Tiedän mitä tein viime kesänä

Kesällä olen satsannut ystäviin ja kyläilyyn. Lomalla oli aikaa - ja rehellisesti myönnän laiminlyöneeni ystävyyssuhteitani kaksosten vauva- ja taaperoajan aikana. Nyt selvästi tämä sumuinen aika väistyy ja sain oman itsenikin takaisin tässä kesän aikana. Kaksoset alkoivat jo keväällä nukkumaan hyvin, kokonaisia öitä. Öiset itkukohtaukset ovat loppuneet kokonaan.

Alan olla voimissani - ajatukset eivät ole enää täysin synkkiä - eivät kai koskaan TÄYSIN ole olleetkaan mutta kuten olen aikaisemminkin kirjoitellut, koin kaksosten vauva- ja ihan pikkulapsiajan todella rankaksi. 

Kävimme moikkaamassa kavereita pitkin Suomea ja Helsinkiä.
Ja vihdoinkin ihastelemassa ystävän uuden keittiön (ekat kuvat sieltä, kiitos Krista ihanasta ruuasta ja seurasta). Istuimme iltaa siellä sun täällä. Kävimme pyöräilemässä kesäisessä yössä useastikin. Kävimme merellä. Kuuntelimme jazzia. Söimme hyvin. Joimme viiniä.
Loma oli ihana, ihana ihana! Suomen kesä antoi parastaan. En todellakaan valita lämmöstä tai kuumuudesta. Rakastin joka hetkeä! Voi kumpa loma voisi jatkua ikuisesti - ja kesä.

En tiedä voiko sanoa kesän jo päättyneen nyt kun arki alkoi? Kävin juuri lenkillä ja metsässä tuuli jo paiskoi kellastuneita puun lehtiä maahan. Onko siis nyt jo syksy ja kesä, se oli nyt ja jää muistoihin viime kesänä?

Mitä muuta tapahtui? No yksi suuri juttu, mitä talvi tässä pyöriteltiin! Nimittäin talomme ulkomaalaus ja julkisivuremontti alkoi viikko sitten. Tätä napsutellessa ikkunan takana tellingeillä häärii remppaporukkaa vaihtamassa laudoituksia ja maalaamassa. Tuntuu ihan oudolta. Olemme tottuneet tekemään niin paljon itse. Tämä on kuulkaa aika luksusta! Istua tässä ja juoda kahvia kun joku muu rehkii. Tai tulla pyörällä pihaan töstä ja katsoa kun täällä ahkeroidaan ja remontti etenee. Julkisivun maaliksi valitsimme Virtasen 4 Öljyn Maalin ja sävynä on Uulan kartasta nauris (vanha, emme vaihtaneet talon väriä). Haastattelin Loviisassa vähän porukkaa, niin tätä ulkomaalia kehuttiin paljon. Maalaritkin kehuivat sitä, että ompa hyvää ja laadukasta maalia.
Voin sanoa, että tämä vanha satavuotias talo, joka alkoi jo ehkä hitusen muistuttaa kummitustaloa, on kohta kadun kaunein talo.
Laitan kuvia sitten kun valmistuu.

Mukavaa uutta viikkoa ja työniloa. Ja arkea ja sitä rataa ... 

Vohveliaamu

Heräsimme liki lähellä puolta päivää sateen ropinaan. Pienet lähtivät eilen mieheni kotiseudulle hänen kanssaan kyläilemään ja me jäimme kotiin isompien lasten kanssa. Ja tänä aamuna me tarvitsimme vohveleita & mansikoita!

Se miksi me nukuimme niin pitkään johtui siitä, että valvoimme eilen katsellen Yksin kotona - leffaa telkkarista - se päättyi vasta yhden maissa. Sitä ennen hengailimme Lotan kanssa kaupungilla ja sielläkin katsoimme päivän päätteeksi leffan. 

Tämä loma on ollut kyllä aivan ihana. Onneksi on vielä ensi viikko jäljellä.

Mukavaa päivää kaikille! Vohvelit kehiin.

Hellettä!

Hellepäiviä - sormille sulavaa tötteröjäätelöä, puhallettavia uimaleluja, märkiä pyyhkeitä, herneenpalkoja, pillimehua, uikkareita, hiekkaa autossa - sotkuiset hiukset ja pelkkänä nakkena liihottaminen pitkin pihaa! Siitä on kaksosten kesä rakentunut ja olemmekin saaneet nauttia aivan ihanasta kesästä. Lämmintä on ja me tykätään! Koska kaikki rakastamme kesää ja lomaa. Voi kun tämä jatkuisi ikuisesti.

Hankoon, Hankoon ...

Voi elämän huokaus mitä ihania puuhuviloita Hangossa olikaan! Ei voinut kuin ihastella. Ajeltiin autolla vähän huvila-alueella ja haaveiltiin, miltä tuntuisi jos olisi ihana vanha villa kävelymatkalla meren rantaan. Olispa se jotakin se! Elämää!

Ja oi mitä hengailevia ihmisiä olkihatuissa ja raitakuoseissa. Rannalta iloisissa porukoissa palaavia lapsia uima-asuissa. Kesäkaupunki sydämen kyllyydestä. Sitä oli Hanko. Oi, ihana paikka!

Me ajeltiin aamusta rannalle. Otettiin aurinkoa ja uitiin, pomppulinna oli! Yes. Lapset viihtyi. Sinilevät oli just rantautumassa - mikä ei kiva. Mutta uitiin maltilla ja peseydyttiin hyvin. Käytiin herkullisessa saaristolaispöydässä syömässä masut niin täyteen, ettei ole vieläkään nälkä. Kesäruokaa eli lohta ja lohta ja uusia perunoita. Ne riittää minulle koko kesän ruuaksi. Syksyllä olenkin sitten jo lopen kyllästynyt kalaan.

Pitkä päivä - kotimatkalla väsyneet lapset kiukuttelivat jokainen vuorotellen paitsi yksi nukkui. Joten, ensi vuonna majoituksen kera samanlainen reissu kiitos.

Ihana Hanko!

Leikitäänkö kauppaa?

Nopeet räpsyt leikkimökiltä. Pari hommaa vielä tekemättä todellakin. Nyt pitäisi löytää kivat renkaat katosta roikkuman ja pääovi maalata mintunvihreäksi.

Pitää mennä leikkimään kauppaa vielä hetkeksi! Paremmat kuvat myöhemmin tulossa, sitten kun pidämme leikkimökin avajaiset.

Personal - ajatuksia

Aika ajoin tulee fiiliksiä blogin kanssa ettei jaksaisi ylläpitää tätä. Blogit on hieman jo nähty. Ja itsellä rima niin korkealla, ettei pysty päivittämään tätä  ns. muiden samantapaisten bloggaajien riman tasolle. Kapasiteetti ei riitä. Ei ole hyvää kameraa ja minun läppärikin on ikiaikainen kivikautinen jäänne - ja ei tällä hetkellä kannata asentaa tähän yhtikäs mitään kuvankäsittelyohjelmia. Ja jos yrittääkin käsitellä, kuvat näyttää ihan hyvältä ... kunnes näkee ne jonkun toisen näytöltä, ja tadaa siinä onkin pelkkää suttua! Kun ei ole tyytyväinen niin kuin mihinkään. Luovaa työtä tekevänä tiedän, että ensin on innostus ja sitten tulee se fiilis, että ei hitto tätä voi suoltaa mihinkään someen eikä blogiin. Ja sitten lopulta sen laittaa kuitenkin -  ehkä tämä olisi sittenkin ihan okei? Kuinkahan paljon minulla kuitenkin on luonnoksia ja julkaisemattomia juttuja ja kuvia. Varmaan kymmeniä ellei satoja.

Vähän samaa on ollut ilmassa kotonakin tuon leikkimökin kanssa. Kun ei jaksaisi yhden lasten leikkipaikan vuoksi stressata. Välillä se näyttää aivan megahölmöltä idealta ja sitten taas tosi kivalta.

Insta ei ole mulla mikään "instant". Hetkeni tulee yleensä aina hitusen myöhässä. Niitä pitää ensin kelata ja miettiä, mikähän filtteri ois paras ja kehtaako tätä nyt laittaa mihinkään. Ehkäpä näyttää kuvaa ensin jollekin muulle, jos on porukassa. Auttakaa mua! En kestä itseäni. Yleensä otan kuvia jälkikäteen pois.

Päivittelen tätä blogia nyt kuitenkin (en tosin tiedä, käykö täällä enää porukkaa, en jaksa välittää siitä tippaakaan, uskoakseni kuitenkin vakkarit käy ja sukulaiset ;))
 - ja kyllähän minä tykkäisin tehdä ja panostaa enemmänkin tähän. Rakastaisin sitä! Mutta aina on jokin mutta. Mutta tarvitsisin sen uuden koneen ja ehkä uuden päheen blogialustan ja sivut - ja jos aion tehdä sivusta vielä sisustuskeikkaa, tarvitsisin uudistaa kaikki sivut. Kaikki nuhjuaa ja on vanhanaikaista. Mutta kun mulla ei oikeastaan ole aikaa tällä hetkellä. Mutta mutta ...

Kotonakin kaikki nuhjaantuu. Pitäisi maalata ja tapetoida, ostaa uusi sohva. Mutta kun ei ole aikaa eikä varaa palkata tekijää. Meillä on tulossa muuten talonmaalaus nyt elokuussa ja voin sanoa, ettei ole halpaa hupia.

Mutta kun ... no nyt kuitenkin nautitaan kesästä! Välillä osaan olla kyllä kunnon selittelijä. Onneksi on lomaa jäljellä vielä. Ja tottakai me tavataan täällä blogissa vielä.

Antiikkia, antiikkia!

Eilinen ihana auringonpaisteinen Fiskars on enää vain lämmin muisto sydämessä - kun katsoo ulos, pilviseen ja sateiseen Helsinkiin.

Erittäin onnistunut reissu Fiskarsin Antiikkipäiville - autoon pakkautuneena aikuisia ainoastaan! Saimme viime hetkellä lastenvahdin. Matkaan siis mukana ystäväni Liisa miehensä kanssa ja mieheni, sekä yksi kappale maastopyöriä. Miehet suuntasivat Fiskars Village Trail Centeriin - maastopyöräreiteille ja me rouvat saimme kierrellä ja tehdä ostoksia (ilman miesten valituksia ja silti kaikki pääsivät mukaan nauttimaan ja viettämään kivaa!). Kuinka hienoa! Miehet eivät siis ajelleet yhdellä pyörällä vaan tuolta centeristä saa vuokrata kaikki vermeet, myös hyvät pyörät alleen.

Messut oli ihanat ja ihmisiä oli paljon liikkeellä. Aika loppui kesken - paljon paikkoja jäi katsomatta. Ehdittiin tutkia Vanha Veitsitehdas sekä siinä alueella olevat myyntikojut. Kävimme syömässä ja kahvilla. Messut jatkuvat vielä viikonlopun ja suosittelen lämpimästi. Fiskars on muutoinkin aivan ihastuttava paikka.

Ensimmäisessä kuvassa oleva ihana ranskalainen kuppi, jossa on nuo pallerohedelmät, luumut? Tuli meille. Ja sitten ostin leikkimökkiin jotakin pientä. Harmittaa aina suunnattomasti, kun löytää kaikkea ihanaa, mutta ei pysty tietenkään kaikkea ostamaan - ihan tylsää! Voi kumpa olisi edes päivän rikas ... Kyllä sieltä tekee ihan huokeitakin löytöjä.

Toivottelen kaikille ihanaa kesäpäivää ja Fiskarsin reissua jos sinne suuntaatte (alueella oli muitakin antiikkitapahtumia parasta aikaa kuten esim. Billnäsin Antiikkipäivät).

Leikkimökkiä ja muuta kesäjuttua

Tässä valmistuu jauhelihapihvit puistoilun päätteeksi Lotan toimesta. Kesä on tullut hetkeksi takaisin. Olimme leikkipuiston isossa altaassa uimassa koko päivän ja nälkähän siinä tuli. Mutta ulkona on nyt niin ihanaa ...  Taidankin ihan pian luikahtaa takaisin ulos ja aurinkoon.

Leikkimökin maalausurakka jatkuu tänään. Eilen otin muutaman kuvan. Illalla sisätilat oli jo maalattu valkoiseksi. Tuohon eteen, ikkunoiden väliin tulee ns. kioskin luukku (tavallaan saluunan ovi, jonka saa kyllä avattua, mutta siihen tulee tiski kauppaleikkejä varten). Korkea ovi tulee tuohon päätyyn.

Ikkunat on ihanat, vanhaa lasia. Lähistön purkutalosta. Ihan ilmaseksi kun saatiin käydä hakemassa, niin muutettiin mökin ulkonäköä. Ekaksi oli tarkoitus jättää siihen isommat aukot mutta ikkunat oli niin kivat, niin otettiin ne talteen ja laitettiin tuohon.

*Pahoittelen näitä kuviani, minun kameralla on oma elämä nykyisin ja tarkentaa vähän mihin sattuu. Joskus sillä onnistuu ja joskus ei (aika usein ei). Poistin kuvan täältä, koska se oli niin huono. Mutta instagramista vielä löytyy jotain.

Kivaa päivää!

Juhannus - tunnelmointia viikonlopulta

Juhannus traditionaalisesti vietetty jälleen saaristossa Bromarvissa. Perjantaina meillä oli pakassa omat ja kolme kaverilasta ja lauantaista sunnuntaihin sitten poppoo täydentyi muutamalla aikuiskaverilla yllättäen. Perjantai olikin megalomaalisen tuulinen ja myrskyinen - onneksi minulla oli kynttilöitä ja tuikkuja mukana, sillä sähkötkin menivät pois hetkeksi. Hieman jännitti, kun meillä oli jääkaappi mökissä täynnä kalaa, mutta kyllä se säilyi onneksi hyvänä.

Osan kuvista sain laitettua instaan mökiltä, mutta koska siellä ei oikein nettikään toimi (ah, siis oikea kunnon lepopaikka, kunnon paratiisi!), niin valitettavasti en saanut teille paljoakaan kuvia sillä hetkellä juhannustunnelmaa tuomaan, vain muutaman.

Kotopuolessa ollaan lomalla ja leikkimökkiprojektikin etenee. Malliin tuli muutoksia viime hetkellä. Meidän lähellä oleva pieni puinen söpö talo puretaan, ja kysyimme saammeko pelastaa siitä pienet ikkunat leikkimökkiimme. Jippii me saimme ne. Nyt mökissä on jokin tarina ja ne näyttävätkin oikein kivalta. Pian päästään varmaan viettämään leikkimökin avajaisia. Tänään mies lupasi maalata lisää siellä. Jippii! Nähdään siis täällä blogissa ja ihanaa viikkoa kaikille. Toivottavasti oli perinteinen, ihana Juhannus.