hei, en ole ennen kommentoinut, mutta nyt on pakko. Ensinnäkin paljon onnea kaksosista!! Olen itse tyttöpuolinen kaksonen ja minulla on kaksosveli. Olemme jo nelikymppisiä, mutta läheisiä edelleen :)

    Vaikutat mahtavalta äidiltä (ja miehesi hienolta isältä). Ihailen pyrkimystäsi lapsentahtiseen hoivaan - vaikka kaksosten kanssa se on varmasti välillä todella raskasta. Mutta kantaa sitten hedelmää lasten elämässä myöhemmin!

    Voimia teille arkeen, paljon iloisia naurunhelähdyksiä pikkuisilta, päivä kerrallaan ja kohti kevättä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos superpaljon kun nyt kommentoit! :) En osaa hoitaa muutoin kun lapsentahtisesti. Sitten kun kiinteät ruuat astuu kuvioihin, alkaa rytmittää varmaan ihan erilailla päivää ja maitoa ei tarvitse tuutata joka väliin. Kiitos paljon tsempeistä!
      Tässä vieläkin ihmettelen päivittäin, että onko nämä kaksi vauvaa tosissaan mun ja kasvaneet siellä mun vatsassani. Rakkautta <3

      Delete
  20. Kyllä sulla on siellä meiningit:0 On helppo kuvitella kuinka väsyneeksi tuollaisen rumban jälkeen itsensä tuntee... Meillä on kolme tyttöä olleet kaikki huonoja nukkumaan, mutta Niilo sen sijaan nukkui hyvin pääpiirteittäin;) Selma heräilee edelleen joka yö ainakin pari kertaa ja kyllä mua väsyttää herätä puoli kuudelta. Mutta mitä sitä ei lastensa takia tekisi? Ihanaa kun M osallistuu vauvojen hoitoon. Sitten joskus yhdessä vanhoina muistelette ajan kultaamia muistoja ♡ Mun tulee paljon juteltua töissä vanhusten kanssa ja kyllä ne kaikki muistelee kaihoten juuri näitä aikoja. Mulla tulee aina ihan suru puseroon niiden puolesta. Ja väistämättä tulee mieleen, että joskus mä itse olen siinä muistelemassa. Hui kun meni melankoliseksi; )

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moikka Mari!
      Meillä olleet Verneri ja Lotta hyviä yönukkujia. Verneri oli vauvana semmonen että otti lyhyitä päikkäreitä mutta yöllä nukkui hyvin. Lotta nukkui myös yhdellä syötöllä per yö. Siksi olen ihan pihalla ja sippi näiden kahden kanssa ja koko ajan pohdin mitä teen ehkä väärin, kun nukkuvat niin huonosti tai lähinnä miten sattuu yöt.
      Huhuh. Piti tämäkin kokea.
      Ehkä muistelen tätä aikaa kauhulla, en kaiholla ;D
      Tykkään olla kotona, siksi kivaa, mutta työtä on niiiiin paljon. Onneksi tehtiin se keittiöremppa kesällä niin mikäs täällä on ollessa vauvojen kanssa, kauniissa kotona <3

      Delete
  21. Kiitos Niina aidosta ja rehellisestä kirjoituksesta! :-) Oli tosi mielenkiintoista lukea, näitä lisää :-) tuo teidän vauva-arki kuulostaa ihan samalta mitä meillä oli (ja meillä oli vain 1 vauva(!) mutta mies oli paljon poissa kun kävi töissä muualla ja rakensi taloa samaan aikaan). Mua auttoi, kun ajattelin aina niitä välietappeja, jolloin vähän helpottaa...kuten just kiinteiden aloitus, sekä 3kk jälkeen vauvat alkaa yleensä itkee vähemmän. 6kk oli meillä selvä etappi myös, jolloin vauva alkoi viihtyä enemmän itsekseen kun kiinnostui ympäristöstään. Samoin syöttötuolin käyttö ym. Mut näähän sä jo tiedätkin :) Yksivuotisjuhlissaan saikin jo maistella synttärikakkua ja mulla oli ihan voittajafiilis, kaikki tuntui niin paljon helpommalta isomman vauvan kanssa :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Noora palautteestasi! Jännittää nykyisin julkaista näin henkilökohtaisia kirjoituksia, kun blogi on lipunut muuhun suuntaan. Välietappi, meillä tuli nyt vauvat 4kk. Ja sitten seuraava etappi on kiinteät ruuat (ihan pian on pakko alkaa antamaan, maitoa menee jo niin paljon), sitten se puolivuotias, sitten 8 kk ehkä jo itse istuva - vauva, jolle voi antaa maissinaksun... :)

      Delete
  22. Mielenkiintoista luettavaa alusta loppuun. Meillä on vain yksi vauva (3kk) ja lisäksi neljä isompaa 3v, 5v, 11v ja 14v. Melkoista rumbaa myös täällä ja jatkuva väsymys, mutta kyllä te taatusti vedätte voiton. Isot oppii itsenäisiksi tai ainakin odottamaan vuoroaan, kun ei voi olla joka sekunti auttamassa. Koululaiset tietää, että kyllä ne hakee treeneistä, vaikkei juuri minuutilleen ketään näkyiskään. Tai sitten ne soittaa ja sanoo reippaasti: "No, mä kävelen sitten", kun kuulevat milloin olisin hakemassa. Ei haittaa, vaikka on koulureppu ja kitara kannettavana. 3v sanoo: "Mä lakastan teitä kaikkia", ja luettelee kaikki perheenjäsenet nimeltä läpi. Ja se vauvan hymy, kuka sitä voisi vastustaa? Sä saat niitä tuplana (vaikka tuplana on taatusti työtäkin) :) En tiedä, miten oot tavannut kirjata ylös vauvojen/lasten kehitysvaiheita tm, mutta ajattelin vihjata omasta tavastani. Nuorempien kohdalla en ole juuri ehtinyt täytellä vauvakirjoja, mutta minulla on jatkuvasti vierelläni A5-kokoinen vihko, jonne kirjaan lyhyesti aina päivämäärän alle sen päivän jutut: milloin syönyt, nukkunut jne. Nauroi ekan kerran ääneen, hammas sinne ja tonne. Sieltä on niitä sitten mahdollisuus joskus kaivella, mutta ovat edes jossain jotenkin ylhäällä. Kaksosarjessa kun ei välttämättä ehdi kirjata yhtään mitään. Ei ollut siis tarkoitettu stressiä tuottamaan tämä vinkki, mutta itselläni on toiminut. Paljon voimia arkeen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mua harmittaa tosi paljon, että en ole kirjoittanut ylös mitään syömä- yms. nukkumarutiineja aikaisempien kanssa, olisi ollut hauska verrata! Tsemppiä teillekin. Mä luulin että nyt kun kaksoset on 4kk alkas ainakin helpottaa mutta tänään on ollut taas aika rankka päivä :(

      Delete
  23. Hei,
    olen seurannut blogiasi pitempään mutta välissä tuli pitempi tauko kun meillä hajosi tietokone ja blogisi katosi kirjanmerkeistä monien muiden tavoin. Nyt taas törmäsin tänne ja mitä luenkaan! Kaksi vauvaa joista en ole tiennyt mitään. Hurjalta kuulostaa teidän päivät ja varsinkin näin yhden vauvan (ja kolmen isomman lapsen) äitinä. Meilläkin on itkuinen vauva (eikä edes pahimmasta päästä vaan lähinnä iltaisin) ja kun ajattelee että miten selviäisi kahden kanssa niin ei varmaan selviäisikään. Toisaalta vauvan kanssa on itkuineenkin helppoa mutta kun on ne muutkin lapset hoitoa vailla ja isompia tarvii kuskata milloin mihinkin niin kyllähän se arki tuntuu joskus aika työläälle. Meillä on turvaverkkona kaksi eläkeikäistä isovanhempaa jotka eivät juurikaan jaksa hoitaa lapsia kun ihan satunnaisesti joten heitä kysytään vain pakon edessä. Tosin kuljetusapua olemme saaneet heiltä ja sekin auttaa jo paljon.

    Hyvä että miehesi hoitaa myös vauvoja vaikka on varmasti hänellekin rankkaa ku käy vielä töissä. Ja hyvä että sinulla on päivällä omaa aikaa vaikka se menisikin kotiaskareissa mutta kuitenkin saat hengähtää vauvoista hetken. Äkkiä sitä latautuukin kun saa olla hetkenkin rauhassa. Mutta vaikuttaa silti että olette hyvin selvinneet.

    Tsemppiä teille. Koko ajan varmasti mennään eteenpäin. :)

    t. Anna

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tosi kiva kun olet löytänyt takaisin blogini pariin! :) Välillä on ollut lopettamisfiiliksiä tai ainakin uudistamisfiiliksiä mutta sinnikkäästi olen jatkanut tätä "upean nimistä blogiani ;P ;D " - ai että mua ärsyttää jo blogin nimi "Niinan unelmia" HUHUH. Mutta en raaski vaihtaa nimeä tai alkaa uutta.Olen poistanut ihan vanhoja juttuja, ne olivat niiiin noloja :) Aloitin tämän blogin silloin kun kummityttöni syntyi ja hän täyttää ensi kuussa kahdeksan vuotta ! :))) Eli niin kauan olen blogannut.

      Meidän kaksoset on hurjan suloisia mutta aika itkuisia ja vaativia - sylivauvoja ja sydän särkyy kun syliin sopii päivisin vain yksi kerrallaan ja toinen saa sitten surun puseroon :(((
      NO, näillä mennään!

      Kiitos tsempeistä!

      Delete
    2. Älä suotta ärsyynny blogin nimestä. Se on ihan hyvä ja jututkin ihan tasokkaita mutta varmaan itse olet muuttunut kahdeksassa vuodessa niin voi ne omat jutut tuntua noloilta. :)

      Mietin vain että kannattaisko sun jo alkaa pikkuhiljaa siirtyä kiinteisiin? Vois vähän rauhoittaa tilannetta. Meillä aloitellaan neljän kk:n iässä tosi hitaalla tahdilla eli suurinpiirtein eka viikolla perunaa, seuraavalla jotain muuta jne. Neuvolasta en ole kysellyt "lupaa" mutta ei nuo ole vastustelleetkaan kun olen kertonut että on aloiteltu jo etuajassa.

      t. Anna

      Delete
  24. Hei,

    kaksostyttöjen äitinä (tytöt ovat jo 9v.) vinkiksi voin kertoa vyöhyketerapian. Esikoisella oli lievää koliikkia ja silloin sain vinkin vyöhyketerapiasta ja se auttoi saman tien. Nyt kun kaksoset alkoi valittamaan mahakipujaan, heti tilasin ajan ja huudot loppui siihen. Täällä meillä Pohjanmaalla on onneksi nimenomaan vauvoihin erikoistunut terapeutti. Kaikki ei auta kaikille, mutta meillä tämä oli helpotus. Tytöt nukkuivat jo hyvin pienenä täydet yöunet (toinen 6 vkon ja toinen 2 kk:n ikäisestä).

    Joku voisi sanoa, että olemme päässeet kaksosten kanssa helpolla, kun nukkuivat ja ovat olleet todella terveitä, mutta mikään ei vähentänyt sitä perustyömäärää mikä kaksosista tuli; ne tuttipullojen pesemiset, pyykin pesut, syötöt, vaipanvaihdot, you name it.

    Meidän haaste oli puklaaminen. Tytöt puklasivat yli vuoden ikäiseksi. Luinkin jutustasi kuvauksen pihalle pukemisesta ja tuli niin muistot mieleen. Tytöt syntyivät myös syyskuulla, joten oli talvi edessä. Ihan itku kurkussa vaihdoin kolmatta paitaa päälle ja toivoin, että voi kun saisin neuletakin päälle ilman puklausta. No niin, onnistui. Mutta eiköhän toppahaalarin pukemisen yhteydessä taas sama juttu, kaikki vaatteet siis vaihtoon. Ja kaikki tämä aina tuplana. Puklaaminen oli sen verran pientä, ettei mitään lääkitystä edes harkittu, mutta joka kerta vaatteet sai vaihtaa, kun ei voinut märkänä talvella paitaa pitää.

    Mutta ei kun tsemppiä. Kaksosten vanhempina oleminen on rikkaus. Ja sanontakin menee; kaksosia eivät saa kaikki, niiden vanhemmat valitaan:-)

    t. Maria

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei Maria!
      Me käytettiin Lottaa vyöhyketerapiassa - Lotalla oli itkuinen kausi mahansa kanssa vauvana, meni ohi eikä todellakaan ollut mitään tähän rumbaan verrattaessa. Emme kokeneet sitä hyödylliseksi. Olen lukenut ,että se auttaa. Mutta meillä niin ei ollut. Harmillista :(
      Kaikenlisäksi kahden vauvan vyöhyketerapia tekisi aikamoisen loven mun aika tyhjään lompakkoon :((( Täytyy vaan kestää ja itkut on onneksi vähentyneet ellei loppuneet. Ne koliikintapaiset itkut.

      Meilläkin vauvat puklailee paljon ja sama homma, ärsyttää kun menee vaatteet märäksi kun on juuri puettu. NO, ei kun vaihtamaan. Ja toinen huutaa jo hermostuksissaan vieressä ;P Kaikenlaista ... kyllä tämä tästä. Menen päivä kerrallaan. :)

      Delete
    2. Yösyöttöä helpottaa maitojauhe. Illalla pulloon keitetty vesi, joka jäähtyy ekaan syöttöön juuri sopivan lämpöiseksi. Kun,lapsi herää, jauheet pulloon, ravistus ja syöttö. Ei tarvii nousta edes sängystä. Suosittelen jos käyttää vastiketta ! Tykkään sun blogin kaikista puolista �� lotan vaatetta odotan myyntiin �� zemppiä !!

      Delete
    3. Kiitos vinkeistä ja kiitos ihanista sanoistasi! Täytyy tutkia mitä Lotalta on jäänyt pieneksi. Annoin vaatteita paljon kesällä pois kahdelle ystäväperheelle vastalahjaksi vauvankamoista mitä sain heiltä. Piti viedä kirppikselle tai laittaa tänne myyntiin, mutta laitoin sitten vaan eteenpäin kun saimme niin paljon vauvatavaroita ilmaiseksi :)))

      Delete
  25. Oli kiva lukea teidän kaksosarjesta, niin moneen juttuun voin kyllä samaistua! :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Mä seuraan tiiviisti sinun blogiasi ja teidän kaksosten elämää :)

      Delete
  26. Niin kiva postaus, tutulta kuulostaa :) nyt kun nämä omat kaksoset tulee jo kuukauden päästä 1 vuotta, niin jotenkin aika on jo kullannut muistoja :) pari kuukautta on ollut niin leppoista,,viihtyy lattialla leikkien ja hörsköttää isoveljen kans..äitiki kerkiää jo välillä sohvalla loikoilla ja kattella menoa :) kyllä ne viäki huutaa, osaa jo pahuuksia poika aina vetää tyttöä korvista ja tyttö paasaa jollain kauhalla, leluja karehditaan. tuon noin 4kk ikäisenä huutoa kyllä riitti niin paljon että isoveli 4 wee haki aina imurin komerosta ja laitto huutamaan,kun se oli varma hiljennys keino =D suosittelen kiinteiden alotusta,aloitettiin heti ku tuli 4kk ja muistaakseni vauvat tuli heti tyytyvääsemmiksi. mutta ekaa vuotta kun nyt ajattelee niin oli se aikamoinen ja äkkiä meni,vaikka siltä ei jossain välis tuntunut,nyt vain miettii kuinka pieniä ne olikaa<3 -Jenni-

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinä olet niin ihana Jenni! Tosi reipas ja valoisa kirjoitutksiesi perusteella :) Imuri on kyllä - siihen hiljenee! Mäkin imuroin melkein joka päivä ;D

      Delete
  27. Kiitos Niina. Tämä kirjoitus antoi hieman perspektiiviä omaan kotieloon ja sen vaativuuteen ;)
    Kirjoitus toi myös pistoksen sydämeen; olinkohan tarpeeksi apuna ja tukena kun siskon kaksoset syntyi:/ Vaikka on ihanaa että serkukset ovat samanikäisiä, niin silloin kun on omatkin pieniä niin avun tarjoaminen on vähäisempää..olisi ihanaa jos olisi voinut (=jaksanut) olla hemmotteleva täti siskon lapsille.
    Kyllä tämä kirjoitus sai myös pienen kuristuksen kurkkuun; haaveilen josko meille joskus vielä yksi (neljäs) suotaisiin, mutta tosiaan! Onhan siinä tämmönen tuplaOnnen mahdollisuuskin (onhan se mahoton "lottovoitto"), mutta miehelle en taida uskaltaa tätä kirjoitusta näyttää, neuvotteluvaiheessa kun ollaan :D

    Mahdottomasti tsemppiä siihen kun pää painaa tonnin väsymyksen takia ja silmät ei vaan ihan oikeasti meinaa pysyä auki. Kaikki apu vaan vastaan mitä on mahdollista saada ja kunhan pakolliset asiat hoituu - muusta viis! Tsemppiä <3

    Heppu

    ReplyDelete
    Replies
    1. :) Joo, mä en enää uskalla iltatähdestä haaveksua! :DDD Kyllä tämä oikeasti on ihan kivaakin olla kotona kaksosten kanssa ja pyörittää arkea. Kirjoituksestani luulee, että elämä on koko ajan vauvojen itkua ja huutoa. Mutta kyllä se melkein onkin :D Nyt Alva istuu sitterissä eikä itke mutta kiljuu, että hänet pitäisi sieltä nostaa syliin :))) Ja sylit ei vaan riitä aina :)
      Pitää odottaa vuoroaan.

      Väsymys, aluksi ihmettelin kun hormooneilla mentiin eteenpäin, että ei väsytä jaksoi vaikka mitä. Nyt alkaa pää painaa. Kaverit, joilla on kaksoset, kertoivatkin että "se väsymys, se on jotain aivan kamalaa". En uskonut. Mutta nyt kyllä mietin, että he olivat ainoat tutut jotka puhuivat asioista niin kuin ne todellakin ovat. Mitään kaunistelematta :) ;)

      Luulen, että kun kaksoset kasvavat tulen olemaan katraastani todella ylpeä. Olen nytkin mutta vastaisuudessa. Ja ajattelen jo nyt sitäkin, kuinka ihanaa on kun on itse vanha ja on tämä suuri perhe ympärillä. Lapset, heidän puolisot ja lapsensa ... :))) Aaah, ihanaa!

      Delete
  28. Ai ja unohtui vielä sanoa, että teidän kaksosilla on ihanat nimet <3 meidän kakkosesta meinasi tulla Vinski ja Alva keikkui kolmosen nimilistalla. Juuri passelit tyypit tepsuttelemaan sinne teidän söpöiseen huvikumpuun:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. :) Eikä! Aika uskomatonta. Itsekin olen todella tyytyväinen nimiin. Yritimme etsiä vielä nimet jotka suht harvinaisia ja sopivat nimiin Verneri ja Lotta :o)
      Mutta tämä kertookin vain sen, että mulla on semmoset lukijat kun bloginikin :) samantyyliset lukijat tietty! Ihanaa!

      Delete
  29. Tsemppiä arkeen! Tutulta kuulostaa osittain vaikka meidän nyt 8kk tytöt eivät koliikkivauvoja olleetkaan. Tekemistä riittää ja ihan hyvää hauistreeniä saa kun noita kantelee. Helpottaa muuten kummasti kun alkavat olla sen verran jämptejä paketteja ettei tarvi niskaa enää tukea. Mulla on koko ajan syyllinen olo kun aina on joku joka ei saa riittävästi huomiota, esikoinen, koira, mies.. Ehkä tämän kanssa oppii elämään. Ai niin, ootko pyytänyt kaupungilta kotipalvelua apuun? Helsingissä kaksosperheiden pitäisi saada suht automaattisesti. Meidän tukiverkosto on monen sadan kilsan päässä, joten oon kokenut kotipalvelun helpottavaksi jutuksi. Käyvät kerran viikkoon kärryttelemässä tyttöjä ja mä saan kolme tuntia ihan vaan itselleni - luksusta!

    ReplyDelete