Friday, November 28, 2008

Arvoitus



Tytön nimeä on kysytty minulta. Viikonlopuksi saatte kuva-arvoituksen, jos selvitätte sen, saatte selville nimen. Tässä on meidän jääkaappi. Siinä on pieni kortti. Arvoitus kuuluu: kuka on kortin pikkuinen tyttö?  Älkää kirjoittako tänne nimeä. Huutakaa vain hep kommenttilaatikkoon,  jos tunnistatte. Haluan tietää,  kuka ei tunnista tyttöä.  Onko tarina tuttu vai tuntematon.  Alin kuva on ihan vain rekvisiittaa. Pieni hankinta Augustista viime viikonlopun blogitapaamisesta. Ja siellä oli tosi mukavaa.


Thursday, November 27, 2008

Terveisiä joulupajasta!










Perinteiset Kumpulan koulun joulupajat järjestettiin eilen keskiviikkona. Lapset (ja vanhemmatkin!) pääsivät askartelemaan erilaisia joulujuttuja. Oli tosi kiva tunnelma -joululauluja, lasten esittämiä runoja, naurua ja vilskettä. Vauvakin oli mukana. Aina on mukava seurata lasten riemua. Se on jotenkin melkein käsinkosketeltavaa. Ilmassa. Ja tarttuu. Ainakin hetkeksi meihin aikuisiinkin. Vuosi sitten olin itse mukana järjestelytiimissä mutta nyt -tyydyin vain ihastelemaan muiden aikaansaannoksia.

Päivällä mietin, että kirjoitan joululehdistä sanasen. En millään ennättänyt. Ehkä huomenna?
Kello on oikeasti jo yli puolen yön, en tiedä näkyykö se asetuksissa... miksei pienet vauvat vain voisi nukahtaa? Tyytyväisenä, pulleamasuna, käpertyä petiinsä ja uinua... ei sitten millään! Takaisin vauvapuuhiin siis.

Monday, November 24, 2008

Lunta tupaan




Nyt sitä on! Nimittäin lunta. Joka sopessa ja kulmassa. 
Kävin lenkillä vauvan kanssa ja olin suuressa pulassa kärryjen kanssa. Aura-autot ovat työntäneet lumen jalkakäytävälle ja kadunylityspaikat olivat sohjolumessa, jossa seisoin nilkkoja myöten välillä työntäen ja välillä vetäen vaunuja. Onnistuin silti saamaan päivittäisen reilun tunnin happiannokseni; yritän ulkoila joka
 päivä ahkerasti, satoi tai paistoi. Semmoinen tyttö minä vaan olen.

Mies lähti tänään töihin junalla. Meillä on autossa vielä kesärenkaat alla, ressukoilla. Ja itse
asiassa koko auto on hautautunut lumeen.




Saas nähdä kuinka märkänä lumesta Verneri on kun hän tulee koulusta. Eilen oli jo päästävä pulkka- ja kelkkamäkeen ja onneksi tuossa lähellä meitä onkin tosi hyvä mäenlaskupaikka. Huh, olisitte olleet todistamassa. Pikku herran aluskalsaritkin olivat märät. Ja päällä oli kahdet housut, toppatakki huppuineen, kaulaliinoineen ja pipoineen. Kaikki vaatteet -läpimärät. Poika sanoi, että "meillä oli vähän hullut mäet". Mitä lie tarkoitti?
 




Ja kun on lunta tuntuu Joululta. Poltan kynttilöitä. Olen onnellinen. Masu on täynnä ja keitin kaardemummakahvit ihan vain itselleni. Pipareitakin on, sehän on selvä! Radiosta soi Sinatran Fly me to the moon. Paperitähti on nyt ikkunassa.

Jotenkin tuntuu, ettemme saa tästä kauaa nauttia. Harmittaa jo valmiiksi.
Nyt on ihan pakko laittaa jouluisia kuvia tunnelmaa tuomaan. Nyt aloitan vihdoin fiilistelyn. Pikaisesti laskien Jouluun on noin kolmekymmentä päivää. PANIIKKI!

Wednesday, November 19, 2008

Arki



Onneksi niitä on vain kaksi eikä vaunullista! Meillä esikoinen sairastaa. Kova yskä ja paljon lieveilmiöitä kuten pikku oksen... ei siitä sen enempää! Kiirettä siis pitää. Kädet on ihan täynnä töitä. Huomenna on kuitenkin kiva päivä. Saan aamulla omaa aikaa kaupungilla. Ihan yksin. Käyn ensin hieman hemmottelemassa itseäni ja sitten varmaankin parissa puodissa,  kunnes on kiirehdittävä kotiin. Lauantaina nähdään. Pitää muistaa ottaa pää mukaan. Käsilaukku. Tai ainakin rahapussi ja avaimet. Missäköhän ne on ? Ja sitten pliis, olen synnyttänyt kuusi viikkoa sitten, että vähän armoa tähän ulkonäköhommaan. Ei paineita. Hauska nähdä ! Niin joo ja olihan se nyt viikonloppuna ? Minnes laitoinkaan sen kalenterini ...



Huomasin, että tässä joulunumerossa esiintyvässä kodissa on aika tismalleen samansävyiset seinät,  kun meillä keittiössä. On niillä otsaa matkia! ;)

Kuvat: Maileg

Saturday, November 15, 2008


Yökylässä



Vernerillä oli yövieras. Kivaa! Luokkakaverille sijattiin Vernerin huoneen lattialle patja.
Myöhään illalla, kun saimme miehen kanssa vauvan nukkumaan, kurkistin huoneen oven raosta ... pojat olivat kömpineet kummatkin Vernerin sänkyyn ja nukkuivat selät vastakkain, tuhisten. Toinen roikkui melkein puolittain pudonneena sängynlaidalla. Hyvin kuulemma oli nukuttanut!

Aamuyöllä neljän maissa kun syötin vauvaa kuulin viereisestä huoneesta supatusta. Laskiessani vauvan takaisin nukkumaan, kipaisin kurkistamaan. Lastenhuoneessa oli valot ja pojat leikkivät legoilla (?!). Kuiskasin ystävällisesti ovenraosta, ettei vielä ole aamu ja pyysin sammuttamaan valot. Tottelivat. Ja oli kuulemma nukuttanut ihan hyvin.

Nyt kun television Katti elokuva juuri päättyi, on kuulemma niin tylsää. Kaverikin on lähtenyt jo aikaa sitten. Ja nyt ollaan vähän kiukkusia. Itkuisia. Semmosia, että ihan kun takana olisi huonosti nukuttu yö.

Pääasia oli kai se, että oli hauskaa.

Wednesday, November 12, 2008

Hang - It - All





Jos uskoisin Joulupukkiin, pyytäisin tuomaan tämän kuvissa olevan naulakon. Suomessa ainakin Artek myy, kallis on. Mutta niin hauska. Värikäs. Lapsekas. Suunniteltu vuonna 1953.
Vuotta aiemmin rakennettiin meidän talo. Aikoinaan tässä talossa majaili asukkaina Arabian (Wärtsilä Oy:n) tehtaan työntekijöitä. Tahtoisin naulakon Vernerin huoneeseen. Meillä on tarkoitus remontoida huonetta, sopivammaksi isommalle pojalle. Aikaa ei voi millään pysäyttää.



Saturday, November 8, 2008

Parasta isänpäivässä 

Paketissa jotain ja lapset ilman kääreitä.
Vieläkin on yhtä hassua sanoa lapset.




Friday, November 7, 2008


Isit juhlivat


Viikonloppuna on isänpäivä. Mitä lahjaksi? Meillä ainakin haleja, lämpöä, läheisyyttä, ehkäpä itsetehty kortti. Meillä ei ole sinänsä isänpäiväperinteitä,  mutta tulevaisuudelta odotan sitä, että kokoonnumme koko perhe yhdessä syömään. Syksyssä on niin vähän juhlaa, että kaikesta on otettava jotakin hauskaa yhdessäoloa irti. Vauva on vielä niin pieni ipana, että tämänkertainen isänpäivä vierähtää kotosalla. Yhdessä kuitenkin. Yhä vielä vähän ihmetellen uutta perheenjäsentä.






Vauva sai Ihanasta lahjaksi nämä tossut! Tulin tosi iloiseksi. Sienet ovat kynttilänjalkoja -itse tuskin raaskin niissä kynttilää polttaakaan. Ovat vain, pirteitä koristeita. Verneri ei ole ainakaan vielä ottanut niitä smurffileikkeihinsä, nuohan ovat melkein kuin smurffitaloja.




Iloinen huovutettu pussukka sekä tonttu ovat Augustista. Verneri kyllä sanoi, että pussukka on hänelle liian lapsellinen. Äidille se ei ole koskaan liian lapsellinen.
Tanskalaiset Mailegin pehmotontut ja -puput ovat minun suosikkejani.
 






Joulukin tulla jollottaa. Ajatella, että tämän kuun lopussa vietämme jo ensimmäistä adventtia. Olettehan kiltteinä? Ikkunoista kurkitaan jo


Sunday, November 2, 2008

Talvehditaan



Siilit taitavat jo talvehtia lehtikasoissa. Ehkäpä minunkin tulisi, sillä yht'äkkiä on tullut toooosi kylmä. Hrr. Aamulla mittari näytti pakkasasteita. Ainakin tee maistuu. Kuvan otin eiliseltä kävelylenkiltä ja se on näpsäisty ihan tuosta meidän kulmilta. "Liikennemerkki" kehoittaa varomaan kadun ylittäviä siilejä.

Olen jo vuoden päivät miettinyt, että otan kuvan, koska varoituskolmio on niin hauska. Ja kohdallaan! Nyt vasta muistin ottaa kameran mukaan. Voitteko kuvitella!

Tulossa on blogimiitti. Lisää voit lukea täältä. Minua ujostuttaa, mutta aion nyt laittaa viestiä, että osallistun. Se, miten löydän perille on sitten jo ihan toinen juttu. Ja jos joudun ottamaan auton ja lapset, se vasta seikkailu onkin. Aikooko joku, joka lukee blogiani mukaan ?