Sunday, January 28, 2018

Rento viikonloppu kotona (taas)


Miten sitä onkaan niin poikki aina viikonloppuisin? Ei jaksa tehdä mitään. Kotona oleskelusta on tullut mielipuuhaani. Arki täyttyy ääriään myöten aina töillä, ystävillä ja harrastuksilla. Mutta viikonloppu nykyään ... tietenkin ne perinteiset ulkoilut ja aamujumpat ... mutta sitten sitä voikin olla loppupäivän ja illan "vaan kotona".  Ruuanlaittoonkin ja siivoamiseen saa menemään aikaa ihan riittävästi. Tuntuu, että ennen me teimme kaikkea. Pidimme juhlia ja järjestimme illanviettoja kaveriperheille. Nyt ei jaksa. Ei johdu teistä ystäväiseni, vaan minusta. Villasukat jalassa sohvalla makoillen ja kakluunissa tulta pitäen, ei parempaa paikkaa olekaan. Ehkä toivun kaksosten vauva-ajan raakuudesta ja valvotuista öistä näin, etten kaipaa mihinkään suuriin ihmisjoukkoihin, juhliin, kaupungille tai kauppakeskuksiin. Haluan vain olla rauhassa.
Yksinkin. Mikä minulla on? 

Joskus jopa "intohimoisesti sisustin" mutta tiedättekö, en enää jaksa. Koti on näyttänyt suurinpiirtein samalta jo monta vuotta. Uusin sisustukseni on torstaiselta kaupunkireissultani Cilla's puodin alennusmyynnistä kotiini löytynyt Bloomingvillen tupsureunainen kori, lastenhuoneeseen. Yhä koluan sisustusblogit, instan ja sisustuslehdet mutta omassa kotona kaikki jää haaveilun asteikolle. Ennen olin se joka teki, enkä se joka vaan selitti - muttei tehnyt mitään. 

Ehkä minä haluan vain olla viikonloput kotona. Ei se ole väärin se. Joku aktiivilomailee ja kylpylöitsee viikonloput ja sekin on ihan jees. Minä en vaan nyt ole sillä tuulella.

Huomenna se taas on edessä. Oma villasukkaminäni vaihtaa työminään. Ja painelee ihmisten ilmoille :)

Saturday, January 20, 2018

Valoa!






Ihana perjantaikimppu. Paras tuoksukynttilä baer skandinavisk. Kuinkahan mones minulla näitä on menossa? Aivan ehdoton suosikkituoksuni. Pikkupöytä palasi paikoilleen kylpyhuoneesta, jossa se oli evakossa Joulua kuusen tieltä.

Paras kuva, ihanin kuva viime vuodelta - Alva auringonsäteessä. Jotenkin sitä toivoo, että lapset kasvaa ja kuvista sen näkeekin, kuinka kohinalla se tapahtuu.

Tänään olimme pulkkamäessä. Minulla jo heti varpaat ja sormet jäässä. Tulipa taas todistettua se, että en ole talviurheilun harrastaja edes pulkkamäen vertaa. Tsemppasin. Lapsilla oli hauskaa! Ja juu, kyllä minäkin laskin kaksi kertaa suuresta mäestä.

Herkkulakko pitää! Tammikuun lupasin olla karkkilakossa. Tiukkaa tekee mutta se on pitänyt. Heikkouteni on suklaa - jo kaksikymmentä päivää ilman suklaata. Hmm ... kinuskilta maistuvaa karamellilevitettä ei varmaankaan lasketa karkiksi? 

Huomasin perjantaina töistä kotiin palatessani että ilmassa oli jotakin outoa? Rautatientori näytti oudolta ... hmm. Sitten ymmärsin, valoa! Kello oli neljä iltapäivällä mutta ei ollut pimeää. Ihanaa, kevättä kohti. No, eipä hehkuteta vielä. Mutta pian pian!
Lauantain iloja kaikille, nautitaan.

Saturday, January 13, 2018

Perus





Joulu alkaa olla paketissa - uudet lelut jo kaapissa ja kuusi poissa.  Arki jyllää ja pöpöt valitettavasti myös. 
Meillä on kaksoset todella kovassa taudissa - kuumetta hipoen rajoja jo kolme päivää, kova yskä siivittää. Tänään mies käytti toistamiseen päivystyksessä ja toisella olikin ressukalla nyt molemmat korvat tulehtuneet. Onneksi ovat kuitenkin erittäin hyväntuulisia ja viime yö nukuttiin suht hyvin.
Viikko oli hektinen ja me molemmat aikuiset jouduimme tekemään töitä tiukkoja päiviä.
Minulla olikin täällä pari päivää lastenhoitaja kotona. Työnantajani tarjoaa semmoistakin helpotusta meillä,  mutta kyllä se kovin ikävältä tuntuu jättää pienet kuumeiset kotiin.
Toivon kovin, että oltaisiin jo maanantaina kunnossa mutta pahoin pelkään.

Nämä on näitä ikuisuusjuttuja perheissä joissa on pikkulapsia päiväkodissa. Pöpöt tulee ja menee, vanhemmat töissä ja tuntuu, että kukaan ei koskaan saa nukuttua kunnon yöunia.
Kaikki hajoaa välillä käsiin. Koko pakka. Mutta on pakko vaan mennä eteenpäin miettien, kyllä tämä tästä. Oravanpyörä, elän juuri siinä nyt, nelikymppisenä ja tiedän mitä se on.

Reilu vuosi sitten tein elämänmuutoksen. Olen ollut aina kova liikkumaan mutta palasin kuntokeskuksen jäseneksi ja olen treenannut noin 3-4 kertaa viikossa siellä.
Vaikka olisin ollut kuinka väsynyt, vaikka olisin nukkunut vain 4 tuntia yössä, vaikka "veettäisi"- vaikka tuntuisi ettei niitä kaivattuja tuloksia tule millään, en ole antanut periksi. En anna.
Oikeasti luulen, että se on pelastanut minua jäämästä sohvalle (ja masentumasta tähän kaikkeen tavalliseen elämään).
Kuntoilu jatkuu - kannan jumppalenkkareita laukussa välillä turhaan töihin mukaan keskustaan sillä joskus ei suunnitelmista huolimatta pääsekään. Mutta sitten otetaan toinen päivä mahdollisesti viikosta ja koitetaan sitten ehtiä.

Yksinkertaisesti selviän päivistä kalenterisuunnitelmien mukaan ja liikunnan avulla saan väsymyksen poistumaan! 

Tämä viikonloppu menee kotona hoivatessa pikkuisia - tänään lauantaina tehdään hyvää pataruokaa, otetaan lasilliset punaviiniä,  sytytetään kakluuniin tulet ja katsellaan telkkaria. Hyssytellään ja hoivaillaan. Aamulla ehdin jo treenisalille ja huomenna menen illalla. Ei sen ihmeempää. Perus.