Monsterimamma




Kiire, kiire, kiire ...
nyt jos koskaan toivoisin olevani Riku Rikas.
Voisin ottaa siivoojan kotiini ! Kuuraamaan saunaa.

Pyykkiä on, siivousta on, rikkaruohon kitkemistä on.
Ruuanlaittoa on.
Lasten hakua ja vientiä on. Pitää kysellä kokeisiin Verneriltä. Tarkistaa läksyjä. Töitäkin olisi.
Jossain joku samaan aikaan pyytää prinsessahuulikimalletta ja muumipurkkaa yhä kovemmalla ja kovemmalla äänellä kunnes purskahtaa itkuun. 

Mies lähtee loppuviikosta Tukholmaan jos tuhkalta pääsee.
Uunin kunnostus alkaa torstaina. Kaikki se siivous mitä jäljelle jää,  minulle.
Miksi palaan aina aiheeseen siivous ?
 - katsoisiko Lotta hetken Samu ja Salla - dvd:tä kun äiti vähän imuroi ?

Siinä kyllä tulee kiukuteltua lapsille, ihan monsterimammana. Piti kuvata teille hauskoja kummitussipsejä, (bongasin siitä aika hyvän aasinsillan) joita toin reissultani tuleville Vernerin synttäreille 11v.
(parin vkon päästä ! ).
Toinen pussi on jo syöty ... (not me !!)


 ... Elän kirjaimellisesti elämän ruuhkavuosia ...
 
Meillä ei ole apuja lähettyvillä. Onko teillä mitään vinkkejä arjesta selviytymiseen tai jaksaisitteko kirjoitella kommenttilaatikkoon pieniä mietteitä ruuhkavuosista ?  
Kuinka saada aika riittämään ? Kuinka olla huutamatta kinasteleville lapsille ja sen semmoista ?

: D

Tukea kaivataan !


ps. viime viikonloppuna peräänkuulutin rentoutta ... noh, se taisi jäädä Tallinnaan ...

38 comments

  1. En osaa auttaa.
    Olen lasten kanssa kotona, eikä aika siltikään riitä millään. On sellainen tuulispää olo koko ajan. Koko ajan päässä soi PITÄISI.
    Ajatus töihin lähdöstä olisi täysin romahduttavaa. Toki tietty asiaan vaikuttaa se, että molemmat poikani ovat erityislapsia.
    Siivous, siitä voisin puhua kanssa vaika kuinka kauan. Aina on kaaosta joka paikassa. Koko viikon yritän saada kotia siivottua, ja viikonloppuna luovutan. Koskaan ei pääse sellaiseen harmoniseen siisteyteen, paitsi jos on yksin kotona.
    Tsemppia siis kaiken keskelle!

    ReplyDelete
  2. Mulla on "Pitäisi"-lista kalenterissa: ikkunoiden pesu (ala- ja yläkerta), lattioiden vahaus (ala- ja yläk.), rikkaruohot pois sieltä, täältä, tuolta, terassin öljyäminen, pinnasängyn hiominen ja maalaus, kasvimaan laitto, polttopuiden pilkkominen, perennojen istutus sinne, pensaita tänne, saunan kuuraus, kompostorin tyhjennys, ruokien kokkaaminen pakastimeen jne. jne. jne.

    Sitä mukaa viivaan yli, kun saan jonkin homman tehdyksi ja yritän keskittyä niihin jo viivattuihin. Nyt vaan iskias niin pahana, ettei mikään meinaa onnistua. Sotkee "aikataulut" pahasti, kun vauvakin voi syntyä milloin vaan. Ja koko ajan tapahtuu jotain ylimääräistä, kuten lasten raju oksennustauti viikonloppuna (tänään sain viimeiset puhtaat pyykit eli sohvanpäälliset paikoilleen!). Ja lauantaina hajosi tiskikone, piti ostaa ja asentaa saman tien uusi kun on jo kolme kertaa lyhyellä ajalla korjautettu. Ja tänään huomasin, että kylmiö oli vuotanut vettä lattialle! Ei kun tyhjentämään ruuista, putsaamaan ja selvittämään, missä vika ja onko ehtinyt vesivahingon aiheuttaa. Onneksi oli vain pieni märkä läikkä, joka saa nyt kuivaa itsekseen (ja kylmiö seisoo "kätevästi" keskellä keittiön kulkureittiä...). Kaikki neuvola-, sairaala-, tk-, hammashuoltokäynnit koko sakilla ajoittuneet nyt parin kuukauden sisälle. On synttäreitä ja lasten kuskaamisia ja palavereja ja puolison työreissuja. Tekemisen määrä tuntuu vaan lisääntyvän sitä tahtia kun oma vauhti hiipuu :)

    Mutta siis kalenteri ja erilaiset listat ovat mun oljenkorsi tässä ruuhkassa. Sekä asenne, että teen pakolliset (pyykit, ruuat, perussiivous yms.) ja vasta niitten jälkeen noita "pitäisi"-juttuja sillä tahdilla kun pystyn.

    ReplyDelete
  3. Mulla riittää aikaa nyt kun jouduin lomautetuksi. Ei muuten riittäis. Pyykkiä on vaikka muille jakaa, rikkaruohot rehottaa ja ikkunat pesemättä jo toista vuotta... Ihan kamalaa jos alkaa ajattelemaan. Siks en yleensä ajattele asiaa, olen vain suunnattoman kiitollinen ja iloinen kun jotain oikeasti ehdin tehdä.

    Tsemppiä, harmonia tulee (kai) sit eläkepäivillä, jos ei lapsenlapset aiheuta sotkua. ;D

    ReplyDelete
  4. Juu toi Sissin harmonian odotus eläkepäiviin taitaa olla lähes totta. Nimittäin kun se lasten sotkuisuus hieman vähenee joskus murrosiän kynnyksellä (tai siis huoneet on vieläkin aina pommin jäljiltä, mutta eivät kuitenkaan kuskaa ulkoa kiloittain kuraa ja sammakoita taskuissaan ja nassu ja paidan etumuskin pysyy suht' puhtaana ruokapöydässä) ja harrastuksiinkin osaavat jo itse itsensä kuskata, niin sitten alkavatkin omat vanhemmat muuttua lapsiksi jälleen. Ja siinä sitä vasta onkin hommaa! Että eläkeikää odotellessa;) Mutta tosiaan kannustavaksi tämä kirjoitus kuitenkin oli tarkoitettu, joten vinkkinä sanoisin, että ainakin omat hermoni, ja perheenkin siinä sivussa, on pelastanut siivoja joka toinen viikko. Olisin varmaan joko ihan hermoraunio taikka sitten eläisimme keskellä kaaosta ja pa....

    - Elma -

    ReplyDelete
  5. Mä päätin vaan siirtää hommat pitäisi listalat pois. Pudotin ne vain lattialle, teen niitä sitä mukaan kun ehdin. Totesin, että a) työnsankareiden mitaleita jaettiin vain Neuvostoliitossa ja b) sekin maa on jo kuollut ja kuopattu. Joten; ole itsellesi armelias. Pieneen sotkuun ei ole kukaan kuollut, mutta lapset kasvaa nopeasti niin isoiksi ettei ne enää halua sylissä nuohota.

    ReplyDelete
  6. Omat ruuhkavuoteni ovat pitkittyneet pahasti.Mies on työttömänä, itse opiskelen ja käyn töissä, että selvittäisiin rahallisesti. Jaksaminen on äärirajoilla, ollut oikeastaan viimeiset viisi vuotta. Vielä pitäisi vuosi jaksaa pinnistää valmistuakseen. Aikaa ja rahaa on ihan liian vähän. Lapset vaativat osansa, mitään ei haluaisi tehdä "vasemmalla kädellä"... Isommat lapset toisinaan auttavat pienenpien kanssa, mutta ei ole meilläkään oikein mitään apuja saatavilla lähipiirissä kuin tosi satunnaisesti.
    Hermot tahtoo olla kireällä, aina huono omatunto jostain... Yritän pitää johtotähtenä mottoa "Mikä ei tapa, se vahvistaa!"
    Ja elän toivossa paremmasta huomisesta.
    Jos rahaa on käytettävissä, niin suosittelen ainakin käyttämään 4H:n kotiapua tai vastaavaa. Itse en pysty mihinkään ylimääräiseen rahaa sijoittamaan, joten itse on yritettävä jaksaa kotikin kunnossa pitää.
    Että en tiedä onko tästä mitään apua, mutta ehkä ainakin tietoisuus siitä, että muillakin meinaa asiat kaatua päälle, helpottaa pikki riikkisen?
    Jaksamista ja pitkää pinnaa toivotellen
    -Katja-

    ReplyDelete
  7. Eilen just tuli semmonen pieni odottamaton ärsytys kun löysin Verkun huoneen lattialta koppiksen ja olin varma että se oli semmonen koppis joka syö vaatteita -mikä se nyt olikaan ja tyhjensin vaatekomeroa, pyyhin hyllyjä, imuroin listojen välejä ja kello oli vaikka mitä. En löytänyt mitään jälkiään koko koppiksesta :D
    Mutta siis, emmä tiedä, aina tulee joku. Joku kaataa täyden maitolasin ja sitä sitten putsaan itku kurkussa
    ;D Juuri kun ajattelin, että nyt on hommat tehty. Ja muuten muistan, että Lotan tarharepussa on just nyt vielä likapyykkipussi eli siel on varmaan jotkut kakkaset Hellokitty alkkarit jotka pitää nyrkkipyykätä ennen kun kehtaa heitää koneeseen ... että pitääkin mennä pyykille ja sit vasta pääsee itse suihkuun ja tukkakin kai pitäs pestä... je jee.

    ReplyDelete
  8. Ai niin, kiitti ihanista kommenteista, lisää :) !
    Ja sain muuten isältäni synttärilahjaksi ikkunanpesun huhtikuussa ja se oli aivan varmasti sataan vuoteen PARAS SYNTTÄRILAHJA ! Nimittäin, meillä on näitä ikkunaruutuja ihan tarpeeksi. :)

    ReplyDelete
  9. Tää on tosiaan niin tätä... Joka paikassa pitäisi olla yhtaikaa ja koko ajan joku haluaa JOTAIN. Ei hetken rauhaa ja omat tarpeet aina viimeisenä. Jos silloinkaan. Olis toden totta sen tarpeessa, että pääsis jonnekin hermolepolomalle!
    Tänäänkin tiuskin lapsille, että kukahan MULLE tois ruokaa nenän eteen, lukis iltasatuja ja sitä rataa - mikä marttyyri...

    En tiedä selviääkö tästä, tai ainakaan täysissä järjissä - mitä ilmeisimmin ei :D Jonkinlainen boheemi ote arkeen varmaan helpottais. Että osais olla huomaamatta sotkut eikä sydän olis syrjällään joka kerta, kun joudutaan tyytymään eineksiin.

    Meilläkään ei apuja juuri ole, joten lähes omillaan vaan täytyy mennä. Päivä kerrallaan. Tai ainakin tunti kerrallaan. Ehkä se tästä, ajan kanssa. Koko ajan mennään parempaan suuntaan, eiks niin! :)

    Tsemppiä hurjasti!!!

    ReplyDelete
  10. Tuula
    Mä kyllä ramppaan muuallakin kun täällä kuten niinkusta saatte lukea aina täältä mutta hitto kun se täydellinen hermolepo hiljaisuudessa, se puuttuu :D
    Emmä usko että ihan heti. Mut sitten kun Lotta pääsee yövaipoista saa isukkini heti lapsia yökylään. Onkin ollu piiitkä tauko :D Ehkä tossa syssymmällä ! :D
    Lotan kummitäti joka aina ennen hoiti paljon meni töihin takaisin ja on vuorotyössä niin en viitsi kovin rasittaa häntä kultaista.

    Ois kyl ihanaa jos lapset ois vaikka koko vkonlopun poissa. AAAAAH ! What a dream !
    Tuula, siis tsemppiä myös sinne kultu ;)

    ReplyDelete
  11. Sekin on muuten aika huolestuttavaa kun käy suihkussa eikä muista laittoiko omaan päähänsä hoitoainetta vai ei ... :D
    Huomen aamullahan sen sit huomaa viimeistään ...
    Öitä ! zzzzzz----zzzz...zzzz

    ReplyDelete
  12. Auttaisko se "vartti-ajattelu" josta luin joskus muinoin jostain blogista.. Eli siis että pilkkoo ajan joinain päivinä 15 minuutin pätkiks. Vartti tiskausta, vartti sadun lukemista lapselle, vartti makkarin siivousta ja vaikka kaks varttia jotain muuta... 15 minuutissakin saa aika paljon aikaan ja päivässä on aika monta 15 minuuttista! :)

    -Lukijasi vuodesta 2007 :)

    ReplyDelete
  13. Kuule, tuota olen minäkin usein pohtinut, mutta huonoin tuloksin. Olisipa joku helppo vinkki jaettavaksi, mutta tuntuu, että itsekin oli aina ihan tuuliajolla... ja vieläkin usein, vaikka lapset jo isompia. Murkku ja melkein sellainen ovat varsin veikeä kaksikko...

    Mun mies on ollut aina tosi paljon työmatkoilla. Silloin, kun lapset olivat pieniä, olin kotona, kun se oli kaikkein helpointa. Miehestä ei ollut käytännössä mitään apua arkeen.

    Sitten menin töihin ja olin kyllä hermoromahduksen partaalla. Mies oli edelleen paljon matkoilla, ja minä hoidin työn, kodin, kuljetukset ( ilman autoa ) yms. Jos lapset olivat sairaina, jouduin olemaan töistä pois eikä siitä oikein tykätty. Meillä ei ole mitään sosiaalista apuverkostoa näillä seuduilla.Tuntui, että joka paikasta tuli vain vaatimuksia. Olin kyllä aika yksin arjen keskellä. Ehkä jaksoin vain sisulla. Aika kultaa muistot, mutta kamalaa se oli...

    Nyt arki on helpompaa, kun lapset ovat isompia ja itsenäisempiä. Aika yksin olen kyllä edelleen, siis henkisesti. Ehdin ja jaksan hoitaa kodin yms., mutta jotain henkistä tsemppiä usein kaipaa. Pettymyksekseni huomaan, että nalkutan miehelle, kun hän tulee kotiin matkalta. Hän varmaan odottaa maanantaita, jotta pääsee töihin rentoutumaan... Huudan ja kiljun lapsille, mutta luotan, etteivät saa pahoja traumoja.

    Olen miettinyt, että paras keino jaksaa arjessa on se, kun myöntää, ettei jaksa / ehdi tehdä kaikkea. Jostain on pakko tinkiä. Itselleen on annettava armoa. Mä olen taipuvainen pyörimään itsesäälissä, mutta siitä yritän tietoisesti eroon. En aina jaksa kantaa asioista huonoa omaatuntoa. Mä en aina olekaan se nalkuttaja tai hirviöäiti, vaan toinenkin osapuoli on tässä sopassa mukana.

    Voimahalaukset!!

    - Kristiina -

    ReplyDelete
  14. Jossain kirjassa nimitettiin ruuhkavuosia eläviä äitejä arkijonglööreiksi,minusta aika osuva nimitys=)
    Oma aika,riman väliaikainen laskeminen esim.siivouksen suhteen ja hurtti huumori ja sen tosiseikan toitottaminen itselleen,että tämä aika on ohikiitävää, auttoi itseäni,meillä neiti jo eppuluokkalainen ja niin hullulta kuin se pahimpia ruuhkavuosia elävän korviin kuulostaakin,välillä sitä jopa kaipaa niitä aikoja,kun selän kääntäminen aikaansai sen,että kaikkien kaappien sisältö oli tyhjennetty lattialle=)
    Eikä ne lapset siitä rikki mene,jos välillä "avaa ääntään",mielestäni parempi vaihtoehto kuin se,että on hiljaa,heittäytyy marttyyriksi ja kiristelee hampaitaan höyry korvista nousten;)Italialaistyyppinen "riidellään kovasti ja rakastetaan vielä paljon kovemmin" asenne saisi minun puolestani rantautua Suomeenkin..
    Työn vaatimukset on oma juttunsa,aika harva niihin pystyy itse vaikuttamaan mutta kotiin liittyvät siisteys-yms.vaatimukset on aika pitkälti meidän naisten omista mielikuvista lähtöisin ja se ahdistushan tulee siitä,kun todellisuus ei vastaakaan mielikuvia...Ei lapsetkaan niitä pölypalleroisia varmasti isompana muistele vaan sitä että käytiin yhdessä esimerkiksi uimassa=)
    Iloa ja aurinkoa!

    ReplyDelete
  15. Eilen luin Facebookista tälläisen ehkä ihan parhaan elämänohjeen:

    "Käsittele kaikki stressaavat asiat kuten koira. Jos et pysty syömään sitä tai leikkimään sillä, kuse sen päälle ja kävele tiehesi"

    : ))))

    Vaikka mä olen pääosin kotona ja mulla on apujakin, niin olen silti ihan suosiolla luopunut monesta asiasta ihan vain antaakseni armoa itselleni.

    En siivoa, kuin hikiseen kerran viikossa. Eteisen saatan imuroida pari kertaa viikossa.

    En pese pyykkiä, kuin kerran-pari viikossa. Muutamalla ylimääräisellä (lasten)vaatekerralla saa pyykkivälin helposti pidemmäksi.

    En pode pätkääkään huonoa omaatuntoa siitä, että meillä syödään välillä eineksiä. Ja kun teen ruokaa, teen sitä useimmiten vähintään pariksi päiväksi.

    Rikkaruohot saa rehottaa aina hetken, ne on paljon helpompi ottaa pois, kun ovat vähän isommat ja ikkunoita pesen yhden-pari ikkunaa kerralla. Eikä maailma kaadu, vaikka jäisivät pesemättä joskus.

    Nyt relaat siellä, armahdat itseäsi ja tästä lähtien vaan kusaiset koppakuoriaisten päälle ja kävelet pois :)

    ReplyDelete
  16. Mä tein eilen ison kattilan pastaa ja jauhelihakastiketta. Sitä riittää perheelle mielin määrin, kun mä meen tänään omille teille töiden jälkeen eli jumppaan ja ystävän luona käymään :)
    Tänään -mies hoitaa kodin !
    Eilen se mussukka vaihtoi jo lakanat meidän sänkyyn kun pyysin, ihanaa ;)
    En viitsi kertoa koska ne lakanat on viimeksi vaihdettu, hehe.

    Me kun ollaan haaveiltu siitä koirasta niin nyt tuntuu siltä että joo ihan hyvä ettei meillä ole sitä piskiä :D :D

    Kiitos siskot tsempistä !
    SMILE !

    ReplyDelete
  17. Niin ja erikois ♥ maininta ♥
    anonyymille mun blogin seuraajalle jo vuodeta 2007 ! Tulin niin hyvälle tuulelle pelkästään sinun kommentistasi jo. Teitä varten juurikin pidän tätä blogia. Paljon parempi päivä jo !

    ReplyDelete
  18. Ihan ensiksi ♥virtuaalihalaus♥!
    Sitten vinkkejä:
    Kun oikein ahistaa niin hengitä muutaman kerran oikein syvään ja yritä rentoutua joka uloshengityksellä, yllättävää, mutta toimii.
    Jos on taloudellisesti mahdollista, palkkaa siivooja käymään kerran viikossa, vapauttaa aikaasi tärkeämpiin tehtäviin.
    Priorisoi! Älä mieti mitä kaikkea pitäis vielä tehdä, vaan minkä asian teen nyt ja keskity siihen. Pieni muutos jolla suuri merkitys käyttäytymiseen.
    Ota lapset mukaan kodin askareisiin ja palkitse heitä siitä. Verneri on jo niin iso, että osaa laittaa vaikka pyykit kuivumaan tai tyhjentää tiskikoneen... Kannustuksena esim kolikkopankki taikka tarraseinä (okei vähän lapsellinen (: ) jonka täyttyessä saa kayttää johonkin todella mieluisaan. Lotta varmaan tykkää ainakin hetken puuhailla yhdessä äidin kanssa, esim. tehdä ruokaa tai kattaa pöytää...

    Toivottavasti näistä vinkeistä olisi jotain apua. Tuo sun kirjoituksesi toi elävästi mieleen oman elämäntilanteeni muutama vuosi sitten. Meidän perheen ratkaisu oli se, että mä jäin kotiäidiksi, enkä ole katunut päivääkään. Tsemppiä arkeen!

    ReplyDelete
  19. Sitä se on täälläkin, loputonta siivousta, ruokkimista, kokkaamista, peppujen pyyhkimistä ja kaikkea muuta. Mutta onneksi on välissä niitä ihania hetkiä kun muruset kainalossa ja kertoo etää rakastavat NÄIN HIRVEESTI ja puristavat samaan aikaan niin paljon kuin jaksavat. Mutta siis, välillä tuntuu että olen talossa ainoa kuka siivoa ja vie tavaroita paikoilleen, muut vain sotkee! Ja nyt varsinkin olo on niin ahdistunut kaikesta tästä sotkusta ja tavaran määrästä jotka pitäisi pakata ja vieä mahduttaa tänne ahtauteen. Ja mikä pahinta, ahtaus vain jatkuu uudessa kodissa kunnes yläkerta valmis, siihen asti ellellään pahvilaatikoiden keskellä, phuuh! Ja kun se pihakin on vielä yhtä savikasaa, niitä kesän sadepäivä ja lasten kurasaappaita kauhulla odotellessa...Apuja ei meilläkään arjessa juuri ole, joka paikaan on lapset raahattava mukaan, asuntokaupoista pankkitapaamisiin. Näkkäripalat ja banaanit aina laukussa että jaksaisivat kitisemättä. Mutta onneksi ihana äitini ei ole enää töissä ja ottaa lapsia silloin tällöin hoitoon että saadaan vähän helpotusta, kuten nyt. Muuten tämä muuttohässäkkä olisi tuntunut ihan mahdottomalta. Ja anoppikin auttaa välillä minkä töiltään ehtii ja jaksaa. Mutta olisi se vaan ihanaa kun asuisivat lähempänä. Yksi asia kerrallaan, sitä yritän itselleni tolkuttaa uudelleen ja uudelleen. Kyllä se tästä, päivä kerrallaan ;)

    ReplyDelete
  20. Torstai on mun viikon viimeinen työpäivä. Kun meen kotiin alkaa armoton siivous! En voi olla rennosti ennen kuin on siistiä. Hirveä piirre ihmisessä. Yleensä meille tulee perjantaisin vielä joku kaveri lapsineen kylään vapaa päivää piristämään. Niin myös huomenna. Sitä ennen pitää toki siivota. Sen jälkeen kun vieraat lähtee on myös pakko siivota. Miehen veli perheineen tulee lauantaina kylään ja sitä ennenkin on taas vähän siivoiltava. Yks pissii yöllä sänkyyn, toinen kaataa litran jugurttia lattialle ja kolmas vaihtaa vaatteita vähintään kerran tunnissa. Lisäks pihamökki on edelleen kuin pommin jäljiltä... EN oo jaksanu vieläkään siivota sitä vaikka muutettiin sieltä puoli vuotta sitten;) Että semmosta. Kyllähän tota riittää. Ja olis kivaa vaihtaa petivaatteet. Mies ei niitä vaihda kun se REMONTOI.

    No onneks tykkään siivota. Taidan olla hullu, ainakin vähän. Tsempityksiä sinne!

    ReplyDelete
  21. Niina, ole armollinen itsellesi♥ Vaikutat TOSI energiseltä, mutta tee se minkä ehdit ja jaksat! Tuo vartti systeemi pitänee ottaa meilläkin käyttöön kaaos päiviin :D Ja olen kuullut että ruuhkavuodet ovat elämämme parasta aikaa.. Tsemppiä, pärjäät hienosti♥ t.Reetta♥

    ReplyDelete
  22. Meilläkin lapset seurasi aina mukana jopa pankissa kun allekirjotettiin lainat ja tehtiin kauppa.

    Ja sitä ennen kaikki näytöt monen vuoden aikana -aina lapset mukana.
    Räkää valuvana toppapukuisena vieraassa asunnossa paimennettava lapsi on paha ! Välittäjä monta kertaa antanut pahaa silmää ja varmaan meidän räjähtäneen, korjaan -räjähdysalttiin perheilmapiirin vuoksi moni välittäjä ajatellut meitä ei niin potentiaalisina ostajina penskojen kera. Eri kai se ois ollu mennä kahdestaan sivistyneesti hienoissa tamineissa ja hajuvedessä vaikka ihan käsi kädessä ... ;)

    ReplyDelete
  23. Hengitä syvään ja kulje silmät vaan hieman raollaan sen kaiken kaaoksen ja "pitäisi-juttujen" kanssa.. Näin mä teen!

    Mä en oikein ymmärrä miten mä onnistun aina hommaamaan itselleni liikaa tekemistä, tarvitsee niin lisää tunteja vuorokauteen, ettei tartteis aina lyhentää yöunista.

    Piti sitten perustaa firmakin äitiyslomalla. Eli koti Helsingissä, jossa pienipoika kotona, firman pyöritystä siinä sivussa, juoksentelua tenteissä Helsingin ja Turun väliiä kun ne opiskelutkin on vaiheessa, vähintään 5 kertaa viikossa hevosenhoitoa 35 kilsan päässä, niin ja joskus pitäisi nähdä miestäkin ja siivota. Argh. Itseäni voin vain syyttää..

    Onneks mies auttaa paljon iltaisin, samoin isovanhemmat. En vaan ymmärrä, kun kaverit manaavat että äitiyslomalla kotona ei ole mitään tekemistä =D

    ReplyDelete
  24. Kuulostaa niin tutulta! Sillä erotuksella, että mulla tosin on tukiverkosto lähellä, vanhemmat, jonne pakenen aina toisinaan laumani kanssa hengähtämään. Nimittäin mulla on kaks lasta, yks kohta kolme vee ja talvella syntynyt vauva. Ja kakun päällä se koira vielä. Ja mies joka katoaa aina aamulla töihinsä ja palaa illan suussa. Tosin mies hoitaa meillä ruoanlaiton ja pihahommat. Ja välillä sitten niitä muitakin. Monesti oon miettinyt, että ehkä parempi vain antaa olla niiden armottomien pyykkikasosen ja pölypallojen. Näin olen myös tehnyt, ja kerran pari viikossa rykäsen kaiken pois. Ettei ole koko ajan TEKEMÄSSÄ jotakin. Että ymmärtää olla itselleen armollinen ja todeta ettei nyt vaan jaksa tai halua. Tämän ohjeen sain ystävältäni, viiden lapsen, ja koiran äidiltä, kun kysyin miten ihmeessä hän jaksaa...ja osana vastausta oli ettei hän aina jaksakaan, mutta sitten taas mennään! Ja mitä sitten silloin tekee lapset kun äiti hoitaa kotia? Katsoo meillä ainakin telkkaria. Ja syö purkkihernekeittoa. Eikä ole tippaakaan huono omatunto...

    ReplyDelete
  25. Kun mun pojat oli alle kouluikäisiä, samoihin aikoihin ilmestyi elokuva Heinähattu ja Vilttitossu. Elokuvaa katsellessa itkin ja nauroin tyttöjen äidille, koska se kuvasi juuri niitä riittämättömyyden tunteita, joita mulla silloin oli. Voi hirveää, kun oli sitä touhua ja tohinaa kahden pienen kanssa ja sitä siivoamista! Huh huh!
    Nyt kun pojat jo teini-ikäisiä ja nuorimmainenkin jo neljä, elämä tuntuu jo hiukkasen leppoisammalta. En enää ota niin paljon pulttia siivoamattomista paikoista tai tekemättä jääneistä asioista...ja onneksi isommat on jo todella omatoimisia monessa suhteessa.
    Ymmärrän täysin tuntemuksesi! Suomen oravanpyörä ja kaikki se kiireinen elämäntapa saa hikikarpaloita nousemaan otsalle jo pelkästä ajatuksesta. Kuusi vuotta leppoisaa ( lue: laiskaa laosilaista) elämäntapaa ovat olleet tervehdyttävää suorittajan sielulle...olen oppinut ottamaan vastaan ketä tahansa missä asussa tahansa, mihin aikaan vuorokautta tahansa ja vieläpä koti missä tahansa kunnossa...kun ne laot vaan tuppaa sisään. Laosissa elämään kuuluu ruoka ja hauska elämä....on siinä ollut oppimista uusille tavoille suomalaisena. Mutta totta tosiaan haluan säilyttää tätä alkukantaista elämäntapaa...ei kiitos oravanpyörää eli jatkuvaa kiirettä ja sen mukana tulevaa stressaavaa olotilaa. Alle kuukauden kuluttua palaamme kuuden vuoden jälkeen takas Suomeen ja saas nähdä millaiseen pyöritykseen joudumme.
    Mutta myötätuntoni on puolellasi! Ei suomalaisen tunnolisen naisen elämä ole mitään ruusuilla tanssimista läheskään joka päivä...raatamiseksi sitä voidaan sanoa.;)

    ReplyDelete
  26. Kuulostaa niiin tutulta. Välillä meinaa tosiaan epätoivo vallata. Me ollaan asusteltu rempan keskellä jo pari vuotta ja välillä tuntuu, että tämä on kertakaikkisen mahdoton yhtälö kolme alle kouluikäistä tarpeineen ja harrastuksineen. Ainainen huono omatunto laiminlyödyistä r-harjoituksista, atooppisen ihon rasvauksesta jne.

    Sotku on usein ihan järisyttävä ja pyykkivuori valtaisa. Kannammekin mieheni kanssa iltaisin päiväpeittomme päälle kasatun puhtaan pyykin kasan peiton avulla olkkarin lattialle ja aamulla takaisin sängylle, ihan kamalaa.

    Meillä ei myöskään ole juurikaan lastenhoitajareserviä lähellä, joten lapset ovat aina mukana. Muistan elävästi asuntonäytöt, joissa olimme kaikkien kolmen lapsen kanssa ja lattiatasolla oli täytettyjä pieniä krokotiilejä.. Kyseistä asuntoa emme ostaneet, mutta nykyisen asunnon lainaneuvotteluissa keskimmäisemme päätti riisua paitansa ja kiemurrella pankin lattioilla puolipukeissa. Nyt jo naurattaa, silloin vähän vähemmän.

    Pelastukseni ja henkireikäni on ompelukseni, joille otan aikani, vaikka kaiken muun kustannuksella. Nyt ompelunurkkauksenikin on noen vallassa..

    Voimia arkeen ja kiitokset Tallinnan vinkeistä. Ehkäpä minäkin löydän sieltä ainakin sitä rentoutta ja mielen rauhaa:)

    ReplyDelete
  27. Hihi, pakko kommentoida ylläolevaa Sunnan kirjoitusta, koska meillä harrastetaan samaa. Puhdas pyykkivuori siirtyy kätevästi päiväpeittoon käärittynä illalla sohvalle ja aamulla taas sänkyyn. Tosin usein päiväpeitto ei todellakaan selviä sängylle, tällöin pyykit kannetaan sylissä lepäämään sohvalle =D Että näin..

    ReplyDelete
  28. Meidän perheen pelastus on ollut MLL:n lastenhoitajapalvelun kautta löytynyt loistava lastenhoitaja! En voi kuin kehua häntä. Hän on käynyt kohta parin vuoden ajan kaksi kertaa kuussa aamupäivän ajan leikimässä lasten kanssa ja minä olen saanut tehdä mitä haluan. Monesti on ollut asioita hoidettavana, mutta yleensä olen ottanut pienen omankin hetken esim. lehteä lukien tai kirpparilla käyden.

    Meidän superhyvä lastenhoitaja löytyi kolmannella yrittämällä MLL:n kautta. Ne pari muutakin olivat ihan ok tyyppejä, mutta tämän yhden kanssa meillä synkkasi hyvin ja hänellä oli paljon kokemusta lastenhoidosta.

    ReplyDelete
  29. Hei!

    Minäkin kommentoin,vaikka harvemmin muuten tulee sitä tehtyä.
    Ei kaiken tarvitse aina olla niin tip top,niinkuin varmasti tiedätkin:-)
    Mietin pystyisitkö tekemään lyhyempää päivää tai työviikkoa? se kun pienten lasten vanhemmille on lain puitteissa mahdollinen. Eikä se siis tarkoita sitä,että samat työt tehdään lyhyemmässä ajassa. osittainen hoitovapaa,oisko se virallinen nimitys.

    Voimia:-)

    ReplyDelete
  30. Heippa,
    ihania ihania juttuja ! Naureskelin varsinkin Sunnan kirjoitukselle koska meillä aina kanssa puhtaat pyykkipinot sängyllä ja sit siirrän ne vaan koriin jossa ne ryttääntyy kun menen unille. Ei ole muka aikaa kaappiin viikkailla :D Ja sinnehän ne sitte unohtuu ja löytyy joskus viikkojen päästä kun päälle on kasattu lisää kamaa ... :D

    ReplyDelete
  31. Harmittaa ihan peeveesti kun en nyt ennätä kaikille erikseen vastaamaan mutta siitä vielä, että nyt täysin mahd. olla osa-aikaisella hoitovapaalla (töissä 4 pvä vkossa tai 6h päivässä 5 krt vkossa). Mutta ehkä joskus ! :) Toi on ihana kun on olemassa.
    Nyt on ihan liiaksi rahareikiä. Että pitää repiä kaikki mitä saa ja sitten sitä onkin ihan töttöröö.

    Nyt on onneks vkonloppu ja tänään ja huomenna mä en aio tehdä mitään. Muuta kun ehkä kävelylenkille mennä luontoon.

    ReplyDelete
  32. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
  33. Sähläilin äsken tunnusten kanssa, joten jouduin poistamaan äskeisen kommentin. Mutta siis asiaan. Käväisin eilen Moko-marketissa ja siellä oli myynnissä hyvinkin samanlainen auringonvarjo telineineen, jollaisesta haaveilit aiemmassa postauksessasi. Kannattaa käydä katsomassa. Mukavaa ja toivottavasti aurinkoista viikonloppua:)

    ReplyDelete
  34. Onneks jokainen huutaa tai ainakin kiljuu joskus.. se on inhimillistä ja jos koko ajan tuntuu, että jotain on liikaa eikä aika riitä, niin silloin asioita ON liikaa. Kun yhdestä hommasta himmaa onnistuu toisen tekeminen paremmin. :)

    ReplyDelete
  35. Voih, kiitos kiitoksista! Tässä ihan punastuu.. Muutama vartti kandee käyttää myös Midsomerin murhiin, mulla tulee aina susta ne mieleen kun joskus sarjan mainitsit (mulla siis sama suosikkisarja :)).

    Rentoa viikonloppua!

    -Lukijasi vuodesta 2007 eli Nina

    ReplyDelete
  36. Mä olen todennut ettei vanhaa taloa saa niin siistiksi kuin uuden saisi. Meillä rapsahtelee kaikenlaisia puruja pitkin seinänvarsia ja toisinaan meinaa tulla hulluksi kun katsoo niiden sekaantuvan koirankarvakasoihin jotka just oli imuroitu öööh...oliko se viime viikolla. Kiireimpään aikaan vuodesta lumikola olisi ainut millä meillä saa selvää siivousjälkeä.

    Omista harrastuksista ei voi puhua (niitä ei juuri nyt voi edes olla kun mies on AINA töissä ja iltaisin ei pienintä kukaan voi hoitaa).

    Siivoojaa ei voi edes harkita tähän kaaokseen. Mutta näillä mennään, mutta pliis jos tuutte kylään ilmoittakaa kaikki viikkoa ennen;).

    ReplyDelete
  37. Moi Niina
    Luin jutun ja kuule suostuttele mukulas tässä lähiaikoina meille yökylään! Tiedän mistä puhut ja me hankalat kun todellakin elämme kaaoksessa niin ei tässä pari lisää yön tai pari tuntuisi missään. Oikeasti. Tuo ne tänne!

    ReplyDelete