Yökylässä



Vernerillä oli yövieras. Kivaa! Luokkakaverille sijattiin Vernerin huoneen lattialle patja.
Myöhään illalla, kun saimme miehen kanssa vauvan nukkumaan, kurkistin huoneen oven raosta ... pojat olivat kömpineet kummatkin Vernerin sänkyyn ja nukkuivat selät vastakkain, tuhisten. Toinen roikkui melkein puolittain pudonneena sängynlaidalla. Hyvin kuulemma oli nukuttanut!

Aamuyöllä neljän maissa kun syötin vauvaa kuulin viereisestä huoneesta supatusta. Laskiessani vauvan takaisin nukkumaan, kipaisin kurkistamaan. Lastenhuoneessa oli valot ja pojat leikkivät legoilla (?!). Kuiskasin ystävällisesti ovenraosta, ettei vielä ole aamu ja pyysin sammuttamaan valot. Tottelivat. Ja oli kuulemma nukuttanut ihan hyvin.

Nyt kun television Katti elokuva juuri päättyi, on kuulemma niin tylsää. Kaverikin on lähtenyt jo aikaa sitten. Ja nyt ollaan vähän kiukkusia. Itkuisia. Semmosia, että ihan kun takana olisi huonosti nukuttu yö.

Pääasia oli kai se, että oli hauskaa.

4 comments

  1. Yökyläilyt ovat hauskoja. Meillä sellaisia on juuri vasta alettu harrastamaan.

    ReplyDelete
  2. Tulee ihan mieleen omat lapsuuden ajan yökyläilyt, kun sipatettiin ja supatettiin puoli yötä ja kikatettiin mahat kipeiksi :)
    Edellisen postauksen naulakko on ihana! Sopisi teille kuin nenä päähän.

    ReplyDelete
  3. Meillä sama meininki pe-la yönä...:) Ja lauantai-iltana ei sitten kauaa tarvinnut nukkumattia odotellakkaan...Mutta tosiaan, kerrankos sitä ja pääasia, että pojilla oli kivaa! :)

    ReplyDelete
  4. Meillä isompi nukkuu aina serkkunsa kanssa samassa sängyssä kun ovat meillä yökylässä. Kavereita ei ole ollutkaan vielä kuin kerran vai kaksi.

    ReplyDelete