Hirveen vaikea keksiä otsikkoa ...



Käyköhän täällä blogissa enää ketään? Paljon ajatuksia mihin suuntaan tätä olisi vienyt mutta arki vie kaiken ylimääräisen ajan. En millään ymmärrä kuinka joskus onkin ollut ns. bloggaaja. Huh. Nyt sitä tuskin enää voin todeta itsestäni.

Syysloma alkaa. Minulla on huominen vielä töitä mutta onneksi onnistuin saamaan lomapäiviä tähän tulevaan, ettei koululaisten tarvitse olla yksin kotona.

Mitään sen kummempia suunnitelmia meillä ei ole. Tuskin koskaan on. Valitettavasti emme ole lähdössä matkoille, vaikka jos minulta kysytään, olisihan se hauskaa ja ihanaa. Olkaa siis onnekkaita, te jotka pääsette reissuun!

Yhden jutun olen ajatellut, että voisimme tehdä lomani aikana. Nyt kun yläkerran lattiat on maalattu, voisimme ehostaa alakerran mintunvihreät lattiat huitsin Nevadaan. Ja pihahommia. Haravointia ja sipuleiden istuttamista ja semmoista puuhaa.

Vaikka pidän syksystä olen huomannut pienen alakulon valtaavan mieltäni. Pohtii liiankin isoja -mikä elämässä on tärkeää ja mikä ei? Ja sitä, että rakkaus voittaa kaiken? Pitäisi olla kiitollinen kaikesta ihanasta. Toisaalta pitäisi kurotella eteenpäin elämässä ja sulkea ovia taakseen ja kuitenkin haalia lisää meriittiä. Pitäisi antaa anteeksi ilkeät sanat ja teot. Ottaa vastaan nöyränä se mitä annetaan. Mutta pitää puoliaan silti! Käydä töissä ja ahkeroida. Ja sitten se elämä olikin siinä. Minulla ei koskaan ollut kolmenkympin kriisiä. Minulla ei ollut neljänkympin kriisiäkään. Mutta nyt on jokin lähestyvä kriisi ilmeisesti.

Onneksi elämä on kovasti helpottunut samalla kun kaksoset ovat kasvaneet. Voin oikaista sohvalle ja nostaa jalat pystyyn. Muistan, kun ne pienempänä konttailivat joka puolella ja sitten nousivat seisomaan, kaatuilivat ... tuskin nukkuivat tunnin putkeen. Kyllä olin poikki. Ja samalla nousin aamuvarhain töihin. Me venymme ja paukumme, mutta kukaan ei sitä näe tai tiedä päältäpäin.
Muistammehan ymmärtää vieressä olevaa ystävää, emmehän tiedä mitä hänen elämässään on meneillään. Pieni sana: mitä kuuluu? Halaus tai muu pieni ele on tarpeen aina.

Nyt syksyllä mieluiten käpertyisi sohvalle vällyjen alle kirjan kanssa ja sulkisi kaiken ulkopuolelle. Kotoilu on vähän ärsyttävä sana, mutta tässä tapauksessa ajattelin sitä käyttää. Nyt lokakuussa haluan varsinkin kotoilla! Kurpitsat ja kynttilät kehiin! Keitänkin ensin kupin teetä ja nostan sitten jalat sohvalla ylös. Olen kiitollinen että saan asua unelmaani vanhaa puutaloa ja olen kiitollinen lapsistani. Voin tosin ilkikurisesti todeta, että kun olen ollut koko viikonlopun heidän kanssaan keskenään niin huh huh!

Ai niin! Voisin tännekin ladata kuvia ystäväperheen ihanasta keittiöstä, jonka remontissa olin auttelemassa pikkuisen. Laitan kuvat pian. Instassa onkin jo. Mukavaa sunnuntaita kamut ruudun toisella puolen, jos siellä joku vielä kurkkii.


9 comments

  1. Kurkkii täällä, älä huoli. Mutta samaa tulee mietittyä, vaikka ehkä enemmän iselleni blogia pidänkin. Silti sitä tulee kirjoitettua toisille ja onhan se kiva jos joku siellä välillä käväisee. Toki näänhän sen, kyllä siellä käydään mutta kommentoinnit ovat nykyään vähiä. Tunnustan kyllä itsekin että tulee käytyä ilman mitään jälkeä jättämättä, toivon kuitenkin että kaikki eivät lopettaisi blogejaan... tykkään yhä enemmän näistä kuin muista kanavista. Niin ja tuo kriiseily on tuttua, olen itse sitä läpi käynyt pidempään. Asiaan liittyy kuolemaa, lasten elämät, oma ikä, sairastumisen pelko jne. Ammamatti-ihmisen sanomaa, ihan normaalia että joskus sitä pysähdytään miettimään elämää ajatuksella että tässäkö tämä oli. Minulla tuntuu olevan kovinkin muutosten halu päällä, mutta mitään ei silti saa aikaiseksi eikä jaksa. Mutta jospa tässä taas piristyy ja saa jotain aikaiseksikin, pitää antaa oma aika tällekin.
    Ps. Teillä on ihania tapetteja, mikä tuo ylemmän kuvan ruskea ihanuus on?

    ReplyDelete
  2. Täällä ollaan ja kurkitaan :) Itsekin olen nykyään ihan maailman hitain bloggaaja. Ei vaan rahkeet riitä, mutta ei jotenkin osaa kokonaankaan blogia lopettaa.
    Kuulostaa jotenkin niin tutulta. Kriiseilyt sun muut. Pitäisi osata olla vaan kiitollinen siitä mitä on (eikä ajatella sitä mitä ei ole), mutta jokin kriisi nyt velloo tosi kovaa ja kaikki tuntuu mustalta... Joten tosiaan, kannattaa muistaa, että kanssaihmisillä voi olla vaikka mitä elämänkriisejä, vaikka päällepäin näyttäisikin ihan normaalilta. Pieni kysymys voinnista, hymy, halaus tms. tekee jo paljon <3

    Jaksamista ja lämpöä arkeen! <3

    ReplyDelete
  3. Täällähän me! Syyslomaa vietetään kotona ja loppuviikosta mökillä. Ei sen kummempaa, mutta silti ihanaa! Hämäränhyssyä villasukissa, glögikausikin korkataan!
    Ihanaa syyslomaa sulle ja poppoolle!

    ReplyDelete
  4. Kyllä käyn säännöllisesti katselemassa ihania kuviasi. Kotisi on niin lämmin ja sievä. Ihanaa ja tunnelmallista syksyä!

    ReplyDelete
  5. Käyn kyllä lueskelemassa. Toivottavasti eivät kaikki blogit häviäisi tai muuttuisi kovin kaupallisiksi. Ihan tavallinen elämä ja arki riittää.
    Mukavaa syysloman jatkoa!
    T. Sanniska/äiti kolmelle

    ReplyDelete
  6. Mäkin tykkään blogista jossa on tavallista elämää, mun mielestä joka postauksessa ei tarvitse olla mitään suurta teemaa tai tarkasti harkittuja ja stailattuja kuvia, vaan esim. hetket arjesta on kivoja. Ja kuvat teidän kodista on aina kivoja, teillä on aina ollut tosi kaunis koti, sekä silloin kun asuitte edellisessä kodissa että nykyään :-)

    ReplyDelete
  7. Kyllä täällä ollaan :) joten älä sinäkään häviä mihinkään. Odotan jo kuvia siitä asunnosta.

    ReplyDelete
  8. Jep, syksyväsyä on ilmassa ihan huomattavasti. Tänä vuonna tein radikaalin ratkaisun ja lyhensin lomaa ensi kesästä viikolla. Ajattelin, että tässä kohdassa sitä tarvii enemmän. Saas nähdä, miltä tämä suunnitelma sitten kesällä tuntuu :) Ja siis, minä löysin tänne vasta ihan äsken. Samoja ajatuksia kahdeksan blogivuoden jälkeen.. Ennen oli niiiin bloggaaja. Nyt vain raapustelee joskus omaksi (ja toivottavasti vähän muidenkin) iloksi :)

    ReplyDelete
  9. Täällä ollaan! Käyn todella usein selailemassa vanhoja postauksia ja innolla luen aina kun uusi ilmestyy. Sinulla on "elämänmakuinen" blogi, josta ammentaa hyvää mieltä!

    ReplyDelete