Kasvisenchillada-ohje ja muuta höpötystä

Sunnuntaista on ilmeisesti tullut minun virallinen blogin päivityspäiväni. Eilen tehtiin jo toista kertaa Lantliv - lehden reseptillä kasvisenchiladoja. Osaan laitoin kanaa mukaan - koska perheen urheilevat nuoret sitä vaativat.
Täydellistä lauantai-illan ruokaa!
Instan puolella minulta kysyttiin reseptiä ja laitanpa sen tänne. Resepti on ruotsiksi mutta käänsin sen jotenkin näin:

Kasvisenchiladat (vegetariska enchiladas)

1 porkkana (laitoin kaksi)
1 varsiselleri
1 sipuli (laitoin kaksi)
2 valkosipulikynttä
1 tl oreganoa
2 tl juustokuminaa
2 rkl tomaattipyrettä
800 g tomaattimurskaa (laitoin 900g)
1 kasvisfondi
400 g mustia papuja
6-8 tortillalettua
1 - 11/2 vispikermaa
2 palloa mozzarellaa (laitoin 3)
jalopenoja (viipaloituja)
korianteria (tuoretta) (laitoin omalle lautaselleni ihan sikana - koska rakastan korianteria!)

Porkkanat raastetaan, selleri suikaloidaan, sipulit hienonnetaan valmiiksi.
Porkkanaraaste ja sipulit kuullotetaan öljyssä pannulla noin 5min.
Lisää selleri, mausteet ja tomaattipyre ja kasvisfondi - kypsytetään siinä muutama minuutti.
Sitten lisätään tomaattisose ja annetaan porista 15min. Lisää joukkoon pavut. Kypsennä vielä 5min. Lisää suolaa ja pippuria maun mukaan. Muutenkin maista, jos haluat lisätä jotain mausteita niin anna palaa!

(niin joo ja huuhtele pavut ensin lävikössä vedellä!)

Ota vuoka ja laita tortillat siihen vierekkäin täyttäen papukastikkeella, rulla kiinni - käytä noin 3/4 soossista.
Loppu kastike - heitä kerma joukkoon ja kaada vuuan ja tortillojen päälle. Jalopenoja mielen mukaan siihen sitten ja lopuksi revi mozzarellapallot myös päälle. Uuniin 225 asetta ja siellä 15 min.

Niin ja ps. minä laitoin 3 mozzarellapalloa. Hieman enemmän tomaattimurskaa noin 900g ja reippaasti tulisia jalopenoja. Riisin kanssa tarjoiltuna aika hyvää! Oon itse ihastunut Uncle Ben's riisiin joita on valmiiksi pusseissa. Siitä riisistä ei tule kökköä, vaan just hyvää, kun se kypsennetään siinä pussissa.

Meillä tätä tehtiin eilen valtakunnallisen Kaksostenpäivän dinneriksi. Illalla menimme vielä Flamingoon elokuviin ja mäiskytimme kunnon juhlapäivän kunniaksi irtokarkkeja. Monikkoperheen elämä on aina mitä on. Tietäjät tietää. Joten juhlasta otimme kaiken irti!
Nukahdinkin itse taas sohvalle jo kymmenen aikaan (minusta on tullut kunnon sohvalle nukahtelija). Mies avasi skumppapullon mutta minä siis nukahdin täyden lasin ääreen. 

Mukavaa sunnuntaita kaikille! 

Parhaat tyypit

Tiedättekö sen tunteen, kun tulee rankan työviikon jälkeen perjantai - iltana kotiin? Heittää työvaatteet portaan kaiteelle ja hamuilee toisella kädellä samaiselta kaiteelta flanelliset, maailman pehmeimmiksi kuluneet, asteen liian isot flanellihousut jalkaansa. Villasukat ja viinilasi. Ja tortillat uuniin. Siivooja on käynyt, ei tarvitse tarttua imuriin heti ekana kun tulee ovesta. Tuoksuu puhtaalle. Mukana minulla oli kaupungista ostamani perjantain kukkakimppu. Ah, se tunne! Nyt lepään!
Se on paras tunne ikinä! 

Se, että saa olla siellä missä on kaikki tärkeät tyypit maailmassa. Kotona. Aamulla ei kello herättänyt. Nukahtelin jo sohvalle ja kömmin sänkyyn jonne simahdin saman tien. Nukuimme yhdeksän tunnin yöunet. Jopa kaksoset nukkuivat - uskomatonta. Vinski on ollut hieman nuhainen ja heräillyt. Alva heräillyt muuten vaan - ihan olemalla oma heräilevä itsensä. Ja tämän lisäksi minulla on ollut pari tosi aikaista työaamua tällä viikolla.

Huh, uni tuli tarpeeseen! Ehdin kahvin jälkeen kipaista salilla ja sen jälkeen olen keräillyt tavaroita lojumasta, lämmitellyt kakluunia, lukenut lehtiä. Aika ihanaa!

Ihanaa lauantaista iltaa kaikille teille! Myös te olette parhaat tyypit.

Sii sii siivouspäivä alkakoon! Superplääh

Tänään vihdoinkin sain kuvattua työkaverille tuon havukranssin meidän ulko-ovessa. Muhkea kranssi on siinä ollut Itsenäisyyspäivästä saakka ilahduttamassa meitä. Aivan upea! Työkaverini siis itse sitoo näitä ja minulla onkin kaksi. Toinen on pihavajan ovessa - ovat kyllä kertakaikkisen ihanat, en pysty luopumaan. Olkoon Joulu vielä! Vielä joskus toteutan haaveeni havuköynnöksistä meidän ulkopuolen ikkunoihin (ei kaikkiin). Lotta toimi mallina, että näette kuinka iso ja muhkea kranssi on. Tuossa yhdessä kuvassa näkyy minun ihanin joululahjani, kun sain siskoltani TineK:n pienemmän kynttilälyhdyn isomman seuraksi.

Tänään ohjelmassa on siivouspäivä! En kyllä jaksaisi tehdä yhtään mitään mutta haahuilu sikseen ja hommiin. Valo on lisääntynyt ja niinpä kaikki likakin ihanasti tulvii esille. On se muuten ihana tuo aurinko! Kesää odotellessa ... 

Ohi on ihana Joulu!

Ohi on ihana Joulu. Lomat on mennyttä aikaa ja nyt alkaa kunnon arki. Toisaalta haikeaa, en olisi halunnut päästää irti. Oli niin kovin harvinaista herkkua, että olimme kaikki kotona samaan aikaan ja samassa sohvassa. Ehdimme ulkoilla ja reippailla, kokkailla yhdessä hyvää ruokaa, nauttia sukulaisten sekä ystävien seurasta. Joululaulut, kynttilämeret, paperitähdet, kuusenkoristeet ... ensi vuoteen!
Tulkoon siitäkin Joulusta yhtä hyvä ja lämmin. Kiitos tästä.

Bileet pystyyn!

No eipä tullut Joulupukilta minulle uutta kameraa tänäkään vuonna. Mennääs tällä vanhalla sitten. Jos Canon haluaa sponsoroida minua, niin ottakoon yhteyttä!(läppä, läppä)

Vuosi vaihtuu (taas!). Meillä on suunnitelmissa perinteisesti päiväskumpat ystävien kanssa täällä meillä, sitten ruokailua kaupungilla ja illaksi kokoonnummekin nyt tänne meille. Joten - party on ja toivottelen jo nyt hyvää Uutta Vuotta kaikille!

Ps. näitä kahta on aivan mahdoton saada kuvaan nykyisin. Eivät pysy paikoillaan ja huomio kiinnittyy ihan muuhun kuin kuvattavana olemiseen.
Elohopeat!

Hyvää Joulua!

Meidän perheen Joulu syntyy siitä, että teini pudottaa pizzan aatonaattona vasta pestylle keittiönmatolle.  Siitä kun kaksoset kinastelevat ja huutavat jatkuvasti - ja minä, voin vain haaveilla ja unelmoida siitä, että tämä blogini saisi kauniita kuvia ja idyllistä sisältöä. Tässä kuitenkin muutama kuva. 

Toivotan oikein rauhallista ja ihanaa Joulua teille kaikille! Nautitaan vapaista, glögistä, herkuista, hyvästä ruuasta ja viinistä (kohtuudella!). Sekä toisistamme. Nyt alkoi ainakin minun joulurauhani. Stressi saa jäädä ja Joulu alkaa!

Hyvää Joulua!

Tunnelma nousee

Hei kaikki! Tässä muutama jouluinen kuva, jotka ovat olleet jo instagramissa. En ole valitettavasti ehtinyt joulukiireiltäni päivittää tänne ollenkaan. Joulukuvia kyllä lataan lisää, kunhan ehdin, tosiaankin.

Itsenäisyyspäivänä leivoin meille jälkiruuaksi tuon kuvassa olevan piparkakun, jonka koristelimme ihan vain sokerikuorrutteella. Oli hyvää! Myönnän, että ilahduin kun luin lehdestä, että ehkä saamme valkoisen Joulun myös etelään! Pikkuisen alkaa jo fiilis nousta kohti päämäärää eli aattoa. Minulla on ihanasti välipäivät vapaata, joten tulee aika kivasti putkeen oleilua. Sitä odotellessa ... joululaulut soi.

Maanantaina palasin pitkältä viikonloppureissulta Berliinistä. Instagramin puolella on sieltäkin kuvia. Minulla ei ollut reissussa kuin puhelimen kamera ja sekin kiukutteli minulle välillä (en jaksanut ottaa järkkäriä mukaan).
Tykkäsin kovasti Berliinistä! Tosin me asustelimme aikas kivalla alueella - esikoinen tuossa mainitsi, että kun hän oli kesällä Berliinissä, he asuivat kuulemma halvasti aivan kamalassa ghetossa. Minä nukuin ja söin juustoja tyytyväisenä ihanalla alueella, jossa oli rakennuskanta 1900 - luvun alusta. Kävin myös joulutorilla juomassa kuumaa glühweiniä. Saimme lainata ystäväni tädin asuntoa.

Nyt äkkiä syömään ja selaamaan pari uutta sisustuslehteä. Kaksoset ovat nimittäin Alvan jumppakaverilla leikkimässä vielä ruhtinaalliset 40min! Aah!

Glögiä ja villasukkia

Alvalla on ihanat balleriinasukat, jotka on kudottu Kotivinkin ohjeella muistaakseni. Sain näitä kahdessa värissä, toiset on muodikkaasti sinapinväriset. Näet huomasin serkkuni facebookissa kuvan, jossa hänen kaksostytöistään toisella oli nämä sukat (vai oliko molemmilla?) - ja ihastuin. Hänen kauttaan sainkin sitten meille mittatilaustyönä kudotut balleriinasukat!

Tähän viikonloppuun kuuluu toki muutakin kuin villasukat. Eilen lenkki suuntautui kukkatalolle, josta hain sipulikukkia kotiin kuten hyasintteja sekä amarylliksiä. Tänään käyn läpi kaikki Joulun paperitähdet ja katson, että jokaiseen on olemassa lamppu ja ripustankin ne jo valmiiksi ikkunoihin.

Aikaa ajatella

Sairauspäivä numero jotain, en edes pysy enää kärryillä. Maailman ihmeellisin ja sitkein flunssa minulla totta tosiaan. Kuume sahaa ja välissä on päiviä, ettei ole kuumetta ja sitten taas on. Kaipaan arkea. 

Jotain hyvää, vaihtelin vähän taulujen ja printtien paikkoja täällä. 
Kaksi sain kehystettyäkin, kiitos mieheni avun! Teinipojan huoneeseen meni yksi jonka nakitin työkaverini hakemaan minulle Tukholmasta ja tämän Picassonäyttelyn julisteen laitoin olohuoneeseen. Se oli alunperin ihan eri projektiin, mutta jäi meille. 

Kotona makaamisella on paha puoli. On aikaa ajatella. Katsoa kotia sillä silmällä. Jokainen nurkka repsottaa, huonekaluja pitäisi laittaa vaihtoon, tapetit on jo kovin vaihtamisen tarpeessa. Pinkopahvit kupruilee. Lattia pitäisi maalata. Tänään paistoi aurinkokin ja kaikki tämä oikein korostui.

Kuinka kauan olenkaan haaveillut näistä pintaremonteista? Uaah.
No, luulen että huomenna kun menen töihin ja viikonloppu on täynnä ohjelmaa, kaikki jää jälleen suunnitelmien tasolle ja toteutus uupuu.

Nyt takaisin sohvan uumeniin. Ai hitsi, kun saisi uuden sohvan ... olen selaillut sisustuslehtiä ison pinon ja näissä kaikki on niin ihanaa.

Syyspöpöjä

Parina päivänä tässä lähiaikoina olemme löytäneet palapelit! Olen yllättynyt siitä, kuinka taitavia kaksoset ovatkaan näiden rakentamisessa.

Harmillista kyllä meillä perheessä jyllää pöpöt ja omakin nuhakuume vielä jatkuu sitkeällä yskällä. Olin kyllä jo koko viime viikon töissä. Samoin pienet on sairastaneet molemmat  -nyt on Vinskin vuoro. Minusta tuntuu, etten ole viettänyt kotona koskaan näin paljon aikaa, kaksi viikkoa jo takana. Töiden jälkeen on aina menoja ja harrastuksia, nyt on kaikki pitänyt rauhoittaa pois sairastelujen vuoksi ja kiiruhtaa suoraan kotiin lepäämään tai hoitamaan muita.

Tänään kuitenkin saimme ruokailuseuraa isästäni ja keitimme ekat riisipuurot. Lotta kyseli heti, että onko mantelia. Mantelit säästimme Jouluun. Rakastan riisipuuroa. Varsinkin luumukeiton kanssa.
Kaupasta kannoin mukanani suuren pussillisen mandariineja ja mussutamme nyt c-vitamiiniöverit samalla, kun Itse Ilkimys pyörii ruudulla.

Kaksi kurpitsaa odottaa vielä kovertamista. Taidan pian ryhtyä hommiin.

Ja nyt pihassa mullan alla odottaa ainakin sata uutta kukkasipulia kevättä.