Tuesday, October 28, 2008

Virtaheposia ?




Olen pahoillani, olen laiminlyönyt blogiani! Mielessä ei ole ollut mitään. Takki on tyhjä. Tyhjänpäiväistä löpinää ja niin edespäin. Ei mitään hupaisaa sisustusasiaa. Kuvassa vauvan kanssa poseeraa miehen sormi. Hänellä on nyt joku juttu meneillään. Jokaiseen vauvakuvaan hän tunkee vertaukseksi sormensa -ihme kun ei mittanauhaa tai tulitikkua. Osoittaakseen, että vauva on pieni.




Eilen vaihdoin lakanoita ja löysin nämä kaapista. Hankin ne vauvalle Ikeasta keväällä. Minusta kuosi on tosi hauska! Kankaastahan voisi ommella tyynyjä esikoisenkin huoneeseen. En tiedä, myydäänkö pussilakanan kuosia kankaana,  mutta voihan tuon pussilakanankin tuunata pariksi tyynynpääliseksi. Mitähän eläimiä nuo ovat ? Virtahepoja ?

Sisällä alkaa taas olla niin hämärää, että kuvaaminen on inhottavaa. Kuvista ei tule hyviä. Itse en tykkää kuvata salaman kanssa mutta nyt oli pakko käyttää. 



Monday, October 20, 2008


Hitsi että ottaa pattiin! Ihana ilma ja aurinko ja kaikki se, että vauvakin nukkuu meni pilalle, kun avasin sähköpostini. Pojan opelta oli viestiä, että koulun oppilaista osalla on ollut syyslomalla enterorokkoa. Lueskelin netistä kyseisestä taudista, ja sain tietää että myös suuhun tulee kipeitä paiseita ja aftamaisia haavoja. Takuulla saan tämän taudin. Ihan varmasti. Hitto, että masentaa heti. Tarttuu kuulemma hyvin helposti lapsesta toiseen. No niinpä tietenkin. Korkea kuume, rakot... mitenkäs kun meillä on tuo kaksiviikkoinen vauva? Imetänhän minä mutta pelkään jo nyt. Eihän vauva voi imeä rintaa jos hänellä on suussa verestäviä  rakkuloita. Pelkään, että menetän vauvan. Ystäväpiirissäkin on ollut enterorokkoa lähiaikoina ja se oli tarttunut myös perheen isään. Joo, älkää vaan kukaan tulko kylään meille minua piristämään. Nyyh.

Toinen asia. Täit. Taas. Meillä ei ole ollut, en ole löytänyt. Olemme silti pesseet tukkaa täishampootuotteilla vaikka ei suositeltu, koska en ollut kohdannut niitä todisteita. Hirveä homma tutkia pojan päätä pienellä kammalla,  koska pojalla on paksut hiukset. Onneksi terveydenhoitaja tekee nyt tarkastuksen kaikille koululaisille. MIKSEI vanhemmat huomaa jos lapsella on täitä ja tee asialle jotakin ?! Viimeksi imuroin sohvat ja tuuletin ja pesin lattioita. Vaihdoin petivaatteita, pakastin muutamaksi päiväksi kylpytakkeja -sain sätkyn. En löytänyt yhtään täitä.

Anteeksi avautumiseni, mutta tämä on niin tätä ja olisihan tässä muutakin puuhaa kun saada aina näitä uutisia. Puuh, olen puhunut.

Friday, October 17, 2008

 Mitä tekisin tänään





Isolta veljeltä on leikattu hiukset pois. Uusi kampaus tuntui ja näytti alkuun oudolta. Näyttää silti kihartuvan, vaikka lyhyt onkin. Aiemmin pojalla oli ukkinsa kanssa kilpailu siitä, kumman hiukset ovat pidemmät, kumman osuvat ensin maahan. Verneri luovutti. Kuvaa en saanut kunnolla otettua kun herra juoksi minua karkuun. Kuten tavallista, syysloma villitsee.

Mitä tekisin kun vauva nukkuu? 
Kirjoitan kortin tädilleni, jolta sain paketin. Paketissa oli pieni mekko!
Kääntelin ja vääntelin sitä käsissäni. Miten ihana. En voi vieläkään käsittää, että meidän perheessämme on pieni tyttö. Kortit ovat Liivian. Todella kauniita. Laitan mukaan vielä kuvan vauvasta.

Lukisin kirjaa? Lukisin Hesarin ja naistenlehden,  jonka ulkoillessamme ostin matkalta. Jos vaikka ensin postaisin tämän. Ja lukisin sitten jos jaksan. Vauva nukkuu paljon. Ja kivaahan se on.

Illalla miehellä on varpajaiset kaupungilla. Minulla on Sinkkuelämää elokuva ja suklaalevy. Tai yksi kolmasosa suklaalevystä... ja vauva sekä isoveli. Piipahdamme ehkä naapurissa.

Kuivaan vauvalle annettuja ruusuja. Minulla on tapana kuivata ruusuja joita saan,  ja niitä alkaa kaapin päällä korissa olla jo aika liuta. Ja lasipurkeissa. Siellä täällä.



Thursday, October 9, 2008

 Lopultakin! Hän saapui






Tiistaina, 7.10 klo. 04:44.
Tyttö.
Tumma tukka, ei vaalea kuten veljellään.
Eilen jo kotiin. Nyt vaan tutustutaan, nuuhkitaan ja pidetään taukoa blogin kirjoittamisessa hetkonen.


Kiitos paljon onnitteluistanne.
Kaikki on hyvin :)

Wednesday, October 1, 2008

Nettaillaan

tietokoneesta? Hankimme siis minulle kannettavan. Ja koska mieheni tekee välillä töitä kotoa käsin,  meidän olohuoneessamme olevalla ruokailupöydällä on aika usein vastaava näkymä.

Ja siinä me , me olemme nenäkkäin. Vastakkain. "Nettaillaan ja tsättäillään" hihitämme. Vai sanotaanko miehistä,  että ne hihittää?

Verneri on välillä aika ihmeissään ja näreissään,  koska hän mieltää meidän pelaavan. Miksei meillä ole pelipäivää tai miksi me aikuiset saamme olla netissä,  mutta hän ei? Miksei koneisiin saa koskea?
Onkohan tämäkään nyt oikein poikaa kohtaan?

Olen yrittänyt (ja kaiketi hyvällä menestyksellä) selittää, että äidin ja isän täytyy tarkistaa sähköpostit. Siellä saattaa olla jotakin tärkeää TÖISTÄ (mikä on ainakin minulta vale .. nyt ei voisi työt vähempää kiinnostaa, anteeksi vain työpaikka). Aamuisin äiti ja isi lukevat uutisia. Isi tekee töitä(kin). Olen motkottanut mieheni satunnaisesta pokerin peluusta netissä, että tekisi sen iltaisin kun Verneri nukkuu.  Uhannut jopa verbaalisesti: "pian sinullekin laitetaan pelipäivät!" Onneksi sain herran ymmärtämään uuden aikakautemme.

Tyttö vai poika? Miltä tuntuu? Joko vauva on syntynyt? Joko joko joko? Puhelin soi. Viestiä pukkaa. Meiliä sataa. Vauvasta tuli syyskuun sijasta lokakuinen. 

Katselin vauvalle hankkimiani vaatteita, ja vaikka olen ollut muka hankkivinani semmoisia, jotka sopivat molemmille sukupuolille,  huomaan samointein, että aika poikamaisilla mennään. Yhden pojan äitinä sitä ei ainakaan uskalla haaveilla ääneen tyttärestä.
Niin poikaorientoitunut olen tähän tulokkaaseen.

Aikoinaan ajattelin,  etten löpise tänne mitään vauvasta mutta tähän tämä on mennyt. Että ihan vauvanvaatteita myöten.

Kiitos kaikille ihanaisille tsemppaavista kommenteistanne. Minä vetäydyn tämän postauksen myötä hetkeksi keskittymään muihin hommiin. Syys on tosiaankin täällä.

Kuvan apinabody on Seimi Shopista.

ps. mikä ihme bloggeria taas vaivaa! Antaa ihan ihmeellistä sekasotkua kun julkaisee, pläääääääääh.