Kyllä oli jälleen ihana päivä Loviisassa! Loviisan wanhat talot on kuulunut kesääni jo kauan. En rehellisesti edes muista monestiko olen siellä käynyt. Nyt kohteita alkaa olla jo paljon, ei aika riitä kaikkiin! Ranneke on voimassa koko viikonlopun ja nyt mietinkin, lähtisinkö kuitenkin vielä huomenna Ruotsinpyhtäälle & Pernajaan, jonka kohteisiin en ehtinyt. En myöskään mennyt kaikkiin taloihin Loviisassa, koska osa on hyvinkin tuttuja.
Tällä kertaa minulla oli seurana mieheni - meillä oli syömisen ja drinksuilun lisäksi myös kirppikset mielessä. Kiva päivä oli kaiken kaikkiaan! Yksi ihana vanha puutuoli, lastenkirja, Kavatin popot. Ne löytyi!
Ekat kuvat Villa Linnea & Sandranmäki, sitten vähän puutarhakuvia Villa Aaltosen ja Pitkän pöydän talon pihasta. Ja sekalaisia!
Huomenna vielä auki! Menkää, menkää!
Kesän kivoista muistoista yksi oli Juhannus. Olimme perheen kanssa mökillä Bromarvissa, perinteisesti. Lapsena ja teininä olin kunnon heppatyttö ja Bromarvin maisemissa oleilu sopii siis kuin nenä päähän minulle - koska heppoja löytyy! Ihana herätä vanhassa torpassa, jonka ikkunan takana laiduntaa hevosia. Ja pääskysiä. Niitä on paljon. Rakastan pääskysiä. Kunnon Lantliv maisemat ja puitteet. Valitettavasti mökki ei ole meidän oma, vaan vuokraamme sitä. Jos se olisikin oma! Oi! Ihanaa on, että pääsemme Juhannuksena Bromarviin.
Sain siis vihdoinkin kameran ja uuden koneen toimimaan. Olen kai ollut liian kärsimätön. Tai en vain osannut käyttää. Mutta nyt on oikea adapteri ja bloggaus saa jatkua! Mahtavaa! Nämäkin kuvat olen laittanut jo instaan aikanaan mutta laitan vielä tänne. Tiedän, että monella seuraajalla ei ole Instagramia.
Tavataan taas täällä pian! Viimeistään viikonloppuna.
Huomenna paluu takaisin arkeen ja ihmisten ilmoille. Ihan kiva juttu (lähteä sivistyksen pariin ... ). Tuntuu, että olemme ihan metsittyneitä täällä kotosalla. Ja ihana nähdä työkavereita.
Mitäs sitten tuli tehtyä viiden viikon loman aikana? Vaikka mitä ja samalla tuntuu tyhjältä ja siltä, etten oikeastaan tehnyt mitään. Mutta minusta se on loman tarkoitus - olla tekemättä mitään. Ainakaan mitään järkevää ja suunniteltua. Voi vain olla ja lillua kuplassa, jonka toivoisi kestävän ikuisesti ja ikuisesti. Kunnes koittaa sunnuntai - jonka jälkeen koittaa maanantai aamu... jolloin onkin työt! (...muistatteko ne ihanat kasarin I hate mondays - yöpaidat, joissa oli Karvinen? Minulle sellainen!)
Parasta oli myöskin se, että iltaisin sai valvoa pitkään ja nukkua aamulla ilman herätystä. Huomaan, että tämä rytmi on vielä päällä. Koska ei väsytä yhtään just nyt.
Yhden viikon lomasta mulla on kova flunssa. Se oli tylsää.
Nyt minulla on uusi kone. Jippii. Opiskelen koko ajan tämän käyttöä. (MacBook Pro, hitsi nämä komennot on ihan hukassa mulla). Ja nyt on niin, ettei mun kameran johto sovi ollenkaan tähän läppäriin. Kävin jo ostamassa uuden adapterin, mutta hitsi sekin on väärä. Ja nyt, jumalaisena hellepäivänä menevän viikonlopun jälkimainingeissa, en vielä ennätä sitä käydä vaihtamassa. Siksi, kuvat on olleet jo esillä tuolla Instagramin puolella.
Kesäloman viimeinen viikko pärähtää käyntiin ja pikku stressihän siitä pukkaa, kun pitäisi ehtiä vielä sinne ja tänne. Olen tässä pari päivää viettänyt aikaani ihan yksikseni ja tavannut kavereita. Isommat lapset reissaa tahoillaan ja mies on kotikonnuillaan pikkuiset mukanaan. Verneri onnekas lähti tänään Kyprokselle!
Ideat on sinkoilleet kotonakin mutta toteutus on meillä aina hidasta kuin mikä!
Hei, ensimmäisessä kuvassa mitä mainioin kesän nopea jälkiruoka sekä jälkkäripöydän katseenvangitsija. Kääretorttu, jossa sisällä mansikkahilloa ja mansikoita. Kermavaahtoa ja vaniljatuorejuustoa sotkettuna sisään ja päällekin, sekä ihania makeita suomalaisia mansikoita ihan niin paljon kun pystyy laittamaan ilman, että koko komeus sortuu. Suosittelen kokeilemaan. Kääretorttupohja on helppo ja nopea tehdä. Minä tein Alvan kanssa tämän suklaaversion lisäämällä tummaa kaakaojauhetta mukaan.
Tarkoitus olisi palata blogin pariin muuttamalla ulkoasua sekä postailla tänne enemmän kunhan saan kaikki hitsin vempulat toimimaan keskenään synkassa.
Nyt on ihan pakko lähteä ulos istumaan aurinkoon.
Te jotka olette seuranneet minun blogiani tiedätte, että inhoan lettujen ja rasvan käryä kotona. En siis koskaan paista lettuja. Paitsi kerran vuodessa. Silloin, kun esikoinen täyttää vuosia. Hänen pyynnöstään lettuaamiainen. 19 - vuotta! Nyt olen paistanut lettuja varmastikin jotain 15 vuotta - aina kesäkuun kahdeksas aamu.
Esikoisen kanssa olin nuori ja innokas äiti. Sekä tein varmastikin kaikki aina vaikeimman kautta. Mutta kyllä siitä ihan hyvä tuli. Lettupinosta! Ja pojasta - kultaa se on! Hyvää viikonloppua kaikki.
Kyllä on ihan uskomatonta, se että huomenna on taas yksi kevätjuhla! Ja meillä klo. 8.30 ei jaksaisi millään niin aikaisin. Miksi, miksi, miksi.
No on nopeasti mennyt tämä vuosi. Kevätjuhla on kyllä niin liikuttava. Suvivirsi on jäänyt ikuisesti merkitsemään minulle päättymätöntä kesää, lomaa ja ystäviä - ja mielessäni on myös se haikeus, jonka se tuo mukanaan. En itse ole (enää vuosiin ollut) odottamassa kutkuttava tunne vatsassa todistustani, mutta silti Suvivirsi saa palan kurkkuun ja kyyneleet silmiin. Siis vain siitä onnesta, ei mitään paniikinoimaista jännitystä.
Nuoren aikuisen elämään kuuluvat kesäseikkailutkaan eivät ole enää ajankohtaisia minulle. Eivät tietenkään! Se tunne, kun pakkasimme autot täyteen tavaraa ja ajoimme festareille, mökeille ... se tunne ja odotus! Ja aina paistoi aurinko. Jossain kohtaa pääsi aina hyppäämään järveen. Ihanaan , kesäiseen lämpimään puhdasvetiseen järveen.
Nyt on omien lasteni vuoro kerätä muistoja - just niitä ihania kultaisia lapsuusmuistoja ja myöskin niitä nuoruusmuistoja, joita minäkin muistelen kaiholla. Lakkiaiset eivät tänä kesänä kolkuttele, koska meillä hajautetaan kirjoituksia - ehkä syksyllä tai vasta mahdollisesti ensi keväänä (ehdottomasti syksyllä kuuluu järkeni ääni, mutta toivon lakkiaisia vasta ensi kevääksi, niin saan juhlat ulos).
Ps. kuvat ei mitenkään liity kevätjuhliin =)
Uusi tapetti on paikoillaan. Ja viimeisissä kuvissa jopa pestyt ja silitetyt verhot takaisin ripustettuina.
Juuri sain sen urakan tehtyä. Tapetti on William Morrisin Chrysanthemum Toile ja tilasin sen Verhoomo Tehtaan kautta. Sain sieltä hyvän tarjouksen. Morrisin tapetit sopivat vanhoihin hirsitaloihin, koska ovat paperitapetteja.
En pysty teille tätä tunnelmaa tallentamaan minun romulla kamerallani, en kykene kuvaamaan vastavaloon ikkunan takana täysillä kukkivaa kirsikkapuuta. En pysty soittamaan teille jazzia tai tarjoamaan viinilasillista. Ette pysty aistimaan omasta pihasta poimimani hyasintin tuoksua. Tämä huone - niin kaunis. Olen tänään ollut aamupäivää lukuunottamatta kotona, koska en raaski poistua. Olen supertyytyväinen. Tunnelma on juuri se, mitä hain. Vanhan kesähuvilan tunnelma. Se tunne kun aamulla herää ... ja katsoo kesäistä auringon valoa, joka tulvii ikkunoista. Se tunnelma on täällä. Ihanan suorat seinät, vanhat pinkopahvit kuin olivat aivan kupruilla.
Pelkäsin huonekalujen puolesta, että meneekö vaihtoon nämä värikkäät puutuolit. Mutta olkoon!
Ainut huono puoli on se, että viereinen olohuone näyttää nyt kovin nuhruiselta ... eli mitähän sille tekisin sitten? No vaihtoon tietysti! Mutta ensin pitää taas säästellä vähän ... Mitäs muuta sitten tapahtui? Niin juu, pihahommia!
Olemme kaivaneet maasta minun kuolleen ruusumantelini (nyyh, en tajua miksi kuoli, kun kukki ainakin kuusi vuotta ihanasti ja kasvoi hyvin) ja istuttaneet tilalle uuden ja myös yksi uusi kirsikkapuu sekä kultasade löysivät paikan pihasta.
Varmasti tulee vähän laadukkaampia kuvia tänne ja instaan mutta pakko oli vähän jo vilauttaa.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Aamupäivä vierähti naapurustossa virpoen ja ihastellen lasten pukeutumista - ja hienosti koristeltuja pajunvitsoja. Upeaa!
Meilläpäin lapsia on alkanut liikkua virpomassa yhä enemmän ja enemmän. Minusta niin ihanaa! Tästä tulee niin hyvä mieli ja kevät voi virallisesti alkaa. Meillä kaksoset olivat tällä kertaa pupu ja Batman. Luonnollisesti.
Ensi viikolla onkin jo Pääsiäinen ja valmisteltavaa riittää. Ruokavieraita tulossa ja muutakin kivaa ohjelmaa.
Heippa! Olen hengissä vaikka blogia pitää pian jo elvyttää urakalla. Tässä nopea tekohengitys.
Ja ... kohta pitääkin lähteä hakemaan Lottaa cheertreenipäivästä ja ajattelimmekin koko porukka sulloutua autoon, ja käydä matkalla leikkipuistossa. Tytöllä onkin kiire lähteä suoraan illallispöydästä ystävälleen yökylään - aikovat huomenna virpomaan! Myös me askartelimme kaksosten kanssa virpomaoksia.
Nämä namupalat syntyivät eilen ihan perus mokkapalareseptillä.
Kaksosten mielipuuhaa, leipominen ja auttaminen keittiössä. Instaan eilen lisäsinkin stooria tästä hommasta.
Ja ihanaa, tapetointiasiakin edistyy vauvanaskelin eteenpäin. Vappubrunssi nautitaankin sitten uudistuneessa ruokahuoneessa. Odotan sitä kuin kuuta nousevaa, saan repiä nuo vanhat rispaantuneet tapetit pois. Sitten paljon kuvia luvassa. JOTAIN UUTTA kuvissa. Toki huomenna palaan tänne - pitäähän nyt perinteiset virpomiskuvat laittaa.
